Miten te lätkäperheiden vanhemmat jaksatte?

lukiko joku Meidän Perhe -lehdestä jutun siitä tsekeistä Suomeen muuttaneesta perheestä, jossa koko perhe harrasti isän intohimoa eli mäkihyppyä. Juttu oli yritetty kirjoittaa sillai mukavasti perhettä kehuen ja ihaillen mutta jotenkin ainakin itselle nousi lähinnä sääli noita lapsia kohtaan. Vanhemmat tekivät montaa työtä maksaakseen harrastuksen ja perhe oli mm. muuttanut paikkakuntaa harrastuksen takia, isä joutui ajamaan satoja kilometrejä. Jäi kuva, että perheessä ainoa tapa olla hyväksytty oli nimenomaan isän unelman toteuttaminen ja jos joku lapsista erehtyi valittamaan sitä, että ei ole rahaa esim. tietokoneeseen tai ei jaksaisi harjoitella, valitus loppuu kun isä kertoo kuinka paljon perhe on uhrannut harrastuksen takia ja kuinka voidaan sitten myydä sukset ja päästää lapset rappiolle istumaan tietokoneen ääressä, kiroilemaan ja tekemään rötöksiä. Monessakohan perheessä lapsi harrastaa lätkää, jalkkista tai soittaa viulua vuodesta toiseen juuri tästä syystä: lapsi haluaa pitää vanhemman tyytyväisenä omista tarpeistaan riippumatta ja hyväksyntää ja rakkautta saa, jos toteuttaa vanhemman unelmaa.

Meidän perheessä ainakin ihan vapautuneesti (ja äänekkästi) lapset kertovat, jos eivät jotain halua tehdä. Ei jää epäselvyyttää kenellekkään. joskus toivois, että ne tosiaan olis vähän enemmän miellyttämisenhaluisia, mutta kun ei yhtään... ikinä...

niin mietipä esiteiniä kiekkoleirillä. Porukka painostaa nuuskaan, kaljaan ja joukkoraiskauksien ihannointiin. Ei siellä voi kieltäytyä tästä, koska muuten tulee köniin ja maine menee. Porukassa on pakko nuuskata ja ihailla niitä, jotka uskaltaa panna jotain tyttöä porukalla väkisin.

oon aika yllättynyt miten negatiivinen kuva palstamammoilla on jääkiekosta. Jääkiekko on harrastus siinä missä vaikka pianonsoittokin, yhtä paljon vie aikaa, jos tosissaan tekee, erotuksena vain, että lätkää pelataan porukassa, pianoa pimputellaan yksinään.

Tuskin kaikki kiekkoilijat on nuuskan käyttäjiä, yhtälailla voitais yleistää kaikki taitoluistelijat ja balleriinat laihdutuspillereitä käyttäviksi anorektikoiksi ja kaikki heppatytöt polttavat tallin takana tupakkaa. Joo ja yleistetään vielä, että ne lapset jotka ei harrasta mitään pelaavat vain kaikki illat tietsikkaa ja mässyttävät sipsiä, eikä näiden vanhemmat viitsi kuljettaa lapsiaan harrastuksiin, vaan löhöävät mieluummin sohvalla ja katsovat lapsiensa kanssa yhdessä telkkua.

Ääripäitä kaikki, niin myös nämä nuuskaavat lätkäteinit. Eiköhän se lapsen käytös ja alkoholitottumukset lähde ihan sieltä kotoa, harrastuksista riippumatta.

onkin taas peli. Hauska nahda muita vanhempia, menna muutaman perheen kanssa syomaan pelin jalkeen.

En koe etta perheemme karsii tasta lainkaan.

Meillä 3 lätkän pelaajaa :|

Aika on kortilla, mutta onneksi olen sopinut paljon kimppa kyytejä :)

Treenejä on yhteensä noin 15/viikko.

Onneksi meiltä on 5minuutin matka jäähallille. Eli vajaa 2km.

