Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

jo illalla kotona, paheni yön aikana niin kovin, että ambulanssilla jouduin sairaalaan.



Kaavinta tehtiin sitten seuraavana päivänä, kun ne lääkkeet eivät kuitenkaan tyhjentäneet kaikkea.

tehtiin viikoilla 9+0. alkoi pieni vuoto jo samana päivänä, joka yltyi sitten kaksi päivää myöhemmin emättimeen laitettujen tablettien jälkeen. Kipuja oli, mutta panacodin avulla pärjäsi. ei ongelmia.

kuolleet kaksi alkiota näkyivät ultrassa viikolla 8 + 5. Siitä odoteltiin viikko luonnollista keskenmenoa, mutta sitten halusin itse lääketieteellisen tyhjennyksen. Ensimmäiset cytotecit toimivat kyllä -- rajua vuotoa 3-4 päivää, kuukaustistyyppistä vuotoa ja lopltua tiputtelua viikko, pari mutta raskaustesti yhä positiivinen. Niinpä uusi annos cytoja ja uudet vuodot ja kivut -- hbg tippui aika lailla ja olin aika mieli matalana, kun kaavintaan joutuminen häilyi koko ajan peikkona. lopulta kohtu tyhjeni ja sekä testi että ultra todisti että uuteen yritykseen lähdetään puhtaalta pöydältä.



Mutta kipeää kävi, kauan kesti ja oli henkisesti ja fyysisesti todella uuvittava kuukausi.

Vuoto alkoi heti ja kesti pari päivää "ei pahana mutta kipeänä". Sitten muutaman päivän päästä alkoi kunnon tulva, joka kesti yhden aamun + runsasta kuukautisvuotoa aikansa. 3 viikon päästä (lääkkeiden otosta) vuoteli edelleen, mutta kävin gynellä jonka mukaan kaikki ok (ultras). Siitä muutama päivä alkoi kauheat "menkat", jotka kesti 2 viikkoa. Lääkäriin ja hormonilääkkeet -kun hormonit sekaisin. Viikko tai pari vuodotta, sit taas loristiin. Gynelle ultraan -tääl onkin jäänyt jotain ja kaavintaan. Kaikkineen kesti reilu 2kk!!! Siteitä kului muutama kymmenen pakettia ja rahaakin paloi useampi satanen erinäisiin yksityislääkäri ja polimaksuihin. Toivottavsti sinulla menee helpommin!

Itselläni on lääkkeellinen raskaudenkeskeytys takana, oli ihan hiljattain.



rv oli 8+2



Ensimmäisen suun kautta otettavan tabletin jälkeen ei tullut huono olo, mutta pientä olematonta vuotoa alkoi tulla vuorokauden kuluessa lääkkeen otosta.



toinen vaihe oli itselläni kivulias, mutta pahin vaihe ei onneksi kestänyt kuin tunnin verran,

ja kipulääkkeet auttoivat.



pahimmalta tuntui raskausmateriaalin poistuminen, mutta en kuitenkaan kadu päätöstäni, huolimatta vuodatetuista kyyneleistä

joku kirjoitti että ''ambulanssilla sairaalaan'', eikö teille siis tehty tätä sairaalassa? Itse olin osastolla sisällä ja minun piti synnyttää kuollut sikiö sellaiseen metalliseen ämpäriin.. olin tosin jo viikolla 18.. vaatikaa että lääkäri ultraa että kohtu on tyhjä.. itselläni nousi tästä muutaman päivän päästä tulehdusarvot pilviin ja takas sairaalaan. Kohtuun oli jäänyt istukan pala ja jouduin kuitenkin siihen kaavintaan...

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys viikolla 5 +6 eli hyvin varhaisessa vaiheessa. Olin lukenut netistä kauhutarinoita operaatiosta ja siksi kirjoitan tänne nyt oman POSITIIVISEN kokemukseni.



