lapseni on koulukiusaaja, mitä teen?

pyynnön ja tavaroiden palauttamisen lisäksi voisi korvata itse omista rahoistaan kaiken mitä on tärvellyt. Ja tosiaankin nuo pelikoneet+puhelin piiloon.

Todella tiukan puhuttelun pitäisin, en mitään pelkkää keskustelulinjaa.

Varastamisen lisäksi, joka ei tuossa iässä ole kyllä mitenkään kovin hälyttävää ja tuon saa varmasti keskustelulla lopetettua. Siis joku kynien liimaaminen penaaliin. Tuohan on pojat on poikia tason melkeinpä hauska juttu.

ja julkinen ilkkuminen on tuossa se pahin juttu. Kummasti sivuutit koko jutun...



Mitä jos, ap, menisit sinne kouluun katsomaan, mitä siellä tehdään. Näkisit sen oman mussukkasikin ehkä tuorein silmin.

Toki huono käytös ja haukkuminen ovat ikäviä asioita. Erityisesti jälkimmäinen. Missasin sen näköjään. Nauramisesta en välttämättä tuomitsisi , jos joku on vastannut hauskasti. Teroittaisin kyllä ettei toiselle saa aiheuttaa tarkoituksella pahaa mieltä. Oman kokemuksen mukaan näissä tilanteissa on vain joskus liioittelua. Riippuu hyvin paljon koulun henkilökunnasta ja muiden lasten vanhemmista.



45

perheneuvolaan tai koulupsykologille ja kerro, että ajan tarvii pian, jotta kohta ei tarvi jo järeää tykistöä asian hoitamiseen. Jokin yksittäinen jekku voi olla melkeinpä ikään kuuluvaa, ajattelemattomuutta jne., mutta noin systemaattinen toisten halveksiminen ei ole. Nyt tähän mennessä rikotut tavarat on korvattava lapsen rahoista, jos hänellä niitä on. Sinänsä musta on aika kuvaavaa, jos 8-vuotiaan LAPSEN maailmaa eniten järisyttää rangaistus, jossa puhelin ja tietokone lähtee hetkeksi pois :( Kyökkipsykologialla luulisin, että lapsella on koulussa jotenkin avuton olo ja huono itsetunto, ja koska pelkää joutuvansa lytätyksi, yrittää sen sijaan päihittää toiset eli valitsee kiusattavia. Eli lapselle on paitsi iskostettava päähän tietyt pelisäännöt myös annettava kuva, että hän on ihana omana itsenään, ei tarvitse kilpailla muiden kanssa. Tärkeintä on, että esim. sillä perheneuvolaan menolla viestität lapselle kaikin tavoin, että asia on vakava, ei mitään hupsuja jekkuja.

Varastamisen lisäksi, joka ei tuossa iässä ole kyllä mitenkään kovin hälyttävää ja tuon saa varmasti keskustelulla lopetettua. Siis joku kynien liimaaminen penaaliin. Tuohan on pojat on poikia tason melkeinpä hauska juttu.

Mistä lähtien toisten haukkuminen ja tavaroiden tuhoaminen on ollut pikku juttu? Pikku jekkujen tekemiset muuttuvat kiusanteoksi sillä hetkellä kun teon kohteella ei ole enää hauskaa. Tokihan tuollaiset kynien katkomiset voivat olla pelkkää ajattelemattomuutta mutta muiden haukkuminen ja ilkeily on kiusaamista.

Onneksi ap kuitenkin ottaa tämän asian vakavasti. Tuollaiseen käytökseen on puututtava heti ennen kuin ongelmat kasvavat liian isoiksi.

Toki huono käytös ja haukkuminen ovat ikäviä asioita. Erityisesti jälkimmäinen. Missasin sen näköjään. Nauramisesta en välttämättä tuomitsisi , jos joku on vastannut hauskasti. Teroittaisin kyllä ettei toiselle saa aiheuttaa tarkoituksella pahaa mieltä. Oman kokemuksen mukaan näissä tilanteissa on vain joskus liioittelua. Riippuu hyvin paljon koulun henkilökunnasta ja muiden lasten vanhemmista.

45

Miten voi olla mahdollista että aikuinen ihminen on sitä mieltä, että toisten lasten väärät vastaukset ovat hauskoja? Arvaapa haluaako tuo lapsi enää toista kertaa vastata kysmyksiin, jos pelkää joutuvansa naurunalaiseksi.

Enkä tarkoita nyt alkuperäistä kirjoittajaa.

