Olin väkivaltainen taaperoa kohtaan

Kun lapsi seuraavan kerran ei tahdo nukahtaa millään, niin entäs jos kyse onkin siitä että hän on jättämässä päikkyjä pois? Riippuu tietysti iästäkin.



Jos itse olet ihan katki poikki ja esim. nuorempi lapsi nukkuu päiväunet, niin laita pienemmälle itkari ja raijaa olkkarin sohvan viereen kasa leluja, varmista että ulko-ovi on lukossa, eikä ole pääsyä mihinkään vaaran paikkaan (keittiössä veitset, hella jne. ja asunnon "kiipeilykohteet", wc jne.) sitten taustaksi lasten DVD pyörimään ja käyt pitkällesi sohvalle ja otat ns. avainunet siinä samalla kun "toisella silmällä" valvot lapsen leikkejä. Kun lapsi tulee luoksesi, niin vastaat aina iloisen "joon" joka asiaan ja jos pyrkii sohvalle, otat kainaloon, jolloin saattaa nukahtaakin. Ilman päikkyjä lapsi menee tosi aikaisin illalla nukkumaan, ja saatat saada siltä osin mahdollisuutta mennä illalla itsekin tosi varhain unille. Jos olet lapselle tuossa ärtynyt tai et ota kontaktia sohvalta kun hän sinulle puhuu, tulee lapselle turvaton olo ja alkaa ehkä kiehnäämään sinussa kiinni, mutta kun vähän vastailet positiivisesti, niin lapsella on turvallinen olo, että tilanne on ok ja hän leikkii ja äiti seurailee, vaikka oikeasti vähän torkkuisitkin. Tällöin lapsi ei tule kiehnäämään siis, kuten jos tuntee olonsa turvattomaksi tai tilanteen epänormaaliksi tai äidin ärtyneeksi.



Meillä esikoinen ei ikinä nukkunut päiväunia taaperona, mutta meni illalla jo klo 19 yöunille ja nukkui suoraan aamuun. Joskus kun olin ihan poikki, otin tuolla keinoin "avainunet" eli pikkutorkut jolloin jos kädessä olisi avainnippu, se nuhataessa putoaa kädestä ja heräät kilahdukseen, siitä termi avainunet. Tutkimusten mukaan ja oman kokemuksenkin mukaan noin lyhyt torkahdus piristää hyvin, paremmin kuin esim. 30min. torkut jolloin unisykli jää kesken.



Jos avainunet eivät onnistu tai auta sinun väsyyn, niin ajatus iltaan ja siihen että sitten menet itse silloin mahd. aikaisin unille. Valmistat itsellesi siis jo niin monta vaihtoehtoista ajattelutapaa "oljenkorsiksi" että neuvottomuuden hetkellä sulla on helposti jo varalla itsellesi muita vaihtoehtoja. Näin ei tule niin helposti neuvottomuus ja avuttomuus, vaan voit hallita itsesi ja tilanteen tekemälä valintoja siitä miten asiaa ajattelet. Edellyttää kuitenkin että olet jo valmiiksi pohtinut suunnitelman b,c ja ehkä myös d, että on mistä valita jos eka keino ei toimikaan. Ja jos ei muuta tule mieleen niin oikeasti jo etukäteen päätät jonkin konkreetin mitä teet, mihin itsesi pakotat kun avuton raivo uhkaa viedä mennessään. Esim. pyörit ympäri ja laulat piippolan vaaria, viet roskat, käyt vessassa "muka pissalla" ja siellä lasket sataan. Ja jos yksi jäähdyttelykeino ei toimi, niin sitten teet vaikka kaikki keksimäsi peräkkäin, lasket sataan, viet roskat, käyt vessassa/tupakalla, pyörit ympäri ja laulat, soitat kaverille jne .jne. Mutta lapseen _et tartu_. Vaikka se levittäisi sen takia kukkamullat, sotkisi keittiötä tms. mikä ei ole kenellekään vaaraksi, niin takaan että jälkikäteen sua ei koko episodin jälkeen haittaa särkynyt vaasi tai kukkamultien siivous, mutta sitä pohdit kauan jos olet lapseesi tarttunut.

