Olin väkivaltainen taaperoa kohtaan

En haluaisi tehdä tästä omaa ketjua, joten koitetaas vielä nostaa.

-62

Jos et kestä hermostumatta, nijos/kun menee, mutta vanhemman hermot säästyy.

Eli jos et kestä hermostumatta, niin vie lapsi omaan huoneeseen, ja menee jos menee nukkumaan, mutta hermot säästyy.

Mullakin on esikoinen sellainen, että vaikka valtaosan ajasta on etenkin ihmisten ilmoilla kuin ihmisen mieli, tosi harkitsevainen ja ns. kiltti, niin kotona pistää välillä täysin ranttaliksi. Kuopus on jotenkin "normimpi", eli vaikka saa raivareita, ne on jotenkin tavallisempia. Esikoinen ei ikinä kadu käytöstään sanomalla anteeksi eikä hänen kanssaan voi keskustella asioista edes rauhallisempana aikana tyyliin "eihän toista saa läpsäistä, vaikka toinen ärsyttäisikin, silloin kerrotaan aikuiselle siitä ärsyttämisestä". Ei vastaa mitään, ei katso silmiin. Mutta silti hän on onnistunut kasvamaan alakoululaiseksi, joka pärjää muiden kanssa eikä ilkeile muille. Jotkut lapset vaan ovat vähän hmm erikoisia, ja jos apua tarvii, sitä varmaan perheneuvolasta saa, mutta ennen kaikkea toivon itse, että lapsia ei yritettäisi väkisin puristaa samaan muottiin. Tietyt perussäännöt lapsille on väännettävä vaikka rautalangasta, mutta luulen, että jos etenkin esikoiselle alkaisin jotain koirakoulua pitämään, menisin pahasti metsään. Jos häntä ei yritetä puristaa tiukkaan muottiin, hän käyttäytyy paljon paremmin, vaikka sitten joku ulkopuolinen ajattelee, että onpas huonosti kasvatettu lapsi, kun ei osaa kohteliaisuusfraaseja tms. Tulipa sekavasti kirjoitettua, mutta pointti oli se, että sellainen tavallisimmista tavallinen kasvatus sopii joillekin (kuten kuopukselleni), mutta toisilla se ei vaan toimi.

Minulla on kokemus juuri siitä nurjasta puolesta että ei jää yhteen kertaan. Se eka kerta oli ja väkivallan tehtävä on raaistua jos äiti/isä tahtoo pelolla ja kivulla hallita.

Olen tehnyt paljon itse töitä lapsuuskokemuksieni kanssa ja olen mielestäni sinut niitten kanssa.

Olen ottanut vastuun omista asioistani ja kunnian mitä teen koska minusta vanhempani eivät ole minua kasvattaneet.

Se että VÄHÄN RAVISTAA lasta on vaarallista!!

Mistä ihmeestä te olette saaneet sen päässänne turvalliseksi?

Jos luette juttuja perheväkivallasta ja siitä kaikista kamalimmasta puolesta: pieniin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta niin vanhemmat eivät joko tiedä miten pienestä lapsen aivot vammautuu tai luut menee poikki tai vanhemmat ei pidä tekoaan vielä pahana.

Missä te olette nähneet sen ravistuksen ihan oikealle lapselle tehtynä kun tämä saa aivovamman? Elokuvissa?

Väitän että aina kun vanhempi on joko väsynyt, turhautunut tai suuttuu lapselle ja siitä ruumiillisesti antaa lapsen tietää niin teko ei vastaa samaa mitä se on kun leikissä tehdään.

Sekin jäi mieleen polttelemaan että huutaminen lapselle koetaan monessa viestissä hyväksyttynä.

Olen kova ääninen nainen mutta itsekin huomaan kun alan huutamaan ja se pitää pitää todella kurissa. Tästäkin voi mennä hallinta!

Onko oikein että huudat lapsellesi?

Entä mitä jos joku toinen kurittaisi lastasi huutamalla tai käymällä käsiksi? (vaikka miten sanoisi puolustuksekseen ettei edes lujaa heiluttanut) -MIKSI PAHOINPITELIJÄ NÄKEE ASIAKSEEN PUOLUSTAA TEKOAAN? Sitä kuuluu hävetä ja muuttaa itseään paremmaksi.

36

Pumpulissa kasvaneiden niittytanssioiden on oikeesti ihan turha kommentiudakaan tavisten elämää.

