minkä verran (montako kpl) lapsillanne on kirjoja?
Kommentit (38)
mutta on niitä monta sataa. Vanhemmilla on sitten vielä oma kokoelmansa. :-) Lisäksi kirjastossa käydään vähintään kerran viikossa ja aina sieltä jotain lainataan. Ja koko perhe lukee päivittäin.
Luetaan paljon ja lapsi lukee itsekin paljon.
Av-mammat täällä kilpavarustelee, montako SATAA KIRJAA heidän taaperollaan on. Heh-heh. Mistä hatusta te noita lukuja vetelette? Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon - millainen määrä - oikeasti on esim. 200 kirjaa? Vai pitäiskö ihan alottaa määrittelemällä sana 'kirja'.
20-50 kirjaa vastanneet kertovat jo aika isoista määristä kirjoja pikkuihmiselle. Lähemmäs sata on jo huikea määrä, jossa veikkaisin olevan paljon perittyä kertomakirjallisuutta mukana.
T. Kirjafriikki, jolle paljon luettu lapsena ja joka säästänyt jokaisen kirjan lapsuudestaan; eikä varmasti mennyt sata rikki, vaikka kirjoja oli todella paljon!
Av-mammat täällä kilpavarustelee, montako SATAA KIRJAA heidän taaperollaan on. Heh-heh. Mistä hatusta te noita lukuja vetelette? Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon - millainen määrä - oikeasti on esim. 200 kirjaa? Vai pitäiskö ihan alottaa määrittelemällä sana 'kirja'.
20-50 kirjaa vastanneet kertovat jo aika isoista määristä kirjoja pikkuihmiselle. Lähemmäs sata on jo huikea määrä, jossa veikkaisin olevan paljon perittyä kertomakirjallisuutta mukana.
T. Kirjafriikki, jolle paljon luettu lapsena ja joka säästänyt jokaisen kirjan lapsuudestaan; eikä varmasti mennyt sata rikki, vaikka kirjoja oli todella paljon!
Av-mammat täällä kilpavarustelee, montako SATAA KIRJAA heidän taaperollaan on. Heh-heh. Mistä hatusta te noita lukuja vetelette? Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon - millainen määrä - oikeasti on esim. 200 kirjaa? Vai pitäiskö ihan alottaa määrittelemällä sana 'kirja'.
20-50 kirjaa vastanneet kertovat jo aika isoista määristä kirjoja pikkuihmiselle. Lähemmäs sata on jo huikea määrä, jossa veikkaisin olevan paljon perittyä kertomakirjallisuutta mukana.
T. Kirjafriikki, jolle paljon luettu lapsena ja joka säästänyt jokaisen kirjan lapsuudestaan; eikä varmasti mennyt sata rikki, vaikka kirjoja oli todella paljon!
Av-mammat täällä kilpavarustelee, montako SATAA KIRJAA heidän taaperollaan on. Heh-heh. Mistä hatusta te noita lukuja vetelette? Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon - millainen määrä - oikeasti on esim. 200 kirjaa? Vai pitäiskö ihan alottaa määrittelemällä sana 'kirja'.
20-50 kirjaa vastanneet kertovat jo aika isoista määristä kirjoja pikkuihmiselle. Lähemmäs sata on jo huikea määrä, jossa veikkaisin olevan paljon perittyä kertomakirjallisuutta mukana.
T. Kirjafriikki, jolle paljon luettu lapsena ja joka säästänyt jokaisen kirjan lapsuudestaan; eikä varmasti mennyt sata rikki, vaikka kirjoja oli todella paljon!
Av-mammat täällä kilpavarustelee, montako SATAA KIRJAA heidän taaperollaan on. Heh-heh. Mistä hatusta te noita lukuja vetelette? Onko teillä mitään käsitystä, kuinka paljon - millainen määrä - oikeasti on esim. 200 kirjaa? Vai pitäiskö ihan alottaa määrittelemällä sana 'kirja'.
20-50 kirjaa vastanneet kertovat jo aika isoista määristä kirjoja pikkuihmiselle. Lähemmäs sata on jo huikea määrä, jossa veikkaisin olevan paljon perittyä kertomakirjallisuutta mukana.
T. Kirjafriikki, jolle paljon luettu lapsena ja joka säästänyt jokaisen kirjan lapsuudestaan; eikä varmasti mennyt sata rikki, vaikka kirjoja oli todella paljon!
Minä en kilpavarustelua harrasta mutta vähän haluan kommentoida nelilapsisen perheen äitinä.
Lasten kirjahyllyyn kuuluvat minun ja mieheni vanhat lasten-ja nuortenkirjat, ehkä yhteensä reilu 100 kirjaa. Joka lapsi on saanut kirjoja joka vuosi synttäri-, nimppari- ja joululahjoiksi yht. 10-15 kappaletta, tekee siis jo ainakin 40 kirjaa vuoteen. Lisäksi tulevat kirppari- ja aleostokset ja lasten omat hankinnat.
