Lue keskustelun säännöt.
Millaisessa elämäntilanteessa ei ole varaa olla koti-isänä tai -äitinä?(ei yh:t)
18.10.2011 |
En syyllistä, tuomitse tai lietso riitaa, mielenkiinnosta kyselen. Meillä mies ollut jo pari vuotta työtön, mä hoitovapaalla kesästä. Eletään työmarkkinatuella ja kh-tuella (+kuntalisä ja hoitolisä). Mulle maksettiin kesällä lomia joten tuli vähän extraa, mut työssäoloajalta eikä etenkään vanh.rahoista ole miehen työttömyyden takia säästöjä. Me pärjätään silti, käydään leffassa, peleissä jne, vauvauinnissa ja muskarissa. Moni sanoo ettei yksi palkka riitä; mistä johtuu? Asumiskulut isot ja monta lasta? Meillä vaan yksi lapsi ja velaton omistusasunto; siitäkö ne erot tulee?
Kommentit (120)
olet jäätävä ja julma ja sulla asioiden pitää olla todella huonosti, jos sä saat jotain siitä, että nimettömänä lyöt lyötyä.
Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön (engl. antisocial personality disorder, lyh. APD) muoto, jolle ominaisia piirteitä ovat Hannu Lauerman mukaan mm. pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä myötäelämiskyvyn, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute!!!
Av aina välillä toimii hyvin agressioiden poistajana, mutta sä olet jo pipi päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä "leskiä", jotka sitten rupeaa sepittämään aina vaan lisää tarinaa.
Sinulle tiedoksi, että siihen on syynsä kun sanotaan, että ensin pitää mennä töihin ennen kuin tekee lapsia (ei jää perhe-eläke niin pieneksi).
Ja tuolle toiselle, että se orvon eläke kyllä nimenomaan on tarkoitettu elämiseen. Se korvaa sitä puuttuvaa isää.
Kylläpä vähän tiedät yhtään mistään. Ei kyllä yllätä, kun tuo kysymyskin piti heittää, vaikka vastauksen nro 23 olet ilmeisesti lukenut...
ei haluttu elää 3 vuotta kituuttamalla. Oli tärkeää että saadaan jatkaa asumista nykyisessä kodissamme (joka ei olisi onnistunut vain toisen tuloilla), että meillä on edelleen auto käytössä (mihen työssä ehdoton).
En kyllä edes ymmärrä miksi perustelen työssäkäyntiäni joillekin fanaattisille palstahulluille, joilla on vain yksi kapeakatseinen totuus elämässä. Meillä olisi ollut varaa tehdä niin että olisin ollut sen 3 v kotona, mutta olen kituuttanut lapsena riittämiin köyhässä perheessä, enkä sitä enää halunnut. Lisäksi olin niin kammottavan itsekeskeinen paska että _halusin_ töihin, enkä jäädä kotiin (ja saada CV:hen 3,5 v taukoa).
Että joo. Näin meillä.
Asumme itserakentamassamme omakotitalossa joten laina ja talon ylläpito maksaa kuukaudessa aika paljon. Ja kyllä, valitsen mieluummin tämän asumismuodon ja tarjoan tämän ympäristön lapsilleni päivähoitoineen kuin sen että olisimme vuokralla kerrostalossa ja elinympäristö sen mukainen....
Kolme lasta kuluttaa myös aika paljon,meillä ei rahaa tuhlata mutta peruselämiseen kuluu hieman enemmän kuin 1 lapsen kanssa.
Kaksi autoa on oltava, joten taas palaa rahaa enemmän.
Jos olisin halunnut olla kotona, olisi luovuttava tästä ihanasa kodista, toisesta autosta ja siivoojasta. *Asuttava kaupungin vuokrakämpässä. Ei kiitos. En näe yhtään syytä, miksi antaisin lapsilleni sellaisen lapsuuden tämän nykyisen tilanteen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta, isoja suurin osa. heillä on myös isohkot menot harrastuksista ja ruokaakin kuluu paljon. En voi ainakaan kolmea vuotta varmaan kotona olla. Miehellä on hyvät tulot, mutta lainojakin on. Minulla ei ole enää säästöjä jäljellä.
oliko tää ap:lle?
