G:Miten laitoit/sait vauvasi yöunille?

Meidän iltarutiini alkaa n. klo 20: iltapuuro, kylpy, pyjama, jos vaikuttaa tosi pirteältä niin luetaan/katsotaan kirjaa ja pötkötellään sängyllä ennen kun laitetaan himmeä valaistus ja poika ottaa iltamaitonsa kummastakin rinnasta (imetän meidän sängyn päällä). Röyhtäytys ja vien omaan sänkyynsä joka on meidän makkarissa, annan tutin, sanon hyvää yötä. Usein hän nukahtaa tissille ja jatkaa uniaan sängyssään, joskus hän on vielä hereillä kun laitan sänkyyn mutta leikkii pinnasängyn laidasta roikkuvalla apinalelulla, höpisee itsekseen ja nukahtaa.

vauva on 7 vkoa ja vien omaan sänkyyn nukkumaan. Kun iltakitinät on alkaneet siinä 22.30, syötän niin paljon pullosta, kun alas menee (en imetä), röyhtäytän ja vien omaan huoneeseen, omaan sänkyyn.



Voi heräillä ensin viiden minuutin välein. Menen vauvan luo ja rauhoittelen. Voi alkaa itkeenkin ja jos itku yltyy, menen rauhoittelemaan. Tätä kestää n.15 min ja sitten vauva nukahtaa kunnolla ja nukkuukin 4 tuntia putkeen, jolloin taas syödään vatsa täyteen. Yöllä nukahtaa heti syötön jälkeen.



Vielä pari viikkoa sitten nostin aina vauvan sängystä, kun itki ja saatiinkin olla hereillä kahteen asti yöllä. Tämä toimii meillä.

Ensimmäisen kuukauden kannoin vauvani uneen ja laskin sänkyyn, seuraavat puoli vuotta keinutin hänet keinutuolissa uneen tai kävelin ulkona vauva vaunuissa ja kävelin koko ajan kun hän nukkui. Sitten pikku hiljaa hän oppi nukahtamana omaan sänkyynsä, ensin vieressä istuen ja sitten jo itsekseenkin. Usean kuukauden ajan hänet laitettiin sänkyyn ja hän nukahti sinne itsekseen ilman itkuja. Noin vuoden vanhana hän ei enää jäänytkään yksin sänkyyn ja nyt tilanne 1 v 4 kk lapsella on se että makaan sängyssä hänen vierellään ja hän nukahtaa ilman itkuja n. vartissa. Että monennäköistä on ollut!

sänkyyn ja sitten nukahtanut.

Ja olen tässä ihmetellyt tätä onnea ja autuutta kun vauva osaa nukahtaa itsekseen. Mikä helpotus! Minulla on 3 lasta, joista ensimmäinen nukahti suhteellisen helposti, mutta vain rinnalle. Toinen olikin sitten mahdoton tapaus (tyttö), ikinä en tiennyt miten saisin nukkumaan ja kuinka kauan nukkuisi. Tämä siis heti laitokselta asti. Kertaakaan ei nukahtanut itsekseen sänkyyn (tai no pari kertaa kun oli vieraita paikalla, jolloin ilmeisesti niin hämmentyi, että nukahti ilman nukuttamista). Tyttö on huonouninen edelleen ja heräilee paljo öisin. On kaikin puolin erittäin läheisyydenkipeä nyt 2-vuotiaanakin.



Ja siis kuopus nukahtaa kun vain laskee sänkyyn ja laittaa tutin suuhun. Hänestä myös näkee milloin on väsynyt, keskimmäisestä en osannut sanoa milloin on väsynyt ja milloin ei.

Niin ja vauvat siis syötetty, vaihdettu kuiviin yms. ennen nukuttamisesta eli kaikki periaatteessa hyvin, tuntuvat vain hätääntyvän heti, jos vanhempi ei ole aivan 'iholla', esim. vieressä silittely ei auta.

Otin vauvan syliin ja lauloin unilaulun hämärässä makuuhuoneessa. Sitten pusu poskelle "hyvää yötä" ja laskin vauvan nukkumaan. Vauva hieman mumisi hiljaa itsekseen muutaman minuutin ja nukahti.

vauva 6kk

Meillä molemmat vauvat ovat olleet mallia 'ei nukahda yksin millään', jaksavat tosiaan huutaa tuntikausia (juu kokeiltu on) jos yritetään nukuttaa itse sänkyyn.

