Lue keskustelun säännöt.
Mun sisarusten käytös on kyllä ihan käsittämätöntä!
12.10.2011 |
Meitä on neljä sisarusta, isä ja äiti ovat eronneet ja äiti on niin sairas että tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Minä olen toiminut äitini omaishoitajana kolme vuotta, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä että olen joka päivä käynyt äidin luona, hoitanut kauppa-asiat, apteekkikäynnit, lääkäriin kuskaukset jne. Sen lisäksi olen vielä yrittänyt järjestää äidille vähän virikettäkin, hakenut meille, vienyt kävelylle jne,
Minulla on omakin perhe jolta tämä aika on tietysti ollut pois.
Kaikki sisarukseni asuvat samassa kaupungissa ja ovat siinä mielessä ihan samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minäkin että äidin hoitaminen tai jonnekin vieminen ei olisi heille yhtään sen hankalampaa kuin minullekaan.
Kukaan sisaruksistani ei kuitenkaan ole auttanut yhtään, käyvät äidin luona ehkä kerran kuussa ja silloinkin äiti vaan hätäilee että minun pitäisi hakea kaupasta tarjottavaa heille. Viime kesänä halusin lähteä perheeni kanssa viikoksi lomailemaan mutta kukaan sisaruksistani ei millään voinut sitä yhtä viikkoa äitiä hoitaa. Kaksi päivää per nenä olisi jäänyt jokaiselle mutta ei vaan piti palkata ulkopuolinen hoitaja koska äitikään ei halua mennä lomapaikalle hoitolaitokseen. Samasta syystä en ole voinut pitää yhtään omaishoitajan lomapäivää..
No nyt minä koen olevani niin uupunut että en vaan jaksa hoitaa äitiä, ehdotin taas että jos jaetaan vuorot, viikko jokaiselle mutta eivät ehdi eivätkä pysty. Laitoin sitten äidille hakemuksen palvelutaloon ja mikä on lopputulos,
äiti itkee kohtaloaan ja sisarukset soittelevat vihaisena miten MINÄ olen voinut tehdä äidille näin.
Kertokaa oi viisaat av-laiset miten pystyn ikinä enää kohtaamaan idiootteja omanapaisia sisaruksia mottaamatta naamaan tervehdykseksi.
Kommentit (71)
ja välinpitämättömyys tulee hyvin esille. Hyi ja yök. Monet vastaajat vaikuttavat juuri samanlaisilta kuin ap:n sisaruksetkin taitavat olla. Ehkä ap käy lopulta niin että äitisi viihtyykin palvelutalossa ja sisaruksetkin aktivoituvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ajautuu tilanteisiin. En voi sietää tuollaista - ja säälin syvästi ap:n lapsia, koska äiti ei osaa priorisoida tekemisiään.
Näissä tilanteissa (jotka eivät tosiaan ole harvinaisia) jää aina miettimään sitä aaveemammojen totuutta että "kyllä nyt on vaan paras mahdollinen lahja lapselleen hankkia sisaruksia" ja "kyllä niistä sisaruksista on sitten hyötyä ja iloa kun vanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat apua". Niin justiinsa. Aivan yhtä paljon iloa kuin ap:n tapauksessa.
Tilanne on ap:lle todella raskas ja vielä raskaammaksi sen tekee, että hän tietää etteivät sisaruksensa osallistu kuten pitäisi. Tilanne olisi henkisesti helpompi jos ei täytyisi surra ja kettuuntua tuosta.
kuin että ehkä se laitospaikka ei välttämättä ole huono asia. Aluksi tietysti äitisi suree sitä, että joutuu pois kotoaan, mutta totuttuaan uuteen tilanteeseen (mitä vanhempi, sen hankalampaa) voi olla oikeasti hyvä juttu. Sekä sinulle että äidillesi. Voihan olla, että hän on ahdistunut myös siitä, että sinun elämäsi menee häntä hoitaessa, vaikka sinulla on omakin perhe.
Muista vaan pitää itsesi ajan tasalla palvelutalon tilanteesta. Ettei äitiäsi lääkitä liikaa tms.
Katse hyviin asioihin. Olet "palvellut" äitiäsi 3 vuotta, ole ylpeä siitä. Nyt keskity perheeseesi.
Kaikki järjestyy.
Kuka on kasvattanut nuo mukulat??
