Lue keskustelun säännöt.
lapseni on koulukiusaaja, mitä teen?
15.10.2011 |
En nyt kaipaisi kauheasti kivittämistä, vaan konkreettisia neuvoja siihen, mitä nyt tekisin. Olimme eilen koululla keskustelemassa opettajan kanssa. Ilmeni, että poikani on varastanut ja rikkonut tahallaan toisten oppilaiden tavaroita (vienyt ison kasan gogoja, katkonut kyniä, kaatanut liimaa penaaliin). Lisäksi hän nauraa tunneilla, jos joku vastaa väärin ja ilkkuu tunneilla viittaaville lapsille, ja nälvii ja puhuu rumasti muuten koulussa "kiltisti" käyttäytyville lapsille.
Kyseessä on tokaluokkalainen (8-vuotias) poika, ja kiusattavat ovat olleet tiettyjä saman tai rinnakkaisluokan poikia. Tätä on jatkunut syyskuun alusta saakka, mutta meille vanhemmille on siis kerrottu vasta nyt. Ja kai tilanne ei ollut aluksi ihan niin paha. Lisäksi hän on villinnyt muitakin lapsia mukaan ilkkumiseen ja saa ihailua osakseen "tempauksistaan" kuten vaikka tästä liimajutusta.
Koulusta on määrätty lapselleni ja muille kiusaamiseen osallistuneille jälki-istuntoa ja lapsi, tai siis me vanhemmat korvaamme tuhotut tavarat (arvo ei ole kovin paljon). Nyt lapsi pitää kuitenkin jotenkin makeena sitä, että on jälki-istunnossa..
Itse olen vielä todella järkyttynyt lapseni tekosista enkä tiedä yhtään miten minun pitäisi nyt toimia. En voi mitenkään uskoa, että minun ihanasta lapsestani on tullut tuollainen hirveä koulukiusaaja!
Kommentit (85)
-- Kiusaajiksi ei tule ne kusipäisimmät lapset vaan kuka tahansa, kun olosuhteet ovat otolliset ja rangaistuksia ei satele vaan kotona annetaan sille hiljainen hyväksyntä. On tärkeää, että asioista keskustellaan ja lapsen käytöksestä seuraa palautetta ja rangaistuksiakin. Itseäni on aina ärsyttänyt se kiusaajaa hymistelevä lauma, joiden vanhemmat eivät reagoi mitenkään lapsensa passiiviseen kiusaamiseen. --
miten se nyt sit olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no niin, pidin puhuttelun lapselleni. Tarkoitus oli keskustella ja yrittää selvittää mitä ihmettä pojan päässä on liikkunut. Kuitenkin päädyin paasaamaan ja tein selväksi, että hänen tempauksensa eivät ole kenestäkään meistä hauskoja. Eivätkä ne ole. Näitä liimaamisjuttuja on elokuvissa eikä ne silloinkaan minusta ole olleet hauskoja. Eikä se ole hauskaa, että toisen tavaroita tuhotaan. Varmasti olen lapsen käytökseen osittain itse syypää ja olen aina ollut sitä mieltä että toiseen ihmiseen fyysisesti kajoaminen ja esim. tappelu ovat todella tuomittavia tekoja. Tämän oli lapseni muistanut. Kertoi että tämä "petteri" oli kiilannut ruokajonossa ja kaatanut maitolasin hänen ystävältään "Mikalta". Seuraavalla tunnilla Mika suunnitteli "turpaan vetämistä", mutta lapseni keksi että liimataan Petterin kynät kiinni penaaliin.. "ku sä äiti puhut aina siitä että ei saa tapella". Arvaa revinkö itseltäni hiuksia tuossa vaiheessa?! Kun kysyin, että mikseivät pojat kertoneet opelle kiilauksesta, niin vastaus "kantelu on tosi noloa". Vääristä vastauksista nauramisen selitti sillä, että "tosi noloa, että ensin viittaa innokkaasti ja sitten ei edes tiedä vastausta!" ja "sais mullekin nauraa, jos olisin niin nolo" Mä en tajua poikani (tai yleisesti poikien?) ajatusmaailmaani ollenkaan.
annoit lapsesi kääntää syyn kiusaamiseen sinun syyksi. puolustelet nyt hänen tekoaan, miksi? ei se silti ole oikein vaikka "puolustaisikin" jotain kaveriaan, jota en todellakaan usko.. lapset osaavat manipuloida vanhempiaan (ainakin ne pahimmat kiusaajat) itse seuraan kahta sellaista läheltä, ja voin sanoa että kaikki selitykset on kuultu ja joskus äitien sinisilmäisyys saa huvittavia piirteitä.
