Lapsi ilman miestä?

Anna mennä vaan, kyllä asiat järjestyy (olettaen että olet tasapainoinen ihminen, älä hanki lasta jos miehettömyyteen on "syy").

Juuri noita asioita pohdin itsekin, enkä tiedä miten toimisin. Minulla aika käy jo vähiin, olen 37v. ja teksti oli kuin minun kirjoittamaa.



Onko minulla mitään oikeutta hankkia tietoisesti lapsi, jolla ei ole isää? Vain siksi, että minä itse kärsin lapsettomuudesta niin suuresti.

isättömäksi hankittu lapsi enkä kyllä osaa suositella tahallisesti isättömän lapsen hankkimista minkään ikäisenä.

tietoisesti isättömän lapsen hankkiminen ei kyllä kuulosta kovin fiksulta.

Miksi sinä vahingossa lapsen saanut et suosittelisi sitä kenellekään tietoisesti?

että lapsia ei pidä hankkia muuta kuin parisuhteessa. Eli jos lapsen haluat, hanki mies. Lopeta nirsoilu ja tee muutakin kuin roiku AV:lla, ei ne miehet täältä palstalta tule sua hakemaan.



Toisekseen uskon, että nainen joka ei löydä miestä itselleen ei ole ihan fiksu eikä normaali, joten sellaisen ei pidä lastakaan hankkia. Jotain outoa siinä naisessa on, ja parempi olla tekemättä lapsia jotka sit kärsisi oudosta äidistä.



Mun mielipide siis, ei pidä hermostua.

että lapselle on suuri harmi ja vaiva se, ettei hänellä ole isää. Vähän sama asia kuin jos haluaisin tieten lapsen, jolta puuttuu käsi. Vaikka ihan varmasti olisi ihana lapsi hänkin.

Sain 24-vuotiaana lapsen, jonka elämään isä ei halunnut lainkaan osallistua. Lapsi nykyään jo 6v ja hienosti on mennyt. Jos oikeasti haluat lapsen ja tiedät jaksavasi pyörittää arkea yksin niin älä anna ympäristön mielipiteiden vaikuttaa päätöksiisi, vaan tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta. Kukaan muu ei voi päättää tätä asiaa sinun puolestasi. Uskon että katuisit lapsen hankkimatta jättämistä enemmän kuin lapsen hankkimista.

Ei lapsen saamiseen ole "oikeaa aikaa", tai ei ainakaan yhtä oikeaa. 28 ja 35 kuulostavat molemmat oikein hyviltä, riippuu vain itsestäsi ja elämäntilanteestasi olisiko nyt sinun oikea aikasi. Minulla on ollut onnea saada 3 ihanaa lasta vaikkei miestä enää kuvioissa mukana olekaan. Mutta jos olisin tilanteessasi, koittaisin ehdottomasti hankkia lapset vaikka sitten ilman miestä. Oma lapsi on häkellyttävän ihana asia. Kaikilla ei ole onnea syntyä ydinperheeseen mutta ei se silti estä olemasta onnellinen ja kasvamasta täysipainoiseksi ihmiseksi.

Menee ihan hyvin ja lapsi on varsin tasapainoinen

Sain 24-vuotiaana lapsen, jonka elämään isä ei halunnut lainkaan osallistua. Lapsi nykyään jo 6v ja hienosti on mennyt. Jos oikeasti haluat lapsen ja tiedät jaksavasi pyörittää arkea yksin niin älä anna ympäristön mielipiteiden vaikuttaa päätöksiisi, vaan tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta. Kukaan muu ei voi päättää tätä asiaa sinun puolestasi. Uskon että katuisit lapsen hankkimatta jättämistä enemmän kuin lapsen hankkimista.

elämäämme.

Vaikka olin tästä vahinkoraskaudesta kauhuissani ja mietin läpi adoptioon antamiset jne, pidin lapsen. Enkä ole päivääkään katunut.

Juuri nyt kysymykset isästä ovat pojalla pinnalla ja toki se raastaa sieluani, mutta onneksi lapsella on paljon rakastavia läheisiä ihmisiä lähellään.

Ikää minulla oli jo 30+++, jos sillä on jotain merkitystä tässä.

(Tehdään lapsi klinikoiden ulkopuolella.) Haluan saada lapsen/lapset nuorena, ja jos nyt tapaisin jonkun kestäisi vuosia ennen kuin voisin olla varma soveltuuko hän vanhemmaksi kanssani. Joten olen päättänyt tehdä lapset ensin ja sitten heidän aikuistuttuaan keksittyä taas seurusteluun. Kyllä sinä tiedät itse koska olet valmis. Onnea matkaan!

luulen että pyörittäisin arkea ihan yhtä hyvin, miehellä taikka ilman. Eli go for it!