Lasten kohteluhan on totaalisen eriarvoista ja ainakin ap on kasvatettu johonkin kummalliseen kiitollisuudenvelkaan, jota hän nyt makselee takaisin.
Ei ihan terveeltä kuulosta tuon äidin touhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka olivat suvussamme, vähän eripuolilla, mutta kuitenkin. Nämä kaksi tarinaa päättyivät sitten tässäkin tapauksessa molempien äitien kuollessa lasten täydelliseen välirikkoon sen äidistä huolehtineen tyttären kanssa. Molemmissa tapauksissa tytär (se hoitaja) oli kuulema varastanut kahvikuppeja tsm jota ei kaiketi ollut edes ottanut. Jotenkin se huono-omatunto ja kateus ja muu sitten kilpistyivät äidin kuoltua ensin vaikenemiseksi ja omituiseksi muiden sisarusten omaan piiriin vetäytymiseksi ja lopulta avoimeksi haukkumiseksi (varkaaksi, ahneeksi, vienyt aina tuhkatkin pesästä, itserakas, omahyväinen yms) Jotenkin ajattelen, että äidin kuoleman jälkeen muut lapset eritoten tyttäret olivat sittenkin kateellisia siitä äidin kanssa vietetystä ajasta, vaikka eivät itse kuitenkaan sitä uhrausta olisi tehneet.
täysin äitini "hoidon". Hän kyttää mustasukkaisesti jokaista puhelua ja käyntiä.
Jakaa vähäistä omaisuutta, jotain ihmeellisiä savikukkopillejä myöden.
On aina, siis aina, väittänyt, että minua on suosittu ja lellitty - ja nyt hän jauhaa, kuinka kamala ja kiittämätön paska minä olen...
Todellisuudessa ei päästä siellä kunnolla edes käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on turha alkaa syyllistämään. Käyn yleensä aina äitini luona nopeasti aamulla ennen töitä, jolloin lapset ovat koulussa, sitten ruokkiksella laittamassa ruuan ja syömässä itsekin äidin seurana ja viimeisen kerran illalla kun mies alkaa laittamaan lapsia nukkumaan. Viikonloppuisin olen ottanut lapset mukaan koska he tykkäävät kertoa kuulumisiaan mummolleen. Omat menoni olen jättänyt pois, en harrasta, en käy lenkillä jne. Monella äidillä menee omiin menoihin ihan sama aika päivässä kun minulla äitini hoitoon. Lapseni kyllä voivat hyvin mutta itse alan väsymään ja juuri lapsiani ajatellen tein tähän stopin ennen loppuunpalamista. Ap..joka poistuu nyt nukkumaan.
olen itse myös ollut tilanteessa,tosin en ollut omaishoitaja vaan kävin kaupassa ja hoidin juoksevat asiat.Aina ei huvittanut,mutta äidin kuoleman jälkeen otti päähän ne omat kiukuttelut.
En ajatellut että miksei muut tee mitään,se oli jotenkin luontevaa,koska olin kuopus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ajautuu tilanteisiin. En voi sietää tuollaista - ja säälin syvästi ap:n lapsia, koska äiti ei osaa priorisoida tekemisiään.
Siis tuollaisia kuin tämän kirjoittaja.
Vastauksien perusteella näyttää monen elämä olevan aika kylmää. On ihan kauheaa, jos auttaa toista ihmistä? Vieläpä omaa äitiään?
AP:lle: Sano vaan suoraan sisaruksillesi, että he voivat miettiä, millä tavoin palvelutalon haluavat välttää. Sinä et jaksa yksin kaikkea.
Sinällään, palvelutalo voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Katsoo vain, että on asiallinen paikka. Oma mummu asui parisen vuotta palvelutalossa. Siellä oli oma huone ja vessa. Oma rauha omassa huoneessa. Ruokailu tapahtui yhteisissä tiloissa. Muut asukkaat olivat kieltämäti enemmän dementoituneita, kunnon juttuseuraa ei ollut kuin hoitajista. Mutta sukulaiset saattoivat usein käydä kyläilemässä. Ei ollut stressiä ruuanlaitosta eikä muusta pärjäämisestä.
Minä vastasin lopulta paljosta mummun asioiden hoidosta. En tehnyt sitä pelkästä "velvollisuudesta" vaan rakkaudesta. Vieläkin on ikävä niitä juttuhetkiä mummun kanssa. Meillä oli hauskaa. Muutkin sukulaiset auttoivat mummua, mutta jostain syystä minusta tuli se luottohenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" tuo on ihan vain totuus"
AP:n lapset näkevät, että sairasta ihmistä autetaan. Kuka teitä ilkeitä ihmisiä auttaa, ei yhtikäs kukaan. Lapsenne ei ainakaan saa mallia auttamiseenne.