Annat selkään niin perkuleesti Ja teet selväksi, että toisia ei kiusata enää ikinä. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää.
No selkään antaminen on kielletty,joten ehkä keksit jotain parempaa neuvoa?
ota nyt ekana yhteys perheneuvolaan, käytte siellä, ja toivottavasti saatte myös psykologin apua.
Ei se koulu noita juttuja aiheuta, vaan jokin on ollut kotioloissa/kasvatuksessa ko. käytöstä ruokkiva voima. Luultavasti olet niitä äitejä, jotka eivät ole koskaan osanneet kuria pitää, vaan ovat antaneet lapsen tehdä mitä lystää, parin kiellon jälkeen ehkä luovuttanut ja antanut jatkaa puuhiaan... äiti, jonka mielestä ei niin haittaa, että lapsi kodin ulkopuolella ja kotona kiipeilee tuoleilla, tutkii joka paikan ja säätää koko ajan.
"Kun ei meidän poika tee mitään, katsoo vain ja on utelias ja vähän vilkas"... näitä äitejä on rasittavaa katsoa, kun käytöstapojen opettamisesta ei tietoakaan... joo, voi olla suht harmitonta, kun 4v. vielä touhuilee mitä sattuu, mutta kun ne rajat pitää asettaa pienestä asti, tai sitten jossain vaiheessa sen kyllä eestään löytää minkä taakseen jättää.
Annat selkään niin perkuleesti Ja teet selväksi, että toisia ei kiusata enää ikinä. Tuon ikäisen pitää jo ymmärtää.
No selkään antaminen on kielletty,joten ehkä keksit jotain parempaa neuvoa?
Voihan vanhemmatkin hiukan villiintyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos ideoista. Otan puhelimen pois, tietokone ja wii käyttökieltoon. Uskon, että nämä lapsi kokee rangaistuksena. Itse haluaisin, että hän ymmärtäisi toimineensa väärin eikä vain ulkoisen rangaistuksen takia jätä tempauksiaan väliin. Puuh, ehkä lapseni on sitten liian lapsellinen ymmärtääkseen mitään muuta kuin vanhempien laittamia suoria rangaistuksia.
Lapsellani on luokalla kavereita (tyttöjä ja poikia) ja harrastuksia, eikä ole mitään oppimisvaikeuksia (opettajan mukaan). Miten "paukuttaa" päähän, että koulussa on tärkeää opiskella ja osallistua ja että viittaaminen on hyvä juttu eikä mitään noloa? Nykyisin muuten pojan mielestä vaikka mitkä asiat on "noloja". Onko se joku vaihe tai muoti? meneekö se ohi? Saappaat on noloja, vääränmerkkiset vaatteet on noloja, väärät harrastukset tai koulussa "ponnistelu" vasta onkin noloa..
Tuntuu, että olen ihan pihalla. Poikani on esikoinen ja lisäksi meillä on 2 päiväkoti-ikäistä lasta.
Nyt ihan ensitöiksenne istutte miehesi ja tämän 8-vuotiaan kanssa rauhassa alas ja keskustelette. Asian sivuttamisella ja tuollaisella, ettei asiaa oteta heti puheeksi saatte aikaan vaikutelman ettei häiriköinti ja varastelu edes ollut niin kovin paha juttu. Rangaistukset on hyvä asia, mutta niillä ei ole mitään merkitystä jos lapsi ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin. Aivan kuten itsekin totesit.
Kysykää ensi lapselta miksi käyttäytyy niin. Antakaa rauhassa vastata. Ja sitten kysykää miltä hänestä tuntuisi jos joku käyttäytyisi häntä kohtaan sillä tavalla. Hyvä olisi myös selvittää onko koulussa tapahtunut jotain mikä saa lapsen käyttäytymään noin, esimerkiksi jos ylempiluokkalaiset kiusaavat sinun lastasi ja hän vuorostaan kostaa se itseään heikommille.