Ellei näe eroa siinä, että satuttaako lastaan hallitakseen/pelotellakseen, onko äiti masentunut ja näin ollen kroonisesti väsynyt, alkoholiongelmainen jne. tai sitten ihan vaan tilapäisesti väsynyt äiti jolla menee kuppi nurin. Näiden lapsuudestaan nyyhkyttävien elämästä on puuttunut muutakin, ei se satuttaminen yksistään mitään traumoja aiheuta.

suosittelen lämpimästä vain pitäytymään tavassa, että pidät lasta väkisin sylissäsi kunnes rauhoittuu. Eli otat kiinni siten, että ei pysty käsilläkään riuhtoa. Kyllä aikuisenn ihmisen voimat siihen riittävät, vaikka kieltämättä, yllättävän paljon voimaa on pikku ipanoissa.



Tuo käytös on täysin normaalia. Lapsesi harjoittelee omaa tahtoaan, ole siitä onnellinen. Jos hän ei tekisi noita juttuja, niin luultavasti sitten olisi jotain vialla. Paitsi tuo väkivaltaisuus, lyöminen/potkiminen/yms, siitä en tiedä, koska omat lapseni ei sellaista ole tehneet. Tai joskus ihan pienenä kun ovat yrittäneet, niin on tehty stoppi niille jutuille heti alkuunsa.

Mulla on taapero, joka saa joskus inhottavia raivareita. Sellasia, joihin ei näytä olevan järkevää selitystä.

Saattaa saada raivarin: päikystä hakiessa, kotirapussa, turvaistuimessa (silloin kiskoo turvavyöt irti, mikä tietenkin hurjan vaarallista), kotona esim väsyneenä tai jos ei saa tahtoa läpi tms.

Raivarit on jotain sellaisia, mitä en ole ennen tuon ikäisellä tavannut.

Sylissä pidellessä potkii, huutaa, lyö, raapii, repii hiuksista, kaulakorusta, korvista, ihan mistä saa kiinni HYSTEERISENÄ.

Kiinnipitely raivarin aikaan on todella raskasta ja siinä tulee mieleen usein että mikä on sallittua ja mikä ei ole sallittua ja mistä voi olla lapselle henkisesti haittaa. Nimittäin hyväähän tarkoitan, mutta kun riuhtaisee itsensä joskus sylistä vapaaksi, saattaa seurauksena olla se että yritän pitää kiinni lapsen jalasta/kädestä samalla kun lapsi yrittää irrottaa otettani ja pudottautua pää edellä kohti maata =-(

Neuvolassa ohjattiin pitämään jämäkästi sylissä kunnes rauhoittuu. Käytännössä tämä on nykyään mahdotonta. Raivarit on sen verran hankalia, että koska omissa käsissäni voimat ovat heikot, niin ote tahtomattakin lipsuu, vaikka kuinka yrittäisin pidellä.

Joskus annan lapsen raivota kuten haluaa, juoksee esimerkiksi keittiön pöydän alle tai johonkin huoneen nurkkaan kiukkuamaan. Mutta koska joskus silloinkin yrittää tehdä jotain kiellettyä, esim kiskoa pöydältä astioita päällensä, kiskoa pöydältä ylipäänsä jotain päällensä tai esim kiivetä pöydälle - on tuokin vaihtoehto huono.

Joskus itseäkin itkettää kun lapsi riuhtoo ja raivoaa sylissä ja yritän pitää tiukasti kiinni =-( Tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun en pärjää 2- vuotiaalle.

En tiedä mikä noita kohtauksia aiheuttaa, mutta ne on todella rankkoja. Pelkään lähinnä että lapsi riuhtaisee joskus itsensä pää edellä maahan tai seinään tai jonnekin muualle ja satuttaa itsensä.

suosittelen lämpimästä vain pitäytymään tavassa, että pidät lasta väkisin sylissäsi kunnes rauhoittuu. Eli otat kiinni siten, että ei pysty käsilläkään riuhtoa. Kyllä aikuisenn ihmisen voimat siihen riittävät, vaikka kieltämättä, yllättävän paljon voimaa on pikku ipanoissa.

Tuo käytös on täysin normaalia. Lapsesi harjoittelee omaa tahtoaan, ole siitä onnellinen. Jos hän ei tekisi noita juttuja, niin luultavasti sitten olisi jotain vialla. Paitsi tuo väkivaltaisuus, lyöminen/potkiminen/yms, siitä en tiedä, koska omat lapseni ei sellaista ole tehneet. Tai joskus ihan pienenä kun ovat yrittäneet, niin on tehty stoppi niille jutuille heti alkuunsa.

