Mun sisarusten käytös on kyllä ihan käsittämätöntä!

Saatteko te ilkeilijät oikeassakin elämässä kaiken väännettyä nurinniskoin ja luette tekstiä jota ei ole olemassakaan?



Itse aikanaan kyselin missä iässä tytöt ovat alkaneet tamppooneja käyttämään, silloin 14 vuotias tyttäreni oli kiinonstunut niistä uimaharrastuksensa vuoksi.

Monet palstalaiset päätyivät sellaiseen tulokseen, että minä tungen väkisin 14 vuotiaalle tampponeja sisään ja en anna olla poissa harkoista.



Eli täällä luetaan tekstejä kuin piri raamattua.



Ap:lle kirjoita kirje sisaruksillesi, kopio se ja lähetä kaikille sama. Jos ei muutosta tule, laitospaikka on ainoa mahdollisuus. Jaksamista sinulle.



Itse aikanaan hoidin mummoni asioita, koska äitini riitaantui äitinsä kanssa (rahasta, mistäs muusta. Äitini käytännössä vei äitinsä rahat, lainasi useamman 10 000 euroa ja suttui kun äitinsä pysi maksamaan lainaa takaisin). Mun sisarukset ei nähneet asiakseen edes juuri koskaan käyvä mummoa katsomassa. Mummo oli kyllä aika pitkälle omatoiminen, mutta ei 90 v ihan kaikkea pysty itse hoitamaan vaikka yksin asuikin omassa kodissa. Jouti sitten tk:n vuodeosastolle. Siskolleni sanoin, et vois edes joskus mummoa käydä katsomassa. Ei hän jaksa kun on 1kk ikäinen vauva ja kaikkea. Matkaa oli hurjat 15km. Kyllä sitä kaikkialla muualla jaksettiin käydä satojenkin kilometrien päässä. JA vauva oli mulla 3 päivää hoidossa kun oli 3viikkoinen kun vanhemmat kävi vähän tuulettumassa parinsadan kilometrin päässä. Mummo sitten jaksoi vain 3kk tk:ssa.

Kyllä sitä sitten oltiin vinkumassa mummon jäämistöstä sitä ja tätä, siskoni siis.

Mummo oli votta aikaisemmin mm antanut 3 sormusta mulle, sisko tokas vaan, et yksi kuuluu hänelle, no ei saanut. Ei saanut mitään muutakaan.

No hän nyt ei kuitenkaan voinut välejä muhun katkaista, olis mennyt hyvä hoitopaikka lapsilta.



Toiset vaan ei välitä muuta kuin omasta navasta ja sen hyvinvoimmista. Mutta edestään löytää mitä taakseen jättää.

Ihanaa olla fiksun äidin ainoa lapsi! Isä oli äidin omaishoitaja, isän kuoltua oli ihan selvä että äiti muuttaa hoivakotiin, ei hän ollut multa mitään passaamista vaatimassa. Itse oonkin sitten lapseton, eli ihan itse täytyy tajuta sinne hoivakotiin lähteä.

ja olen tosissani. Olen katsellut tuota touhua vierestä ja kyllä pahaa tekee. Ihminen hoisi äitiään yli 20 vuotta yksin, samassa tietty hoisi talon ja muutkin asiat. Sisko vain lusmuili ja nyrpisteli nokkaansa. Kun äiti kuoli niin sitten oltiin hyvää tytärtä ja äkkiä poiti perintö saada.

Toiset ihmiset on vain niin itsekkäitä. Jospa sinä ilmoitat että kun olet nyt omat 3 vuotta hoitanut niin jokainen sisaruksistasi voisi hoitaa omansa, katsoppa mitä he siihen sanovat. Joku vuorosysteemi tohon on pakko keksiä. Ei ole todellakaan reilua että poltat itsesi loppuun vaikka sisaruksia on noin paljon.

On ihan tavallinen tarina, että iäkkään vanhemman asioiden hoito jää yhden sisaruksen kontolle. Olen nähnyt kuvion sekä omassa perhepiirissä että työssäni. Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä ja pahimmissa tapauksissa hyväksikäyttävät toisiaan minkä ehtivät, valitettavasti...

