Voi hemmetti noita päälle kolmevitosia lapsettomia kavereita!
Mä alan jo pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että lapseton lähes nelikymppinen ihminen on lähes poikkeuksetta helvetin itsekäs ja lapsellinen!
Kaveri laittoi viestiä, että hänen kaverinsa perui jonkun keikalle menon, joten lähdenkö mukaan. No sattuu olemaan muita suunnitelmia, joten vastasin kieltävästi. Tähän sain pitkän kitinän, että mä en nykyään kuulemma lähde koskaan mihinkään jne. Samaisen kaverin synttäreille olen kyllä menossa ensi kuussa, välihuomautuksena. Sitten valitettiin vielä lisää, että en lähde edes helmikuussa hänen järkkäämää naisten viikonloppua viettämään. Sattuu vaan olemaan lasten loma samaan aikaan ja omia reissuja sovittu... Tähän vastas oli se, että hänellä ei ole enää ystäviä täällä, plaah.
Eikä tämä ole ainoa kavereistani, joka tuntuu olevan hemmetin itsekeskeinen! Ja jokainen näistä ovat lapsettomia. Liekö tämän aiheuttaa se, että koko maailma pyörii oman navan ympärillä, eikä tajuta että muilla on muutakin elämää ja muitakin rahanmenoreikiä kuin jotkut pippalot. Ja pippaloissa ei ole mitään pahaa, mutta en mä ihan oikeasti repeä, enkä edes jaksa revetä jokaiseen!
Kommentit (71)
fb:sta yli 35 lapsettomien ja välillä nuorempien lapsettomien joukossa. Ihme piikettelyä pariskunnille/lapsiperheille ja lapsellista lässytystä omien "heimolaisten" seinille.
Työpäivän jälkeen ovat ihan raatoja ja eivät jaksa kuin sohvan kulmassa naputella valituksiaan faceen ja odotella BB:tä alkavaksi. Just viimeisillä voimilla saavat kissalle ruuan annettua
Lisäyksenä vielä se, että he ovat AINA niin tolkuttoman väsyneitä. "Kun pitää siivota ja pestä pyykkiä jne." Ja hehän siivoavat. Kämppä hohtaa kirkkaudessaan ja silti luututaan kuin viimeistä päivää. Nukutaan päiväunia ja pitkälle päivään viikonloppuisin, mutta aina väsyttää. Itsekeskeisiä, suurin osa. He ovat jääneet sinne murrosikäisen tytön tasoon, jossa minäminäminä, vain minun tarpeillani on merkitystä. No okei, on heillä melkein kaikilla joko kissa tai koira, ja se on sitten se maailman napa, omansa lisäksi.
Minulla ei ole kissaa, en ole koskaan katsonut BB:tä enkä ole pitkienkään työpäivien jälkeen mikään raato. Nousen yleensä jo kello 6, vaikka ei olisi tarviskaan. En biletä.
Niin ja olen lapseton ainakin vielä.
Työpäivän jälkeen ovat ihan raatoja ja eivät jaksa kuin sohvan kulmassa naputella valituksiaan faceen ja odotella BB:tä alkavaksi.
Just viimeisillä voimilla saavat kissalle ruuan annettuaLisäyksenä vielä se, että he ovat AINA niin tolkuttoman väsyneitä. "Kun pitää siivota ja pestä pyykkiä jne." Ja hehän siivoavat. Kämppä hohtaa kirkkaudessaan ja silti luututaan kuin viimeistä päivää. Nukutaan päiväunia ja pitkälle päivään viikonloppuisin, mutta aina väsyttää. Itsekeskeisiä, suurin osa. He ovat jääneet sinne murrosikäisen tytön tasoon, jossa minäminäminä, vain minun tarpeillani on merkitystä. No okei, on heillä melkein kaikilla joko kissa tai koira, ja se on sitten se maailman napa, omansa lisäksi.
Kuka teille muka haluaa kertoa yhtään mistään oman elämänsä asioista, kun teidän ongelmat on aina niiiin paljon suurempia ja tärkeämpiä... Jos ystävällä on kiire, niin teilläpä se vasta kiire onkin äitinä ja jos ystävää väsyttää niin teitä se vasta oikeasti väsyttääkin, äitejä kun olette. Ja lapsettomat on sitten niitä omahyväisiä, joopa joo :)
Eipä silti, en usko että tuolla tavalla äitiyden ylentämät ovat kummoisia ystäviä olleet ennen lapsiaankaan, nyt on vain lasten myötä löytynyt "hyväksyttävä" keino kiillottaa sitä omaa kruunuaan.
