Lue keskustelun säännöt.
lapseni on koulukiusaaja, mitä teen?
15.10.2011 |
En nyt kaipaisi kauheasti kivittämistä, vaan konkreettisia neuvoja siihen, mitä nyt tekisin. Olimme eilen koululla keskustelemassa opettajan kanssa. Ilmeni, että poikani on varastanut ja rikkonut tahallaan toisten oppilaiden tavaroita (vienyt ison kasan gogoja, katkonut kyniä, kaatanut liimaa penaaliin). Lisäksi hän nauraa tunneilla, jos joku vastaa väärin ja ilkkuu tunneilla viittaaville lapsille, ja nälvii ja puhuu rumasti muuten koulussa "kiltisti" käyttäytyville lapsille.
Kyseessä on tokaluokkalainen (8-vuotias) poika, ja kiusattavat ovat olleet tiettyjä saman tai rinnakkaisluokan poikia. Tätä on jatkunut syyskuun alusta saakka, mutta meille vanhemmille on siis kerrottu vasta nyt. Ja kai tilanne ei ollut aluksi ihan niin paha. Lisäksi hän on villinnyt muitakin lapsia mukaan ilkkumiseen ja saa ihailua osakseen "tempauksistaan" kuten vaikka tästä liimajutusta.
Koulusta on määrätty lapselleni ja muille kiusaamiseen osallistuneille jälki-istuntoa ja lapsi, tai siis me vanhemmat korvaamme tuhotut tavarat (arvo ei ole kovin paljon). Nyt lapsi pitää kuitenkin jotenkin makeena sitä, että on jälki-istunnossa..
Itse olen vielä todella järkyttynyt lapseni tekosista enkä tiedä yhtään miten minun pitäisi nyt toimia. En voi mitenkään uskoa, että minun ihanasta lapsestani on tullut tuollainen hirveä koulukiusaaja!
Kommentit (85)
Harvinaista, että vanhempi myöntää lapsensa kiusaamisen, Hatun nosto siitä, jos tämä ei ole provo.
No niin. Onpahan se helppo uskoa, kun poikani veti repustansa pussillisen toisen gogoja ja kun opettaja kertoi mitä poikani oli tehnyt, sanoi poikani asian olevan juuri niin.
Kyllä tästä varmaan loppu saadaan. Ja mukavaa myös että joku oli sitä meiltä että ei ihan kamalan vakavaa ole vielä tapahtunut. Mieheni nauroi tuolle liimajutulle, onneksi ei sentään pojan nähden.. ei olisi kyllä hauskaa jos omalle kohdalle tulisi.. Miehen mielestä pojat nyt aina keppostelevat ja yrittävät saada huomiota. Että kyllä se vielä ruotuun saadaan. siis mieheni mielestä poikaa pitää rangaista ja käytös saada muuttumaan, mutta ei pidä tapahtunutta vielä kovin pahana. Itsekin on kuulemma lapsena osansa kepposista tehnyt ja myös kokenut toisten kepposia.
Itse olen kyllä hyvin pettynyt poikani käytökseen, enkä ajattele sen nyt jotenkin "kuuluvan asiaan". Mies aikoo mennä maanantaina koululle mukaan, kun poika palauttaa gogot ja pyytää anteeksi.
Siitä tunsin kyllä pienen piston, että poika on viettänyt viime aikoina hyvin vähän kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa. Siispä huomenna lähden nuorempien kanssa uimaan ja poikani saa jäädä isän kanssa kotiin haravoimaan ja tekemään pihatöitä. Kun tämän ilmoitimme, niin ensimmäistä kertaa rupesi pojallani suupielet vääntymään alaspäin. Toivottavasti pistää miettimään ettei toisten tavaroiden rikkominen kannata.
Oma rakas lapseni hän silti on edelleen, ja toivon että käytös muuttuu paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin kaiken muun lisäksi, että puolustan häntä tarvittaessa yhtä kiivaasti, jos joutuu kiusatuksi. Eli, että se on yhtä paha myös niin päin, että sinun poikasi on yhtä arvokas kuin nämä nyt kiusauksen kohteeksi joutuneet. Et voi hyväksyä kiusaamista kumminkaanpäin. Ehkä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei välttämättä lapsesta, joka on saattanut myös kuulla kaikkia naljailuja. Minusta on hyvä linja, jonka eräs fiksu ja tykätty opettaja sanoi. Kiusaamista on se mikä kiusatusta siltä tuntuu. Että toiset ottaa leikillään pikku "vitsailut" ja toisille se jo ylittää sopivuuden rajan. Ja kenenkään ei tarvitse sietää mikä kiusalta tuntuu. Ja jos joskus poikaasi kiusataan, niin kerro myös, että hyvä kun siitä kertoi. Ei viisasteluna, että siinäs näät, ihan oikein sinulle. Vaan niin, että hyvä kun uskaltaa ottaa asian esiin ja sitten selvitätte asian yhtä tiukalla linjalla kuin toisinkinpäin. Tekee sinusta lapsen silmissä oikeudenmukaisen ja turvallisen.
Koulussa koko luokan edessä. Ja pyytäisin kiusattujen lasten perheitä visiitille jotta voisitte kaikki puhua miltä kiusaaminen tuntuu ja saada lupaus sen lopettamisesta.
Lapselle tiukat rajat käytökselle mutta erityisesti seurauksien näyttäminen ja empatian kasvatus.
No, kun jotain positiivista asiasta etsii niin kyllä kiusaajatkin maailma palauttaa ruotuun. Ellei joltain tule niin sanotusti turpiin, niin pilkka kalahtaa omaan nilkkaan jollain toisella tavalla.
Hatun nosto siitä, jos tämä ei ole provo.
Itse ehkä näyttäisin lapselle, kuinka pahalta minusta tuntuisi, jos lapseni kiusaisi. Todennäköisesti puhuisin ja itkisin. Luulisin, että lapsi tajuaisi jotakin sitä kautta. Harva lapsi haluaa tuottaa vanhemmilleen pettymystä.
Ja kuten aikaisemmin joku ehdotti; Tietysti myös laittaisin lapsen pyytämään anteeksi ja korvaamaan vahingon kiusatuille niin että olisin paikalla. Tietokoneet ja puhelimet pois. Kotihommia tilalle, mielellään jotakin tosi inhottavaa että taatusti muistaisi että seuraavalla kerralla tulee sama tai vastaava tehtävä.