Olin väkivaltainen taaperoa kohtaan

Kukaan normaali ja tervejärkinen ihminen ei pidä tuollaista käytöstä hyväksyttävänä tai puolustele tuollaista.



Ota yhteys perheneuvolaan ennen kuin on liian myöhäistä. Sieltä saat vinkit kasvatukseen, mm tuo "nukutus".



Sinä olet äiti ja lapsesi ei todellakaan kuuluisi sinua joutua pelkäämään ikinä. Olkoonkin, että elämässä tulee eteen vaikka mitä, mutta äiti-ihmisen ei kuulu olla yksi niistä traumaattisista asioista.

Pyydä lapselta anteeksi. Se on tärkeää.

En ole samaa mieltä. Olen itse kokenut väkivaltaisen lapsuuden ja pahinta oli kun pyydettiin anteeksi. Aikuinen kuittasi sillä koko tapahtuman ja lapsi alistuu vain lisää, se tuntuu henkiseltä raiskaukselta kun pyydetään anteeksi ja saadaan omatunto puhtaaksi yhdellä sanalla. En vielä tänäkään päivänä koe, että tuo sana tarkoittaa mitään.

Ap sun olisi tärkeä jutella tuosta neuvolassa.

Kiitos tästä viestistä, tämä oli tärkeä. Mä pyysin kyllä anteeksi, mutta lähinnä selitin, että olin todella törkeä, että noin ei saa äidit lapsille tehdä eikä kukaan kenellekään, ja että se johtui omasta väsymyksestäni. Ja mä sanoin että tiedän että lasta pelotti jne jne. Mutta ei tosiaan mikään saa tehtyä tekemättömäksi.

ap

Pyydä lapselta anteeksi. Se on tärkeää.

En ole samaa mieltä. Olen itse kokenut väkivaltaisen lapsuuden ja pahinta oli kun pyydettiin anteeksi. Aikuinen kuittasi sillä koko tapahtuman ja lapsi alistuu vain lisää, se tuntuu henkiseltä raiskaukselta kun pyydetään anteeksi ja saadaan omatunto puhtaaksi yhdellä sanalla. En vielä tänäkään päivänä koe, että tuo sana tarkoittaa mitään.

Ap sun olisi tärkeä jutella tuosta neuvolassa.

anteeksipyytäminen tulisi tarkoittaakin sitä että asia ei oikeasti tule toistumaan, toistuminen aiheuttaa ko sanan inflaation, niin kuin tässä esimerkissä on käynyt.

Että luuletteko, ettei lapset koskaan pelkää vanhempiaan? Mä luulen että lapset meillä pelkää joskus, kun vaan rähisen.



Ja edelleen, edes tuota rähinää ei tapahdu kovin usein, mutta toisinaan kyllä.



ap

Ota yhteys johkin perheneuvolaan, kuten edelläkin suositeltiin.



Lapsia ei saa MILLÄÄN tapaa käsitellä väkivaltaisesti, olitpa väsynyt tai et. Sinulla on vastuu tästä asiasta.



Ja tiedoksi kun joskus vielä mielesi tekee pahoinpidellä omia jälkeläisiäsi, jotka teit kysymyttä heiltä haluavatko tulla sinun väkivaltaiseen pelottavaan maailmaasi, pienikin isku lapseen oikeaan kohtaan tappaa helposti. Nuo "pikku ravisteluhytkytykset jotka-ei-satu-yhtään" tuppaavat nääs riistäytymään käsistä ennenmmin tai myöhemmin.

tehdöönkö anonyynistä keskustelupalstasta LS-ilmoja??! Ei voi olla totta! Tuleeko ne kytät nyt minunkin oven taa kun olen sen tukistuksen tehnyt?! Eihän tämä oikeasti näin voi toimia. Eihän??

Joillekin on tärkeää ottaa ilo irti toisen epäonnistumisista ja lyödä lyötyä. Soita jollekin hyvälle ystävällesi tai miehelle vaikka. Uskon että tiedät mikä on tilanteessasi järkevää. Neuvolassa voi toki puhua asiasta ja luulenpa että he ymmärtävät siellä hyvin ja antavat jotain vinkkejä.

Että luuletteko, ettei lapset koskaan pelkää vanhempiaan? Mä luulen että lapset meillä pelkää joskus, kun vaan rähisen.

Ja edelleen, edes tuota rähinää ei tapahdu kovin usein, mutta toisinaan kyllä.

ap

myös tuo henkinen väkivalta satuttaa lapsiasi todella paljon.

Joillekin on tärkeää ottaa ilo irti toisen epäonnistumisista ja lyödä lyötyä. Soita jollekin hyvälle ystävällesi tai miehelle vaikka. Uskon että tiedät mikä on tilanteessasi järkevää. Neuvolassa voi toki puhua asiasta ja luulenpa että he ymmärtävät siellä hyvin ja antavat jotain vinkkejä.

Pitäisikö siis LAPSIAAN KOHTAAN VÄKIVALTAISTA ihmistä vallan paapoa?! Vittu että voi olla sairasta sakkia!!!!!

