Miksi nykyään lapsen harrastuksena ymmärretään aikuisten bisnes, jossa rahaa virtaa ja pyritään tekemään voittoa? Mitkä lajit ovat pahimpia tässä asiassa?

Mihin ne rahat menevät kun yhdistykset eivät saa tehdä voittoa`?

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne rahat menevät kun yhdistykset eivät saa tehdä voittoa`?

Säätiö voi käyttää toimintaansa ja henkilökuntaansa niin paljon rahaa kuin haluavat tekemättä voittoa. 

Mulla ei ole kuin 18v ja viiden eri urheiluseuran kokemus, mutta ei tuossa hommassa kyllä kukaan rikastu. Jos tavoitteellisesti halutaan urheilla (toki kaikki eivät halua ja heillehän se pihapeli on edelleen paras vaihtoehto), tarvitaan ammattivalmentaja, ja se maksaa rahaa. Vaikka ei heistäkään kyllä kukaan mikään miljönääri ole ja suurimmalla osalla on vielä joku päivätyö sen valmentamisen lisäksi. Samoin kenttien rakentaminen ja ylläpito maksaa. 

Lopetettiin yksityisessä tanssikoulussa kun hinnat vaan nousi ja nousi.

Nyt on jäljellä partio ja soittotunnit konservatoriossa, jälkimmäinenkin hyvin kallis mutta ei ne kuitenkaan voittoa tavoittele.

90-luvulla, jos halusi pelata potkupalloa, niin mentiin kaverien kanssa potkimaan Super Tele -palloa takapihalle. Ei maksanut kymmeniä tuhansia, mutta hauskaa oli kun ei vanne kiristänyt päätä ja valmentaja karjunut kuula punahehkuisena että tulos tai ulos.

Aivan naurettavaa laittaa satoja euroja lapsen harrastukseen kuukaudessa. Ilmaiseksi/halvalla voi harrastaa. Lapsi ei tee ostetuilla kavereilla yhtään mitään. Sijoittakaa lapsen opiskeluun, jotta lapsi pääsee aikuisena tienaamaan omat rahat. Jalkapallo ym kilpailuharrastukset eivät auta mihinkään. Ette te niin helpolla pääse. Itse on teidän lapsenne kasvatettava.

Kaikki keskiluokan kilpalajit, joilla pyritään ennen kaikkea signaloimaan luokka-asemaa ja varmistamaan se, että lapsen sosiaaliset ympyrät koostuvat vain muista keskiluokkaisten perheiden lapsista, koska työväenluokan läsnäolon ajatellaan olevan haitallista. Jääkiekko, jalkapallo, joukkuevoimistelu, luistelu jne.

Nykyään voi harrastaa ihan vain huvikseen kansanopistoissa ja koulujen järjestämissä liikuntakerhoissa. Ei voi enää vain käydä pelaamassa tai voimistelemassa, kun kilpailu on sotkettu kaikkeen.

Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.

Tätä mä olen suuresti ihmetellyt varsinkin kun lasten liikunnan piiristä paljastuu tasaisin väliajoin näitä täysin sadistisia valmentajia ja kiusauskulttuuria ja silti monet vanhemmat on aina kiivaasti puolustuskannalla että näin sitä eliittiä tehdään. Toistuvasti myös asiantuntijat huomauttaa että lapsi ei tarvitse tavoitteellista harrastuksia viitenä päivänä viikossa, mutta tämäkin on ilmeisesti vaan häviäjän puhetta. Ihan sairaaksi mennyt tämä touhu.

Se on tämä nykyajan takakireä helikopterivanhemmuus. Lapsia saadaan vähemmän ja myöhemmin, joten heihin investoidaan valtavasti ja heistä halutaan jotain suurta. Kasvurauhaa ei enää ole.

Mielestäni osittain asennekysymys. Jotenkin alistutaan siihen ajatukseen että "parempien" perheiden lapset luistelee, pelaa jääkiekkoa tai jalkapalloa. Nämä harrastukset maksavat ja vaativat vanhemmilta sitoutumista minkä valkokauluspäivätyö tekee mahdolliseksi. Kukkahattutädit kuuluttavat köyhien oikeutta harrastaa maksullisesti jotta kukaan ei tulisi kiusatuksi. Pienipalkkainen vanhempi tekee usein vuorotyötä, työttömällä ei ole autoa tai rahaa mikä jo sulkee heidät pois tästä kuskaamis-leipomisrumbasta, varusteista puhumattakaan. 

Kuilu kasvaa koko ajan, pienituloiset lapset eivät osaa tai jaksa lähteä ulos pelaamaan keskenään kun sitä ei kukaan pidä "oikeana" liikunnan harrastamisena. Vanhemmat eivät jaksa ohjata lasta ulos koska yhteiskunta kiljuu tästä maksullisesta, tavoitteellisesta harrastamisesta koko ajan. Meillä voi yläkoulussa ottaa liikunnan valinnaiseksi, neljä tuntia monipuolista liikuntaa viikossa, silläkin pääsee jo alkuun. 

