lapseni on koulukiusaaja, mitä teen?

ennen kuin alkaa paasaamaan muille.

vaan kertoa eteenpäin viestin, joka oli itsemurhan tehneen nuoren isän kirjoittama. Ikävää, jos otit asian paasauksena.

Ja teet selväksi, että toisia ei kiusata enää ikinä. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää.

Hei, laita minulle s-postiosoitteesi. Jutellaan..

[quote author="Vierailija" time="15.10.2011 klo 15:38"]

tiukkaa kuria ja nöyrtymistä sekä asettumista uhrin asemaan. miltä lapsesta tuntuu kun häntä arvostellaan ja tölvitään. sitten kun oikeasti katuu ja tajuaa tekonsa seuraukset, saa hellyyttä ja keskusteltua. tärkeintä on oikeasti tajuta miltä tuntuu kuulla tuollaista. aina on joku joka ottaa tuon roolin siinä ryhmässä, tärkeää on että asian nyt tultua julki, se käsitellään ihan viimisen päälle hyvin. ja lapselle kuuluu tulla kurjia asioita seurauksena kurjista jutuista mitä on tehnyt, ei vaan silittelyä ja ymmärrystä.
koulussa eikä elämässä kaikkea hyväksytä. ehkä on ottanut mallia isommista, aina niitä tyhmiä löytyy

[/quote]

Rangaistus tietysti, mutta myös PALJON keskustelua siitä, MIKSI kiusaaminen on väärin. Lapselle ei keskustelun aikana tarjota vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin "miltä susta itestä tuntuis, jos kiusattaisiin noin?" tai "minkälaista vääryyttä näet omassa toiminnassa?" Lapsi pitää pistää miettimään. Siksi mäkin kannatan sitä kirje-vaihtoehtoa kiusatuille. Lisäksi, jos porukassa on kiusattu, niin kaikki muutkin kiusaajat siihen saman pöydän ääreen. Kun kiusaaja ymmärtää tekonsa ja sen seuraukset (ei siis ne rangaistukset, vaan ne seuraukset, mitä kiusaaminen tekee toiselle ihmiselle), voi vasta anteeksi pyytää. Sillä, että lapsen kanssa puhutaan asiasta, jotta hän ymmärtäisi tekonsa vääryyden, pyritään välttämään Se kiusaaminen jatkossakin.

Poikien kiusaamiseen on helppo puuttua, mutta puutuppa tyttöjen välisiin kiusaamisiin. Niitä ei huomaa ja ne jättävät syvemmät jäljet, kun sitä voi jatkua monen vuoden ajan juurikin sen huomaamattomuuden takia. Tai huomaahan sen, mutta kuinka kukaan todistaa, että aina Se sama tyttö jää ilman paria, aina sitä käytetään hyväksi. Varsinkin, jos porukassa kiusaavat.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2011 klo 14:18"]En nyt kaipaisi kauheasti kivittämistä, vaan konkreettisia neuvoja siihen, mitä nyt tekisin. Olimme eilen koululla keskustelemassa opettajan kanssa. Ilmeni, että poikani on varastanut ja rikkonut tahallaan toisten oppilaiden tavaroita (vienyt ison kasan gogoja, katkonut kyniä, kaatanut liimaa penaaliin). Lisäksi hän nauraa tunneilla, jos joku vastaa väärin ja ilkkuu tunneilla viittaaville lapsille, ja nälvii ja puhuu rumasti muuten koulussa "kiltisti" käyttäytyville lapsille.


Kyseessä on tokaluokkalainen (8-vuotias) poika, ja kiusattavat ovat olleet tiettyjä saman tai rinnakkaisluokan poikia. Tätä on jatkunut syyskuun alusta saakka, mutta meille vanhemmille on siis kerrottu vasta nyt. Ja kai tilanne ei ollut aluksi ihan niin paha. Lisäksi hän on villinnyt muitakin lapsia mukaan ilkkumiseen ja saa ihailua osakseen "tempauksistaan" kuten vaikka tästä liimajutusta.


Koulusta on määrätty lapselleni ja muille kiusaamiseen osallistuneille jälki-istuntoa ja lapsi, tai siis me vanhemmat korvaamme tuhotut tavarat (arvo ei ole kovin paljon). Nyt lapsi pitää kuitenkin jotenkin makeena sitä, että on jälki-istunnossa..


