Lue keskustelun säännöt.
"Puhun englantia yhtä hyvin kuin äidinkieltäni", mitä tarkoittaa??
22.10.2011 |
Itse olen lukenut koulussa engalntia 3. luokalta lukioon, ja yliopistossa myös. Luen englanninkielisiä kirjoja ja lehtiä, ja selviydyn tietenkin myös englanninkielisistä elokuvista ilman tekstitystä. Työt sujuvat englanniksi, ja vapaa-ajan keskustelut (aihe kuin aihe oikeastaan) samoin. Opiskelut olivat osittain englanniksi, ja niiden ohessa tuli käännettyä yksi kirjakin englannista suomeksi. Kielioppi on hallussa, sanavarasto laaja, tosin ääntämisen kanssa olisi petrattavaa.
Mutta silti en sano, että puhun englantia kuin äidinkieltäni. Eli mitä noin sanova tarkoittaa? Onko kyseessä ihminen, joka on oppinut kielen jo pikkulapsena? Vai olenko turhan kriittinen omien taitojeni suhteen? Ajattelen usein englanniksi, saatan myös huomaamattani puhua sitä (tämä käy myös ruotsiksi). Silti tarkin ilmaisuherkkyys ja elo kieleen tulee vain suomeksi.
Mietin, että eivätkö muut huomaa tätä eroa äidinkielen ja opitun kielen välillä, vai voiko tosiaan muulloin kuin pikkulapsiaikana opitun kielen hallita tosiaan äidinkielen tasoisesti?
Kommentit (82)
Muistuttaisin kuitenkin että ihan äidinkielen hallinnassa on ihmisillä eroja. Jopa puhekielen hallinnassa, sanavarastossa etc.
tätäkin. Että jos ihminen ei ole kovin ilmaisuvoimainen äidinkielellään, hän saattaa kokea suhteellisen vaatimattomankin toisen kielen taidon yhtä hyväksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi kielitoimistojen ja ulkoministeriön kielikokeiden määrittelyissä tuo tarkoittaa sitä että pystyy sujuvasti ymmärtämään ja ilmaisemaan itseään kaikissa omaan ammattiin liittyvissä ja normaalissa elämässä vastaan tulevissa tilanteissa. Kaikissa muissa erikoistilanteissa ei tarvitse pystyä heti hallitsemaan sanastoa (itse kullakin sutii hetken tyhjää ihan äidinkielelläkin kun puhutaan vaikka johonkin sairauteen liittyvästä erikoistilanteesta tai kokonaan toisen ammattialan erikoistermistöstä), mutta pitää silti pystyä etsimään sopivat kiertotiet saadakseen itsensä ilmaistua ja pitää myös osata löytää tapa, jolla ne puuttuvat sanastot otetaan haltuun kohtuullsiessa ajassa (joka tietysti vaihtelee ihan äidinkielelläkin)
Näistä määritelmistä minä itse puhun, jos puhun "natiivitasoisesta kielitaidosta". Oletan, että niin tekee ap:n kaverikin. Ap todennäköisesti täyttää nämä kriteerit englanninkielen osalta. Niin minäkin, muutaman kielen osalta. EN kaikkien.
Natiivi puhuja on sitten eri asia kuin natiivitasoinen. Ja sellainen, joka on natiivi ja opiskellut oman kielensä niin, että kelpaa esim. akateemiseksi kielentarkastajaksi, on vielä eri asia.
Asunut suurimman osan lapsuudestaan englanninkielisessä maassa, pikkulapsesta lukioikään käyny koulunsa siellä ulkomailla englanniksi, vaikka vanhemmat supisuomalaisia. Näin ollen enkusta tullut ns. toinen äidinkieli.
Eli joko lapsena tai sitten aikuisena useampia vuosia kuin vain pari.