Minäkin muistan kun minua oli kotona ensin höykytetty ja sitten pyydettiin anteeksi. Sen anteeksiantaminen oli kamalaa.



Ensin sain rangaistuksen jostain ja sitten sitä rangaistusta pyydetään anteeksi.



Jossain vaiheessa oma anteeksipyytäminen ei ollut minkään arvonen vaan annettiin kovalla kädellä.

Siitä tuli normaalin tuntuista: teet virhen, siitä satutetaan vaikka pyytää anteeksi, sitten vanhemmat pyytää anteeksi että olivat satuttaneet.



Minusta sinä saat kärsiä siitä että satutit lastasi, ei sitä saa lapsi sinulle antaa anteeksi.

Sinun pitää kasvaa vanhempana eikä odottaa että pahoinpitely annetaan anteeksi.

Hei ap.

Vastaan nyt ihan asiallisesti ilman sarkasmia.

Minun mielestäni et ole syyllistynyt mihinkään vakavaan tai lasta lopullisesti tuhoavaan.

Ensimmäisen kerran sulla meni kuppi niin ympäri, että kohtelit lasta huonosti, tavalla jota et halua ja jota et ikinä ollut ajatellut omalle lapsellesi kohdaltavan. Vai? Ja nyt kadut ja mietit, pyörit itsesyytöksissäsi.

Eihän tämä ole sinun tapasi toimia, mutta hei, oikeesti, kaikille käy joskus niin. Ihan oikeesti, kaikki äidit joskus on niin väsyneitä etei vaan jaksa, tai lapset haastaneet riitaa ja olleen hankalia, että mikään kaunis ja hyvä ei ole tehonnut, niin sitten tukistaa. Siitä on turha itseään ruoskia tämän enempää. Ei se hyväksyttävää tai oikein ole, mutta ei se riko sitä lasta eikä teidän välejä.

Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Olen itsekin temperamenttinen ja kovaääninen ihminen. Minun lapsuuskodissani oli myös paljon meteliä ja äänen käyttö kovaa. En ole ikinä ajatellut, että se olisi lapselle vahingollista, mutta kun kerrostaloelämässä ulospäin vain kuuluu äänet, ei nähdä mitä tapahtuu, niin se mielletään aggressiotilanteeksi ja tullaan haukkumaan tai tehdään ilmoituksia. Oikeasti.

Minäkin käytän "ylilyöntejä" ilmaisussani. Meillä on TAPPELU kun oikeasti vain kinataan. tai KARJUN JA RÄHJÄÄN tms. kun oikeasti vain komennen isolla äänellä olematta vihainen tai aggressiivinen.

Lopeta itsesti ruoskiminen ja jatka kuten tähänkin asti. Näitä tilanteita kun menee kuppi ympäri saattaa vielä tulla, etkä sinä ole huono tai epäkelpo äiti etä toiminnallasi tuhoa tai traumatisoi lastasi. Ei ole tarvetta mennä yhtään mihinkään tuen tarpeeseen.

Se, että perheessä on jatkuvasti väkivaltaa, tai pelon ja arvaamattomuuden ilmapiiri, on aivan eri asia kuin se, että äiti joskus hermostuu, komentaa vaikka kymmenen kertaa päivässä, vanhemmat riitelee. NE kuuluvat normaaliperheen elämään, niitä on kaikilla.

Ihmisten pitäisi olla huolissaan silloin, jos lapsiperheestä ei koskaan kuulu yhtään mitään tai jos äidit tai isät eivät IKINä väsähdä arkeen ja lapsiin. Silloin on minusta pielessä ja pahasti asiat.