Minkä ikäsiä nämä pelaajat ovat, kun pitää kuskata parin kilometrin päähän? Eikö pyörällä tai kävellen pääse?

luistellakin ne kamat päällä. Kyllä mun veli aikanaan pääsi kamojen kanssa pyörälläkin hallille 4 km:n päähän. Mut eihän nykyajan lapset/nuoret. Eikä niitä osaa niistä kamoista voi säilyttää hallilla?

ja poikani pelaa jääkiekkoa KOSKA hän itse haluaa



ei ole isukkia painostamassa poikaa ja unelmoimassa NHL-miljoonista



kuskaaminen treeneihin ja reissut ovat raskaita, huolehdin yksin ihan kaikesta



ja kallistakin se on



mutta teen sen ja säästän ne rahat vaikka mistä koska poika RAKASTAA jääkiekkoa



joten älkää yleistäkö, ei kaikkia lätkäpelaajia pakoteta jäälle!

ja poikani pelaa jääkiekkoa KOSKA hän itse haluaa ei ole isukkia painostamassa poikaa ja unelmoimassa NHL-miljoonista kuskaaminen treeneihin ja reissut ovat raskaita, huolehdin yksin ihan kaikesta ja kallistakin se on mutta teen sen ja säästän ne rahat vaikka mistä koska poika RAKASTAA jääkiekkoa joten älkää yleistäkö, ei kaikkia lätkäpelaajia pakoteta jäälle!

Tiedän mistä puhut.

luistellakin ne kamat päällä. Kyllä mun veli aikanaan pääsi kamojen kanssa pyörälläkin hallille 4 km:n päähän. Mut eihän nykyajan lapset/nuoret. Eikä niitä osaa niistä kamoista voi säilyttää hallilla?

tulipa tästä kiukkuinen ketju taas kerran.



Itse en usko että vain lätkäjunnut juovat viinaa. Omassa nuoruudessani viinaa joivat mm. yleisurheilijat, myös leireillä. Samoin seurakuntanuoret ja partiolaiset, tosin rippileireillä ei minun tieten juotu. Luulen että se enemmän liittyy nuoruusiän laumasieluisuuteen ja kokeilunhaluun ja haluun ottaa vähän riskejä ja leikkiä aikuista, kuin tiettyyn lajiin.



Kunnioitan uhrautuvia kiekkovanhempia tässä. Itse kuskaan kolmea taitoluistelijaa kolme kertaa viikossa. mutta ei se ole niin intensiivistä. En ole kaukalon reunalla kannustamassa, se ei kuulu siihen lajiin eikä tytöillä ole kisoja tai leirejä jotka nielisivät aikaa tai rahaa. Varusteetkin ovat halvat verrattuna kiekkoilutarpeistoon. Satasella saa hyvät luistimet ja muutamalla kympillä luistelutrikoot.



Jääkiekkoharrastus varmaan vaatii sen, että lapsi todella itse nauttii lajista, saa siitä jotain, ja vanhemmat näkevät ajankäyttönsä järkevänä, kokevat tarjoavansa lapselle jotain hyvää ja kehittävää. Eihän tuollaista muuten jaksaisi.



Joka lajissa on varmaan vanhempia, jotka prässäävät lapsiaan suorituksiin tai elävät omaa nuoruuttaan lapsen kautta, pakottaen hänet harrastamaan samaa kuin itse tai mistä itse jäi paitsi. Sehän on sitten raskasta se. Onneksi sen lätkän voi lopettaa ja moni varmaan lopettaakin murrosiässä, jos sen harrastaminen ei tunnu omalta jutulta.

Nykyään treenataan kyllä ihan eri malliin kuin joskus. ;)

Ei siitä kovin montaa vuotta ole, kun vejeni lopetti kiekon. Ihan ammatikseenkin sitä pelasi ennekuin loukkaantui. Että kyllä se varmaan jonkin verran treenasi...

t. se jonka veli pääsi pyörälläkin hallille :)

Hyvää lämmittelyä pyöräilykin on ennen treenejä.

Nykyään treenataan kyllä ihan eri malliin kuin joskus. ;)

Ei siitä kovin montaa vuotta ole, kun vejeni lopetti kiekon. Ihan ammatikseenkin sitä pelasi ennekuin loukkaantui. Että kyllä se varmaan jonkin verran treenasi... t. se jonka veli pääsi pyörälläkin hallille :)

Noin suunnilleen, per kausi tai vuosi?