Minulla on kokemus juuri siitä nurjasta puolesta että ei jää yhteen kertaan. Se eka kerta oli ja väkivallan tehtävä on raaistua jos äiti/isä tahtoo pelolla ja kivulla hallita. Olen tehnyt paljon itse töitä lapsuuskokemuksieni kanssa ja olen mielestäni sinut niitten kanssa. Olen ottanut vastuun omista asioistani ja kunnian mitä teen koska minusta vanhempani eivät ole minua kasvattaneet. Se että VÄHÄN RAVISTAA lasta on vaarallista!! Mistä ihmeestä te olette saaneet sen päässänne turvalliseksi? Jos luette juttuja perheväkivallasta ja siitä kaikista kamalimmasta puolesta: pieniin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta niin vanhemmat eivät joko tiedä miten pienestä lapsen aivot vammautuu tai luut menee poikki tai vanhemmat ei pidä tekoaan vielä pahana. Missä te olette nähneet sen ravistuksen ihan oikealle lapselle tehtynä kun tämä saa aivovamman? Elokuvissa? Väitän että aina kun vanhempi on joko väsynyt, turhautunut tai suuttuu lapselle ja siitä ruumiillisesti antaa lapsen tietää niin teko ei vastaa samaa mitä se on kun leikissä tehdään. Sekin jäi mieleen polttelemaan että huutaminen lapselle koetaan monessa viestissä hyväksyttynä. Olen kova ääninen nainen mutta itsekin huomaan kun alan huutamaan ja se pitää pitää todella kurissa. Tästäkin voi mennä hallinta! Onko oikein että huudat lapsellesi? Entä mitä jos joku toinen kurittaisi lastasi huutamalla tai käymällä käsiksi? (vaikka miten sanoisi puolustuksekseen ettei edes lujaa heiluttanut) -MIKSI PAHOINPITELIJÄ NÄKEE ASIAKSEEN PUOLUSTAA TEKOAAN? Sitä kuuluu hävetä ja muuttaa itseään paremmaksi. 36

Pumpulissa kasvaneiden niittytanssioiden on oikeesti ihan turha kommentiudakaan tavisten elämää. Ellei näe eroa siinä, että satuttaako lastaan hallitakseen/pelotellakseen, onko äiti masentunut ja näin ollen kroonisesti väsynyt, alkoholiongelmainen jne. tai sitten ihan vaan tilapäisesti väsynyt äiti jolla menee kuppi nurin. Näiden lapsuudestaan nyyhkyttävien elämästä on puuttunut muutakin, ei se satuttaminen yksistään mitään traumoja aiheuta.

kun on väsynyt ja kuppi menee nurin sekä sillä, että on kroonisesti väsynyt ja ravistelee lapseltaan aivot hajalle? Lapsen kannalta lopputulos on sama eli aivovaurio.

Pumpulissa kasvaneiden niittytanssioiden on oikeesti ihan turha kommentiudakaan tavisten elämää.

Ellei näe eroa siinä, että satuttaako lastaan hallitakseen/pelotellakseen, onko äiti masentunut ja näin ollen kroonisesti väsynyt, alkoholiongelmainen jne. tai sitten ihan vaan tilapäisesti väsynyt äiti jolla menee kuppi nurin. Näiden lapsuudestaan nyyhkyttävien elämästä on puuttunut muutakin, ei se satuttaminen yksistään mitään traumoja aiheuta.

Oikeasti, älä vain erehdy kuvittelemaan, että olisit normaali. Väkivaltainen käytös lasta kohtaan, mihin lukeutuu tukistus ja luunapit, ei ole oikeutettua millään selityksellä. Olet ihan täyshullu, kannattaa hakeutua hoitoon! Lapsesi eivät kaipaa tuollaista väkivaltaista vanhempaa.

Lisäisin tuohon huutamiseen vielä et älä huuda VIHASSA!!!!!! Se Viha ja kirosanat on juuri sitä kauheeta huutamisessa.



terv. huutajan lapsi. Ja olen satatuhattakertaa satatuhatta varma et pieni tukkapölly ei ole niin paha kuin HUUTAMINEN VIHASSA!

kuin normaaleilla naisilla on. Johtuu sairaudesta. Siksi poika pääsee helposti luiskahtamaan tai käy niin että huomaan pitäväni kiinni yhtäkkiä pojan nilkasta, pojan itsensä ollen pää alaspäin :-/

Muut lapsistani eivät ole olleet lähellekään näin hankalia kun tämä kuopus. Ja toi raapiminen ja lyöminen.

suosittelen lämpimästä vain pitäytymään tavassa, että pidät lasta väkisin sylissäsi kunnes rauhoittuu. Eli otat kiinni siten, että ei pysty käsilläkään riuhtoa. Kyllä aikuisenn ihmisen voimat siihen riittävät, vaikka kieltämättä, yllättävän paljon voimaa on pikku ipanoissa.