Itse olen vielä todella järkyttynyt lapseni tekosista enkä tiedä yhtään miten minun pitäisi nyt toimia. En voi mitenkään uskoa, että minun ihanasta lapsestani on tullut tuollainen hirveä koulukiusaaja!
[/quote] Voih, toi vika lause sai mut itkemään :'(

poika jatkaa kiusaamista. Miehesi nähtävästi on itse entinen pomottaja ja kiusaaja. Kunnon jätkät panee turpiin pienempi, jeee..

No se ainakin on kiva tietää, että penskasi on luokkasi inhotuimpia lapsia monissa perheissä kun lapset kertovat kotona, mitä koulussa tapahtuu. Pennustasi puhutaan monessa perheessä, että se kusipää, kuka riehuu siellä luokassa ja nähtävästi sitäkään ei ole kasvatettu.

Lapsi on vanhempien käyntikortti ja jos lapsi on kusipää niin se leimaa vanhemmat samanlaisiksi. Voi kun te kiusaajien vanhemmat tietäisitte, mitä mieltä luokan muiden lasten perheet on teistä.

Tekin olette jo niitä "jotka ei välitä kakarastaan ja antaa sen hillua miten sattuu ja siinäkin perheessä on jotakin vikana kun kakara on sellainen kusipää". Lapsille opetetaan, että kun se pentu tulee vielä kerran varastaan sun juttuja tai liimaileen jotain niin vedä sitä nurkan takana niin turpiin, että uskoo, mutta pieksä se niin, ettei jälkiä jää.

Usko tai älä, mutta ihmiset on kyllästyneet koulukiusaajiin, vaikka se miehestäs oliskin hauskaa ja miehekästä puuhaa.

Harvinaista, että vanhempi myöntää lapsensa kiusaamisen, Hatun nosto siitä, jos tämä ei ole provo.

No niin. Onpahan se helppo uskoa, kun poikani veti repustansa pussillisen toisen gogoja ja kun opettaja kertoi mitä poikani oli tehnyt, sanoi poikani asian olevan juuri niin. Kyllä tästä varmaan loppu saadaan. Ja mukavaa myös että joku oli sitä meiltä että ei ihan kamalan vakavaa ole vielä tapahtunut. Mieheni nauroi tuolle liimajutulle, onneksi ei sentään pojan nähden.. ei olisi kyllä hauskaa jos omalle kohdalle tulisi.. Miehen mielestä pojat nyt aina keppostelevat ja yrittävät saada huomiota. Että kyllä se vielä ruotuun saadaan. siis mieheni mielestä poikaa pitää rangaista ja käytös saada muuttumaan, mutta ei pidä tapahtunutta vielä kovin pahana. Itsekin on kuulemma lapsena osansa kepposista tehnyt ja myös kokenut toisten kepposia. Itse olen kyllä hyvin pettynyt poikani käytökseen, enkä ajattele sen nyt jotenkin "kuuluvan asiaan". Mies aikoo mennä maanantaina koululle mukaan, kun poika palauttaa gogot ja pyytää anteeksi. Siitä tunsin kyllä pienen piston, että poika on viettänyt viime aikoina hyvin vähän kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa. Siispä huomenna lähden nuorempien kanssa uimaan ja poikani saa jäädä isän kanssa kotiin haravoimaan ja tekemään pihatöitä. Kun tämän ilmoitimme, niin ensimmäistä kertaa rupesi pojallani suupielet vääntymään alaspäin. Toivottavasti pistää miettimään ettei toisten tavaroiden rikkominen kannata. Oma rakas lapseni hän silti on edelleen, ja toivon että käytös muuttuu paremmaksi.

HYVÄ AP!! Hienoa että itse haluat tehdä asialle jotain. Vanhempien tuki tuossa asiassa on todellakin äärimmäisen tärkeää.



Lapsesi hakee selvästikin jonkinlaista huomiota tempaisuillaan. Haluaa olla Cool. Onko hänellä kavereita luokallaan?



Kiusaaminen liittyy myös empatiakykyyn. Kiusaajien empatiakyky on yleensä puutteellinen. Empatiakykyä voi lisätä erilaisilla harjoitteilla ja mm lemmikkieläimen avulla.