Taitaa psykologin tarpeessa olla muutkin kuin tämä 8-vuotias, jonka tekemisiä tässä ruoditaan samalla otteella kuin olisi joku Osama kyseessä.



En tosiaankaan vähättele kiusaamista ja varastelua ja muuta hölmöilyä, mutta jos nyt ennenkuin piestään lapsi henkihieveriin ja kärrätään päälääkärille, käytettäisiin ne iisimmät keinot.



Hyviä ideoita olikin; aresti, kännykän/tv:n/tietokoneen käytön kielto, tuhojen korvaaminen, anteeksipyyntökirjeet. Jos hölmöily jatkuu, sanktioita tiukennetaan. Myös kotoa pitää antaa mahdollisuus korjata käytöstään. Ihan oikeasti perheneuvolat ja koulupsykologit on niin kuormitettuja, ettei sinne voi jokaisen keissin kanssa paukata. Toki jos tämä 8-vuotias ei keveämmillä sanktioilla tokene, niin sitten.



Opea voi pyytää myös jälkkärin sijaan määräämään ns. yhdyskuntapalvelusta = törttöilystä joutuu töihin esim. välitunnin ajaksi lakaisemaan koulun käytäviä ym.



AP! kauhistuneena luin joitakin saamiasi kommentteja. Vaikea uskoa minkälaiset sekopäät niitä lapsia saavatkin. Olen sitä mieltä, että KUKAAN täysipäinen äiti ei teilaa toista sillä tavoin, kuin täällä on jotkut tehneet. Mun mielestä on hatun noston paikka, että otat ongelman vakavissasi ja harkitset ja mietit ja kysyt vielä mielipiteitä, miten pitäisi edetä. Tsemppiä 8-vuotiaan kanssa, olen varma, että tuolla otteella saat kyllä ipanan aisoihin ja kasvatettua siitä ihan kelpo kansalaisen.

no niin, pidin puhuttelun lapselleni. Tarkoitus oli keskustella ja yrittää selvittää mitä ihmettä pojan päässä on liikkunut. Kuitenkin päädyin paasaamaan ja tein selväksi, että hänen tempauksensa eivät ole kenestäkään meistä hauskoja. Eivätkä ne ole. Näitä liimaamisjuttuja on elokuvissa eikä ne silloinkaan minusta ole olleet hauskoja. Eikä se ole hauskaa, että toisen tavaroita tuhotaan.



Varmasti olen lapsen käytökseen osittain itse syypää ja olen aina ollut sitä mieltä että toiseen ihmiseen fyysisesti kajoaminen ja esim. tappelu ovat todella tuomittavia tekoja. Tämän oli lapseni muistanut. Kertoi että tämä "petteri" oli kiilannut ruokajonossa ja kaatanut maitolasin hänen ystävältään "Mikalta". Seuraavalla tunnilla Mika suunnitteli "turpaan vetämistä", mutta lapseni keksi että liimataan Petterin kynät kiinni penaaliin.. "ku sä äiti puhut aina siitä että ei saa tapella".



Arvaa revinkö itseltäni hiuksia tuossa vaiheessa?! Kun kysyin, että mikseivät pojat kertoneet opelle kiilauksesta, niin vastaus "kantelu on tosi noloa". Vääristä vastauksista nauramisen selitti sillä, että "tosi noloa, että ensin viittaa innokkaasti ja sitten ei edes tiedä vastausta!" ja "sais mullekin nauraa, jos olisin niin nolo"



Mä en tajua poikani (tai yleisesti poikien?) ajatusmaailmaani ollenkaan.

no niin, pidin puhuttelun lapselleni. Tarkoitus oli keskustella ja yrittää selvittää mitä ihmettä pojan päässä on liikkunut. Kuitenkin päädyin paasaamaan ja tein selväksi, että hänen tempauksensa eivät ole kenestäkään meistä hauskoja. Eivätkä ne ole. Näitä liimaamisjuttuja on elokuvissa eikä ne silloinkaan minusta ole olleet hauskoja. Eikä se ole hauskaa, että toisen tavaroita tuhotaan.

Varmasti olen lapsen käytökseen osittain itse syypää ja olen aina ollut sitä mieltä että toiseen ihmiseen fyysisesti kajoaminen ja esim. tappelu ovat todella tuomittavia tekoja. Tämän oli lapseni muistanut. Kertoi että tämä "petteri" oli kiilannut ruokajonossa ja kaatanut maitolasin hänen ystävältään "Mikalta". Seuraavalla tunnilla Mika suunnitteli "turpaan vetämistä", mutta lapseni keksi että liimataan Petterin kynät kiinni penaaliin.. "ku sä äiti puhut aina siitä että ei saa tapella".