Ei ole estettä lähteä joskus toistä suoraan treeneihin tai 20-21 pelaamaan. Ihmettelen enemmänkin naisia jotka tekevät lapsia miehienkanssa joiden menot on tärkeämpiä kuin naisen. Meillä isä ja äiti hoitaa lapsia ihan yhtäpaljon.
Ehkä tässä ap:n tapauksessa nyt ei ollut ongelmana lapsellisuus tai lapsettomuus vaan se että joku olettaa toisen olevan aina valmiina lähtöön. Aika harva meistä on vailla mitään sitoumuksia tai ennakolta sovittuja tapaamisia, olkoon sitten millaisessa perhetilanteessa tahansa.
Työpäivän jälkeen ovat ihan raatoja ja eivät jaksa kuin sohvan kulmassa naputella valituksiaan faceen ja odotella BB:tä alkavaksi.
Just viimeisillä voimilla saavat kissalle ruuan annettuaJa tällaisten kommettien sanoja voisi hiukan katsoa peiniin ja ottaa itsekin ne itsekkyyden lasit pois silmiltä. Jos joku on väsynyt niin ei kukaan toinen voi siihen sanoa että minä olen varmasti väsyneempi kuin sinä. Tai jos jollain on rankkaa, niin aivan samoin se on subjektiivinen kokemus eikä sitä voi arvottaa siihen millaista jollakin toisella on. Ihan yhtä hyvin se lapseton voi olla valvonut unettomuuden vuoksi koko yön ja sitten tehnyt rankan työpäivän. Ei se eroa mitenkään siitä, että joutuu valvomaan vauvan takia.
Ei ole estettä lähteä joskus toistä suoraan treeneihin tai 20-21 pelaamaan. Ihmettelen enemmänkin naisia jotka tekevät lapsia miehienkanssa joiden menot on tärkeämpiä kuin naisen. Meillä isä ja äiti hoitaa lapsia ihan yhtäpaljon.
joka pyyntöön mukaan, vaikka kuinka siellä kotona on se isä.
"Olenpa vain pannut merkille, että lapsettomat ovat itsekkäitä, mitä tulee heidän järkkäämiin menoihinsa. Niihin pitäisi revetä, vaikka sattuu oelmaan muuta menoa jo kys. ajankohtana sovittuna. t.ap"
Kyllä sä vaan olet näköjään ihan aidosti tyhmä nainen. Ei voi mitään. Voi voi. Yleistät jonkun parin hassun _oman tuttusi perusteella_ melkoisen määrän ihmisiä! Sellainen jos mikä on ihan puhdasta tyhmyyttä ja jopa ILKEYTTÄKIN. Minkäs verran on tullut kouluja käytyä? Sydämen sivistys ei ainakaan ole sinuun päässyt missään tarttumaan..
Mutta hakkaa sä vaan tyhmien tuttujesi kanssa päätäsi seinään, olet kyllä ansainnutkin just tuollaista seuraa. Mulla kyllä on itseasiassa kaksikin hyvää ainakin toistaiseksi lapsetonta ystävää, ja se on aikalailla sivuseikka ylipäätään ystävyydessämme, että kuka on äiti ja kuka ei. :)
Vika on sun "ystävissä", tuskin he muuttuisivat vaikka saisivat lapsia. On todella hölmöä vinkua kenenkään menoista, jos ei ole tarpeeksi ajoissa sopinut tapaamista.
Minun ystäväpiirissäni käy aika usein niin että jos joku yrittää sopia edes samalle viikolle jotain, kenellekään ei sovi. Joskus joudutaan sopimaan kuukausikin etukäteen että saadaan kahdelle ihmiselle raivattua yhtäaikaa vapaata kalenterista. Ihan yhtä usein esteitä on lapsellisilla ja lapsettomilla.
Tuijotat omaan napaasi ja näet vain itsesi ja lapsesi? Jos SINUN lapsilla on lomaa koulusta, ja SINULLA on sovittuja menoja, onko siis ilkeää pyytää SINUA silloin reissuun? Itse ainakaan lapsettomana ollut missään määrin tietoinen esimerkiksi koululaisten loma-aikatauluista, miksi olisin ollutkaan?