Joillekin on tärkeää ottaa ilo irti toisen epäonnistumisista ja lyödä lyötyä. Soita jollekin hyvälle ystävällesi tai miehelle vaikka. Uskon että tiedät mikä on tilanteessasi järkevää. Neuvolassa voi toki puhua asiasta ja luulenpa että he ymmärtävät siellä hyvin ja antavat jotain vinkkejä.

Olet ihana! Ihan oikeasti, nyt mua itkettää. Ihan helvetin paha olo on muutenkin (ja oikeutetusti), enkä tiedä kenelle voisin tästä puhua ja täältä joku heti tekee lastensuojeluilmoituksen.

ap

Kuka täällä ei koskaan korota ääntä, koskaan ei tule oloa että nyt menee hermo, koskaan ei tule tartuttua vähän kovakouraisemmin lasta käsivarresta, koskaan ei tule yhtään pahaa ajatusta pieneen mieleenkään, arki on aina aurinkoista ja tasaista ja aina tanssitaan piirileikkiä niityllä.

Että luuletteko, ettei lapset koskaan pelkää vanhempiaan? Mä luulen että lapset meillä pelkää joskus, kun vaan rähisen.

Ja edelleen, edes tuota rähinää ei tapahdu kovin usein, mutta toisinaan kyllä.

ap

myös tuo henkinen väkivalta satuttaa lapsiasi todella paljon.

Että henkistä väkivaltaa on kovin monenlaista. Minusta huutaminen ja rähjääminen ei suinkaan ole sieltä pahimmasta päästä.

ap

Kuka täällä ei koskaan korota ääntä, koskaan ei tule oloa että nyt menee hermo, koskaan ei tule tartuttua vähän kovakouraisemmin lasta käsivarresta, koskaan ei tule yhtään pahaa ajatusta pieneen mieleenkään, arki on aina aurinkoista ja tasaista ja aina tanssitaan piirileikkiä niityllä.

Äänen korotus on ihan eri asia kuin rähjääminen! Ja hermotkin saa mennä, mutta itsehillintää pitää kuitenkin olla. Ja meillä ei ainakaan IKINÄ käsitellä lapsia kovakouraisesti millään muotoa. Meillä ei pahoinpidellä lapsia.

Saat puolet viesteistä vahingoniloista kuraa niskaasi. Jos asia painaa ja huolettaa, neuvola on oikeampi osoite. Apua hakevasta normaalista äidistä ei mitään ls-ilmoja tehdä. Eikä niitä voi tehdä jonkun nettikeskustelun perusteella. Ja vaikka joku tekisi, sinä et oikeasti ole mikään ls-tapaus.

Oli vain provoa, ei anonyyminä voi tehdä sellaista. Ymmärrän sinua, ap koska itsellänikin väsyneenä pienen vauvan kanssa on todella vaikeaa pitää hermo kasassa, kun toinen räkäsee kaikki ruoat suoraan päälle eikä suostu syömään ennen päikkäreitä, jotta voisi nukahtaa rauhassa päikkäreille.



AP, saat apua www.tukinet.net osoitteesta, jossa voit keskustella tukihenkilösi kanssa anonyymina tilanteestasi ja ehkä saada vinkkiä miten voisit levähtää ja miten juuri mainitsemassasi tilanteessa voisit kiukkua purkaa. Myös kriisipuhelimen numeron saat mainitusta osoitteesta, jos haluat soittaa.



Tärkeää on, että hoidat itseäsi. Sitä kautta voit olla hyvä äiti.

mutta annan vinkkejä tulevaisuuteen. Älä ajattele nukkumaanmenoa itse silloin kun nukutat lasta päiväunille. Jos päiväunille nukahtaminen ei onnistu, menkää ulos kävelylle, lapsi saattaa nukahtaa rattaisiin ja äiti saa raitista ilmaa. Itse tein näin ja palasin kotiin, laitoin lapsen parvekkeelle, jätin oven auki ja menin itse sohvalle nukkumaan. Kun kiukuttaa, mene toiseen huoneeseen, pure tai huuda tyynyyn jos on tarpeen. Keskity rauhoittumiseen hengityksen avulla ennenkuin palaat lapsen luo. Vaadi mieheltäsi itsellesi omaa aikaa tarpeeksi, että saat levättyä. Yksinhuoltajana olen huomannut että ystävien kutsuminen kylään antaa energiaa ja lapsikin saa uutta puuhaa perus arjen sijasta.

Muistanpa omasta lapsuudesta (olin ehkä kolme tai neljä vuotta) kun aina niin rauhalliselta äidiltä paloi käämit. Olin kai riehunut ja kieltäydyin menemästä nukkumaan.



Lopulta äiti jahtasi minua ympäri taloa ja kun sai kiinni, niin tarttui todella lujaa käsivarresta ja tempaisi/tuuppasi sohvalle. Sitten istui itse viereen. Olin tosi säikähtänyt.



Itkettiin molemmat, äiti ja minä, ja äiti halasi. Rauhoituin. Voin rehellisesti sanoa, että näin aikuisena kokemus on mielessä hyvänä. Tajusin niinkin pienenä, että äiti katui ja häntä suretti.