Maanantaina sain ekat pillerit Kättärillä. Niistä tuli hieman huono olo, joka jatkui koko tiistain, mutta olin ihan työkykyinen koko ajan. Verenvuoto alkoi tiistaina puoleltapäivin. Vielä keskiviikkoaamuna olin töissä muutaman tunnin, otin ne määrätyt särkylääkkeet ja sitten tulin kotiin ja panin kielen alle ne 4 Cytotecia, joista tuli todella huono olo ja kuumehorkka, mutta sekin kesti vain n. tunnin, minkä jälkeen söin ja nukuin.



Verenvuoto lisääntyi sinä aikana, mutta missään vaiheessa sitä ei tullut kuukautisvuotoa enempää eikä MITÄÄN kipuja ollut. Verenvuoto jatkui kuukautisvuodon tapaisena pari päivää, kunnes tyrehtyi kupariseksi vuodoksi, joka jatkui n. viikon.



Sen jälkeen oli 3 vrk:n tauko, minkä jälkeen alkoi uusi vuoto, todennäköisesti kuukautiset jo. Ainakin se kesti saman verran ja tuntui samalta. Nyt ei ole vuotanut enää 10 päivään ja eilen tehty kontrolliverikoe todisti, että raskaushormoni on laskenut elimistössäni ja kaikki siis hyvin.



Jos en olisi lukenut niitä netin kauhutarinoita, kokemus kaikkinensa olisi ollut täysin harmiton. Moraalisia tuskia minulla ei ollut missään vaiheessa, koska tiesin 100% etten halua tätä lasta. Yksi minulla on jo.

En tiennyt, että keskeytyksen toinen vaihe on mahdollista tehdä omassa kotona!



Olin rv9. Ekan pillerin jälkeen ei mitään kipuja, mutta noin tunti toisen jälkeen alkoi niin kovat supistukset, että jalat lähti alta ja hoitaja tuli pistämään kipupiikin pyllyyn.



Olin kättärillä, viiden muun naisen kanssa samaan aikaan, sellaisessa odotustilassa. Kaikki siis laittoivat toisen vaiheen lääkkeen paikoilleen emättimeen samoihin aikoihin ja sitten istuttiin samassa huonessa toisillemme puhumatta muutaman tunnin ajan. Minun lisäkseni toinenkin nainen sai kipupiikkiä ja sängyn. Oli kyllä tosi outo kokemus olla siellä niiden muiden naisten kanssa hiljaisuudessa. Jostain syystä ei tehnyt mieli jutella.



Vuoto alkoi samana päivänä, mutta itse alkio tuli ulos vsata muutaman päivän päästä. Olin tulossa kaupasta kotiin ja tunsin, että nyt jotain isompaa tulee ulos. Siihen se oli tipahtanut, pikkuhousuilleni, enkä uskaltanut koksea/heittää sitä pois koko iltana. Se oli ikävä kokemus.

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys omasta tahdosta viikolla 7+1 , eli sain ensimmäisen tabletin sain jo sairaalassa ja emättimeen laitettavat neljä piti ottaa kaksi vuorokautta myöhemmin. No, yönä ennenkuin minun piti ottaa lääkkeet vuodin reilusti, otiin lääkkeet vielä aamulla ja kipuja oli vain vartin verran, jonka jälkeen reilu vuoto jatkui. Eli siis luin kauhukertomuksia keskeytyksestä aivan turhaan ja pelkäsin mitä tuleman pitää. On siis jokaisella täysin yksilöllistä käykö se kipeää vai ei, minulla ei käynyt.

Tein keskeytyksen kotona rv 7 ja suht hyvin se sujui. Lääkäri ei puhunut mitään mahdollisista kivuista ja särkylääkereseptinkin pyysin erikseen, kuten myös s-lomaa pahimmalle päivälle. Yksin olin kotona, kun homman tein (ei mainittu, että pitäisi joku olla paikalla) ja kipu oli kyllä yllätys, mutta minulla se kesti vain puolisen tuntia. Seuraavana päivänä ulos tuli vielä jotain isompaa, kantti ei kestänyt tutkia sisältöä kovin tarkkaan. Ei elämäni paras päivä, mutta selvisihän siitä. Varmaan kiputuntemukset ja muut ovat kovin yksilökohtaisia, mutta itse napostelin särkylääkkeitä surutta. Parempi niin kuin pyörtyä verilammikkoon...