AP:lle sanoisin, että koveta itsesi ja sano sekä sisaruksillesi että äidillesi suorat sanat. Oma perheesi tarvitsee sinua ja ennen kaikkea sinä tarvitset välillä lepoa. Kuka muu sinun etujasi ajaa ellet sinä itse?!

Velvottaisi yhden lapsista hoitamaan kaiken.

Vaiko vaan ruvennut omin nokkinesi hääräämään? Kuka siis sitten muka on tilanteeseen syypää? Kyllä se syypää löytyy ihan peilistä. Oma isosiskoni voisi ruikuttaa jotain vastaavaa - mutta oikeasti tilanne on se, että hän on aina suuna päänä hääräämässä, uupuu milloin kenenkin kynnysmattona ja yhtäköyttäyhdistyksen puuhanaisena ja saa elämänsä kiksit, kun voi ruikuttaa, että "hän aina joutuu, ja kukaan muu ei osaa jne."

Arvaan, että olet vanhin lapsi.

että yleensä se on nuorin lapsi joka joutuu hoitamaan eniten, näin sanoi minulle paljon omaishoitajia nähnyt ihminen ja meidän perheessäkin niin. Joskus toisin.

Meillä sama tilanne, vihasin vuosikaudet sisaruksiani heidän itsekkyytensä takia...Neuvotteluja toki yritettiin järjestää mutta sisarukset ei tulleet paikalle. Silloin kun oli oma etu kyseessä eli rahantarve, silloin tulivat. Kyse ei siitä että äiti olisi kohdellut heitä huonosti tai yrittänyt sekaantua heidän elämäänsä. Vaan ihan itsekkyydestä.

Enää en jaksa vihata. Tajusin että minä olen se voittaja ja teen työn äitini takia. Muut menettävät paljon, eivät vain työtä vaan myös antoisan kokemuksen, olla saattajina lähiomaisen viimeisellä taipaleella.

No, tämä ei ap sinua lohduta...Sano suoraan sisaruksillesi mitä ajattelet. Onko äiti saanut kotihoitoa? Jos ei, kokeilkaa ensin sitä ennen laitoshoitoa. Jos joutuu hoitokotiin tai laitokseen, koita varmistaa että hyvä paikka.

Mutta niin kuin ketjusta näkee, usein se "uhrautuja" kummasti samalla kaivelee ne kaapit ja nyysii perinnöstä parhaat palat, kuten tuo niin epäitsekäs lapsenlapsi...

Minun isosiskoni rähisi nuorena sitä, kuinka hän joutuu hoitamaan pikkusiskoani - että "äitini on huono äiti, eikä siihen kykene". Sitten kun pikkusisko kasvoi, isosiskoni keksi syöpäsairaan ystävän, jonka luona ravasi, koska "tätä ei kukaan muu auta". Sitten kun syöpäsairas tokeni, isosiskoni keksi yhdistystoiminnan. Raatoi ja riehui kahdessa yhdistyksessä, koska "kenestäkään muusta ei ole mihinkään". Sitten isosiskoni löysi miehensä, jota piti tukea ja auttaa tauotta, koska "tällä oli ollut kaamea lapsuus ja tää tarvitsi tukea". Sitten kun mies hikeentyi "tukemiseen", isosiskoni keksi, että hänen pitää pelastaa minun lapseni, koska "näillä on niin huonot vanhemmat, jotka ei pärjää ilman tukiverkkoa". No kun me hermostuttiin koko ajan kotiin tunkevaan tuppusukulaiseen, isosiskoni paketoi siihen asti ihan terveen äitini ja ryhtyi hoivaamaan "omaa rakasta äitiään" ja arvatkaapas miksi: "SIKSI KOSKA KAIKKI MUUT ON ITSEKKÄITÄ PASKOJA, EIVÄTKÄ OSAA MITÄÄN". Joten hänen pitää _uhrautua_. Alatteko nähdä tiettyä toistuvaa käytöskaavaa?

mutta miten tuo liittyi ap:n tapaukseen? Ei mitenkään. Minä autan ainakin koska HALUAN auttaa, ei sen takia että minun pitäisi. Moni tekee omaishoitajan työtä rakkaudesta eikä saadakseen kuviteltua gloriaa itselleen. Kyllä muakin yksi henkilö yritti ylistää mutta suutuin, en tykkää ylistämällä alistamisesta! Auttaminen on luonnollinen asia, kuuluu ihmisyyteen. Marttyyri"auttaminen" on ihan eri asia.