Tuo käytös on täysin normaalia. Lapsesi harjoittelee omaa tahtoaan, ole siitä onnellinen. Jos hän ei tekisi noita juttuja, niin luultavasti sitten olisi jotain vialla. Paitsi tuo väkivaltaisuus, lyöminen/potkiminen/yms, siitä en tiedä, koska omat lapseni ei sellaista ole tehneet. Tai joskus ihan pienenä kun ovat yrittäneet, niin on tehty stoppi niille jutuille heti alkuunsa.

Hajareisin lattialle istumaan, vielä pehmeän maton päälle ja halausotteella lapsesta kiinni. Jos pääsee irti on lattia lähellä ja jos pää kopsahtaa, on matto pehmentämässä. Halaus helpompi pitää.

Ai jatkuvasti hakattuja ei koskaan lyöty ensimmäistä kertaa`?

Ai että tuosta voi johtaa, että kaikki joilla kerran menee maltti, on tulevia väkivaltaongelmaisia? Yhdestä maltin menettäisestä seuraa, että tulee jatkossa aina menettämään malttinsa? Vaikka tuntee siitä voimakasta syyllisyyttä ja pyrkii oppimaan tilanteesta? Oikeasti..

Ap, tajuan sun fiilikset! Itse tunnen syyllisyyttä siitä, että en välillä jaksa lapseni yöhuutoa vaikka hän ei edes huuda paljoa. Kesken unen heränneenä sitä vain on tokkurassa ja väsynyt, että tulee puhuttua lapselle siten, että äänestä välittyy tunteen tasolla torjunta eikä lohdutus. Tunnen siitä syyllisyyttä, mutta monet äidit on sanoneet, että lapselle on pohjimmiltaan parempi, että äiti on epätäydellinen kuin liian täydellinen.

Minusta täällä joku sanoi kerran hyvin, että hyvän äidin merkki ei ole se ettei suutu, vaan se, että ei mene suuttuessaankaan liian pitkälle. Siihen kannattaa pyrkiä. Ja tuo mitä teillä tapahtui, ei luultavasti aiheuttanut mitään sen vakavampaa. Ja syyllisyyden tunteesi kertoo siitä, että olet terve ihminen. Tsemppiä arkeen ja hyviä unia! :)

Kyllähän sitä syyllisyyttä tunnetaan myös parisuhdeväkivallan jälkeen. Mutta sanotaanko perheväkivaltaan liittyen koskaan, että vaimolle on pohjimmiltaan parempi, että mies on epätäydellinen kuin täydellinen...



Mitä jos saman lapsenravistelun olisi tehnytkin lapsen isä? Entä jos isä olisi ollut humalassa? Tai jos isä olisikin "vaan ihan kevyesti" ravistellut äitiä? Teko olisi ollut aivan sama, mutta olisiko näissä tilanteissa teko saanut samanlaista sympatiaa, jota nyt monet kommentit täällä huokuvat?

Kyllähän sitä syyllisyyttä tunnetaan myös parisuhdeväkivallan jälkeen. Mutta sanotaanko perheväkivaltaan liittyen koskaan, että vaimolle on pohjimmiltaan parempi, että mies on epätäydellinen kuin täydellinen... Mitä jos saman lapsenravistelun olisi tehnytkin lapsen isä? Entä jos isä olisi ollut humalassa? Tai jos isä olisikin "vaan ihan kevyesti" ravistellut äitiä? Teko olisi ollut aivan sama, mutta olisiko näissä tilanteissa teko saanut samanlaista sympatiaa, jota nyt monet kommentit täällä huokuvat?

Mutta kun tilanne on tässä tapauksessa se, että ap on sortunut lievään väkivaltaan, josta haluaa ottaa oppia. Mitä hyötyä noista esimerkeistäsi oli tähän keskusteluun? Kuinka monet näistä mainitsemistasi esimerkeistä olisivat täällä hakemassa apua? Niin, tämänkin palstan avauksista jotkut ovat ns. matalan kynnyksen avun hakemista. Ja täällä vallitseva ylireagointi on tämän palstan pahin syöpä. Se johtaa siihen, että ei kannata olla rehellinen eikä tehdä virheitä. Miettikääpä tekin, jotka omia traumojanne puratte tässä ketjussa, että tekeekö tuo asian suurentelu palveluksen ap:lle? Eikö se saa hänet vain puolustuskannalle, koska yhden kerran maltin menetys ei edelleenkään tarkoita samaa kuin teidän vanhempienne raaka väkivalta? Miksi on niin vaikeaa ottaa psykologista silmää käteen ja katsoa?