Tietysti noita ei saa tulla usein. Tsemppiä ap:lle, ei se lapsesi tuosta ole rikki mennyt. Yritä jatkossa käydä vaikka partsilla jäähyllä tai jotain muuta vastaavaa.

Pitäisi jo aloittajankin tietää - ja tietäähän hän! - että tämän päivän vanhempi EI KOSKAAN voi eikä saa korottaa ääntään, hermostua ja suuttua, antaa tukkapöllyä, ravistaa tms. väkivaltaa, ei olla väsynyt eikä kyllästynyt lapsseena.



Tämän päivän äitien kuuluu jaksaa kuin Durasell-puput, pehmoisena lämpöisenä ja hyväntuulisena, lapselle lempeällä äänellä kaikki sanottavansa sanoen. Väliin kuuluu viljellä runsaasti sanoja: kulta, rakas, hani, äiti rakastaa sinua, olet rakas jne.



Jos sitten tulee se onneton päivä, kun et ole jaksanut tai viitsinyt valmistaa ravitsemussuositusten mukaisia aterioita tai olet karjassut ja hermostunut lapselle, on välittömästi otettava ytheyttä neuvolaan, lastensuojeluun, perhetyöntekijöihin ja tunnustettava tekonsa. Vähintään tänne palstalle on tultavat tilittämään huono omatunto, jotta voit kuulla, miten surkea olento olet ja miten lapsillesi huostaanotto olisi paras vaihtoehto tai ainakin tulet tarvitsemaan pitkällisen viranomaistuen ja terapian ja lapsesi myös, koska hän on tuosta tapahtumasta syvästi traumatisoinut.



Tästä voi laittaa kaiketi linkin vaikkapa poliisille, ja he selvittävät tietokoneen perusteella missä tämä väkivaltainen äitiolento asuu ja tulevat lastensuojelun kanssa puuttumaan asiaan.

(Kuten huomasitte, onnistuin poistumaan palstalta muutamaksi minuutiksi.)



En oikein tiedä, miten mun pitäisi suhtautua nyt mihinkään. Mielestäni olen aina ollut lasten kanssa kärsivällinen ja nuo nukutustilanteet on oikeastaan ainoita hankalia kohtia. Toisaalta aloin sitten miettiä, olenko huono roolimalli lapsilleni, enkö osaa kasvattaa heitä oikein, olenko itse kyvytön ratkaisemaan tilanteita väkivallatta. Olen myös aiemmin jo miettinyt, mikä on väkivallan raja, missä se väkivalta alkaa.



Minun lapsuudenkodissani väkivaltaa ei ollut, eikä minua ole koskaan kohdeltu väkivaltaisesti, ainakaan mitään siihen vittaavia muistoja mulla ei ole. Toisaalta meillä korotettiin ääntä usein ja joskus paljonkin, mutta asiat sovittiin. Itse olen siis ollut vähän samoilla linjoilla, että suuttua saa. Vaan ehkä se ei sitten olekaan oikea linja, kun menin nyt liian pitkälle. Mietin, olenko niin sokea omaa itseäni ja meidän perhe-elämää kohtaan, etten osaa itse arvioida, miten vakavista asioista on kysymys. Siis minusta tämä on vakavaa, vaikka lasta ei sattunutkaan, mutta toisaalta en näe itseäni lapsenhakkaajana tai väkivaltaisena ihmisenä, mitä ehkä sittenkin olen, kuka ties.



Mitä siihen henkiseen väkivaltaan tulee, niin minusta alistaminen, lyttääminen ja vähättely on pahaa henkistä väkivaltaa, suuttuminen ei niinkään. Jos sanon rähjääväni, ei se tarkoita sitä, että rähjään tuntikausia, vaan että ärähdän. Toisaalta taas minua nyt aikuisena ahdistaa lapsuudenkodissani, kun vanhempani hermostuvat usein ja pienistäkin asioista. Se on nyt aikuisenakin stressaavaa, saati sitten lapsena. En siis todellakaan haluaisi omien lasteni kasvavan yhtä räjähdysherkässä ympäristössä.



ap

Saat puolet viesteistä vahingoniloista kuraa niskaasi. Jos asia painaa ja huolettaa, neuvola on oikeampi osoite. Apua hakevasta normaalista äidistä ei mitään ls-ilmoja tehdä. Eikä niitä voi tehdä jonkun nettikeskustelun perusteella. Ja vaikka joku tekisi, sinä et oikeasti ole mikään ls-tapaus.

Väärin.

Omia ongelmia ja jaksamistaan itkevä äiti todellakin on lastens.ilmotuisen arvoinen asia. Ja jos lastens.ilmoituksen ja asiakkuuden aiheeksi riittää, että naapuri valittaa päiväaikaisesta melusta tai huudosta, niin lapsen ravistelu- väkivalta- ja oma väsymys ne vasta aiheita ovatkin.

Normaalit äidit eivät hae apua, koska he eivät tarvitse apua, koska he eivät väsy, ravistele, huuda, tms.