Nykyään ylireagoidaan aivan kaikkeen, ja tehdään näitä helvatin lastens.ilmoituksia ihan älyttömistä asioista! Ne perheet, joissa lapsia todella kohdellaan huonosti ja lapset voivat huonosti, tuskin täällä palstailevat. Niitä ei valitettavasti se LS edes tavoita, vaan se tavoittaa nämä tavan perheet, joista sitten besserwisser-naapurit tekee ilmoituksia. turhaan ja turhasta.

(Kuten huomasitte, onnistuin poistumaan palstalta muutamaksi minuutiksi.) En oikein tiedä, miten mun pitäisi suhtautua nyt mihinkään. Mielestäni olen aina ollut lasten kanssa kärsivällinen ja nuo nukutustilanteet on oikeastaan ainoita hankalia kohtia. Toisaalta aloin sitten miettiä, olenko huono roolimalli lapsilleni, enkö osaa kasvattaa heitä oikein, olenko itse kyvytön ratkaisemaan tilanteita väkivallatta. Olen myös aiemmin jo miettinyt, mikä on väkivallan raja, missä se väkivalta alkaa. Minun lapsuudenkodissani väkivaltaa ei ollut, eikä minua ole koskaan kohdeltu väkivaltaisesti, ainakaan mitään siihen vittaavia muistoja mulla ei ole. Toisaalta meillä korotettiin ääntä usein ja joskus paljonkin, mutta asiat sovittiin. Itse olen siis ollut vähän samoilla linjoilla, että suuttua saa. Vaan ehkä se ei sitten olekaan oikea linja, kun menin nyt liian pitkälle. Mietin, olenko niin sokea omaa itseäni ja meidän perhe-elämää kohtaan, etten osaa itse arvioida, miten vakavista asioista on kysymys. Siis minusta tämä on vakavaa, vaikka lasta ei sattunutkaan, mutta toisaalta en näe itseäni lapsenhakkaajana tai väkivaltaisena ihmisenä, mitä ehkä sittenkin olen, kuka ties. Mitä siihen henkiseen väkivaltaan tulee, niin minusta alistaminen, lyttääminen ja vähättely on pahaa henkistä väkivaltaa, suuttuminen ei niinkään. Jos sanon rähjääväni, ei se tarkoita sitä, että rähjään tuntikausia, vaan että ärähdän. Toisaalta taas minua nyt aikuisena ahdistaa lapsuudenkodissani, kun vanhempani hermostuvat usein ja pienistäkin asioista. Se on nyt aikuisenakin stressaavaa, saati sitten lapsena. En siis todellakaan haluaisi omien lasteni kasvavan yhtä räjähdysherkässä ympäristössä. ap

Hei ap. Vastaan nyt ihan asiallisesti ilman sarkasmia. Minun mielestäni et ole syyllistynyt mihinkään vakavaan tai lasta lopullisesti tuhoavaan. Ensimmäisen kerran sulla meni kuppi niin ympäri, että kohtelit lasta huonosti, tavalla jota et halua ja jota et ikinä ollut ajatellut omalle lapsellesi kohdaltavan. Vai? Ja nyt kadut ja mietit, pyörit itsesyytöksissäsi. Eihän tämä ole sinun tapasi toimia, mutta hei, oikeesti, kaikille käy joskus niin. Ihan oikeesti, kaikki äidit joskus on niin väsyneitä etei vaan jaksa, tai lapset haastaneet riitaa ja olleen hankalia, että mikään kaunis ja hyvä ei ole tehonnut, niin sitten tukistaa. Siitä on turha itseään ruoskia tämän enempää.

Älä hyvä ihminen luule, että jokainen äiti on kaltaisesi hirviö. Kaikki äidit eivät todellakaan käy käsiksi lapsiisi, vaikka miten sitä yrität muille vakuuttaa ja siten oikeutat oman väkivaltasi. Pedofiilitkin väittävät, että kaikki aikuiset haluavat lapsia, joten he eivät ole rikollisia tai sairaita, lapsiaan huonosti kohtelevat vakuuttavat, että jokainenhan näin tekee eikä voi sille mitään.