Arvaa revinkö itseltäni hiuksia tuossa vaiheessa?! Kun kysyin, että mikseivät pojat kertoneet opelle kiilauksesta, niin vastaus "kantelu on tosi noloa". Vääristä vastauksista nauramisen selitti sillä, että "tosi noloa, että ensin viittaa innokkaasti ja sitten ei edes tiedä vastausta!" ja "sais mullekin nauraa, jos olisin niin nolo"

Mä en tajua poikani (tai yleisesti poikien?) ajatusmaailmaani ollenkaan.

ja 99% hänen kavereistaan EI OLE tuollaisia kusipäitä kuin sinun poikasi. Ja niin kauan kuin pidät oman poikasi kohdalla sitä normaalina, hän varmaan pysyy sellaisena.

että saisit selvän, mikä on tämän muutoksen aiheuttanut. Jotain ON tapahtunut. Pieni lapsi ei toimi syyttä tällä tavalla. Kukaan ei ole ilkeä ilman syytä.



Minusta on tärkeää, että lapsesi tuntee ja tietää, että on teille rakas. Sanoisin sen ääneen. Ja samaan hengen vetoon, että hänen TEKONSA ovat väärät. Äärettömän tärkeää on sekin, että te kertoisitte, miltä TEISTÄ tuntuu, kun lapsi käyttäytyy noin. Kerro, että oot tosi surullinen ja pettynyt, että poika on kiusannut muita. Että sinulla on pahaolo, kun ajattelet niitä lapsia, joita poika on kiusannut. Sano, että hän ei yhtään kertaa saa tehdä enää niin. Sano se suoraan. Kysy, ymmärtääkö hän, että hän on kiusaaja. Että se, mitä hän tekee on kiusaamista. Minusta olisi hyvä, jos sanoisit, että sinä et usko, että hän haluaa olla kiusaaja.



Ja sen jälkeen selitä rauhallisesti, että tämän takia otan puhelimen pois/kotiarestiin tms. suora seuraus hänen toiminnastaan.



Tällaisia ajatuksia tuli päällimäiseksi mieleen. Ja anteeksi: en jaksanut lukea kaikkia vastauksia, joita oli tullut, saattoi tulla paljon toistoa!



Aivan mahtavaa, että otat asian vakavasti!! Voimia ja viisautta kaikkeen!

Aika idiootin kuvan annatte itsestänne te, jotka toistelette tuota lasta "kuspiääksi". Ääni muuttuu kellossa varmaan sinä päivänä, kun oma lapsenne syyllistyy kiusaamiseen.



Yksikään lapsi EI TEE PAHOJA ASIOITA ILMAN SYYTÄ. Taustalla on aina jotain, joka toiminnan aiheuttaa. Yksikään lapsi ei ole paha silkkaa pahuuttaan. se on AINA oire jostain. Ymmärrättekö tällaista perusasiaa?! Ei käytös korjaannu sillä, että poikaa kohdellaan kuin vierasta sikaa. Sillä ei saavuteta yhtään mitään. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, on käytettävä aivan muita keinoja. Ja se ei tarkoita sitä, että lässytetään ja hyväksytään pojan toiminta.

että ei se ainakaan tuolla "olet rakas, hyväksyn sinut" -lässytyksellä tokene. Sitä olen oman lapsen luokassa katsellut nyt viidettä vuotta.



Yleensä se syy löytyy kyllä ihan sieltä kotoa ja vanhemmista... Ei sitä tarvitse mystifioida. Kasvatus on mennyt metsään ja rankasti.



Siksi tuollaisissa tapauksissa pitäisi automaattisesti tehdä lastensuojeluilmoitus ja kartoittaa ne vanhempien taidot ja puuttua siihen vialliseen ja puutteelliseen kasvattamiseen.

jokaikisen lapsen pitää nimenomaan kuulla se, että olet rakas! Sen pahimman kiusaajankin, ja nimenomaan juuri hänen. Ja sen lisäksi selvät sävelet: kiusaaminen loppui tähän, ja rangaistukset kehiin tietysti myös, samoin kohtaaminen kiusattujen ja heidän vanhempiensa kanssa.



T. Opettaja, joka kirjoitti ennen edellistä vastaajaa

Poika on ollut ihan aito pesunkestävä kusipää ja aiheuttanut paljon mielipahaa, pilannut koko muun luokan opiskeluilmapiirin.

Hyväksyntää ja hellyyttä, my ass!

