Lapsi ilman miestä?

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mite…

<a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…" alt="http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…">http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…; <a href="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…" alt="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…">http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…;

http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1288636/joel-hallika…

Siskoni ei kerro ihan kunnolliselle miehelle heidän yhteisestä lapsestaan, koska "haluaa päättää kaikista lapsen asioista ihan itse". Aikoinaan suosittelimme siskolle hedelmöityshoitoja, mutta hän päätti sitten toimia toisin ihan tietoisesti.

<a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…" alt="http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…">http://www.iltasanomat.fi/viihde/martina-aitolehti-ei-tieda-kuka-on-han…;

<a href="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…" alt="http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…">http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Kun+is%C3%A4%C3%A4+ei+ole+miten+sit…;

Itse keksin paljonkin syitä miksi on järkevämpää hankkia lapsi ilman miestä kuin miehen kanssa.

No ei ole sullakaan kaikki ihan kotona. Muutenkin yllättävän kevyesti suhtaudutaan täällä isän rooliin. Äiti ja isähän ovat lapselle yhtä tärkeitä.

Ihan vaikka lukemalla juttuja täältä av:ltä näkyy että monille äideille se mies on yksi uusi ylimääräinen vauva joka aiheuttaa vaan huolta, tuskaa, rasitusta ja päänvaivaa. Ei siis välttämättä edistä hyvää lapsuutta lapselle.

Äiti ja isä eivät ole yhtä tärkeitä jos jompaa kumpaa ei ole. Nykyaikana erilaiset perhemallit yleistyvät ja se on hyväksyttävä. Kyllä yksinhuoltajavanhempikin voi turvata lapsen hyvän kasvun. Ja tosiaan toinen vanhempi voi tulla kuvioihin vielä myöhemmin, ei ole pakko olla syntymävanhempi.

(ja tietysti joitain älyttömiä)



Mielestäni jos olet alle 30v, voisit vielä odottaa jos se elämän prinsi löytyisikin, mutta kun vuodet siitä vierivät niin kannattaa ottaa härkää sarvista jos asia tuntuu edelleen tärkeältä.



Hesarissa oli jonkun aikaa sitten artikkeli, että joka kolmas nainen Helsingissä on sinkku eli ei ole mikään epätavallinen tilanne ettei sopivaa miestä löydy.



Yksin (syystä tai toisesta) lapsen saaminen on varmasti rankkaa, onhan se rankkaa parillekin, eli yrittäisin jo etukäteen kartoittaa tukiverkkoa (vanhemmat, sisarukset, ystävät, muut) ja ehkä myös sitä miehenmallia.



Tsemppiä! Mielestäni jokaisella (ja tarkoitan ihan jokaisella) on oikeus lapseen ja jokaisella lapsella oikeus rakastavaan vanhempaan.

Ihan vaikka lukemalla juttuja täältä av:ltä näkyy että monille äideille se mies on yksi uusi ylimääräinen vauva joka aiheuttaa vaan huolta, tuskaa, rasitusta ja päänvaivaa. Ei siis välttämättä edistä hyvää lapsuutta lapselle.

Näin se maailmankuva vääristyy netin ääressä. Enemmistölle miehistä lapsi/lapset on elämän tärkein asia ja he suhtautuvat vanhemmuuteen erittäin vastuullisesti.

Joku kommentoi, ettei isätön saa miehenmallia. Toisilla taas se miehenmalli (jos otetaan vain isästä) voi olla todella järkyttävä juoppo/väkivaltainen tms.

Otin tuon sinun "juoppokortiksi" nimeämän asian esiin lähinnä aikaisemmasta kommentista (taisi olla #22), jossa kommentoija olisi mieluummin elänyt ilman isää kuin huonon isän kanssa.

Minä oon se joka olisi elänyt ennemmin ilman isää kuin juopon isän kanssa. Niin sitä aina väitetään että isä on isä, ja lapsi tarvitsee sitä. Ei se aina niin mene. Ei lapsi tarvitse juoppoa ja väkivaltaista isää.

Minä oon se joka olisi elänyt ennemmin ilman isää kuin juopon isän kanssa. Niin sitä aina väitetään että isä on isä, ja lapsi tarvitsee sitä. Ei se aina niin mene. Ei lapsi tarvitse juoppoa ja väkivaltaista isää.

Ei lapsi tarvitse myöskään juoppoa ja väkivaltaista äitiä. Jolloin isä onkin se tärkeämpi. Täällä tuntuu olevan vallalla kummallinen ajatus, että äiti olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempi vanhempi.