Voisitte aloittaa harjoitusilla, joissa poikasi samastuisi kiusatun tilanteeseen. Aloittakaa vaikka siitä, että kerrotte jonkun oman kokemuksenne kiusatuksi tulemisesta (ei sen nyt välttämättä tarvitse olla todellinen, mutta kerrotte miltä teistä on tuntunut tulla kiusatuksi). Sitten seuraavassa vaiheessa mietitte yhdessä miltä pojasta mahtaisi tuntua jos joku kiusaisi hänen siskojaan?



Seuraavaksi käytte läpi tilanteen, jossa kiusattuna olisikin poika itse. Miltä se mahtaisi tuntua? Otatte esimerkiksi pojan rakkaimman lelun ja kysytte miltä tuntuisi jos joku koulukaveri liimaisi sen pojan pulpettiin.

tiedän että pitäisi istua rauhassa alas ja keskustella ja saada lapsi ymmärtämään sen, että hän on toiminut väärin. Sen tekeminen käytännössä ei sitten olekaan niin yksinkertaista. Koulussa opettaja kysyi, että miksi oli vienyt ne toisen gogot ja lapseni vastasi, että "Ville-Pekka laski koko ajan niitä gogoja ja se oli ärsyttävää". Kynän katkaisutempun oli nähnyt joltain toiselta oppilaalta ja päätti kokeilla (kynä siis jotenkin pujotellaan sormien lomitse ja napautetaan sormet yhteen->kynä katkeaa). Kohautteli olkiaan ja sanoi että nehän oli vaan kyniä.. Kynien liimaaminen toisiinsa ja penaaliin kiinni oli lapseni mielestä "hauskaa" "hyvä jekku". Ja sanoi että oli se muidenkin mielestä ollut hauskaa.. Muihinkin tekemisiinsä antoi samantapaisia vastauksia, joista ei näkynyt katumus tai toisten huomioonottaminen. Väärin vastaaminen osoittaa kuinka tyhmiä jotkut on, kun ei tiedä jotain, hikkeily eli viittaaminen on ihan "noloa" ja hän itse vaan hauskuuttaa muita (= siis kavereitaan). Olen aivan järkyttynyt. Kotona lapseni leikkii pikkusisarustensa kanssa heidät huomioonottaen, lukee ääneen kuvakirjoja jne..kavereiden kanssa pelaa ihan sopuisasti, tekee kotitöitä ja läksyt itsenäisesti. Harrastuksissa ei ole mitään ongelmia, koulussakin ekaluokka meni ihan hyvin. Ymmärrän kyllä, että tarvitsen apua tämän lapseni kanssa. Perheneuvola ei olisi mikään hullumpi paikka. Minä en todellakaan halua, että lapseni jatkaa kiusaamista ja huonoa käytöstään. Olen vain todellakin puulla päähän lyöty, nämä koulutempaukset tulivat ihan puun takaa tietooni. No, onneksi opettaja otti yhteyttä. Nyt ainakin tiedän, mitä hän koulussa tekee.

Mielestäni kuulostaa vähän siltä, että ap:n lapsi ei ole oppimisvaikeuksinen vaan pikemminkin kypsempi tokaluokkalainen poika, jolla valitettavasti se kypsyys kohdistuu nyt vääriin asioihin :(. Selkeästi poikasi on se johtaja ja muut peesaavaat (ja hän saa muut peesaamaan itseään...). Minä ehkäpä tuossa tilanteessa ottaisin yhteyttä vaikka sinne perheneuvolaan tai koulupsykologiin., kuten moni jo ehdottikin. Ainakin olisi hyvä nähdä, suhtautuuko poika noin ylimielisesti keskusteluihin muidenkin aikuisten kanssa.

Olet ottanut poikasi toilailut vakavasti. Valitettavasti suurin osa kiusaajien vanhemmista ei reagoi tällaiseen palautteeseen. En tiedä miksi lapsesi on alkanut kiusata muita. Kiusaaminen ei ole sairaus vaan huonoa käytöstä. Uskon että osaat opastaa poikaasi oikein.

Mieshän sanoi menevänsä pojan mukaan koululle vahtimaan että pyytää anteeksi.

Eikä ap:n mukaan nauranut kepposelle pojan kuullen.

Entisenä koulukiusattuna minusta on hienoa että ap&miehensä tekevät asialle jotain.

poika jatkaa kiusaamista. Miehesi nähtävästi on itse entinen pomottaja ja kiusaaja. Kunnon jätkät panee turpiin pienempi, jeee..