Aikuisen väkivaltainen käytös yhdenkin kerran vahingoittaa lasta! Vai oletatko, että kun miehesi hakkaa sinut, niin kyse on rakkaudesta, mies vain on liian väsynyt ja hermostunut halaamaan?

Minäkin muistan kun minua oli kotona ensin höykytetty ja sitten pyydettiin anteeksi. Sen anteeksiantaminen oli kamalaa. Ensin sain rangaistuksen jostain ja sitten sitä rangaistusta pyydetään anteeksi. Jossain vaiheessa oma anteeksipyytäminen ei ollut minkään arvonen vaan annettiin kovalla kädellä. Siitä tuli normaalin tuntuista: teet virhen, siitä satutetaan vaikka pyytää anteeksi, sitten vanhemmat pyytää anteeksi että olivat satuttaneet. Minusta sinä saat kärsiä siitä että satutit lastasi, ei sitä saa lapsi sinulle antaa anteeksi. Sinun pitää kasvaa vanhempana eikä odottaa että pahoinpitely annetaan anteeksi.

Ap.n tapauksessa kyse oli yhdestä ainoasta kerrasta, ei jatkuvasta ja vuosi kestäneestä väkivallasta. Tämä pitäisi erottaa. Toivottavasti et hakeutunut sosiaalialalle "lapsia pelastamaan" koska oma lapsuutesi on käsittelemättä sen sijaan että olisit objektiivinen, hoidatkin omaa kipeää lapsuuttasi, pelastat itsesi vanhemmiltasi sillä, kun viet lapset tavallisilta vanhemmilta jotka eivät ole sinun vanhempiasi.

Minäkin muistan kun minua oli kotona ensin höykytetty ja sitten pyydettiin anteeksi. Sen anteeksiantaminen oli kamalaa. Ensin sain rangaistuksen jostain ja sitten sitä rangaistusta pyydetään anteeksi. Jossain vaiheessa oma anteeksipyytäminen ei ollut minkään arvonen vaan annettiin kovalla kädellä. Siitä tuli normaalin tuntuista: teet virhen, siitä satutetaan vaikka pyytää anteeksi, sitten vanhemmat pyytää anteeksi että olivat satuttaneet. Minusta sinä saat kärsiä siitä että satutit lastasi, ei sitä saa lapsi sinulle antaa anteeksi. Sinun pitää kasvaa vanhempana eikä odottaa että pahoinpitely annetaan anteeksi.

Ap.n tapauksessa kyse oli yhdestä ainoasta kerrasta, ei jatkuvasta ja vuosi kestäneestä väkivallasta. Tämä pitäisi erottaa. Toivottavasti et hakeutunut sosiaalialalle "lapsia pelastamaan" koska oma lapsuutesi on käsittelemättä sen sijaan että olisit objektiivinen, hoidatkin omaa kipeää lapsuuttasi, pelastat itsesi vanhemmiltasi sillä, kun viet lapset tavallisilta vanhemmilta jotka eivät ole sinun vanhempiasi.

Hei ap. Vastaan nyt ihan asiallisesti ilman sarkasmia. Minun mielestäni et ole syyllistynyt mihinkään vakavaan tai lasta lopullisesti tuhoavaan. Ensimmäisen kerran sulla meni kuppi niin ympäri, että kohtelit lasta huonosti, tavalla jota et halua ja jota et ikinä ollut ajatellut omalle lapsellesi kohdaltavan. Vai? Ja nyt kadut ja mietit, pyörit itsesyytöksissäsi. Eihän tämä ole sinun tapasi toimia, mutta hei, oikeesti, kaikille käy joskus niin. Ihan oikeesti, kaikki äidit joskus on niin väsyneitä etei vaan jaksa, tai lapset haastaneet riitaa ja olleen hankalia, että mikään kaunis ja hyvä ei ole tehonnut, niin sitten tukistaa. Siitä on turha itseään ruoskia tämän enempää.