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 01:19"]

Pakko kertoa.. Tein lääkkeellisen keskeytyksen pari vuotta sitten, kyseessä oli eitoivottu raskaus ja viikkoja muistaakseni 6. Otin ensimmäiset pillerit lääkärissä ultran jälkeen sekavin tuntein, ajattelin vain että nyt tätä ei voi enää perua. Ajoin kotiin jossa järjettömät kivut alkoivat. Muistan kuinka makasin sängyssä ja huusin, pyysin avomiestäni tuomaan kipulääkettä mutta hänellä oli PELI KESKEN olkkarissa ja huusi mulle vaan että ole hiljempaa..! Ensin pelkäsin ja lopuksi toivoin kuolevani. Loppu on sumua, en muista tuliko alkio vessaan vai sänkyyn, muistan vain kivun ja sen kuinka ajattelin että jätän tuon paskan miehen. Onneksi kaikki oli armeliaasti ohi seuraavana päivänä, myös se suhde.

[/quote]

No voi vittu mikä ukko. Onneksi jätit!

[/quote]

Just noin, onneksi jätit! Oli syy keskeytykseen mikä tahansa niin se on aika kova paikka kuitenkin - ei siihen tuollaisia pöllejä tarvita. Tsemppiä ja parempia miehiä tulevaisuudessa ;-)

Tein keskeytyksen kotona rv 7 + 6 vuonna 2010. Kivut olivat viedä järjen - kouristelin ensin lattialla patjalla (mies toi lämpötyynyjä tasaiseen tahtiin) ja sitten makasin kylpyhuoneen lattialla kuuman suihkun alla tunteja. En saanut lääkäriltä mitään panacodia tms, lääkäri tuntui olevan hyvin aborttivastainen. N. 4-5 tuntia kouristeltuani hiestä märkänä alkio putosi vessanpönttöön. 3 päivää myöhemmin jouduin ottamaan lääkkeet uudelleen kun istukan palanen oli aiheuttanut tulehduksen. Silloin vaadin itkien panacod-reseptin ja selvisin huomattavasti vähemmällä.

Tuo sadistinen lääkäri joka ei edes panacodia antanut aiheutti minulle sen, että minulla on nyt ihan kamala synnytyspelko. Jos pelkkä 7vko alkion abortointi voi aiheuttaa tuollaiset kouristukset ja sellaiset kivut että ajan- ja paikantaju katoaa, mitä tapahtuu synnytyksessä? Olen nyt 29 ja toivoisimme mieheni kanssa nyt lasta kun elämäntilanne on sopiva, mutta pelkojeni vuoksi venytän asiaa..

Vaadi sektiota? Pelkosektion saa, kun vain pyytää ja kertoo peloistaan!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:19"]

Vaadi sektiota? Pelkosektion saa, kun vain pyytää ja kertoo peloistaan!

[/quote]

Olen vähän sellainen luomuhörhö että mielummin synnyttäisin alateitse jos minusta vain olisi siihen :) Mutta pelkopolille joudun varmasti, mikä on ihan tyhmää. En olisi halunnut tuota aborttia vatvoa enää kun muuten kuin kivun ja lääkärin suhteen asia on ihan ok.