Kylläpä vähän tiedät yhtään mistään. Ei kyllä yllätä, kun tuo kysymyskin piti heittää, vaikka vastauksen nro 23 olet ilmeisesti lukenut...
Unohdin liittää sen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pari lasta, asuntovelkaa. Pisimmillään olen ollut kotona kunnes lapsi on 1,5v. Jos toisen tulot menee suoraan lainanlyhennykseen niin jollain pitäis voida elää... lapsilisä ei oikein riitä
Talolaina: 600€/kk
autolainat: 600€/kk (maalla molemmat tarvii autot, vaikka toinen ei kävisi töissä)
lasten hoito: 500€/kk
Loput menee bensaan, ruokaan, sähköön yms.
Meillä on varaa käydä myös leffassa, ulkona syömässä ja pelaamassa jne. Jos toinen olisi kotona, pitäisi laskea joka sentti ja silti ei riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaako mennä juttu miten ristiin... Nythän sitä provonyyhkyä sitten tulikin kovasti, näppärästi suunniteltuja häitä myöten...
27
On valintoja ja valintoja.On tietenkin oma valinta ostaa tarpeeksi tilava asunto ja maksaa siitä, mutta ei vuokralla asuminenkaan ilmaista ole etenkään isohkon perheen kanssa, joka sekin tietysti on ihan valintakysymys. On myös valintakysymys, millaiset ikäerot lapsilla on. Pikkulapsilla kun kuitenkin on ihan erilaiset tarpeet kuin esim. koululaisilla, puhumattakaan teineistä. Ja ihan fakta on, että isompi perhe kuluttaa enemmän kuin pieni ihan ruoasta lähtien ja valintahan sekin on, että haluaa syöttää lapsilleen hedelmiä, vihanneksia ja terveellistä ruokaa. MUTTA täysin kohtuutonta olisi myydä perheen koti, muuttaa jonnekin ahtaalle vuokralle, pakottaa isommat lapset luopumaan harrastuksista yms, vain siksi, että äiti saisi olla kotona 3 vuotta.
Ennen kuin joku ärähtää tästäkin niin oma valintamme on ollut säästää etukäteen rahaa hoitovapaata varten, ottaa pankista lyhennysvapaata ja elää vähän enemmän nuukaillen, mutta ymmärrän, että tämä ei kaikilla ole mahdollista.
kuinkahan moni noista jeesustelijoista olis valmis kotihoidon takia vaihtamaan pienempään asuntoon. on helppo huudella, kun tilanne on jo valmiiksi sellainen, että elintasoon ei suurta muutosta tule. ja ennenkuin joku älähtää, niin meillä tulotaso oli sen verran matala, että mun oli helpp jäädä kotiin, kunnes lapset täytti 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin halunnut olla kotona, olisi luovuttava tästä ihanasa kodista, toisesta autosta ja siivoojasta. *Asuttava kaupungin vuokrakämpässä. Ei kiitos. En näe yhtään syytä, miksi antaisin lapsilleni sellaisen lapsuuden tämän nykyisen tilanteen sijaan.
Itse en näe yhtään syytä miksi pienelle lapselle on parempi viettää suurin osa hereilläoloajastaan "vieraassa" paikassa, kuin kotona kaupungin vuokrakämpässä.
niin mä painan duunia niska limassa, jotta saatte leffaliput kasaan eikä pääse mies ahdistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle varmaan pitää antaa sosiaaliturvatunnuksia myöten kaikki tiedot jo ensimmäisessä viestissä. Minä en ole missään vaiheessa valittanut rahatilannettani, päinvastoin ansimmäisessä viestissä kerroin, millä rahalla tulemme toimeen ja poikani voi olla kotona. Emme alunperin halunneet mieheni kanssa naimisiin vaan olimme tyytyväisiä avoliittoon. Kun lapsi ilmoitti tulostaan, päädyimme sitten kuitenkin avioitumaan vaikka sinne asti emme ehtineet. Henkivakuutus ei taas vain hieman päälle 30-vuotiailla tullut mieleen, mutta toisaalta emme niitä rahoja tarvitsisikaan. Kuten sanoin, en ole millään tavalla tyytymätön taloudelliseen tilanteeseemme. Tästä syystä pojankin rahat menevät suljetulle tilille. Miehelläni todettiin aivokasvain ja viikon kuluttua toteamisesta hän kuoli. Ei siis tullut mieleenkään sen viikon aikana, että häitä pitää nyt aikaistaa. Haluatko vielä joitakin tietoja? Ihmeen paljon sinua minun ja poikani henkilökohtainen elämä kiinnostaa.