Ja turha mutista, että te menette laitokseen suosiolla. Kun se aika koittaa, jokainen haluaa olla kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Pienellä avulla ihminen saa enemmän aikaa viettää mielekkäämpää elämää kotonaan.
Onko sinulla AP mahdollisuus saada kotisairaanhoitoa käymään äidin luona päivittäin? Hehän käyvät vaikka 3 kertaa, jos on tarve. Ei kaikki ihmiset edes mahtuisi laitoksiin, nykyään on muutenkin suuntaus, että kotona hoidetaan niin pitkään kuin mahdollista.
Aivan tajuttoman kylmiä ihmisiä täällä...
Kyllä hoivapalveluja voi ostaakin, tuleeko ihan yllätyksenä sakillenne? Juuri tuollaisia vaiheita vartenhan ne kaikki on olemassa! Harvalla kun on mitenkään mahdollista alkaa vaativan vanhuksen omaishoitajaksi ja juoksutytöksi tai -pojaksi! Just ne muuthan osaavat tuossa määritellä siis aivan terveesti ne omat rajansa, jotta jaksavat omat elämänsä ja asiansa hoitaa, mutta sä olet mielistelijätyrannimarttyyri, joka käy nyt omien valintojensa takia nyt muiden kimppuun. Älä yhtään kitise siinä, itsepä sä olet lähtenyt hyppyytettäväksi.
Itse päätät ja suostut olla äitisi hyppyytettävä ja orja. Sun äitisi VOISI OLLA viisas ja rakastava ja lempeä teitä kaikkia kohtaan ja hankkia mm. asiallisia kodinsiivous -ja kauppapalveluja, hoivapalveluja jne. jne. jne. ITSELLEEN JA SIIS RAHALLA, KUTEN MUUTKIN, mutta ei. Tyranni ja marttyyri siellä nyt sitten häärää.
Muilla on taatusti ollut painavat ja hyvät omat syynsä valita niinkuin ovat valinneet, eivätkä ne itseasiassa edes kuulu sulle. Sekään ei ole sun vallassasi alkuunkaan että kuka käy missä ja kuinka usein. Kuka tahansa älykäs sakki olisi jo aikoja sitten hommannut äidillenne hyvää hoiva-apua ihan ammattilaisilta, tai paikan jostakin hoiva-asumispaikasta! Onkohan äitisi hassannut kaikki rahansa taivaan tuuliin aiemmissa vaiheissaan... HÄN olisi nämä hommat voinut miettiä jo aikanaan mahdollisimman valmiiksi, koska SITEN tekee ihminen, joka oikeasti rakastaa niitä aikuisia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että se kotisairaanhoito käy, koska ap:n äiti ei kuulosta sairaalta.
Hän vain on tottunut pompottamaan - ja ap on koulittu pomppimaan. Muut sisarukset ovat sitten fiksumpia!
Meilläkin tää "oma äiti on sairas ja tarvii apua jne." -meuhka kyllä pyörii, mutta kun sitä on kuunnellut 30 vuotta, siihen turtuu.
Ap:n äidillä ei taida olla ketään eikä mitään muuta kuin ne pompoteltavat lapset.
Meillä oli suvussa vastaava tapaus. Nimesin sen lopulta ota pois-anna mulle-tädiksi. Hän siis juuri noin omaishoitajana, väsyi ja vaati ja voivotteli, ruokki mummun kaunaa muita lapsiaan ja sukua kohtaan, otti käyttöön mummun tavarat ja vähän rahatkin. Alussa hoitoa olikin jaettu, mutta vähitellen täti otti tai otatti avaimet pois ja muutenkin sulki omaiset ulos. Ei sitten oltu tarpeeksi määrätietoisia tai vahvoja, annettiin mummun sitten olla. Ja siitä on kuultu pitkin kyliä.
Miten tiedän näin hyvin? Olin pitkään luottohenkilö kaikille kolmelle osapuolelle, mummulle, tädille ja muille sisaruksille. Jokaisella oma tarinansa. Vasta kun aloin saada todisteita esim. puheluäänitteistä, pankin tiedoista ja tädin omista lipsautteluista, alkoi sankari-omaishoitajan sädekehä himmetä.