Haluaisinkin tietää, että onko vauvoja erilaisia (mitä itse epäilen) eli toiset vain nukahtavat helpommin itsekseen sänkyyn vai osaavatko/jaksavatko toiset kouluttaa ilta-/yökausia vauvojansa, jotta ne lopulta oppivat itsenäisiksi.

Kyselen siksi, että esikoisen kanssa tästä nukuttamisesta tuli tosiaan myöhemmin ongelmia, joita en haluaisi nyt kuopukselle, mutta ei lupaavalta näytä...

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.

Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.

YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Meillä molemmat vauvat ovat olleet mallia 'ei nukahda yksin millään', jaksavat tosiaan huutaa tuntikausia (juu kokeiltu on) jos yritetään nukuttaa itse sänkyyn.

Haluaisinkin tietää, että onko vauvoja erilaisia (mitä itse epäilen) eli toiset vain nukahtavat helpommin itsekseen sänkyyn vai osaavatko/jaksavatko toiset kouluttaa ilta-/yökausia vauvojansa, jotta ne lopulta oppivat itsenäisiksi.

Kyselen siksi, että esikoisen kanssa tästä nukuttamisesta tuli tosiaan myöhemmin ongelmia, joita en haluaisi nyt kuopukselle, mutta ei lupaavalta näytä...

Puolihysteerinen, paapova äiti joka ei kuitenkaan jaksa itsekseen vauvan kanssa = takertuva, parkuva vauva, joka ei nukahda millään.

ovat nukahtaneet rinnalle ja sitten olen kantanut omaan sänkyyn.Vähän isompana menin hetkeksi viereen(imetyksen loputtua) ja n.2-vuotiaana istunut sängyn vieressä että nukahtaa.Hyvin ovat nukkuneet tällä systeemillä.Melkein heti 6-tuntia putkeen ja vähän isompana koko yön heräilemättä.

Meillä molemmat vauvat ovat olleet mallia 'ei nukahda yksin millään', jaksavat tosiaan huutaa tuntikausia (juu kokeiltu on) jos yritetään nukuttaa itse sänkyyn.

Haluaisinkin tietää, että onko vauvoja erilaisia (mitä itse epäilen) eli toiset vain nukahtavat helpommin itsekseen sänkyyn vai osaavatko/jaksavatko toiset kouluttaa ilta-/yökausia vauvojansa, jotta ne lopulta oppivat itsenäisiksi.

Kyselen siksi, että esikoisen kanssa tästä nukuttamisesta tuli tosiaan myöhemmin ongelmia, joita en haluaisi nyt kuopukselle, mutta ei lupaavalta näytä...

Puolihysteerinen, paapova äiti joka ei kuitenkaan jaksa itsekseen vauvan kanssa = takertuva, parkuva vauva, joka ei nukahda millään.

Vauvat ovat erilaisia, aivan kuten aikuisetkin. Toiset nukahtavat helposti, toiset eivät. Mutta onhan se mukavempaa syyttää äitejä, kun vauvoja ei oikein viitsi, ne on niin söpösiäkin :D

vaihdan vaipan, puen yöpuvun, vien sänkyyn, annan tutin, peittelen ja toivotan hyvää yötä.



Lapsi nukahtaa aika pian sinne sänkyyn itsekseen, ei itse vaan jää halailemaan onnellisena peittoaan. Näin on tomittu syntymästä asti (toki aluksi oli maito eikä puuro ;). Uskon että se peiton/harson tarjoaminen ekoista nukutuksista vaikutti siihen, että nyt on niin helppoa. Aluksihan vauva nukahtaa tosi helposti ja kun harso on ollut koko ajan uniin mentäessä, lapsi on oppinut yhdistämään se nukkumiseen. Nyt harso on vaihtunut peittoon ja samalla kaavalla mennään.