No se ainakin on kiva tietää, että penskasi on luokkasi inhotuimpia lapsia monissa perheissä kun lapset kertovat kotona, mitä koulussa tapahtuu. Pennustasi puhutaan monessa perheessä, että se kusipää, kuka riehuu siellä luokassa ja nähtävästi sitäkään ei ole kasvatettu.

Lapsi on vanhempien käyntikortti ja jos lapsi on kusipää niin se leimaa vanhemmat samanlaisiksi. Voi kun te kiusaajien vanhemmat tietäisitte, mitä mieltä luokan muiden lasten perheet on teistä.

Tekin olette jo niitä "jotka ei välitä kakarastaan ja antaa sen hillua miten sattuu ja siinäkin perheessä on jotakin vikana kun kakara on sellainen kusipää". Lapsille opetetaan, että kun se pentu tulee vielä kerran varastaan sun juttuja tai liimaileen jotain niin vedä sitä nurkan takana niin turpiin, että uskoo, mutta pieksä se niin, ettei jälkiä jää.

Usko tai älä, mutta ihmiset on kyllästyneet koulukiusaajiin, vaikka se miehestäs oliskin hauskaa ja miehekästä puuhaa.

Harvinaista, että vanhempi myöntää lapsensa kiusaamisen, Hatun nosto siitä, jos tämä ei ole provo.

No niin. Onpahan se helppo uskoa, kun poikani veti repustansa pussillisen toisen gogoja ja kun opettaja kertoi mitä poikani oli tehnyt, sanoi poikani asian olevan juuri niin. Kyllä tästä varmaan loppu saadaan. Ja mukavaa myös että joku oli sitä meiltä että ei ihan kamalan vakavaa ole vielä tapahtunut. Mieheni nauroi tuolle liimajutulle, onneksi ei sentään pojan nähden.. ei olisi kyllä hauskaa jos omalle kohdalle tulisi.. Miehen mielestä pojat nyt aina keppostelevat ja yrittävät saada huomiota. Että kyllä se vielä ruotuun saadaan. siis mieheni mielestä poikaa pitää rangaista ja käytös saada muuttumaan, mutta ei pidä tapahtunutta vielä kovin pahana. Itsekin on kuulemma lapsena osansa kepposista tehnyt ja myös kokenut toisten kepposia. Itse olen kyllä hyvin pettynyt poikani käytökseen, enkä ajattele sen nyt jotenkin "kuuluvan asiaan". Mies aikoo mennä maanantaina koululle mukaan, kun poika palauttaa gogot ja pyytää anteeksi. Siitä tunsin kyllä pienen piston, että poika on viettänyt viime aikoina hyvin vähän kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa. Siispä huomenna lähden nuorempien kanssa uimaan ja poikani saa jäädä isän kanssa kotiin haravoimaan ja tekemään pihatöitä. Kun tämän ilmoitimme, niin ensimmäistä kertaa rupesi pojallani suupielet vääntymään alaspäin. Toivottavasti pistää miettimään ettei toisten tavaroiden rikkominen kannata. Oma rakas lapseni hän silti on edelleen, ja toivon että käytös muuttuu paremmaksi.

koulukiusatun äiti. lapseni joutui juuri tuollaisesta pienestä alkaneena jatkuvan kiusauksen uhriksi. opettaja ei asiaan puuttunut ja tämä yksi lapsi sai sitten koko porukan mukaansa. nyt tyttö on masentunut ja elämän halu mennyt. en tiedä miten tilanne enää koulussa saadaan auki purettua. minusta tuon kiusaajan kuuluisi kärsiä ja joutua toiseen kouluun ja saada rangaistus ei tyttöni jonka elämä tuntuu olevan paloina. juu terapiassa käydään mutta kaikki alkoi tuollaisesta aikoinaan, jos olisin itse siitä saanut kuulla olisi loppu tulos ollut toinen. olen ylpeä että opettaja todellakin puuttui tilanteeseen ja että te perheessä otatte sen asian vakavasti. pitää muistaa että näistä pienistä kepposista voi koitua toiselle lapselle helvetti.

ja kaikki ei varmaakaan noussut vielä esiin. tilanne on voinut jatkua jo kauan ja saattaa olla joku joka itkee itsensä uneen kotona kun koulussa aina nauretaan, alistetaan ja mitätöidään

Niin täynnä omaa itseään ja omia lapsiaan. Minun lapseni ei kiusaa, minun lapseni ei tee sitä eikä tätä, koska minä olen kasvattanut lapseni hyvin...