Ja tuohon väsymykseen, mielestäni teidän asenne on äärimmäisen loukkaava. Ehkä teidän kannattaisi mennä tosiaan itseenne, ja miettiä asioita. Mutta olette varmaan itse niitä BB:tä tuijottavia, bilettäviä entisiä lapsettomia?
että ymmärrän hyvin ystävääsi, joka ei jaksa koko ajan olla sosiaalinen, koska on asiakaspalveluammatissa töissä. Minäkin tarjoilijana haluan vähät vapaani viettää joskus ihan yksin omissa oloissani, kun ei vaan enää jaksa hymyillä luontevasti, eikä edes hymyilytä. ihmiset ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat puhtaasti irtiottoa muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista. tämä oli siis vastaus 9lle. ja monasti töissä olen huomannut, että äidit voivat tavata ystäviään keskellä päivää, vaikka lapsilla uniaika olisikin. siinähän ne sitten nukkuvat, kun aikuiset puhuvat keskenään, eikä mitään ongelmia. nää on vaan järjestelykysymyksiä nähtävästi.
Mäkin alan samalle tasolle. Hmmmm, mitähän sitä keksisi, odottakaas. Joo... se on kuulkaas niin että kaikki joilla on vaikkapa... no vaikkapa keltaiset kumisaappaat, tuijottavat joka ilta bb:tä tai muuta roskaa. Joo, siis ihan varmasti se on niin, eikä siihen voi kukaan väittää järkevinkään argumentein yhtään mitään vastaan! Ai miten niin ei ole televisiota josta edes katsoisit moista roskaa, no kuule hitto sentään ihan varmasti katsot kun minä suuri ja suorastaan yli-ihmismäinen äiti-ihminen nyt niin tässä sanon. Nih. SE nyt vaan on niin, nih.
Todella aivan yhtä tasokasta ***kaa tämä koko aloitus. :DD
Oletko ajatellut miltä kaveristasi tuntuu kun on niin vanha ja lapseton, vieläpä sinkku? Usein varmaan tosi pahalta ja luuserimaiselta. Ne keikat ja happeningit on sinkun elämän suola, ja mahdollisuus myös vähän katsella vastakkaista sukupuolta.
Me kaikki perheelliset ja miehelliset olemme vain tosi onnekkaita. Ja vieläkin onnekkaampia, jos kaverit suorastaan kinuvat meitä jonnekin. Se pitäisi minusta ottaa enemmän kohteliaisuutena...
Sinkulle kaverit ovat ykkösiä, sulle perhe. Kai itsekin muistat, miten tyttökaverit oli ennen vakiintumista kuin oma perhe? Kaverillasi ei vain ole ollut onnea päästä samaan kuin sinä.
Minusta tuossa on vähän perääkin, kuinka nyt voisi asettua toisen ihmisen asemaan, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään...omassa kaveripiirissä huomattu
Yksikin kaveri laittoi fb:hen linkin, että oli tehnyt leikkimielisen ikätestin, jossa hänen henkinen ikä oli 15 v., ja aivan ylpeänä laittoi! Myötähäpeä oli kova. Pukeutuminen on myös sitä spagettiolkaintoppilinjaa...ei siis siistiä 35+ pukeutumista.
jotka haluavat olla ja ovat henkisesti kakaroita riippumatta todellisesta iästä. Syvää vastenmielisyyttä tunnen niitä kohtaan, joiden mielestä tietyssä iässä on oltava olemukseltaan tietynlainen.
Yksikin kaveri laittoi fb:hen linkin, että oli tehnyt leikkimielisen ikätestin, jossa hänen henkinen ikä oli 15 v., ja aivan ylpeänä laittoi! Myötähäpeä oli kova. Pukeutuminen on myös sitä spagettiolkaintoppilinjaa...ei siis siistiä 35+ pukeutumista.
jotka haluavat olla ja ovat henkisesti kakaroita riippumatta todellisesta iästä. Syvää vastenmielisyyttä tunnen niitä kohtaan, joiden mielestä tietyssä iässä on oltava olemukseltaan tietynlainen.