Olen tyrmistynyt lukiessani tätä negatiivista myllytystä kiekon ympärillä. Kiekko on yksi harrastus muiden joukossa, joka vie aikaa mikäli nuori perheen tuella kilpailutoimintaan tosiaan haluaa panostaa. Poikani 12 v. on pelannut kiekkoa 5 vuotiaasta lähtien, mutta ehtinyt kokeilemaan myös monia muita lajeja pitkään, kun harkkoja oli vielä vain 1-2/vko. Mutta poika rakastui kiekkoon ja tällä hetkellä kiekko on ainut säännöllinen aikaa vievä harrastus. Kiekon ohessa hän vapaapäivinä touhuaa pihapelejä kavereiden kanssa, lukee Akkaria ja kesällä pelaa myös golfia perheharrastuksena. Aikaa menee harrastukseen paljon, mutta sitä tehdään yhdessä tästä hetkestä nauttien. Vapaa-aikaa vietetään yhdessä silti ihan arjen keskellä rauhoittuen yhteisissä ruokahetkissä ja saunailloissa sekä leffoja yhdessä kainalossa katsoen. Koulu menee kiitettävällä tasolla ja poika on oppinut systemaattiseksi läksyjen ja kokeiden luvun kanssa. Ei jää viime tippaan, koska aikatauluttaa esim. 5 päivän päähän sijoittuvat kokeet jo luettavaksi ajoissa. Tästä taidosta hyötyy varmasti loppuelämänsä. Me olemme sanoneet, että harrastusta kestää niin kauan kuin hänestä tuntuu hyvältä ja vastuut muiden elämän osa-alueiden osalta pysyvät kunnossa. Realiteetit ammatin hankkimisesta pitää olla lapsella tiedossa, mutta haaveita ei saa tappaa. Rajat ja rakkaus sanoisin tässäkin. Mikäli on lämmin avoin suhde lapseen kyllä se säilyy aikaa vievän harrastuksenkin parissa ja ohjaa lapsen kasvua oikeaan suuntaan. Mitä tulee huonosti käyttäytyviin ja alkoholia nauttiviin nuoriin niin on yleistämistä sanoa että ne ovat ainoastaan kiekkoilijoita. Tästä energisestä harrasteryhmästä niitä toki myös löytyy sekä välillä tiivistyvää tyhmyyttäkin, mutta miten paljon niitä löytyykään ei-harrastavien kylillä roikkuvien sekä myös muiden harrastusten parista. Poikamme luokalta löytyy jo tupakkaa/nuuskaa kokeilleita, jotka eivät ole kiekkoilijoita. Mikään harrastus ei tee lapsesta sen parempaa tai huonompaa. Lapsemme ja koko perhe olemme saaneet myös hyviä uusia ystäviä kiekon parista eikä näiden perheiden parista löydy ongelmanuoria sen enempää kuin muistakaan harrastuksista. Poikamme on myös opetettu arvostamaan muita harrastuksia ja elämäntyylejä, toisilla on yhtä palava halu ja taito esim. musiikin saralla. Kunnioittakaamme me vanhemmatkin valinnan vapautta ja erilaisuutta kaikilla saroilla ilman yleistyksiä tai kateuden tunnetta. Kiekonkin parissa täytyy sanoa, että ne suurimmat ongelmat syntyvät vanhempien keskinäisestä kateudesta ei poikien käytöksestä.

harjoituksia on kolme kertaa viikossa klo 18 eteenpäin, joka toinen viikonloppu suurinpiirtein turnaus jossain päin maakuntaa.



Kyllähän tuo harrastus voimavaroja vie, mutta minä olen setvinyt kuskaamiset muiden jääkiekkovanhempien kanssa. Esim. joka toinen kerta minä vien pojan + sen kaverin harkkoihin ja käyn pienempien lasten kanssa sillä välin itse luistelemassa tai hiihtämässä tai kirjastossa. Joinakin iltoina vien pojan hallille ja pyydän jotakin muuta vanhempaa heittämään kotiin harkkojen jälkeen.