Nämä samaiset kommentoijat ovat valitettavasti niitä vanhempia, jotka eivät usko omien lastensa puutteisiin ja syyttävät aina toisia lapsia. Opettajana näen koko ajan näitä "hyviä" kasvattajia, joiden lapset eivät voisi ikinä syyllistyä mihinkään. Samat lapset haukkuvat opettajia ja koulutovereitaan huoriksi ja ties miksi ja vanhemmat vain päivittelevät, miten idiootteja lapsen opettajien ja koulutovereiden pitää olla, jotta heidän lapsensa joutuu turvautumaan näin rankkoihin keinoihin.



Opettajana voin kertoa, että ei ole olemassa niin hyvinkasvatettua lasta, etteikö hän sortuisi johonkin kiusaan oppilasuransa aikana. Kilteinkin saattaa hermostua ja tehdä virheen. Ne kaikista hiljaisimmat ja sulkeutuneimmat vasta saattavat ärtyä, jos joutuvat väkisin tulemaan ulos kuorestaan.



On vain erilaisia suhtautumia vanhemmilla. Joku toinen vanhempi olisi saattanut heti ensimmäisenä täräyttää opettajalle, mitä muut ovat hänen lapselleen tehneet, kun lapsi on reagoinut näin, ja silloin lapsi ehkä olisi kertonut Mikaa tönineestä luokkakaverista, jolle kostettiin liimaamalla penaali umpeen. Tämä vanhempi olisi ilmoittanut tylysti koko jupakan olleen tuo tönineen kaverin syytä ja poistunut pää pystyssä paikalta jankuttamaan tähän ketjuun, miten kusipää tuo töninyt tyyppi oli ja miten lojaali kaveri oma lapsi on, kun on tuolla tavalla puolustanut kiusattua...



Ap, hatunnosto sinulle. Olet niitä harvinaisia ihmisiä, jotka selvittävät asian juurta jaksain eivätkä aina löydä itselleen mieleistä syytä, jolla lakaista maton alle ne epämiellyttävät jutut. Lapsesi kiusaan on siis syy. Hän puolusti kaveriaan. Hän on myös selvästi kaveriporukan johtaja ja pyrkii pitämään asemansa tekemällä koiruuksia ja osoittamalla sillä tavalla olevansa asemansa tasalla. Hän ei ehkä tajua, miksi ei esim. väärille vastauksille saa nauraa, koska nauraisi itsekin omille väärille vastauksilleen.



Nämä peesaaja-mammat täällä vain toteaisivat, että lapsi on älykäs ja luokkatoverit vain möläyttelevät typeryyksiä suustaan ja siksi niille saa nauraa. On hienoa, että et mene tuohon mukaan. Olet niitä harvinaisia vanhempia, joita löytyy joka luokasta vain ehkä yksi tai kaksi. Kaikki nämä negatiivisesti tänne vastanneet ja sinua äitinä haukkuneet ovat juuri niitä vanhempia, jotka eivät usko lapsestaan mitään pahaa ja jotka vääntävät vaikka kuun taivaalta, jotta asia saadaan oman lapsen edun mukaiseksi. Heitä ei kiinnosta rehellisyys ja asiasta oppiminen vaan se, että heidän lapsensa ei ole syyllinen vaan joku muu.



Minusta olette aloittaneet pitkän prosessin lapsen kasvattamisessa empaattisemmaksi yksilöksi. Hyvä alku siitä jo on. On selvää, että häntä harmitti Mikan töniminen ja hän halusi pitää kaverin puolta. Lisäksi hän esti fyysisen tappelun, koska kotoa sitä ei olisi hyväksytty. Nyt vain jatkamaan asioita, joita kotona ei hyväksytä ja joihin laitetaan stoppi. Vaikka vastaisi väärin, on tärkeää tajuta, että se oppilas on luullut vastaavansa oikein. Sellaiselle ei saa nauraa. Se ei olisi kenestäkään kivaa. On hyvä, että keskutelitte ja annoitte lapsen kertoa syitä tapahtumiin. Nyt vain tiukkaa linjaa sen kanssa, että mitään tällaista ei hyväksytä ja siitä seuraa aina tiukka rangaistus. Lapselle on hyvä myös selittää, että on turha esittää koulussa joukon johtajana "kovaa", koska toisten aliarvioimisesta ja nälvimisestä tulee sitten kotona tiukka rangaistus. Heikkoja on aina puolustettava.