Älä hyvä ihminen luule, että jokainen äiti on kaltaisesi hirviö. Kaikki äidit eivät todellakaan käy käsiksi lapsiisi, vaikka miten sitä yrität muille vakuuttaa ja siten oikeutat oman väkivaltasi. Pedofiilitkin väittävät, että kaikki aikuiset haluavat lapsia, joten he eivät ole rikollisia tai sairaita, lapsiaan huonosti kohtelevat vakuuttavat, että jokainenhan näin tekee eikä voi sille mitään. Aikuisen väkivaltainen käytös yhdenkin kerran vahingoittaa lasta! Vai oletatko, että kun miehesi hakkaa sinut, niin kyse on rakkaudesta, mies vain on liian väsynyt ja hermostunut halaamaan?

Ja missä kohti minä sanon,e ttä olen väkivaltainen lapsiani kohtaan? tai että mieheni hakkaa minua?

Mene sinä terapiaan käsittelemään oma lapsuutesi, äläkä tule tänne kuvittelemaan että kaikki vanhemmat ovat sinun vanhempiesi kaltaisia.

sanon vain, että tiedän, että joskus jokainen vanhempi on väsynyt lapsiinsa. Jokaisella on joskus mennyt kuppi ympäri, eikä tarkoita sitä että lapsi on hakattu henkihieveriin tai että koti olisi jatkuvasti väkivaltainen.

Lue nyt hyvä ihminen tuo ap.n aloitus uudelleen. Hän ei hakannut, hän hetkutti lasta omasta mielestään liian lujaa, ja "paiskasi" eli minun tulkinnan mukaan laittoi liian kovalla voimalla normaaliin verrattuna lapen sänkyynsä ja kyseessä on taapero, ei vauva.

On olemassa mahdollisuus, että se ensimmäinen kerta on myös viimeinen. Sinulle ei niin käynyt, joten sinä et voi tehdä sitä ensmmäistäkään suuttumusta, koska toistat lapsuutesi kokemukset omille lapsillesi.

Mene terapiaan. Oikeasti.

Kuka täällä ei koskaan korota ääntä, koskaan ei tule oloa että nyt menee hermo, koskaan ei tule tartuttua vähän kovakouraisemmin lasta käsivarresta, koskaan ei tule yhtään pahaa ajatusta pieneen mieleenkään, arki on aina aurinkoista ja tasaista ja aina tanssitaan piirileikkiä niityllä.

Äänen korotus on ihan eri asia kuin rähjääminen! Ja hermotkin saa mennä, mutta itsehillintää pitää kuitenkin olla. Ja meillä ei ainakaan IKINÄ käsitellä lapsia kovakouraisesti millään muotoa. Meillä ei pahoinpidellä lapsia.

Kun se joku toinen sitten korottaa ääntään niin sinä tulkiset sen rähjäämiseksi ja kuvittelet että se pitää sisällän väkivaltaa ja lapsen pahoinpitelyä?

mä ehdotan kanssa, että menette vaikka molemmat sänkyyn makailemaan. Lapselle kasa leluja mukaan. Saatat saada itse siinä nukahdettua.



Toinen vaihtoehto on tosiaan olkkarin ja dvd. Mä nukuin pehmeällä matolla, siinä ei nukahda sikeään uneen.



Jos itse on niin kuolemanväsynyt, että ei meinaa pystyssä pysyä, niin ulkoilu on kamalaa. Jo pukeutumisesta menee väsyneenä hermo erittäin nopeaan. Kuolemanväsyneenä ei kannata tehdä mitään missä lapsi herkästi uhmaa tai rissaa jos on vaarana, että oma hermo menee.