Ja ehdottomasti menet maanantaina mukaan palauttamaan tavarat ja katsot että lapsi pyytää anteeksi. Aivan varmasti lapsi jättää sen tekemättä jos kukaan ei ole vahtimassa.
Tuo nolous-hokeminen voi olla joku ikään kuuluva juttu tai sitten isommilta opittua.
Mitä jos ehdottaisit opettajalle, että lapsi joutuisi jälki-istunnon sijaan tekemään ylimääräisiä tehtäviä? Ei ehkä olisikaan enää niin hienoa eikä coolia kuin jälki-istunto.
Ja voisitte laittaa lapsen oikeasti maksamaan omista rahoistaa rikkomansa tavarat, siis joko tekemään töitä tai jos on käytössä viikkoraha niin siitä sitten vain pois. Siis toki kohtuullisesti noita töitäkin, kyseessä on vasta 8-vuotias, mutta ehkäpä siinä otain oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI hän näin teki? Mielestäni jos sen selvitätte, olette jo tosi pitkällä kohti parempaa käytöstä. Onko hän jäänyt jotenkin vähemmälle huomiolle viime aikoina? Onko hänen kouluasioitaan huomioitu riittävästi (=pidetty tärkeinä?) Mitä jos hän jää huomiosta paitsi kotona (pienemmät sisarukset) ja korvaa sen häiriköinnillä koulussa?
tiedän että pitäisi istua rauhassa alas ja keskustella ja saada lapsi ymmärtämään sen, että hän on toiminut väärin. Sen tekeminen käytännössä ei sitten olekaan niin yksinkertaista.
Koulussa opettaja kysyi, että miksi oli vienyt ne toisen gogot ja lapseni vastasi, että "Ville-Pekka laski koko ajan niitä gogoja ja se oli ärsyttävää". Kynän katkaisutempun oli nähnyt joltain toiselta oppilaalta ja päätti kokeilla (kynä siis jotenkin pujotellaan sormien lomitse ja napautetaan sormet yhteen->kynä katkeaa). Kohautteli olkiaan ja sanoi että nehän oli vaan kyniä.. Kynien liimaaminen toisiinsa ja penaaliin kiinni oli lapseni mielestä "hauskaa" "hyvä jekku". Ja sanoi että oli se muidenkin mielestä ollut hauskaa..
Muihinkin tekemisiinsä antoi samantapaisia vastauksia, joista ei näkynyt katumus tai toisten huomioonottaminen. Väärin vastaaminen osoittaa kuinka tyhmiä jotkut on, kun ei tiedä jotain, hikkeily eli viittaaminen on ihan "noloa" ja hän itse vaan hauskuuttaa muita (= siis kavereitaan).
Olen aivan järkyttynyt. Kotona lapseni leikkii pikkusisarustensa kanssa heidät huomioonottaen, lukee ääneen kuvakirjoja jne..kavereiden kanssa pelaa ihan sopuisasti, tekee kotitöitä ja läksyt itsenäisesti. Harrastuksissa ei ole mitään ongelmia, koulussakin ekaluokka meni ihan hyvin.
Ymmärrän kyllä, että tarvitsen apua tämän lapseni kanssa. Perheneuvola ei olisi mikään hullumpi paikka. Minä en todellakaan halua, että lapseni jatkaa kiusaamista ja huonoa käytöstään. Olen vain todellakin puulla päähän lyöty, nämä koulutempaukset tulivat ihan puun takaa tietooni. No, onneksi opettaja otti yhteyttä. Nyt ainakin tiedän, mitä hän koulussa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meilläpäin ei alle puolen vuoden jonotuksen pääse edes arviokäynnille.
Arviokäynnin jälkeen mietitään, ottavatko asiakseen auttaa teitä vai ohjataanko muualle vai sanovatko että kyllä te tästä itsekin selviätte.
Toinen puoli vuotta menee siinä.
Jos ottavat teidät asiakkaikseen, saatte tapaamisajan sitten n puolen vuoden päähän...
Konkreettiset, nopeat reagoinnit siltä taholta vaativat melkoisen kovempia tekoja kuin gogojen varastelun tai ilkkumisen.