Niin, mikä on näiden vastausten tarkoitus? Jos tarkoitus on suojella ap:n lasta, silloin ls-ilmoituksesta puhuminen ei johda toivottuun tulokseen, koska on toimenpiteenä täysin ylimitoitettu, ja aiheuttaa vain puolustusreaktion ap:ssa.



Minun mielestäni oikea tapa reagoida on pyrkiä tarjoamaan ap:lle rakentavia neuvoja, joita täällä onkin tullut paljon. Ja myös auttaa suuntaamaan teosta aiheutunut syyllisyys energiaksi, jonka avulla voi muuttaa tilannetta. Lisäsyyllisyyden tyrkyttäminen ei auta ketään!

Mutta kun tilanne on tässä tapauksessa se, että ap on sortunut lievään väkivaltaan, josta haluaa ottaa oppia. Mitä hyötyä noista esimerkeistäsi oli tähän keskusteluun? Kuinka monet näistä mainitsemistasi esimerkeistä olisivat täällä hakemassa apua? Niin, tämänkin palstan avauksista jotkut ovat ns. matalan kynnyksen avun hakemista. Ja täällä vallitseva ylireagointi on tämän palstan pahin syöpä. Se johtaa siihen, että ei kannata olla rehellinen eikä tehdä virheitä. Miettikääpä tekin, jotka omia traumojanne puratte tässä ketjussa, että tekeekö tuo asian suurentelu palveluksen ap:lle? Eikö se saa hänet vain puolustuskannalle, koska yhden kerran maltin menetys ei edelleenkään tarkoita samaa kuin teidän vanhempienne raaka väkivalta? Miksi on niin vaikeaa ottaa psykologista silmää käteen ja katsoa?

Miettikääs mammat tuota ko vastaajan ensimmäistä ja viimeisintä lausetta. Tiivistyy koko ketju hienosti!

Mielestäni olen aina ollut lasten kanssa kärsivällinen ja nuo nukutustilanteet on oikeastaan ainoita hankalia kohtia. ap

lopeta se nukuttaminen, varsinkin kun kuulostaa siltä että ongelma nukuttamiseen liittyen on toistuva. Hiiteen koko päiväunet! Jos nyt seuraava päivä on hankalampi siitä johtuen -niinkuin aiemmin kirjoitit, en kyllä ymmärrä miten edellispäivän päiväunet enää seuraavaan päivään vaikuttaa, kuittaahan se lapsi yöunilla sen vajeen..- niin olkoon sitten hankalampi. Kyllä siitäkin taas selvitään, ja nukutaan päiväunet jos nukuttaa. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni mutta en ymmärrä tätä pakkonukuttamista, pk:ssa enkä varsinkaan kotona. Tehdään ongelmaa ihan tyhjästä.

miksi kiusata itseään ja lasta asialla, joka aiheuttaa molemmille pahaa mieltä ja toiseen (siihen pienempään) ruhjeita ja mustelmia.

Ettekö te ymmärrä, että äitien hermot eivät parane sillä, että näistä asioista vaietaan eikä näihin asioihin kehtaa hakea apua? Tällä palstalla on hyvin osoitettu, että apua ei kannata hakea ellei ole valmis kuulemaan tällaista.



Olen itse kokenut väkivaltaisen lapsuuden, kuten edellä kerroin. Tilanteemme olisi voinut olla parempi, jos apua olisi haettu ja ilmapiiri olisi ollut avoimempi väkivallan suhteen. Kuka tällaisen lyömisen jälkeen uskaltaisi avata perheneuvolassa suunsa?



Miettikää lasta aina ensin. Älkää sitä kuinka hyviä vanhempia Te olette.

Kun tiedostat itse tapahtuneen niin osaat varoa tulevaisuudessa. Minä taas ajattelen et huutaminen ja kiroaminen on pikkulapselle pahempaa kuin vaikka pieni tukkapölly.



Huutaminen masentaa mutta pikkukurituksesta pääsee lapsi nopsaan yli ja oppii ettei niin tehdä. Huutamisesta ei opi kuin huutamaan takasin!



Ja ei kannata tehdä LS-ilmoitusta sillä lapseni ovat jo aikuisia:) Mutta totta on et juuri huutamien/kiroaminen pitäisi kieltää lailla eikä tukkapölly!