Ikinä ei kannata tehdä au-lapsia, vaan huolehtia ensin itsensä naimisiin ja molemmille henkivakuutus.
Ja mikä esti teitä menemästä muka naimisiin ennen kuin ukko heitti veivinsä? Hänhän ei kuollut äkkikuolemaa. Vai muuttuuko stoorisi taas?
On valintoja ja valintoja.On tietenkin oma valinta ostaa tarpeeksi tilava asunto ja maksaa siitä, mutta ei vuokralla asuminenkaan ilmaista ole etenkään isohkon perheen kanssa, joka sekin tietysti on ihan valintakysymys. On myös valintakysymys, millaiset ikäerot lapsilla on. Pikkulapsilla kun kuitenkin on ihan erilaiset tarpeet kuin esim. koululaisilla, puhumattakaan teineistä. Ja ihan fakta on, että isompi perhe kuluttaa enemmän kuin pieni ihan ruoasta lähtien ja valintahan sekin on, että haluaa syöttää lapsilleen hedelmiä, vihanneksia ja terveellistä ruokaa. MUTTA täysin kohtuutonta olisi myydä perheen koti, muuttaa jonnekin ahtaalle vuokralle, pakottaa isommat lapset luopumaan harrastuksista yms, vain siksi, että äiti saisi olla kotona 3 vuotta.
Ennen kuin joku ärähtää tästäkin niin oma valintamme on ollut säästää etukäteen rahaa hoitovapaata varten, ottaa pankista lyhennysvapaata ja elää vähän enemmän nuukaillen, mutta ymmärrän, että tämä ei kaikilla ole mahdollista.
kuinkahan moni noista jeesustelijoista olis valmis kotihoidon takia vaihtamaan pienempään asuntoon. on helppo huudella, kun tilanne on jo valmiiksi sellainen, että elintasoon ei suurta muutosta tule. ja ennenkuin joku älähtää, niin meillä tulotaso oli sen verran matala, että mun oli helpp jäädä kotiin, kunnes lapset täytti 3v.
Mutta mielestäni kannattaisi ajatella asiaa jo ennen kuin ostaa asunnon, jossa asumiskulut on vaikka nyt sen pari tonnia kuussa. Ja se pari tonnia on lähes kaikki toisen tulot. Kyllä se on ihan valinta nuo menot. Ja se, ettei silloin voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Toinen asia sitten on tietenkin se, jos ei edes halua jäädä. Eikä missään tilanteessa jäisi. Mutta tarkoitan tilannetta, jossa haluttaisiin jäädä kotiin, mutta nuo isot kulut estävät sen. Kyllä nuo isot menot on aina ihan oma valinta. Tehdään se sitten ennen tai jälkeen lapsen teon. Eikä se kaupungin vuokrakämppä ole oikeasti ainut vaihtoehto sille suurelle omakotitalolle ja isolle ylimitoitetulle lainalle...
se, että perheen isommat lapset joutuisivat luopumaan kodistaan ja muuttamaan pienempään ja ihan varmuudella myös harrastuksistaan. Mun mielestä se on liian kova hinta pienemmän kotihoidosta ainakaan sinne 3-vuotiaaksi.
Varsinkin kun aivan hyvin ovat asiat menneet isompienkin, n. 2-vuotiaana päivähoitoon lähteneiden kanssa.
Asuntovellallisia omakotitalossa asujia siis olemme, lapsia on kolme koululaista eikä iltatähteä ole suunnitteilla, mutta näin ajattelen.
alkaako mennä juttu miten ristiin... Nythän sitä provonyyhkyä sitten tulikin kovasti, näppärästi suunniteltuja häitä myöten...
27
Tarvitsisikohan sun hakea apua mielenterveystoimistosta?