- Meillä hyvin varhain oletetaan, että lapsen pitää nukkua koko yö, unen katkeamatta ja ilman yösyöttöjä ja sitten vielä yksin. Siinä sun kirjassa Luonnollinen Lapsuus sä Tiina Kaitaniemi et kauhean kaunista arvosanaa tälle yksinnukuttamiselle anna



- En. Siis se ajatusmaailma, jossa kuvitellaan, että puolivuotiaan lapsen pitäisi nukkua heräilemättä, niin se on täysin ihmisen biologialle vastakkainen. Lapselle ei ole yöheräilystä yhtään mitään haittaa. Se on eri asia, onko se sitä vanhemmalle, mutta lapselle yöheräilystä ei ole mitään haittaa. Itse asiassa voidaan paremminkin ajatella, että lapsi on sopeutunut nimenomaan yöheräilyyn ja yösyöntiin, koska se on äidillekkin tavallaan helpompi syöttää sitä lasta yöllä kuin syöttää sitä lasta päivällä, kun ollaan liikenteessä ja tehdään.



Ja se, että lapsi heräilee vielä kolme, neljä vuotiaana öisin, niin siinä ei ole mitään luonnotonta tai omituista vaan se on ihan normaalia ja tavallista ja jokainen lapsi lopettaa sen heräilyn yksiöllisen tahtinsa mukaan.



Minusta se on todella hirveätä, että pieneltä vauvalta vaaditaan sellaista suoritusta, mihin hän ei ole biologialtaan kykenevä.



Ei aikuinenkaan ihminen pysty säätelemään sitä, milloin herään ja milloin nukahdan, siis yön aikana. Jos hän herää yön aikana, hän herää yöllä. Se ei ole sellaista, että mihin voi itse vaikuttaa.



Nyt ainoastaan näiltä lapsilta vaaditaan sitä, että he opettelevat nukuttamaan itse itsensä eli siis vaaditaan, että puolivuotiaalla olisi itsesäätelykykyä niin paljon, että hän kykenee tällaisesta tilanteesta yksin selviämään. Se on mielestäni aika suuri vaatimus mikä me asetetaan pienelle vauvalle. Biologisesti sitä kykyä ei ole.

laitoin sänkyyn ja annoin maitopullon, sen juotua tutti suuhun, n. 2min itki jonka jälkeen nukahti. 11kk iän jälkeen maitopullo on jätetty pois eli lapsi sänkyyn, tutti suuhun ja sinne on jätetty, välillä itkee sen pari minuuttia jonka jälkeen nukahtaa itse joskus ei itke ollenkaan. Jos itkee kauemmin kun sen pari kolme minuuttia jompikumpi vanhemmista käy laittamassa tutin takaisin suuhun ja siihen on sitten nukahtanut.

meillä siis ihan vastasyntyneestä nyt 1-vuotiaaseen on ollut sama rutiini:



Unitutti suussa vaihdetaan vaippa ja laitetaan yöpuku ->lapsi jo rupeaa hieromaan silmiään

Otetaan syliin, annetaan uniharso ja lauletaan unilaulu-> lapsi nuuhkii uniharsoaan ja sulkee silmänsä

->hyvää yötä ja pusu ja lasketaan lapsi rauhallisesti sänkyyn

Lapsi "laulaa" itse hieman unilaulua = mumisee hiljaa ja sitten nukahtaa.



Joskus unilaulun aikana lapsesta näkee ettei vielä väsytä, jolloin istutaan hämärässä huoneessa ihan rauhassa ja silitellään lasta vielä vähän aikaa.. kun näyttää uniselta, lasken sänkyyn.



Meillä siis on ollut tosi helppoa, mutta silti jatketaan joka ilta samalla rutiinilla. Nyt kun lapsi ei enää syö tuttia päiväunilla, niin olemme vierottamassa myös yötutista. Eli kun lapsi on nukahtanut, käyn "nappaamassa" tutin pois. Kohta kokeilen kokonaan ilman tuttia.

Mikä avuksi unipulmiin?



Vieressä tuntuu turvalliselta



Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.

Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.



Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.

Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.



-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.



Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.



Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.

- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.

Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.



- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

ja sinne yleensä nukahtaa sen kummemmin huutamatta. Alusta asti tehnyt niin ja kummankin kohdalla.

Palstan säännöissä kielletään tuo kopipeistaaminen, eikä noita kukaan jaksa lukea. Kerro mielipiteesi omin sanoin!

Itse en ainakaan jaksa alkaa lukemaan. Haen sitten kitjan kirjastosta jos kiinnostaa.

Ja tuntuu etteikä tällä ihmisellä tosiaan ole omaa mielipidettä. Ei tuomonen kirjaoppineisuuskaan voi ihan hyvästä olla.

Palstan säännöissä kielletään tuo kopipeistaaminen, eikä noita kukaan jaksa lukea. Kerro mielipiteesi omin sanoin!