Minä oon se joka olisi elänyt ennemmin ilman isää kuin juopon isän kanssa. Niin sitä aina väitetään että isä on isä, ja lapsi tarvitsee sitä. Ei se aina niin mene. Ei lapsi tarvitse juoppoa ja väkivaltaista isää.

Ei lapsi tarvitse myöskään juoppoa ja väkivaltaista äitiä. Jolloin isä onkin se tärkeämpi. Täällä tuntuu olevan vallalla kummallinen ajatus, että äiti olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempi vanhempi.

Ei se pois sulje minun kokemustani huonosta isästä. Jos taas äitini olisi ollut se juoppo ja väkivaltainen, suurella todennäköisyydellä ajattelisin hänestä samallatavalla kuin nyt isästäni. Eli sellaista ihmistä en lapsuudessani olisi tarvinnut pilaamaan elämääni.

Joten minun mielestäni ap voisi aivan vallan mainiosti yksinkin tehdä lapsen.

mutta minulla on "itse" tehty lapsi, pian 10-vuotias. Tunnen myös muita vastaavia perheitä.



Tein lapsen kolmikymppisenä, kun oma kroppa alkoi pettää -- siis siinä määrin, että muutamankin vuoden odotus olisi ollut kohtalokasta biologisen jälkeläisen saannille.



Ihan hyvinhän tässä on kaikki sujunut. Jollain tavalla on tietty huvittavaa, että mies voi hankkia tietämättään itselleen vaikka 10 jälkeläistä yhden viikonlopun aikana, ja se on ok. Mutta annas olla, jos ja kun nainen -ihan oikeasti- harkitsee mahdollisuutta tulla äidiksi ilman miestä... Johan ne tuomiopäivän torvet alkavat heti vinkua niin että pihtiputaanmummokin kuulee...

varsinkin, jos lapsi sairastelee paljon tai ei nuku hyvin. Toivottavasti sinulla on erittäin läheisiä ystäviä, jotka mielellään tulevat luoksesi vaikka yökylään auttamaan lapsen hoidossa, kun omat voimavarasi ovat todella vähissä.



Muuten uskon, että lapsi voi olla aivan onnellinen yhdenkin vanhemman kanssa. Tottakai kaksi rakastavaa vanhempaa on aina parempi, mutta yksi rakastava vanhempi on parempi kuin kaksi ei rakastavaa ja huolehtivaa.



Sinun kannattaa neuvotella tästä asiasta etukäteen tahoilla, jotka tietävät asiasta enemmän ja hankkia riittävä tukiverkosto etukäteen. Sinun kannattaa tosiaan tuntea muutama henkilö, joille voit soittaa vaikka yöllä tarvittaessa, omat vanhemmat, erittäin läheinen ystävä, ehkä joku tukiperhe, jos niitä nyt saa ennen kuin ongelmia ilmaantuu. Kaikki tämä ei tietenkään ole pakollista ja eihän yh:tkaan pysty tätä välttämättä itselle järjestämään, mutta on varmasti viisaampaa miettiä hieman asioita etukäteen, kuin itkeä vauva sylissä yöllä epätoivoisena, että mihin sitä oikein soittaisi ja pyytäisi apua.

yhden viikonlopun aikana siitetystä lapsesta, joista isällä ei ole tietoa ja jotka ylläkirjoittava hyväksyy muitta mutkitta, on näiden harkitusti raskaaksi yhden panon anonyymistä suhteesta haluavien yh-äitien lapsia. Minusta lapselle voisi tehdä edes sen palveluksen, että kysyy nimen ja katsoo vaikka puoli vuotta, että onko mies täysin kelvoton isäksi jo siitetylle lapselle. Parisuhteeseen ei tarvitse alkaa.

Elikkäs... Jos ihminen ei vaan löydä miestä itselleen? yirtyksistä huolimatta sitä oikeaa ei löydy?

Kyllä lapset pitäisi saada avioliitossa. Miten tosissasi olet etsinyt vakavaa parisuhdetta ja avioliittoa? Mistä ja millä tavalla? Jos sinä haluat miehen ja perheen, niin kyllä se asia täytyy tehdä selväksi heti alussa. Kokeile vaikka deittipalstoja. Laita hakemus vetämään. Maailma on täynnä miehiä, jotka haluavat samaa kuin sinäkin.

en kadu. Yksin lapsen tekeminen on itsenäisen naisen oodi emansipaatiolle.



Kukas sua estäisi?