Normaaliväsymyksessä ulkoilu on hyvä vinkki

Hei ap. Vastaan nyt ihan asiallisesti ilman sarkasmia. Minun mielestäni et ole syyllistynyt mihinkään vakavaan tai lasta lopullisesti tuhoavaan. Ensimmäisen kerran sulla meni kuppi niin ympäri, että kohtelit lasta huonosti, tavalla jota et halua ja jota et ikinä ollut ajatellut omalle lapsellesi kohdaltavan. Vai? Ja nyt kadut ja mietit, pyörit itsesyytöksissäsi. Eihän tämä ole sinun tapasi toimia, mutta hei, oikeesti, kaikille käy joskus niin. Ihan oikeesti, kaikki äidit joskus on niin väsyneitä etei vaan jaksa, tai lapset haastaneet riitaa ja olleen hankalia, että mikään kaunis ja hyvä ei ole tehonnut, niin sitten tukistaa. Siitä on turha itseään ruoskia tämän enempää.

Älä hyvä ihminen luule, että jokainen äiti on kaltaisesi hirviö. Kaikki äidit eivät todellakaan käy käsiksi lapsiisi, vaikka miten sitä yrität muille vakuuttaa ja siten oikeutat oman väkivaltasi. Pedofiilitkin väittävät, että kaikki aikuiset haluavat lapsia, joten he eivät ole rikollisia tai sairaita, lapsiaan huonosti kohtelevat vakuuttavat, että jokainenhan näin tekee eikä voi sille mitään. Aikuisen väkivaltainen käytös yhdenkin kerran vahingoittaa lasta! Vai oletatko, että kun miehesi hakkaa sinut, niin kyse on rakkaudesta, mies vain on liian väsynyt ja hermostunut halaamaan?

Ja missä kohti minä sanon,e ttä olen väkivaltainen lapsiani kohtaan? tai että mieheni hakkaa minua? Mene sinä terapiaan käsittelemään oma lapsuutesi, äläkä tule tänne kuvittelemaan että kaikki vanhemmat ovat sinun vanhempiesi kaltaisia. sanon vain, että tiedän, että joskus jokainen vanhempi on väsynyt lapsiinsa. Jokaisella on joskus mennyt kuppi ympäri, eikä tarkoita sitä että lapsi on hakattu henkihieveriin tai että koti olisi jatkuvasti väkivaltainen.

Melkoinen osa kun ei ole! Vain ne, jotka käyttäytyvät lapsiaan kohtaan väkivaltaisesti, perustelevat käytöstään juuri tuolla, että "kaikki" on väkivaltaisia, se on ihan normaalia, kunhan ei ihan joka päivä lyö ja ravista.

Teineillä on sama systeemi, kun he vakuuttavat, että "kaikilla on" ja "kaikki saa katsoa". Näköjään osa naisista ei äitinäkään jätä teiniyttä sivuun vaan yrittää saada muita vakuuttuneiksi, että kaikki vanhemmat muka väsyvät ja kaikilla vanhemmilla muka menee kuppi nurin. Vaan kun ei mene! Ajattele: Suomessa on tuhansia lapsia, joiden ei tarvitse pelätä äitiään kuten sinun lastesi! Kaikille rakkaus ei ole sitä, että tukistetaan.

Lapsikin saattaa nukahtaa paremmin viereesi ja sinun ei tarvitse lasta erikseen nukuttaa.



Jaksamista ja jätä nuo ala-arvoiset kommentit huomiotta.

Minulla on kokemus juuri siitä nurjasta puolesta että ei jää yhteen kertaan. Se eka kerta oli ja väkivallan tehtävä on raaistua jos äiti/isä tahtoo pelolla ja kivulla hallita.



Olen tehnyt paljon itse töitä lapsuuskokemuksieni kanssa ja olen mielestäni sinut niitten kanssa.

Olen ottanut vastuun omista asioistani ja kunnian mitä teen koska minusta vanhempani eivät ole minua kasvattaneet.



Se että VÄHÄN RAVISTAA lasta on vaarallista!!

Mistä ihmeestä te olette saaneet sen päässänne turvalliseksi?