Mitenkään vähättelemättä tekoja, mutta vähän suhteellisuudentajua peliin.
Perheneuvolassa on asiakkaina myös kovanluokan raggareita...
Ja asioiden pitkällinen jatkoselvittely koulupsykologin ja perheneuvolan kanssa.
Taas on pitänyt hankkia lapsia vaikka miten monta, vaikkei kasvattamisesta ole hajuakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos lapsi on 8-vuotiaana tuota tasoa, hän on kovan luokan raggari teininä.
Ja jos lapsi on 8-vuotiaana tuota tasoa, hän on kovan luokan raggari teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuskinpa saat mitään aikaan kun et ole tähänkään mennessä saanut. Hävettäisi olla noin epäonnistunut äitinä.
Äidit vain voihkivat tai vaihtoehtoisesti kiistavat. Tai sitten vika on opettajassa.
Entä jos todella ottaisitte yhteyttä heti maanantaina perheneuvolaan ja pyytäisitte pikaista psykologin arviointia. Tai ehkä koulullakin on psykologi. Jotenkin minusta tuntuu, että siellä koulussa on jotain mistä lapsi ei kerro teille eikä opettajalle.
En ole todellakaan mikään ammattilainen mutta tuntuu oudolta, että ennen hyväkäytöksisestä lapsesta on tullut ilkeä ja julma, jopa välinpitämätön muiden pahalle mielelle. Ja se myös se että lapsesi ei kotona tai harrastuksissa käyttäydy yhtä huonosti jotenkin viittaisi siihen että jokin on huonosti koulussa.Voin toki olla väärässäkin mutta asia kannattaa selvittää.
Eikä se tietenkään poista sitä, että lapsi pitää saada ymmärtämään tekonsa vääryys. Entä jos ottaisitte jonkun lapselle tärkeän tavaran ihan konkreettisesti esille ja kysyisitte miltä lapsesta tuntuisi jos heittäisit sen lattialle. Tai miltä lapsesta tuntuisi jos joku varastaisi hänen tavaroitaan koulussa.
Kieltämättä hankala tilanne. Ehkä käytös on vain huomionhakua tai ehkä yrittää ostaa muiden suosiota olemalla hauska tai uhmaamalla tietoisesti sääntöjä.
Näin siis keittiöpsykologi arvioi... :D
Tsemppiä teille ja hyvä että te vanhempina otatte asian vakavasti. Kyllä se siitä, ongelmiin on helpompi puuttua silloin kun ne ovat vasta alussa.
28
ole koulussa tullut hux flux huonotapaista, vaan äiti vaan ei ole halunnut nähdä mitään.
Meidän esikoisen luokalla on poika, jonka tiedän olleen täyspaska jo viisivuotiaana. Viime vuonna tokalla opettaja valitti hänestä äidille ja äiti silmät pyöreinä selitti, että opettaja on epäpätevä: "Ei meidän kullannuppu jne."
aika rumasti jotkut täällä puhuvat.. mutta arvasinkin sen. En minä ole missään vaiheessa sanonut että en usko lapseni tehneen asioita joista häntä syytetään. Eikä ole lapsenikaan mitään kieltänyt ja siitä olen iloinen. On sentään rehellinen.
Toivottavasti saamme yhdessä opettajan kanssa tämän loppumaan. Haluaisin, että lapseni olisi se joka puolustaisi toisia, kuten hän tekee sisarustensa kohdalla. Kyllä tämä pistää miettimään, että mitä ihmettä siellä koulussa oikein tapahtuu.. sinnehän eivät vanhempien silmät niin yllä..
Sellaiset joiden äidit eivät osaa kasvattaa lapsiaan...
keskustellut pojan kanssa!
pienet lapset ei enää seuraavana päivänä muista tapahtunutta..
tietenkin rankaiset antamalla kotiarestia otat kännykän pelit sun muut pois.
jos et OSAA niin menette sinne perheneuvolaan, ne neuvoo kyllä. SInä olet vastuussa lapsestasi. ajattele jos et nyt viimeistään saa kuria niin koska sitten? lapsestasi tulee jotain kamalaa, rikollinen esim...
ap minkä ikäinen olet? veikkaan et yli 40?