Asioissa on siis monta puolta. Auttaja lähenee, muut etääntyvät. Kierre on valmis. Suosittelen perhekokousta, mieluiten jonkusn sosiaalipuolen ihmisen kanssa. Ratkaisu voi löytyä läheltäkin, jos ap on valmis vastuusta luopumaan.
Äitisi tuossa syypää on. Juoksuttaa, ja sinä juokset. Hyvä että sisaruksillasi on parempi itsetunto!
Huh, hyvä että jollekin muullekin pisti tuo silmään ja mieleen. Tosiaan ei ole lasten velvollisuus hoitaa vanhempiaan, ainoa itsekäs tässä on äitisi.
Av:n vakiotyyli taas käytössä, eli aloittajalle lava paskaa niskaan.
Olen itse seurannut vähän samantyyppistä tilannetta, jossa isäni on yksi kolmesta veljeksestä. Vanhempansa ovat jo laitoshoidossa, eri paikoissa tosin. Isä jäi eläkeputkeen, kun äitinsä sairastui ja samalla muistihäiriöinen miehensä siirrettiin palvelutaloon. Toki hänellä on eniten aikaa tavata vanhempiaan, hoitaa isänsä lääkärikäynnit jne, mutta muut veljekset ovat melko tehokkaasti vieraannuttaneet itsensä vanhempiensa hoidosta. Lähinnä siitä, että kävisivät katsomassa piristämisen vuoksi.
Uskon, että näin on käynyt ap myös sinun tapauksessasi. Sisarukset ovat tottuneet sinun hoitavan äitisi ja ajatelleet, että tuo rahallinen korvaus jotenkin kattaa sen. Ihmisellä on taipumus mennä sieltä, missä aita on matalin. Nyt, kun heidänkin pitäisi muuttaa omaa elämänrytmiään, se ei tunnu onnistuvan ja tadaa, helppo syyllinen oletkin sinä. Jos tähän nyt ei liity mitään muuta valta-asetelmaa, jota et meille kerro.
Minun isosiskoni rähisi nuorena sitä, kuinka hän joutuu hoitamaan pikkusiskoani - että "äitini on huono äiti, eikä siihen kykene".
Sitten kun pikkusisko kasvoi, isosiskoni keksi syöpäsairaan ystävän, jonka luona ravasi, koska "tätä ei kukaan muu auta".
Sitten kun syöpäsairas tokeni, isosiskoni keksi yhdistystoiminnan. Raatoi ja riehui kahdessa yhdistyksessä, koska "kenestäkään muusta ei ole mihinkään".
Sitten isosiskoni löysi miehensä, jota piti tukea ja auttaa tauotta, koska "tällä oli ollut kaamea lapsuus ja tää tarvitsi tukea".
Sitten kun mies hikeentyi "tukemiseen", isosiskoni keksi, että hänen pitää pelastaa minun lapseni, koska "näillä on niin huonot vanhemmat, jotka ei pärjää ilman tukiverkkoa".
No kun me hermostuttiin koko ajan kotiin tunkevaan tuppusukulaiseen, isosiskoni paketoi siihen asti ihan terveen äitini ja ryhtyi hoivaamaan "omaa rakasta äitiään" ja arvatkaapas miksi: "SIKSI KOSKA KAIKKI MUUT ON ITSEKKÄITÄ PASKOJA, EIVÄTKÄ OSAA MITÄÄN". Joten hänen pitää _uhrautua_.
Alatteko nähdä tiettyä toistuvaa käytöskaavaa?
Niin ikävää kuin se onkin, niin kukaan ei elä ikuisesti, ei edes äitisi. Joten perinnönjaosta saattaa tulla kamala. Sulla on tosiaan kusipäiset sisarukset. Nyt pistät kovan kovaa vastaan. Joko vuoroviikot tai äiti laitoshoitoon.
Mulla on tällä hetkellä pienet lapset ja töissä käyn, joten sanon suoraan että jos mun pitäisi hoitaa oman äitini asiat siinä sivussa, niin tuskinpa mulla paukut riittäisi revetä joka suuntaan. Ymmärrän sua täysin. Älä suostu syntipukiksi ja paskapuheitten kohteeksi!
Uhri-kynnysmatto vikisee.
Mitähän hyötyä syyllistämisestä ja kouhkaamisesta on?