Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

Puolustaudutaan suu vaahdossa väitteiltä, joita ei koskaan esitetty.



Tässähän on tolkutettu moneen kertaan, että innostumattomuuskin on normaalia.



Joku ahdistuu keskustelusta ja oman mielipiteen esittämisestä. Pitääkö keskustelu sen varjolla kieltää?



Kouluttaja nyt ainakin tietää, että ihmiset ovat erilaisia. Nolostuvat, ahdistuvat, tympiintyvät jne. näyttävät ajattelevan itse olevansa vääränlaisia. Ei teidän tarvitse olla sen kummempia tai tavoitella muilla olevia ominaisuuksia. Te olette yhteisön jäseniä MUTTA olkaa sitä sellaisina kuin olette, älkääkö soimatko muita tai vaatiko muita muuttumaan.



Jokainen osallistuu omanlaisenaan ja vie mukanaan mitä vie. Tai on viemättä.

olen korkeasti koulutettu asiantuntija, arvostettu ja osaava omalla erityisalallani. Olen silloin tällöin joutunut tälläisiin "yhteishenkeä kohottaviin" typeryyksiin mukaan. En koe ahdistusta, en nolostu, en ole ujo. Mutta minusta aikuisten väkisin leikittäminen vain on todella idioottimaista ja typerää, eikä sillä saavuteta mitään sellaista, mitä ei pystyttäisi saavuttamaan älykkäämin keinoin. Milloinkaan nämä "vapauttavat leikit" eivät ole johtaneet työyhteisöissäni mihinkään positiiviseen kehitykseen.

Muakin enimmäkseen vituttaa, ja ihan periaatteestakaan en halua alentua tekemään täysin vasten tahtoani jotakin, missä en näe mitään mieltä. (Tähänkään mennessä kukaan ei ole onnistunut perustelemaan, mitä hyötyä minulle olisi tuosta ihan oikeasti.) Kyse on siis ihan periaatteestakin. Koska ideologisella tasolla olen tiettyä mieltä kyseisistä pakotetuista leikeistä, haluan seistä suorassa ja ilmaista mitä mieltä olen. Se ei todellakaan ole helppoa, koska kieltäytyjiin suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan. Se on oikeastaan tosi mielenkiintoinen ilmiö. Voisiko se niin kovin negaviivinen suhtautuminen kanidiscoja vastustavia kohtaan kummuta siitä, että kanidiscoon suostuvat pitävät vastustajia jotenkin "pettureina" kun eivät menekään porukan mukaan nolaamaan itseään?

On minulla mukana jotain nolouttakin. Olen ollut jossain määrin koulukiusattu ja ihmisten katseiden alla oleminen jo sinällään on vähän stressaavaa. Se on kuitenkin ihan ok, kun sille esillä ololle on jokin oikea syy. Kanidiscoissa ei sitä oikeaa syytä ja perustelua ole, koska siitä puuttuu se todellinen pointti. Esiintymisjännitykseeni ei vaikuta mitenkään positiivisesti se, että minut pakotetaan tekemään jotakin järjetöntä.

Puolustaudutaan suu vaahdossa väitteiltä, joita ei koskaan esitetty.

Tässähän on tolkutettu moneen kertaan, että innostumattomuuskin on normaalia.

Joku ahdistuu keskustelusta ja oman mielipiteen esittämisestä. Pitääkö keskustelu sen varjolla kieltää?

Kouluttaja nyt ainakin tietää, että ihmiset ovat erilaisia. Nolostuvat, ahdistuvat, tympiintyvät jne. näyttävät ajattelevan itse olevansa vääränlaisia. Ei teidän tarvitse olla sen kummempia tai tavoitella muilla olevia ominaisuuksia. Te olette yhteisön jäseniä MUTTA olkaa sitä sellaisina kuin olette, älkääkö soimatko muita tai vaatiko muita muuttumaan.

Jokainen osallistuu omanlaisenaan ja vie mukanaan mitä vie. Tai on viemättä.

Lue nyt ihan oikeasti tämä ketju ja sano sitten mitä kieltäytyjistä ollaan mieltä. Jopa tämä kanikouluttaja oli sitä mieltä, että kanidiscoa vastustavilla on defenssejä ja he eivät etene kehitysprosessissaan. Ei se, että jossakin retorisesti todetaan "innostumattomuus on normaalia" kumoa sitä yleiskuvaa, joka syntyy. Jopa kieltäytyjiin positiivisimmin suhtautuvat kanidiscoilijat ovat ainakin tässä ketjussa olleet sitä mieltä, että kieltäytyjillä on kehittymisen paikka (eli todellinen tavoite on aina pyrkiä kanidiscoiluun mukaan, kieltäytyminen on alempi kehitysaste).

Tarjoan paskaa, ja jos joku siitä ahdistuu niin oma vika ja jos joku ei niin oma asiansa ja ylipäänsä ihan sama mikä vaikutus on ja joka tapauksessa se on aina asiakkaan oma vika, jos ei maistu.

Jos kuulutte siihen porukkaan, niin ok, asia loppuun käsitelty?