Toisekseen uskon, että nainen joka ei löydä miestä itselleen ei ole ihan fiksu eikä normaali, joten sellaisen ei pidä lastakaan hankkia. Jotain outoa siinä naisessa on, ja parempi olla tekemättä lapsia jotka sit kärsisi oudosta äidistä.

Mun mielipide siis, ei pidä hermostua.

Joo sun mielipide. Onko tullut mieleen että nainen voi olla vaikka lesbo tai muista syistä haluton parisuhteeseen miehen kanssa? Itse keksin paljonkin syitä miksi on järkevämpää hankkia lapsi ilman miestä kuin miehen kanssa.

Itse keksin paljonkin syitä miksi on järkevämpää hankkia lapsi ilman miestä kuin miehen kanssa.

No ei ole sullakaan kaikki ihan kotona. Muutenkin yllättävän kevyesti suhtaudutaan täällä isän rooliin. Äiti ja isähän ovat lapselle yhtä tärkeitä.

ja ovat pärjänneet hyvin. Ymmärrän hyvin tuskasi. Tarve oman lapsen saamiseen on syvällä biologiassa - toisilla tarve tietysti suurempi kuin toisilla. Tottakai olisi ideaalia, että asiat menisivät niinkuin "kuuluu" mennä: löytyisi se sopiva mies sopivaan aikaan. Mutta elämä ei aina mene niin - eikä naisessa tarvitse silti olla mitään vikaa! Miten kukaan voi sanoa, että olisi parempi ottaa "kuka vaan" ja perustaa huono tai jo valmiiksi tuhoon tuomittu parisuhde mieluummin kuin saada lapsi yksin? Erosta tai vanhempien huonosta parisuhteesta lapsi ihan varmasti kärsii enemmän kuin siitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut isää. Nykyaikana perheitä on niin monenlaisia.



Tärkeintä lapsen tasapainoiselle kehitykselle on vähintään yksi rakastava aikuinen, joka rakastaa häntä ja huolehtii hänestä hyvin. Jos oikeasti haluat lasta, tee lapsi - sitä et kadu, mutta tekemättä jättämistä voit katua. Neuvoisin kyllä odottamaan kolmenkympin reipaasti paremmalle puolelle, sillä sitä ennen ei ole kiire. Nuorempana saatat vielä löytää sen oikean kumppaninkin - ja sehän ainakin periaatteessa on kuitenkin se kaikkein paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Erosta tai vanhempien huonosta parisuhteesta lapsi ihan varmasti kärsii enemmän kuin siitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut isää.

voin sanoa, että ilman isää kasvaminen ei todellakaan ole mikään pikkujuttu useimmille pojille.

Erosta tai vanhempien huonosta parisuhteesta lapsi ihan varmasti kärsii enemmän kuin siitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut isää.

voin sanoa, että ilman isää kasvaminen ei todellakaan ole mikään pikkujuttu useimmille pojille.

Miten isättömyys on sinuun vaikuttanut?

Olen ollut isätön tyttö ja itkin ja ITKEN isättömyytäni aina.



Päiväkoti-ikäiselle on yhtä kammottavaa olla isätön, kuin kouluikäisellekin. Lapset kyllä juttelevat. Omat lapseni puhuvat paljon joistakin isättömistä kavereistaan. Ja lapset, lapsia kun ovat, ihmettelevät, miksei sulla ole isää.



Mitä se tuska on, kun askarrellaan isänpäiväkortteja tarhassa ja koulussa? Tajuatko sinä ääliö lainkaan???



Mulla oli 45-vuotias miesystävä ja kertoi, miten hirveätä oli olla isätön poika.

Olen ollut isätön tyttö ja itkin ja ITKEN isättömyytäni aina.

Päiväkoti-ikäiselle on yhtä kammottavaa olla isätön, kuin kouluikäisellekin. Lapset kyllä juttelevat. Omat lapseni puhuvat paljon joistakin isättömistä kavereistaan. Ja lapset, lapsia kun ovat, ihmettelevät, miksei sulla ole isää.

Mitä se tuska on, kun askarrellaan isänpäiväkortteja tarhassa ja koulussa? Tajuatko sinä ääliö lainkaan???

Mulla oli 45-vuotias miesystävä ja kertoi, miten hirveätä oli olla isätön poika.

Mielelläni olisin elänyt ilman isääni. Ilman sitä juoppoa, väkivaltaista miestä. Mutta ei, sitä en saanut kokea. Niitä kortteja voi askarrella myös isovanhemmille jos ovat läsnä lapsen elämässä.

Arvaappa montako korttia minä tein isälleni? Yhteensä 2. Tai no, tein minä ne koulussa, mutta ne menivät "hukkaan" matkalla kotiin. Isovanhemmat saivat aina korttinsa.

Joten ap, laita asia vain vireille!