Siskoni on ollut englanninopettaja ja on opiskellut myös Englannissa kaksi vuotta. Tällä hetkellä hän työssään käyttää pääasiassa englantia ja tekee paljon työmatkoja (joka kuukausi) englanninkielisiin maihin (ei siis opeta enää). Kirjahyllyssäkin lähinnä englanninkielisiä kirjoja. Eikä varmasti sano, että osaa englantia kuin natiivi.
Mä puhun ruotsia yhtä hyvin kuin äidinkieltäni joka on suomi.En usko minäkään et kukaan voi puhua mitään kieltä yhtä hyvin kuin äidinkieletään jos se kieli on opiskeltu.Myöskään aikuisikänä toiseen maahan muutto ei koskaan tuo äidinkielenkaltaista kielitaitoa.Vain vauvasta asti ns.kaksikielisyys on aitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyseisessä tapauksessa olettaisin, että henkilön jompikumpi vanhemmista on englanninkielinen, ja hänellä on ollut suomi-englanti kotikielenä. Tai hän on asunut useita vuosia englanninkielisessä maassa.
Tunnen minäkin pari suomalaista, jotka puhuvat suomea niin huonosti, että varmasti kuka hyvänsä suht normaaliälyinen mamu oppisi suomen yhtä hyvin parissa vuodessa.
Samoin tunnen joitakin englanninkielisiä ihmisiä, joiden kielellinen ilmaisu äidinkielellään on hyvin kömpelöä, ja ainoa asia jonka suhteen he saattavat erota edukseen tankeroaksentillä vääntävästä suomalaisesta, joka osaa englantia hyvällä yliopistotasolla, on juuri tuo aksentti. Ei se natiivius ketään autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt yli 20 vuotta ja työskennellyt koko ajan englanniksi. vaimonsa on englanninkielinen. Vekjeni puhuu mielestäni sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Mä puhun kanssa kotona englantia mieheni kanssa , joka on britti. Silti en osaa kieltä samalla tasolla, koska en ole koskaan asunut pidempään englanninkielisessä maassa. Lapseni on kaksilielinen ja puhuu sujuvasti molempia, ja pystyy kielellisiin vitseihin molemmilla kieleillä.
aloituksesi tänne englanniksi. Siis käännä niin sujuvasti kuin osaat.
Minä kerron, voitko verrata ko. kielitaitoa äidinkieleesi. (Joo, ja ei saivartelua, kiitos, eli että puhe on ollut puhekielestä eikä kirjallisesta taidosta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ovat kirjoittaneet kirjan kielellä, jonka ovat oppineet vasta aikuisempana ja ovat siis kyenneet vaativaankin ilmaisuun sillä vieraalla kielellä. (Tietysti muutettuaan maahan, jossa on sen kielen ympäröimänä koko ajan.) Joten miksei, mutta isoa panostusta se ainakin vaatii ja lahjoja.
Kieli on kuitenkin yhtä paljon latautunut merkityksillä ja muistoilla, jotka ovat paljon laajemmat kuin ne pelkät sanat tai lauserakenteet. Niiden oppiminen samalla tavalla kuin jossain kulttuuriympäristössä alusta asti puhumaan oppinut oppii, voi olla mahdotonta. Mutta ehkä se kieli mekaanisempana suoritteena olisi, joillekin?
Jos ihminen on vaikkapa taksikuski, hänen kielitaitonsa ei tarvitse olla kummoinen, jotta voi sanoa puhuvansa natiivintasoisesti. Jos taas on esim. ammattikirjoittaja tai vaikka puhe-esityksiä työssään paljon pitävä asiantuntija, vaatimukset ovat vähän erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka aina hehkuttaa kovaa kielitaitoaan. Selvisi, että ainoa kieli onh englanti, ja sitäkin niin, että turistimatkoillaan Kreikassa tulee englanninkielellä toimeen.