Kaikki omaishoidettavat eivät myöskään ole manipuloijia tai yritä käyttää valtaa. Jotkut on, turha yleistää että kaikki olisivat. Enkä tajua miten asioita väännellään, mistään ei saa sitä käsitystä että ap laiminlöisi lapsiaan.

Ihan sama äidistä, kunhan itse pääsee taas tässäkin vain mahdollisimman helpolla. Eli hoivakotiin vaan, ettei tarvi käydä omaa äitiä moikkaamassa kuin kerran kuukaudessa. Lähimmäisestä välittäminen onkin aivan liian yliarvostettua. Ja ne harvat, jotka välittävät, ovat huonoja ihmisiä - tietenkin!

missään päiväkeskuksissa? Kahvitella naapurin kanssa tms.? Eikö ole ystäviä, tuttavia, muita sukulaisia? Miksei?

Meitä on neljä sisarusta, isä ja äiti ovat eronneet ja äiti on niin sairas että tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Minä olen toiminut äitini omaishoitajana kolme vuotta, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä että olen joka päivä käynyt äidin luona, hoitanut kauppa-asiat, apteekkikäynnit, lääkäriin kuskaukset jne. Sen lisäksi olen vielä yrittänyt järjestää äidille vähän virikettäkin, hakenut meille, vienyt kävelylle jne,

Minulla on omakin perhe jolta tämä aika on tietysti ollut pois.

Kaikki sisarukseni asuvat samassa kaupungissa ja ovat siinä mielessä ihan samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minäkin että äidin hoitaminen tai jonnekin vieminen ei olisi heille yhtään sen hankalampaa kuin minullekaan.

Kukaan sisaruksistani ei kuitenkaan ole auttanut yhtään, käyvät äidin luona ehkä kerran kuussa ja silloinkin äiti vaan hätäilee että minun pitäisi hakea kaupasta tarjottavaa heille. Viime kesänä halusin lähteä perheeni kanssa viikoksi lomailemaan mutta kukaan sisaruksistani ei millään voinut sitä yhtä viikkoa äitiä hoitaa. Kaksi päivää per nenä olisi jäänyt jokaiselle mutta ei vaan piti palkata ulkopuolinen hoitaja koska äitikään ei halua mennä lomapaikalle hoitolaitokseen. Samasta syystä en ole voinut pitää yhtään omaishoitajan lomapäivää..

No nyt minä koen olevani niin uupunut että en vaan jaksa hoitaa äitiä, ehdotin taas että jos jaetaan vuorot, viikko jokaiselle mutta eivät ehdi eivätkä pysty. Laitoin sitten äidille hakemuksen palvelutaloon ja mikä on lopputulos,

äiti itkee kohtaloaan ja sisarukset soittelevat vihaisena miten MINÄ olen voinut tehdä äidille näin.

Kertokaa oi viisaat av-laiset miten pystyn ikinä enää kohtaamaan idiootteja omanapaisia sisaruksia mottaamatta naamaan tervehdykseksi.

sua että olet vienyt äidin rahat eikä heille jää mitään perittäväksi. :=)