Kymmenien vuosien opettajan kokemuksella sanon, että ap on hyvä vanhempi, yksi parhaimmista. Kiusaajiksi ei tule ne kusipäisimmät lapset vaan kuka tahansa, kun olosuhteet ovat otolliset ja rangaistuksia ei satele vaan kotona annetaan sille hiljainen hyväksyntä. On tärkeää, että asioista keskustellaan ja lapsen käytöksestä seuraa palautetta ja rangaistuksiakin. Itseäni on aina ärsyttänyt se kiusaajaa hymistelevä lauma, joiden vanhemmat eivät reagoi mitenkään lapsensa passiiviseen kiusaamiseen. Nämä lapset ovat usein kilttejä ja ahkeria oppilaita. Kun joku luokassa nälvii, nämä nauravat, siirtävät pulpettia kauemmaksi kiusatusta, kuiskivat näkyvästi ja aiheuttavat paljon pahaa mieltä tekemättä mitään näkyvästi. Näiden vanhemmat eivät reagoi lastensa käytökseen ja nämä hännystelijät tekevät siitä kiusaamisesta mahdollisen. Kukaan ei kiusaa, jos muut sen tuomitsevat.



Jokaisen vanhemman pitäisi käydä joskus keskustelu lapsensa kanssa siitä, kiusataanko luokassa jotakuta, miten kiusataan ja mitä tekevät muut, oma lapsesi mukaanlukien. Luokan hymistelijät mahdollistavat sen kiusaamisen, tukevat sitä ja jopa aiheuttavat sitä lisää omilla toiminnoillaan. MOnesti myös kiusatusta tuntuu pahimmalta juuri se yleinen hyväksyntä, kuiskuttelu, näkyvmättömien rajalinjojen vetäminen yms. mitä nämä "kiltit" harrastavat.



Ensimmäisen kiven heittäjiä on vanhemmissa yllättävän paljon. Tällaisilla ihmisillä ei ole koskaan aavistustakaan, miten heidän omat kullannuppunsa kiusaamiseen osallistuvat.

Lapsia tehtaillaan, kun muoti sanoo, että kolme pitää vääntää - mutta kasvattaminen unohdetaan. Tai yleensä lasten kanssa oleminen.

mulkusta kuin ap.n pentu. Tämä kakara on nyt yläasteella ja sille pojalle toivoo moni muukin kuin minä pelkkää pahaa. Jos vain pystyn torppaamaan pojan tulevaiseen ja mahdollisuuden työpaikkoihin niin sen tulen tekemään.

Ei voi mitään, mutta olen katkera siitä, että tätä kiusaajaa ymmärrettiin ja pohdittiin, mitä on reppanalle sattunut, että sen on pakko kiusata. Lapsia siinäkin perheessä oli kolme ja ei jaksettu niitä hoitaa, mutta vauvoja väännettiin kun ne oli niin ihkuja. Poika otti isästään mallia, joka oli juuri sellainen wt-tapaus "jätkät on aina olleet jätkiä ja heikompia saa potkia"

Vihaan koulukiusaajia ja jos vain voin joskus maksaa takaisin niin sen tulen tekemään. Jossain vaiheessa elämää pojallasi voi olla sellainen tilanne, että joutuu eteen kiusatun ja hänen perheensä tai sukulaistensa tai tuttujen kanssa ja on riippuvainen heidän mielipiteestään. Voi ihmetellä,miksi hänen työhakemukset lentää roskiin tai tyttö, johon hän on ihastunut, nauraakin hänelle ja inhoaa häntä tms.

Sitä niittää, mitä kylvää. Jos lapsestaan välittää, kannattaa sekin miettiä, ettei se kakara hommaa itselleen vihamiehiä kiusaamalla. Sillä joskus se kakara saattaa kiusata väärän perheen lasta ja se vaikuttaa tulevaisuuteen koko loppuelämän.