Meillä on kokemusta seuratoiminnasta, yksi kesä riitti. Miehen palkalla kyllä maksaisi harrastuksen, mutta voi juma sitä menoa pelikentällä! Valmentaja suosi kultapossukerholaisia, ainakin meidän lapsi joutui sorsimisen kohteeksi. Kävin kahdesti puhumassa junnutoiminnasta vastaavan kanssa, ei vaikutusta. Mitenkähän kaikelle tälle mahtailulle kävisi jos tajuttaisiin että aika paljon näistä ohjatuista, aikataulutetuista jutuista voisi tosiaan tehdä siellä lähiöiden hiekkakentillä? 

Vierailija kirjoitti:

Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.

Niin pitäisi, mutta niihin ei löydy pelaajia eikä valmentajia. Kukaan ei halua valmentaa ryhmää, jossa sitoutumisen taso on olematon. Esimerkiksi jäävuorot on kalliita, joten harrastukselle tulisi monen mielestä liikaa hintaa vaikka ei koko ajan matkustettaisikaan.

Hyvä aloitus. Tämä alkoi jo 90-luvulla. Lisäisin vielä kaunoluistelun, jossa aletaan prepata maailman mestareita ja Helsingin jäähaliin suurta spektaakkelia varten. 

Pieniä nappuloita Hesa Cupiin, jossa pientä innokasta  nappulaa nöyryytetään heti vilttiketjussa. Liikunnan pitäisi olla terveellistä yhdessäoloa ja liikunnan iloa. Eivät kaikki lapset halua huippu-urheilijoiksi, haluavat yhdessäoloa. Lahjakkuudeet kyllä vähemmälläkin löytyvät, juoksevat vaikka paljain jaloin hiekkakentiltä maailman huipulle. 

Mihin ne kerätyt rahat tosiaan valuvat, urheilujohtajaa riittää, heistä ei ole varmasti pulaa. Lasten vanhemmat tekevät kaiken talkootöinä hiki hatussa. Varusteista nyt puhumattakaan, ei kelpaa että äiti ostaa sopivat ja edulliset varusteet, sopivan urheilupuvun, mailan ja luistimet, pitää olla määrättyä merkkiä.

Vieläkö muuten lapset viedään luokkaretkille, siinä pitää isin ja äidin ahertaa että lapsi pääsee vaikkapa Pariisiin tai Roomaan, muiden mukana.

Just juteltiin tästä mieheni kanssa kun mainitsin että jalkapallo on nykyään paremman väen kersojen harrastus. Hän pelasi koko lapsuutensa aktiivisesti jalkapalloa, mutta silloin se vielä tarkoitti sitä että mentiin kavereiden kanssa läheiselle kentälle pelaamaan, kustannukset 0 e. Ei sieltä varmaan huippu-urheilijoita kasvanut, mutta eipä se ollut tavoitekaan.

Tyhmintähän tässä on se, että näissä kalliissa kilpailevissa ryhmissä on ne lapset, joiden vanhemmilla on varaa, mutta joilla ei ole edellytyksiä pärjätä kilpailuissa tai lahjoja lajiin muutenkaan. Isät ja äidit tsemppaavat ja kannustavat pää punaisena, mutta lapsella ei ole lajiin lahjoja ja harrasteryhmä olisi parempi vaihtoehto. Jos tätä edes ehdottaa vanhemmille, saa kuunnella pää punaisena tapahtuvaa huutoa.

Junnuvalmentaja

Ap jääkiekossa maksaa jäähallivuokrat,pelimatkat ja lisenssimaksut ( vakuutus). Ilmaiseksisko pitäisi saada jäähallia käyttää,pelimatkoille päästä ja vakuutus saada?

Ai mihin rahat menee? Yleensähän joukkueella on oma budjetti, eli kaikki mitä kerätään, myös käytetään. Maksuista tulee ihan hulluja sen takia, että aina löytyy se joku jojo, joka haluaa joka vuodelle uudet seura-asut tai Tanskaan turnaukseen. Vanhemmat valittaa että rahat menee "jonnekin".  Ainakin oman juniorin harrastuksessa oli ihan selvästi selitetty kohde jokaiselle eurolle, mutta osa ei jaksanut lukea niitä, vaan tyytyivät valittamaan että on kalliimpaa kuin muilla, koska ihan itse halusit sinne Tanskaan.

Mitä nyt oman pojan futisharrastusta seuraan, kaikki raha mitä kerätään, kyllä kuluu ihan poikien harrastukseen. Pelimatkat ovat niitä kalliita tietysti, mitään ammattivalmentajia ei ole. Paitsi maalivahtivalmentajalle maksetaan joskus, kun omasta porukasta kukaan ei sitä hommaa osaa. Paljon on kiinni siitä, kauinka paljon kentän/salin vuokrat ovat. Niille ei oikein mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmintähän tässä on se, että näissä kalliissa kilpailevissa ryhmissä on ne lapset, joiden vanhemmilla on varaa, mutta joilla ei ole edellytyksiä pärjätä kilpailuissa tai lahjoja lajiin muutenkaan. Isät ja äidit tsemppaavat ja kannustavat pää punaisena, mutta lapsella ei ole lajiin lahjoja ja harrasteryhmä olisi parempi vaihtoehto. Jos tätä edes ehdottaa vanhemmille, saa kuunnella pää punaisena tapahtuvaa huutoa.

Junnuvalmentaja

On harvinaista, että kyvyt ja raha olisi samassa paketissa. Kukaan ei tule niitä rahattoman lahjakkaan maksuja maksamaan, joten ainut vaihtoehto on oikeastaan lopettaa koko ryhmä.