23

Ymmärrän. Itsekin toivon saavani synnyttää mahdollisimman luomusti. Ystäväni sai pelkosektion ja hänellä meni kaikki sen suhteen hyvin. Me kaikki ollaan niin erilaisia. Ystäväni kävi myös pelkopolilla, mutta jostain syystä hänen pelkonsa vain kasvoivat sielä.  Se ei sopinut hänelle ;( En tiedä mitä siellä tarkalleen ottaen sitten tapahtui.. Tsemppiä sinulle! <3

Keskeytynyt km minulla. Havaittiin viikolla 11 vastasi koko rv9. Meilläpäin tehdään sairaalassa ja hyvä niin.supisti muuten yllättävän kovaa. Jossain vaiheessa poksahti kalvopussi kun nestettä tuli ulos. Kivut vaan koveni ja aloin vuotaa rutkasti verta. Sitä tulikin niin paljon että mut juoksutettiin kaavintaan leikkurin puolelle. Vajaa leikkurissa oli mennyt vielä puoli litraa lisää. Olo oli monta viikkoa hieman hutera. Yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Toivottu lapsi olisi ollut.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:30"]

Ymmärrän. Itsekin toivon saavani synnyttää mahdollisimman luomusti. Ystäväni sai pelkosektion ja hänellä meni kaikki sen suhteen hyvin. Me kaikki ollaan niin erilaisia. Ystäväni kävi myös pelkopolilla, mutta jostain syystä hänen pelkonsa vain kasvoivat sielä.  Se ei sopinut hänelle ;( En tiedä mitä siellä tarkalleen ottaen sitten tapahtui.. Tsemppiä sinulle! <3

[/quote]

Kiitos <3 En ollutkaan puhunut asiasta vielä kenellekään muulle kuin miehelleni, joten kiitos ystävällisistä sanoista!

23

Minulle tehtiin 2 viikkoa sitten lääkkeellinen raskaudenkeskeytys vkolla 6+0. En ole vielä tehnyt jälkitestiä, joten en voi olla varma että kaikki on täysin OK, mutta ainakin kaikki vaikuttaa olevan ihan kuin ohjekirjasta: otin ensimmäisen tabletin polilla, seuraavana päivänä klo 15 4 zytotecia emättimeen ja panacodia alle; kivut olivat sen ansiosta siedettäviä ja jopa lievempiä kuin normaalit (minulla tosi vahvat) menkkakivut. Aamuyöllä heräsin lääkepöhnässä siihen, että verentulo alkoi - en halunnut katsoa, vaikka tiesin että näin aikaisessa vaiheessa ei mitään näekään. Ensimmäisen viikon tuli verta kuten kuukautisten runsaimpana päivänä ja sen jälkeen lähti hiipumaan; nyt kahden viikon jälkeen tulee enää tosi lievää rusahtavaa vuotoa. Voimia kaikille, jotka joutuvat käymään tämän läpi; onneksi vielä on harvoja ketjuja (kuten tämä), jotka eivät täyty asiattomuuksista.

Olen tämä edellinen kirjoittaja; ei mennytkään lopulta niin hyvin, kuin luulin. Jälkitarkastuksessa todettiin kohtuun jääneen vielä raskausmateriaalia, ja minulle oli ehtinyt tulla kohtutulehdus. Kaavintaan jouduin siis ja kovalle lääkekuurille.

Viikoilla 7+3 lääkkeelliseen. Kahteen kertaan tabuja sairaalassa ja ei mitään vuotoa. Kipuja helvetillisiä toisen satsin jälkeen, lattialla kontallaan. Kotiin illaksi odottamaan ja ei mitään. Seuraavalla viikolla lääkkeet mukaan kotiin ja ei edes supistuksia niistä. Seuraavalla vkolla sairaala ja kaavinta, nukutus kamala kokemus, kaulassa puutumisen tunne ja sitten onneksi lähti taju. Olo ihan ok operaation jlk. Ei vuotoja kuin niukkaa tiputtelua 2 päivää, sitten ei mitään. Taas 2 vkoa tuosta niukkaa kuukautismaista vuotoa ja menkkakipuja. Ei kuulemma menkat kuitenkaan. Kipu jatkui 3-4 pvää. Seuraavalla vkolla eli 3 vkoa operaatiosta raskaustesti itse joka neuvottiin. Ei plussaa joten kaiken pitäisi olla ok? Kuukautisia ootellessa.