Nyt puhutaan 8-vuotiaasta lapsesta. Ei sen ikäiset ole vielä "pesunkestäviä idiootteja", kunhan hölmöilevät ymmärtämättömyyttään. Yhtäkaikki, siihen pitää tietenkin puuttua.

Taas on pitänyt hankkia lapsia vaikka miten monta, vaikkei kasvattamisesta ole hajuakaan!

Tämä on kyllä täyttä paskaa. Toisinaan ne ongelmalapset tulevat ihan "hyvistä perheistä", joissa lasta rakastetaan, kannustetaan jne. (Koti)kasvatus on tärkeää, mutta vaikuttavia tekijöitä on tietenkin paljon muitakin.

On oikein, että kuuntelet poikasi selitykset ja ymmärrät häntä, mutta et hyväksy käytöstä. Vaan kerrot kuinka jatkossa vastaavissa tilanteissa on oikein toimia. Miltä toisesta tuntuu ja mitä ei saa koskaan tehdä. Mielestäni olet hyvällä tiellä!

Samalla on hyvä kertoa, että mitkä asiat hänellä sujuu hyvin ja mistä olet ylpeä hänessä. Ja sitten kertoa vielä ne asiat, joita ei voi hyväksyä, ja joihin pitää tulla muutosta. Yksi hyvä keino on jo etukäteen mietittyjen omien rangaistuksien lisäksi kysyä, että ymmärtääkö poika itse tehneensä väärin. Ja että mikä hänestä olisi sopiva rangaistus näin kurjasta toiminnasta. Ja sitten vielä miettiä yhdessä mikä rangaistus olisi sitten jos tätä tapahtuu uudestaan. Ja tietenkin sitten vielä yksi harkintaan otetta vaihtoehto olisi, että jos uusia juttuja ilmenee, että äiti tai isä tulisi yhdeksi koulupäiväksi häntä "kyttäämään". Olisi varmasti noloa ja yksi päivä varmaan riittäisi, jos jotain uutta vielä tulee. Ja uudelleen kouluun tulolla varoittelu, jos ei sittenkään riitä.

Lapsi selvästi on kotona osannut huomioida pikkusisarukset ja osaa heitä hienosti huomioida. Mutta onko hänestä hieman tullut arjen työntäyteisessä elämässä pikkuapuri. Eli ihan kokonaan kahdenkeskistä aikaa välillä molempien vanhempien kanssa. Vaikka yhdessä elokuvissa käynti niin, että pikkuiset jää hoitoon.

Kyllä tästä selvitään, kun on vielä näin nuoresta kyse. Voimia ja päättäväisyyttä tämän kitkemiseen. Toivottavasti jaksat myös pojallesi kertoa, että tämä kaikki on tietenkin tehtävä toki muiden parhaaksi, mutta myös tämän sinun poikasi takia. Kenenkän kiusaajan elämä ei ole oikeasti kivaa lopulta. Kiusauksen syihinkin toki on todella oleellista paneutua. Sitten lisäksi kerrot kotona sovitut asiat opettajalle ja toivot, että kaikki tapaukset käsitellään heti jos jotain ilmenee. Lisäksi voit kirjoittaa kiusattujen vanhemmille viestin tai pyytää opettajaa kertomaan, että teette kaikkenne tilanteen korjaamiseksi täysin kuntoon. Lisäksi se, että poika kirjoittaa anteeksipyyntökirjeet ja ne välitetään kiusatuille/poika lukee kirjeen luokassa, jos on laajamittaista naureskelua ollut ja kiusaaminen siis kohdistunut siinä mielessä koko luokan yhteishenkelä alentavasti. Lisäksi nuo "kotilaitteet" arestiin on hyvä.

kyllä sanoisin että nyt äiti ottaa loman ja tulee kanssasi kouluun istumaan,kerta ei osaa käyttäytyä kunnolla niin minä menisin valvomaan että ei naura tai kiusaa muita.

Kannattaa ottaa lapsi kunnolla puhutteluun ja olla avoin sille mahdollisuudelle, että lapsellasi on pahaolo. Pahanolonsa se purkaa kiusaamiseen.

välttämättä ikinä syytä löydy siihen että miksi?

luultavasti poika halusi huomiota ja kohota poikien suosittu-asteikolla. sellaista siellä on. on ihme jos oma lapsi ei kiusaa tai tule kiusatuksi kouluvelvollisuuden aikana. ehkäpä hyvä että poikasi jäi nyt kiinni ja että opettaja puuttui siihen ja että ehkä nyt saa mahdollisuuden kääntää kelkkansa, joka on nyt liukumassa kohti erityiskoulua...