On mahdotonta löytää yhtäkään asiaa maailmasta, joka käy ah niin ihanasti aivan jokaiselle ja sopii jokaisen tavoitteisiin yhtäaikaa.

Jos kuulutte siihen porukkaan, niin ok, asia loppuun käsitelty?

On mahdotonta löytää yhtäkään asiaa maailmasta, joka käy ah niin ihanasti aivan jokaiselle ja sopii jokaisen tavoitteisiin yhtäaikaa.

No ei tietenkään, mutta joku häpy siinä toiminnassa voisi kuitenkin olla. Tämä ei kuitenkaan ole sitä "kevyttä leikkiä" vaikka joku niin väittikin.

- leikittiin, että on aamu ja yksi kerrallaan jokainen työntekijä lähetettiin ulos luokasta ja sen piti tulla takaisin ja sanoa 'huomenta' niin, että kaikille tulisi hyvä mieli. Siinä harjoiteltiin mukavaa tervehdystä, jota pitäisi jatkossa harjoitella työpaikalla, että aamu alkaisi kaikilla hyvin.

tungettua pakkopositiivisuutta, joka sopis paremmin lastentarhaan ja joka saa aikauisella ja muita ystävällisesti tervehtivällä lähinnä niskakarvat pystyyn.

Jos nyt ajattelen omalle kohdalleni tätä aamuterveyhdysasiaa, niin sen sijaan että kaikki opettelisivat jonkun mairean tervehdyksen, olisi paljon kiinnostavampaa vaikka se että (YHDEN LYHYEN vapauttavan leikin jälkeen) kaikki kertosivat, minkälaisia niitten aamut yleensä on. Ja miten he haluaisivat, että heitä tervehdittäisiin. Jollakin voi olla aamuisin aina tosi kiire eikä joutais yhtään jutella. Joku on istunut jo tunnin junassa ja kaipaa hetken juttuseuraa ja aamukahvia. Joku voi olla karsean aamuäreä. Jos se että kuulis muitten ihmisten aamurutiineista voisi avata silmiä sille miksi joku vaan ärähtää aamulla (vietyään hoitoon lapsen jolla on tarhailu alkanut huonosti).

Jos nyt ajattelen omalle kohdalleni tätä aamuterveyhdysasiaa, niin sen sijaan että kaikki opettelisivat jonkun mairean tervehdyksen, olisi paljon kiinnostavampaa vaikka se että (YHDEN LYHYEN vapauttavan leikin jälkeen) kaikki kertosivat, minkälaisia niitten aamut yleensä on. Ja miten he haluaisivat, että heitä tervehdittäisiin. Jollakin voi olla aamuisin aina tosi kiire eikä joutais yhtään jutella. Joku on istunut jo tunnin junassa ja kaipaa hetken juttuseuraa ja aamukahvia. Joku voi olla karsean aamuäreä. Jos se että kuulis muitten ihmisten aamurutiineista voisi avata silmiä sille miksi joku vaan ärähtää aamulla (vietyään hoitoon lapsen jolla on tarhailu alkanut huonosti).

päättää mitä itsestään antaa. Jos haluaa kertoa että on jokin ongelma jonka takia aamut on joskus hankalia, niin tässä on hyvä tilaisuus kertoa. Tai sitten voi puhua ympäripyöreitä.

päättää mitä itsestään antaa. Jos haluaa kertoa että on jokin ongelma jonka takia aamut on joskus hankalia, niin tässä on hyvä tilaisuus kertoa. Tai sitten voi puhua ympäripyöreitä.

Tuokin on hyvä pointti. Jos pitää mennä keskelle lattiaa tanssimaan kanina, niin sitten pitää. Siinä ei voi hirveästi valita.

ei koskaan pääse sille aidosti kehittävälle asteelle, puhumaan niistä aamuherätyksistä jne.



jostain pitää aloittaa. useimmiten pallo on sen jälkeen juuri osallistujilla. ainahan voi kohteliaasti kysyä, että entä jos tehtäisiinkin näin, tämän kokisin ainakin minä hyödylliseksi.

ei koskaan pääse sille aidosti kehittävälle asteelle, puhumaan niistä aamuherätyksistä jne.

aamuherätysasteelle! Koko se touhu oli jotain jonka olisi voinut vetää päiväkodissa 5-vuotiaille aivan hyvin. Tässä kohtaa kyllä kiinnostaisi tietää, että mihin toi perustuu. Kai jossain täytyy olla tutkimuksia jotka osoittaa, että työilmapiiri ja -teho paranee sillä, että aikuiset laitetaan leikkimään päiväkoti-ikäisten leikkejä.

Ehkä noiden kanidiskojen ajatuksena on lähinnä noloilla yhdessä. En haluaisi uskoa, että kenenkään kouluttajan tarkoituksena on laittaa osallistujia nolaamaan itseään.

Hieman asiaan perehtyneenä tiedän, että pointtina ei ole "vapautua" kanidiskon avulla ylipäätään, vaan päästä sellaiseen yhteiseen hyväksyvään fiilikseen, jossa uskalletaan avautua ja käsitellä tärkeitä juttuja. Kanidiskon tarkoitus lienee siis lämmittely ennen asioiden käsittelyyn menoa.