Jopa vaikkei kukaan edes pyytäisi tai haluaisi. Niin kovin ihana ja hoivaava ihminen... Noh, siis siinä marttyyrikuviossahan ei ole mitään aidosti kovin jaloa, hyvää tai kaunista! En nyt tietenkään vetäisi siihen mukaan mitään rahojen välistä vetämistä automaattisesti(!), mutta siis tuo asenne; MIIINÄ olen NIIIN hyvä ihminen ja TE MUUT ITSEKKÄITÄ KYLMIÄ **SKOJA, että aina miiinä saan tehdä. Sitten kun sellainen hyväntekijä on äärimmäisen piikikäs, **ttumainen, kova ja julma monille muille, niin jos hänen kanssaan yrittäisikin tehdä yhdessä jotakin, niin eihän toinen kuitenkaan osaa tehdä yhtään mitään oikeinkaan ja taas hänen, hyvän ihmisen, täytyy korjata itsekkäiden ja huonojen jäljet. Eli kaukanahan sellaisesta ihmisestä lopulta haluaa ja kannattaakin pysytellä.



Minäpä luulen että niillä sisaruksilla on erittäin hyvät syyt toimia kuten toimivat. Ja sentään käyvät kyläilemässä! Ihminenhän saattaa vaikka muuttaa toiselle puolelle maapalloa työn perässä ja perheineen, joten mites silloin. Sinne vaan pitää jättää kaikki, koko elämä, jotta voi alkaa "hyväksi" ihmiseksi ja jonkun kaamean suvun alistetuksi palvelijaksi. Äidilläsi ei ole tainnut olla mitään muuta elämänsisältöä kuin lapsensa, joita hän onkin sitten ohjaillut siten kuten minusta koskaan ei pitäisi, ja tuollaista "sukuonneahan" se sitten on. Mä luulen myös, että marttyyri-ap ei ole koskaan päässyt terveellä tavalla irti äidistään, ja tuossa kärsii nyt sitten jo ap:n oma perhe ja omakin etu. Ap väitti ettei kärsi, mutta lapsetko eivät näe ja koe tuota kaikkea, eivätkö kuule kuinka ap haukkuu muita sukulaisiaan ja on kireänä ja väsyneenä ihan koko ajan.



Mummo on tuossa mielestäni itsekäs ap;n jotenkin väärän ja vinoutuneen syyllisyydentunnon naruista vetelevä manipulaattori, jos suoraan sanon mielipiteeni! Tottakai sairas ihminen herättää meissä myötätuntoa, tottakai vanhempi ihminen sinänsä myös, mutta jotkut hemmetin pirut osaavat kyllä käyttää sen narun vetelyä hyödykseen ihan häikäilemättä ohjaillakseen muita. Jo paljon ennen vanhuutta ja sairauttakin. Onhan näitä, jotka aina alkavat tehdä kuolemaa, aina jos joku on vaikka eri mieltä... Niin on tainnut käydä tuossa? Äitihän ei näköjään välitä yhtään siitä kuinka ap jaksaa, onko hänellä hyvin, kunhan pitää ilmaisena orjanaan. Ja tyhmä on myös se joka suostuu. Sisaruksesi ovat todellakin mielestäni ainoat, jotka terveellä tavalla osaavat tuossa sanoa EI. Sitä en vaan ymmärrä, jos vastustavat nyt hoivakotiin muuttoa tai jopa syyllistävät siitä ap:ta! Jos kukaan ei halua eikä voi alkaa omaishoitajaksi kokopäiväisesti, mikä siis oikealla tavalla toteutettuna ei ole mielestäni huonokaan asia, arvo siis sillekin valinnalle, mutta eihän siihen voi ketään pakottaa!!! Niin äitinne paikka nyt todellakin on jonkinlaisessa hoivatalossa. Ja sitten se että kuka sinne nyt haluaa yhyy, no elämä menee lopulta näin. Meistä ihan kaikista tulee joskus vanhoja, mutta minä en aio olla silloinkaan mikään tyranni ja palvottava, vaan yritän tehdä järjestelyt jo varhain. Toivon että jos luonani käydään, siellä käydään vain koska he haluavat käydä ja että se on mukavaa. Pyrin aina pitämään itselläni muutakin elämää kuin lapseni! Sen mitä olen itse noissa asumuksissa vierailijana joskus käynyt, niin enpä ole havainnut mitään niin kamalaa siellä. Jotkut ei osaa olla mistään kiitollisia, valittavat vaan aina.