Kaksi lapsista jo aikuisia ja kaksi nuorempaa teini-ikäisiä eli kirjoja kyllä on kertynyt runsain määrin. Olemme kuuluneet myös pariin lastenkirjakerhoon, joista on laadukkaampaa lukemista hankittu myös. Lisäksi lapset ovat keränneet esim. mangasarjiksia ja muita sarjiskirjoja, näitä en tosin laske noihin varsinaisiin kirjoihin.
On perheitä, joissa ei osteta kirjoja kotiin mutta ahkerasti luetaan silti lainakirjoja. Meilläkin on lainattu paljon kirjastosta kirjoja kotiin, kaikkia kun ei voi omaksi hankkia millään. Eikä kaikki kirjat "kestäkään" useampaa lukukertaa. Lasten kuva- ja satukirjat on kyllä aikoinaan luettu kymmeniä kertoja läpi.
laitettiin ehkä 40-50 kirjaa pois kun on liian lapsellisia 10v:lle. Jäljelle jäi toinen mokoma. Itse lukee tosi mielellään
Lapsiakin on neljä. Lisäksi käydään kirjastossa ja kirjastoautolla. Mutta nyt ei mahdu kotiin enää paljon ostokirjoja lisää. Koulullekin olen lahjoittanut kirjoja, joita ei toistamiseen lueta.
tilattiin aikoinaan prinsessa kirjoja muita mitä tuli, lukee nyt itsekseen niitä toisinaan.
aina jonkin verran kirjaston kirjoja. Lapsi pian 3v ja meillä luetaan PALJON!! Tässä iässä ei tarvita montaa kirjaa, koska lapsi haluaa kuulla aina ne samat kirjat uudestaan ja uudestaan. Lukekaa lapsillenne, se on helpoin asia, jolla voitte tukea kielellistä kehitystä. Huomaatte hyödyn viimeistään, kun lapsi alkaa opetella lukemaan. t. ope
sataa, keskimmäisellä vielä mangoja yli 300. Kirpparilta ja Amazonilta pääasiassa hankittuja, vanhimmat lapset on jo aikusia.
överiksi, mutta olen ostanut niitä halvalla kirppareilta ja menevät sitten pikkusisaruksillekin. Käymme myös kirjastossa ja sieltä lainaamme noin 10 kirjaa parin viikon välein. Luemme aika paljon, ehkä viitisen kirjaa päivässä.
eihän noita voi laskea =)
ois varmaan alusta asti täytynyt pitää jotain listaa.
päivittäin tietysti luetaan, vanhemmat ja lapset. kuka muka EI lue päivittäin??
ekaluokkalaisella. Lukee itsekseen joka päivä jotain, ja minä luen lähes joka päivä lapselle. Lisäksi vaihtuva valikoima kirjaston kirjoja.
Luetaan päivittäin, monta kertaa.
eihän noita voi laskea =)
ois varmaan alusta asti täytynyt pitää jotain listaa.
päivittäin tietysti luetaan, vanhemmat ja lapset. kuka muka EI lue päivittäin??
Kirjoja meillä oli valtavat määrät, mutta ei niitä ääneen toisille luettu. Jokainen luki itse omat kirjansa. Olen 80-luvun lapsi. Omalle lapselle luen lähes päivittäin.
Ehkä yhden kirjan olen saanut luettua. Esikoinen (5v.) ei ole koskaan tykännyt, että hänelle luetaan vaikka kovasti olen yrittänyt. Eikä hä myöskään itse tykkää lueskella (noh, selata kun ei osaa vielä lukea).
Kuopus on sen verran pieni vielä, ettei kirjojen päälle ymmärrä, mutta katsotaan jos hän innostuisi kirjoista.
Vaikea sanoa, yksi iso ja yksi keskikokoinen kirjahylly on taynna lastenkirjoja, liian monta helposti laskettavaksi joka tapauksessa. Aikuisten kirjoja on tietysti viela paljon enemman. Luetaan ihan paivittain, lapset lukevat itse ja heille luetaan myos aaneen.
Osa on minun omia vanhojani ja osa ostettu uutena, osa saatu. Päivittäin luetaan ja itse selaavat monta kertaa päivässä, leikkihuoneen lattialla on aina muutama kirja korissa josta voivat itse ottaa ja sitten aika ajoin vaihdan toiset kirjat koriin, jotta kiinnostus säilyy.
Olisin arvioinut määrän paljon pienemmäksi. Kaikki eivät toki ole kovakantisia, joukossa on mm. parikymmentä Miinaa ja Manua mutta kai ne kirjoiksi lasketaan? Lapsi on jo isompi, joten vauvakirjat on laitettu sivuun, ja lisäksi varastossa on odottamassa isompien lasten kirjoja.
Valtaosa kirjoista on minun, sisarusteni ja serkkujeni vanhoja, arviolta alle 100 on ostettu tälle lapselle joko kaupasta tai kirppikseltä.
Meillä luetaan päivittäin vähintään iltasatu. Lukeminen aloitettiin kun lapsi oli alle 1-vuotias. Lapsi oppi itsekseen lukemaan 5-vuotiaana ja nyt 6.5-vuotiaana lukee jo sujuvasti.
Tulipa omahyväinen kirjoitus mutta tää on yksi niistä harvoista asioista joissa koen onnistuneeni vanhempana, siis lukuinnostuksen tartuttamisessa lapselle :)