On valintoja ja valintoja.On tietenkin oma valinta ostaa tarpeeksi tilava asunto ja maksaa siitä, mutta ei vuokralla asuminenkaan ilmaista ole etenkään isohkon perheen kanssa, joka sekin tietysti on ihan valintakysymys. On myös valintakysymys, millaiset ikäerot lapsilla on. Pikkulapsilla kun kuitenkin on ihan erilaiset tarpeet kuin esim. koululaisilla, puhumattakaan teineistä. Ja ihan fakta on, että isompi perhe kuluttaa enemmän kuin pieni ihan ruoasta lähtien ja valintahan sekin on, että haluaa syöttää lapsilleen hedelmiä, vihanneksia ja terveellistä ruokaa. MUTTA täysin kohtuutonta olisi myydä perheen koti, muuttaa jonnekin ahtaalle vuokralle, pakottaa isommat lapset luopumaan harrastuksista yms, vain siksi, että äiti saisi olla kotona 3 vuotta.
Ennen kuin joku ärähtää tästäkin niin oma valintamme on ollut säästää etukäteen rahaa hoitovapaata varten, ottaa pankista lyhennysvapaata ja elää vähän enemmän nuukaillen, mutta ymmärrän, että tämä ei kaikilla ole mahdollista.
kuinkahan moni noista jeesustelijoista olis valmis kotihoidon takia vaihtamaan pienempään asuntoon. on helppo huudella, kun tilanne on jo valmiiksi sellainen, että elintasoon ei suurta muutosta tule. ja ennenkuin joku älähtää, niin meillä tulotaso oli sen verran matala, että mun oli helpp jäädä kotiin, kunnes lapset täytti 3v.Mutta mielestäni kannattaisi ajatella asiaa jo ennen kuin ostaa asunnon, jossa asumiskulut on vaikka nyt sen pari tonnia kuussa. Ja se pari tonnia on lähes kaikki toisen tulot. Kyllä se on ihan valinta nuo menot. Ja se, ettei silloin voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Toinen asia sitten on tietenkin se, jos ei edes halua jäädä. Eikä missään tilanteessa jäisi. Mutta tarkoitan tilannetta, jossa haluttaisiin jäädä kotiin, mutta nuo isot kulut estävät sen. Kyllä nuo isot menot on aina ihan oma valinta. Tehdään se sitten ennen tai jälkeen lapsen teon. Eikä se kaupungin vuokrakämppä ole oikeasti ainut vaihtoehto sille suurelle omakotitalolle ja isolle ylimitoitetulle lainalle...
Jossa on useampi lapsi ja myös vanhempia lapsia. Silloin täytyy tehdä kompromissejä ja miettiä mikä on kokonaisuuden kannalta parasta. Se, että 3-vuotias saa olla kotona ja koululaiset voivat huonosti joutuessaan esim. luopumaan harrastuksistaan ja kodistaan vai jotain siltä väliltä. Ennen sen ensimmäisen hankintaa näitä valintoja on helpompi tehdä ja moni varmasti niin tekeekin. Jo tehtyjen päätösten muuttaminen esim. neljännen lapsen kohdalla on jo paljon hankalampaa.
Mä asun englannissa ja otin loparit kun olin ollut vuoden kotona. Olin asiantuntijahommissa ja uuden duunin saisin helposti. Kokeilin huvikseni kepillä jäätä ja kahta paikkaa tarjottiin. Mä en kuitenkaan halua laittaa lasta hoitoon ainakaan alle 2-vuotiaana.
eikä läheskään vastaavaa työpaikkaa ole mahdollista saada.
Olen ulkomailla asiantuntijatehtävissä kansainvälisessä organisaatiossa, jossa äitiysloma on alle puoli vuotta. Siihen päälle voi ottaa saman verran virkavapaata, mutta yhtään pidemmän poissaolon jälkeen ei paluuta työpaikkaan enää ole.
Yksi palkka riittäisi kyllä elämiseen lapsen kotonaoloaikana, mutta siihen ei ole varaa, että toinen jättäytyisi pakosta pois työelämästä ehkä loppuiäkseen. Paikallisille työmarkkinoille meillä ei ole asiaa.
Ei ole autoja eikä tarvetta autoille. Ja lapsi tosiaan vasta 1v, ei kovin kallis ylläpidettävä.