Jos luette juttuja perheväkivallasta ja siitä kaikista kamalimmasta puolesta: pieniin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta niin vanhemmat eivät joko tiedä miten pienestä lapsen aivot vammautuu tai luut menee poikki tai vanhemmat ei pidä tekoaan vielä pahana.



Missä te olette nähneet sen ravistuksen ihan oikealle lapselle tehtynä kun tämä saa aivovamman? Elokuvissa?

Väitän että aina kun vanhempi on joko väsynyt, turhautunut tai suuttuu lapselle ja siitä ruumiillisesti antaa lapsen tietää niin teko ei vastaa samaa mitä se on kun leikissä tehdään.



Sekin jäi mieleen polttelemaan että huutaminen lapselle koetaan monessa viestissä hyväksyttynä.

Olen kova ääninen nainen mutta itsekin huomaan kun alan huutamaan ja se pitää pitää todella kurissa. Tästäkin voi mennä hallinta!



Onko oikein että huudat lapsellesi?

Entä mitä jos joku toinen kurittaisi lastasi huutamalla tai käymällä käsiksi? (vaikka miten sanoisi puolustuksekseen ettei edes lujaa heiluttanut) -MIKSI PAHOINPITELIJÄ NÄKEE ASIAKSEEN PUOLUSTAA TEKOAAN? Sitä kuuluu hävetä ja muuttaa itseään paremmaksi.





36

että sä olet ihan selkeesti puolustuskannalla.



.."vähän hytkytin vaan".."ei sitä edes tapahdu kovin usein"..



Miksi sä kirjotit tänne jos odotat jotain päänsilittelyä?



Sä teit tosi väärin, pelkkä anteeksi pyyntö ei korjaa kaikkea. Kannattaisiko ottaa yhteyttä neuvolaan tms, että saisit apua ja neuvoja miten hallita paremmin tuollaisia tilanteita?



Ihmiset voi kehittyä ja oppia virheistään! Tsemppiä!

kerralla kun tilanne iskee niin voitko laittaa lapsen vaikka tv:n eteen? Piirrettyä pyörimään ja sinä unille? Itse nyt raskaana ollessa nukahdan milloin mihinkin ja silloin kun alkaa taju menemään niin lapsi katsomaan muumeja tms.



Jos olisin sinä niin ottaisin neuvolaan yhteyttä ja kerotisin negatiivisista tunteista ja kysyisin niihin apua. Ei lapsia sulta viedä koska olet uupunut ja tarvitset taukoa. Parhaimmassa tapauksessa voit saada jonkun auttamaan kotiin pari kertaa viikossa. Voimia!

Kyllä on järkyttävää, että pienet lapsiparat joutuvat syntymään sellaisiin perheisiin, missä heitä pahoinpidellään! Ällöttävää! Lapsiparat... Kyllä on aikuisella elämänhallinta TÄYSIN hukassa, jos lasta pitää repiä hiuksista, hytkyttää-niin-ettei-se-edes-satu, paiskoa sänkyynsä yms.

Mielestäni olen aina ollut lasten kanssa kärsivällinen ja nuo nukutustilanteet on oikeastaan ainoita hankalia kohtia.

ap

lopeta se nukuttaminen, varsinkin kun kuulostaa siltä että ongelma nukuttamiseen liittyen on toistuva. Hiiteen koko päiväunet! Jos nyt seuraava päivä on hankalampi siitä johtuen -niinkuin aiemmin kirjoitit, en kyllä ymmärrä miten edellispäivän päiväunet enää seuraavaan päivään vaikuttaa, kuittaahan se lapsi yöunilla sen vajeen..- niin olkoon sitten hankalampi. Kyllä siitäkin taas selvitään, ja nukutaan päiväunet jos nukuttaa. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni mutta en ymmärrä tätä pakkonukuttamista, pk:ssa enkä varsinkaan kotona. Tehdään ongelmaa ihan tyhjästä.