Minun mielestäni kielitaitoinen ihminen puhuu useampaa kuin yhtä vierasta kieltä. Tämä nainen on tosin jo 45, nuorwmmilla on lähtökohtaisesti enemmän kielitaitoa.
etta asuin englanninkielisessa maassa ekan kerran jo teini-iassa, ja nyt on kertynyt yhteensa parisenkymmenta vuotta englanninkielisessa ymparistossa. Olen suorittanut 3 yliopistotutkintoa ko. kielella (myos siis vaitellyt englanninkielisesta yliopistosta), opettanut yliopistossa englanniksi, editoinut englanninkielisia julkaisuja isolle kustannustalolle, ja tehnyt koko tyourani englanniksi. Olen naimisissa englanninkielisen miehen kanssa (yhdessa jo viimeiset 15 vuotta) ja kotikieleni on englanti. Kukaan ihminen ei osaa suutani avatessani sanoa, etten ole alkuperaiselta aidinkieleltani englanninkielinen, vaan minua luullaan yleensa kanadalaiseksi (aksentistani johtuen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli joko lapsena tai sitten aikuisena useampia vuosia kuin vain pari.
Siskoni on ollut englanninopettaja ja on opiskellut myös Englannissa kaksi vuotta. Tällä hetkellä hän työssään käyttää pääasiassa englantia ja tekee paljon työmatkoja (joka kuukausi) englanninkielisiin maihin (ei siis opeta enää). Kirjahyllyssäkin lähinnä englanninkielisiä kirjoja. Eikä varmasti sano, että osaa englantia kuin natiivi.
Itse olen myös enkunope, asunut muutamassa eng.kielisessä maassa, kirjahyllyssäni liki kaikki kirjat ovat englanniksi, joskin lisäksi kotikielenäni on nykyisin myös englanti. Kielitaitoni on testattu, ja tiedän todistetusti osaavani englantia natiivitasoisesti. Puhun englantia jopa niin hyvin, että hämään englannin natiivipuhujan, eli kyse ei ole omista luuloistani. Enkä siis valehtele.
oma kielitaitoni ei ole kummoinen, mutta minua on natiivit luulleet natiiviksi varmaan sata kertaa, tai ainakin ovat näin sanoneet tai antaneet ymmärtää. Ei tämä tarkoita, että puhuisin tai kirjoittaisin englantia loistavasti, vaan että englanninkielisillä on paljon löysemmät standardit sen suhteen mitä he pitävät natiivintasoisena. Ovat tottuneet vaikka minkälaisiin kielellisiin suhareihin. Lisäksi useimmat ovat oman kohteliaan kulttuurinsa uhreja, eli kehuvat estoitta kaikkien kielitaitoa/ulkonäköä/mitä vaan ominaisuutta small talkin merkeissä.
sitä, että joko on kasvanut kaksikielisessä ympäristössä tai sitten asunut vuosia toisessa kieliympäristössä niin, että pystyy laajasti ymmärtämään käsitteitä, synonyymejä, kielen vivahteita ja rakenteita sekä puhuu ja kirjoittaa kieltä niin, ettei natiivi juurikaan huomaa puutteita.
Olen opiskellut sitä koulussa 3. luokalta, opiskellut yliopistossa 8 vuotta ja ollut 25 vuotta töissä ruotsinkielisessä firmassa. Minusta ei enää mistään huomaa, etten ole suomenruotsalainen.
veikkaan että tolla tarkotetaan jotain mitä äitinsä on puhunut viimeks jos vaikka minun äitini sanoisi oh my good ja minä ymmärtäisin sen niin se tarkottaisi sitä että puhun englantia yhtä hyvin kuin äidinkieltäni.
Olen siis natiivitasoinen puhuja.
ala-asteikäisestä ollu ko. kielen ympäröimä. Tarkoittaahan tuo aika täydellistä kielenhallintaa. Muistuttaisin kuitenkin että ihan äidinkielen hallinnassa on ihmisillä eroja. Jopa puhekielen hallinnassa, sanavarastossa etc.