Minä olen käynyt hedelmöityshoidoissa ja käyttänyt luovutettua spermaa. Pienokaista en kuitenkaan onnistunut saamaan - ainakaan toistaiseksi, sillä itsellä juuri tuo ikätekijä vaikuttaa.



Sinua, kolmonen, suosittelisin jo ottamaan yhteyttä klinikalle eikä odottamaan enempää. Sinun iässäsi hedelmällisyystaulukoissa viiva laskee kuin lehmän häntä ja jokainen pähkäilty ja jahkailtu vuosi voi olla ratkaiseva.



Alle kolmekymppisenä en kuitenkaan vielä kiirehtisi. Se elämänkumppani saattaisi vielä löytyä ja perheen voisi yrittää perustaa perinteisin menetelmin.



Yli nelikymppinen sinkkunainen on hyvin tavallinen näky hedelmöitysklinikoilla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että eri klinikoilla voi olla eri ikärajat eikä hoitoihin enää välttämättä oteta, jos on lähellä ikärajan täyttymistä.



Tsemppiä teille molemmille! :)

ja ovat pärjänneet hyvin. Ymmärrän hyvin tuskasi. Tarve oman lapsen saamiseen on syvällä biologiassa - toisilla tarve tietysti suurempi kuin toisilla. Tottakai olisi ideaalia, että asiat menisivät niinkuin "kuuluu" mennä: löytyisi se sopiva mies sopivaan aikaan. Mutta elämä ei aina mene niin - eikä naisessa tarvitse silti olla mitään vikaa! Miten kukaan voi sanoa, että olisi parempi ottaa "kuka vaan" ja perustaa huono tai jo valmiiksi tuhoon tuomittu parisuhde mieluummin kuin saada lapsi yksin? Erosta tai vanhempien huonosta parisuhteesta lapsi ihan varmasti kärsii enemmän kuin siitä, että hänellä ei ole alunperinkään ollut isää. Nykyaikana perheitä on niin monenlaisia.

Tärkeintä lapsen tasapainoiselle kehitykselle on vähintään yksi rakastava aikuinen, joka rakastaa häntä ja huolehtii hänestä hyvin. Jos oikeasti haluat lasta, tee lapsi - sitä et kadu, mutta tekemättä jättämistä voit katua. Neuvoisin kyllä odottamaan kolmenkympin reipaasti paremmalle puolelle, sillä sitä ennen ei ole kiire. Nuorempana saatat vielä löytää sen oikean kumppaninkin - ja sehän ainakin periaatteessa on kuitenkin se kaikkein paras vaihtoehto lapsen kannalta.

---

Mietin itse samaa asiaa pari vuotta sitten - olin 30 v, en ollut koskaan oikein seurustellut ja tiesin haluavani joku päivä äidiksi. Sattuma ja onni puuttui peliin, ja nyt olen onnellisesti naimisissa ja sylissäni tuhisee pari kuukautta vanha vauva.

Olen äärimmäsen kiitollinen miehestäni, mutta vielä kiitollisempi olen lapsestani. Tämän suurempaa onnea en voisi tuntea, ja tiedän sisimmissäni, että muutaman vuoden takainen päätökseni hankkia lapsi vaikka yksin olisi ollut oikea. Nyt mies ehti kävellä elämääni, mikä on toki lapsen ja minun kannaltani hyvä asia. Mutta olen ihan varma, että hänestä olisi kasvanut onnellinen ja tasapainoinen lapsi minun ja lapsuudenperheenikin tukemana ilman isää. Ja eihän sitä koskaan tiedä, miten maailma heittelee - joskus toinen vanhempi voi esimerkiksi menehtyä.

Mulla on lapsi ilman isää. Olisin ehdottomasti halunnut että isä on mukana elämässämme mutta hän jätti meidät. En voi pakottaa häntä olemaan lapsen kanssa.

Missään tapauksessa ei kannata haaveilla tietoisesti lapselle isättömyyttä!!

Kärsin kun lapseni on ilman isää.

Tässä tämä lyhyesti sanottuna.

Mulla on lapsi ilman isää. Olisin ehdottomasti halunnut että isä on mukana elämässämme mutta hän jätti meidät. En voi pakottaa häntä olemaan lapsen kanssa.

Missään tapauksessa ei kannata haaveilla tietoisesti lapselle isättömyyttä!!

Kärsin kun lapseni on ilman isää.

Tässä tämä lyhyesti sanottuna.

Minä taas olen tarvinnut vuosikausien terapian isäni takia. En yhtään epäröisi saada isätöntä lasta, jos se vaan olisi taloudellisesti mahdollista.