Kuten tällä meidän luokan kiusaajalla...tiedän, että voin vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa aika lailla.

koulukiusatun äiti. lapseni joutui juuri tuollaisesta pienestä alkaneena jatkuvan kiusauksen uhriksi. opettaja ei asiaan puuttunut ja tämä yksi lapsi sai sitten koko porukan mukaansa. nyt tyttö on masentunut ja elämän halu mennyt. en tiedä miten tilanne enää koulussa saadaan auki purettua. minusta tuon kiusaajan kuuluisi kärsiä ja joutua toiseen kouluun ja saada rangaistus ei tyttöni jonka elämä tuntuu olevan paloina. juu terapiassa käydään mutta kaikki alkoi tuollaisesta aikoinaan, jos olisin itse siitä saanut kuulla olisi loppu tulos ollut toinen. olen ylpeä että opettaja todellakin puuttui tilanteeseen ja että te perheessä otatte sen asian vakavasti. pitää muistaa että näistä pienistä kepposista voi koitua toiselle lapselle helvetti.

ja kaikki ei varmaakaan noussut vielä esiin. tilanne on voinut jatkua jo kauan ja saattaa olla joku joka itkee itsensä uneen kotona kun koulussa aina nauretaan, alistetaan ja mitätöidään

Vihaan koulukiusaajia ja jos vain voin joskus maksaa takaisin niin sen tulen tekemään. Jossain vaiheessa elämää pojallasi voi olla sellainen tilanne, että joutuu eteen kiusatun ja hänen perheensä tai sukulaistensa tai tuttujen kanssa ja on riippuvainen heidän mielipiteestään. Voi ihmetellä,miksi hänen työhakemukset lentää roskiin tai tyttö, johon hän on ihastunut, nauraakin hänelle ja inhoaa häntä tms. Sitä niittää, mitä kylvää. Jos lapsestaan välittää, kannattaa sekin miettiä, ettei se kakara hommaa itselleen vihamiehiä kiusaamalla. Sillä joskus se kakara saattaa kiusata väärän perheen lasta ja se vaikuttaa tulevaisuuteen koko loppuelämän. Kuten tällä meidän luokan kiusaajalla...tiedän, että voin vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa aika lailla.

Työhakemukset lentää roskiin ja kerron myös kollegoilleni ketä palkataan ja ketä ei. Sitä saa mitä kylvää. Jos erehtyy koulukiusaamaan väärän perheen lapsia, joutuu siitä ehkä tulevaisuudessa maksamaan kovan hinnan, kun kaikki tiet tulevaisuudessa on torpattuna pikkuilkeyksien ja kateuksien vuoksi.

Että lapsia ei saisi nimitellä ja kiusata koulussa(kuin ei saakaan), mutta täällä aikuiset(ilmeisesti) puhuvat lapsista pikkumulkkuina ja kusipäinä. Eipä tässä muuta!

lapsestaan, ja toivonpa, että isäkin osallistuu. Silti tuli muun ohessa mieleen, että ihanko todella pojan luokalla nauretaan väärille vastauksille ilman, että opettaja puuttuu asiaan? Oma poikani on tokaluokalla ja vanhempainillassa joku kysyi juuri tuosta väärille vastauksille nauramisesta ja vastaus oli, ettei kukaan naura. Jos nauraisi, siihen puututtaisiin heti. Eli se nauraja on heillä se "nolo".

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Jos sanoo kusipäätä kusipääksi, niin sehän on vain rehellisyyttä.

tunteminen kehittynyt normaalisti.. Onko jotain traumaa tastalla? Hylkäämistä, läheisen kuolemaa tms? Mä pyytäisin tapaamista koulukuraattorin ja -psykologin kanssa ja keskuteluapua pojalle. Ja sitten kun saatte pojan tajuamaan tekosensa, sitten niiden kiusattujen kanssa samaan huoneeseen anteeksi pyytämään, kiusattujen lasten vanhemat mukaan.



Yksi neuvo, minkä antaisin, on, että ole yhteydessä noihin vanhempiin, joiden lapsia on kiusattu ja kerro, että et tuota käytöstä hyväksy lapseltasi ja aoit siihen myös puuttua. Ko. vanhemmat voi sitten rauhoitella omia lapsiaan, että kiusaaja ei ole kaikkivoipa, ja että hänen touhuunsa on puututtu.