MUTTA: pieleenhän se menee, jos ihmiset vain vaivaantuvat ja häpeävät.

Mitä vaikeita asioita työkaverien kanssa pitää käsitellä? Minulla on työminä ja haluan sen pysyvän sellaisena, enkä halua paljastaa henkilökohtaisia asioitani työkavereille. Taustalla ei ole mitään traumoja, oikeiden kavereiden kanssa olen hyvinkin avoin ja puhelias. Mihin tuollaisilla pupuleikeillä silloin tähdätään ja ennenkaikkea, mitä ovat ne asiat joita työkavereiden kanssa pitäisi käsitellä?

miten kauan niitä noloja leikkejä pitää leikkiä, jotta pääsee sille tasolle, että voisi puhua esim. aamuherätyksistä tai ylipäätään työpaikan asioista.



Ja miksi on niin, että sille tasolle on päästävä nolojen leikkien kautta? Onko olemassa jokin taso, jonka alle jäävät eivät saa puhua aamuherätyksistä? Miksi tällainen taso on luotu?



Miksi pitää ensin kehittyä kanidiskoilijaksi ennen kuin voi puhua itse asiaa?

Oletko sitä mieltä ettei ihmisellä saisi olla työminää? Joka ei siis halua näyttää säälittäviä kanidiskomuuvejaan ja ylipäänsä haluaa pitää vähän etäisyyttä työkavereihin? Onko tällainen työminä aina työyhteisön kannalta paha asia? Mitä perusteluja sille olisi?

Tää on kyllä yks uskomattomimmista pitkään aikaan. Aikuiset ihmiset paasaa kanidiscoista suu vaahdossa... Voin hyvin ymmärtää, että tuollainen saattaa ketuttaa ja ahdistaakin ehkä, jos oikein huonosti sattuu, mutta että jotkut ottaa tän näin vakavasti, hämmästyttää mua. Ja en nyt tarkoita vain tuota pupudiscoilua (hih, mikä termi), joka oikeasti kuulostaa hyvin erikoiselta sovellukselta työhyvinvoinnin kehittämisen saralta, vaan ihmettelen miten angstisesti ihmiset suhtautuu muihinkin esim. kevyisiin tutustumisleikkeihin. Ootteko koskaan ajatellut, että se, että tuntee hiukan enemmän toista ihmistä ja osaa katsoa hiukan (paino sanalla hiukan) myös sen työminän taakse, voi helpottaa yhteistyön tekemistä ja toisen ymmärtämistä kummasti?

En minä ainakaan mene tyky-päiville siviili-itsenäni, vaan ihan samana ammattilaisena kuin duuniinkin. Ei mun ammattiminäni silti mikään pökkelö ole, vaikka jännitänkin. Suhtaudun yleensä aika uteliaasti ja ennakko-oletuksettomasti kaikkeen tuollaiseen. Itsestä tosiaan kiinni, mitä mistäkin saa. Ja suun voi kyllä avata, jos joku juttu tuntuu pahalta. En ole kyllä ikinä osallistunut mihinkään tilaisuuteen, jossa olisi ollut PAKKO tehdä yhtään mitään, ja tämän on myös vetäjä maininnut.

toistensa kanssa lähtee tavallisesti erilaisista odotuksista. Jos jokainen vaikka kertoisi ringissä, että miten _haluaisi_ että häntä tervehdittäisiin aamulla, (ja mielellään saisi vitsailla ja nauraa) niin silloin voisi tulla ne odotukset näkyviksi. Ei niin että kaikki oppisivat tervehtimään toisiaan juuri oikealla kouluttajan masinoimalla tavalla, vaan että jokainen tajuaisi että ihmisillä on tämän ja kaikkien muiden asioiden suhteen erilaisia odotuksia ja toiveita eikä ihmisten käytöstä kannata ottaa henkilökohtaisesti jos se riitelee omien odotusten kanssa (suora epäkohteliaisuus tietty erikseen).

että niihin on yleensä alkuun helpompi osallistua kuin alkaa sävellellä omiaan. Pehmeä lasku siihen todelliseen osallistumiseen.



Jokaisella on ihan varmasti vapaus toimia omalla persoonallaan noissa. Kannattaa kokeilla.

Jokaisella on ihan varmasti vapaus toimia omalla persoonallaan noissa. Kannattaa kokeilla.

sellainen että siitä seuraa hyviä asioita. Yksi kaikkein raivostuttavimpia sanontoja "on ole vain oma itsesi". Paskaa. Ole vain oma itsesi, jos olet ulospäinsuuntautunut, rento, osaat nauraa itsellesi ja pitää hyvää showta blaa blaa. Jos olet jotain muuta, kannattaa ottaa suodattimet käyttöön. Nimimerkillä kokemusta todellakin on.

En ole kyllä ikinä osallistunut mihinkään tilaisuuteen, jossa olisi ollut PAKKO tehdä yhtään mitään, ja tämän on myös vetäjä maininnut.

Ja sit jos ei suostu vapauttavaan kanidiscoon, kouluttaja on sitä mieltä että terapia olisi tarpeen :D.