On meidänkin pojalla, joka on nyt 10v ja pelannut neljä vuotta, joskus iltoja, että ei jaksaisi lähteä harkkoihin (esim. lumilinnan teko kesken tms.), mutta olen selvittänyt pojalle, että jos kausi aloitetaan, se pelataan loppuun. Meillä on pelaajista täällä maalla pula, ja jos joku lopettaa kesken kauden, niin muu joukkue kärsii.



Silti joka syksy poika haluaa aloittaa pelaamisen ;-) Pärjää koulussa hyvin, on sosiaalinen ja kiltti poika.

Ensinnäkin tuli mieleen se, ihan liittyen lajiin kuin lajiin, ettei ne sanotaan nyt vaikka 10-15 vuotiaat pojat (tai tytöt) osaa vielä ajatella, että "voi voi, tekis mieli lopettaa, mutta en voi kun vanhemmat on uhrannut niin paljon." Ei ne vielä sitä tuossa iässä tajua, vasta aikuisena, ehkä sitten kun omia lapsia tulee, niin tulee se ymmärrys miten paljon vanhemmat on "uhrannut", jos nyt voi edes tuota sanaa käyttää. Että harva tenipoika siellä pelaa vaan takanaan kaunis ajatus,että kun se äitikin on niin leiponut myyjäisiin paljon kakkuja, enhän mä nyt voi lopettaa...

Ittestä tuntuis aika karulta sanoa lapselle, että et saa harrastaa sitä tai tätä, kun ei me jakseta sua kuskata/osallistua. Sitä se vanhemmuus myös on, että osittain lapsen jutut menee omien edelle.

Lätkänpelaajissa on varmasti törppöjä, ja niin on kaikissa muidenkin lajien harrastajissa.

Ja vaikka lapsi lopettaiskin lätkän (tai muun harrastuksen) vaikka viiden vuoden jälkeen, niin tuskin se harrastusaika silti hukkaan meni! Liikuntaharrastus on varmasti hyvästä, ja oppiihan siinä monia juttuja, sosiaalisuutta jne.

Meillä on aika lailla "kasvettu erilleen" kaveriperheen kanssa kun ei ole aikaa nähdä koskaan treenien ja turnausten takia. Heinäkuussa on 2 viikkoa lomaa, silloin nähdään kummilasta -jos nähdään-

koska pojat rakastavat lajia. Totta että vie aikaa ym paljon vanhemmilta mutta sen kestää.

eipä tarvitse itse kasvattaa, kun ei juuri lastaan edes näe. Meidän lapsen luokalla noita on useita, eikä ne pojat kyllä ole perheensä kanssa ikinä. Ja sen kyllä sitten käytöksestä näkee. Just olin auttelemassa luokkaa yhdellä retkellä ja nää lätkäsankarit örvelsi pahemmin kuin maajoukkue ikinä. Yhdellä oli äiti mukana - ja tää sitten haahuili jossain taustalla vikisten "voi valtterikulta, älähän nyt jne."



Ja ainahan siinä on vielä se mahdollisuus, että mukula rupeaa tienaamaan aikuisena.

Mutta siihen jotenkin joutuu ihan varkain. Ensin alkaa sillä, että on treenit pari kertaa vkossa. Sen jaksaa hyvin. Sitten on kolmet ja sitten neljät. Siihen vielä matsit, vähintään yks viikossa. Ja tietenkin turnaukset. Ne kun lisääntyy sillai pikkuhiljaa, niin yhtäkkiä vaan huomaa, ettei koko perhe enää juuri muuta ehdikkään. Välillä on hanurista, myönnetään...

Mutta siihen jotenkin joutuu ihan varkain. Ensin alkaa sillä, että on treenit pari kertaa vkossa. Sen jaksaa hyvin. Sitten on kolmet ja sitten neljät. Siihen vielä matsit, vähintään yks viikossa. Ja tietenkin turnaukset. Ne kun lisääntyy sillai pikkuhiljaa, niin yhtäkkiä vaan huomaa, ettei koko perhe enää juuri muuta ehdikkään. Välillä on hanurista, myönnetään...

Että on se kuitenkin sen arvoista. Ajattelen sen niin, että se kaikki aika, mitä siellä hallilla vietetään on pojalta pois vetelehtimisestä ja pahanteosta. Meillä kun tuo 12-vuotias on sellanen duracel-pupu, että liikkuminen on lähes pakko.