Huippua miten jotkut on niin ikäuskovaisia. Eräs tuttuni harmitteli tässä vähän aikaa sitten, että haluaisi ostaa Hennesiltä neulepaidan (oli nähnyt kuvastossa siis mieleisensä neuleen), mutta ei voi koska yli 30-v. äiti ei kuulemma saa shoppailla Hennesillä:D
Minun ystäväpiirissäni on kyllä käynyt niin, että lapselliset ja lapsettomat ovat kuin luonnostaan etääntyneet toisistaan. Itse lapsettomana en tohdi häiritä kiireistä vauva ja taapero -rumbaa elävää ystävääni kuin todella harvoin. Enkä silloinkaan pyydä lähtemään mihinkään, kysyn vain että kuinkas kotona menee.
Sitten niiden (toistaiseksi) lapsettomien ystävien kanssa käydään lenkillä, elokuvissa, istutaan iltaa viinilasin ääressä ja matkustellaan. Tehdään siis lapsettomien juttuja.
Lapselliset viettävät iltansa ja viikonloppunsa pääsääntöisesti kotona oman perheen kanssa.
mut sen verran itse lapsettomana voin sanoa, että joskus oikeasti tuntuu ettei ole enää yhtään ystävää. Olen ainoa yksin elävä kaveriporukassa. Ja olen kateellinen niille perheellisille, tai vaikka edes seurusteleville. Joskus olen itsekin kimpaantunut perheelliselle ystävälle samalla tavalla, mutta se johtui ihan siitä että olin saman tekemis ehdotuksen suhteen saanut kaikilta ystäviltä pakit ja olo oli suorastaan epätoivoinen. Olisin todella kaivannut juuri silloin jutteluseuraa (kyse ei ollut bielttämisestä). No mmyöhemmin pyysin anteeksi ja kerroin suuttumiseni syyn ja saatiin asiat selvitettä. Joskus on oikeasti rankkaa elää yksin.
niin, itseeän, perhettään kuin ystäviään kohtaan. Meillä on 3 lasta, mutta yritän silti pitää tiivistä yhteyttä ystäviin. Niistä enää 3-4 on sinkkua, mutta en ole huomannut että heidän kanssaan olisi hankalampaa. Ehkä juuri toisinpäin. Jos haluat seuraa lasilliselle tai leffaan tai konserttiin soitan usein juusi sinkuille, sillä he lähtevät helpommin ilman aitataulujen totaalista uudelleenmuokkausta. Samoin itse esitän heille joskus helpompaa. Sanon vaikka puhelimessa että lähden mielelläni! Ja sitten vasta mietin että mitenhän se onnistuu ja onko mies kotona silloin, jotta voisi katsoa lapsia. On niin ihanaa että ystävyys on säilynyt ja että juteltavaa on muutakin kuin lapset.
Miettikää sitä että kun lapset hieman kasvavat niin tulee teille liian kiireisill ekotiäideillekin ikävä vanhoja tuttuja. Itse en aio siis ystävyytä laittaa siksi aikaa jäähylle.
niin, itseeän, perhettään kuin ystäviään kohtaan. Meillä on 3 lasta, mutta yritän silti pitää tiivistä yhteyttä ystäviin. Niistä enää 3-4 on sinkkua, mutta en ole huomannut että heidän kanssaan olisi hankalampaa. Ehkä juuri toisinpäin. Jos haluat seuraa lasilliselle tai leffaan tai konserttiin soitan usein juusi sinkuille, sillä he lähtevät helpommin ilman aitataulujen totaalista uudelleenmuokkausta. Samoin itse esitän heille joskus helpompaa. Sanon vaikka puhelimessa että lähden mielelläni! Ja sitten vasta mietin että mitenhän se onnistuu ja onko mies kotona silloin, jotta voisi katsoa lapsia. On niin ihanaa että ystävyys on säilynyt ja että juteltavaa on muutakin kuin lapset.
Miettikää sitä että kun lapset hieman kasvavat niin tulee teille liian kiireisill ekotiäideillekin ikävä vanhoja tuttuja. Itse en aio siis ystävyytä laittaa siksi aikaa jäähylle.
lapsettomiin ystäviin. Kuten alussa kerroin, olen menossa ystävän synttäreille ensi kuussa. Keikkailtana oli menoa ja helmikuussa on tosiaan bileviikonloppuna lasten loma ja voidaan olla ulkomailla samaan aikaan, siksi ilmoitin että en ole tulossa.
ja mitä muuta tässä väitätkään. Olenpa vain pannut merkille, että lapsettomat ovat itsekkäitä, mitä tulee heidän järkkäämiin menoihinsa. Niihin pitäisi revetä, vaikka sattuu oelmaan muuta menoa jo kys. ajankohtana sovittuna.
t.ap