Mies "ilmoitti" että lähtee kavereiden kanssa etelään matkalle..

ja mene mukaan

En edes voi mennä, minulla alkaa työt justiinsa silloin

Itse en edes haluaisi lähteä vastaavalle matkalle ,olen mielummin vaikka kotona lapsen ja miehen kanssa:(

Ja ajattele, olen hoitovapaalla, tosin töissä/lomalla matkan aikana. Tänä vuonna kävin ystävän kanssa Lontoossa. Joskus Tallinnassa, joskus Helsingissä. Mies käy joskus metsästämässä, joskus laskettelemassa, ja välillä me matkustetaan koko perhe Välimerelle. Joskus isä tai äiti isompien lasten kanssa kahden johonkin.



Mä olen hoitovapaalla, mies duunari, mä teen pikkutöitä lastenhoion ohella. Eletään nuukasti ja tehdään mitä mielitään, ei meidän tarvitse olla symbioosissa koko ajan. Ai niin, meillä on 4 lasta joten on opittu elämään erillistäkin elämää. Rakastan suunnattomasti mutta en tarvitse puolisoa kylkeeni, toisaalta rakastin yhtä paljon silloinkin kun esikoinen oli ainokainen ja silloin halusinkin elää olla ja vaikuttaa tiiviimmin.



On siis normaalia ja ihan tervettäkin, ei tarvitse huolta kantaa. Anna tilaa ja hymyile!

ehkä olen yksinkertainen, mutta mä en kyllä nyt tästä saanut oikein mitään tolkkua...

Ai niin, meillä on 4 lasta joten on opittu elämään erillistäkin elämää. Rakastan suunnattomasti mutta en tarvitse puolisoa kylkeeni, toisaalta rakastin yhtä paljon silloinkin kun esikoinen oli ainokainen ja silloin halusinkin elää olla ja vaikuttaa tiiviimmin.

En osaa ottaa kantaa tilanteeseenne, mutta yleisesti ottaen minusta on tosi tärkeää päästä itsekkin välillä reissamaan kavereiden kanssa. Ahdistava ajatus, että avioliiton myötä ei enää sitten reissata kavereiden kanssa-ikinä.

musta se vaan on outoa, että joku haluaa vapaaehtoisesti olla erossa perheestään viikonkin... Mulle muutaman päivän työreissutkin on tuskaa kun on niin kova ikävä miestä ja lapsia.

Mutta niin me ollaan erilaisia.

Näet ne matkat koko ajan vain "haluksi olla erillään". Itse menin ystäväni luo Keski-Eurooppaan juurikin viikoksi, kun meillä ei vielä ollut lasta, mutta asuimme yhdessä. Minulla oli miestä kova ikävä ja soitin hänelle joka ilta. En suinkaan mennyt matkalle päästäkseni eroon hänestä, vaan koska menin tapaamaan ystävääni. Samoin kävin joskus yksin vanhempieni luona (tosin viikonlopun vaan). Aina oli kova ikävä ja oli tosi hienoa tulla takaisin ja nähdä taas.

Suurin osa matkoista tehtiin yhdessä, mutta aina kaikki eivät syystä tai toisesta voi mennä joka paikkaan. Ja jos minä menen vaikka ystäväni luo, tuntuisi oudolta ottaa sinne miesystävä, kun olin kuitenkin menossa tekemään asioita ystäväni kanssa.

Emme ole tehneet ulkomaanmatkoja ilman toista enää vuosiin, osittain siitäkin syystä, että rahaa on aika vähän ja olemme käyttäneet ne yhteisiin matkoihin. Mutta tottakai voisimme, nyt kun lapsi on jo vähän isompi, matkustaa joskus yksinkin. Se ei olisi kummallekaan ongelma. Esim. minä voisin mennä vaikka jonkun ystävän kanssa muutamaksi päiväksi kaupunkilomalle, tutustumaan yöelämään tms, mitä ei perheen kanssa tulisi tehtyä. Minusta on ihan ok, jos puolisoilla on välillä omiakin juttuja.

Jos toinen haluaa vaikka mennä jonnekin festareille ulkomaille, niin eihän se mikään perhematka olisikaan. En tajua miten se eroaa siitä, jos menee kotimaisille festareille?

Miksi jotkut olettavat, että omat harrastukset ovat pakoa perheestä?

Siis se että mies "kysyy" matkasta mutta suuttuu kun vaimo sitten kyseenalaistaa reissun ei ole reilua. Miksi kysyä jos ainut oikea vastaus on että toki saat mennä.



Toisekseen kyllä kait tuollainen reissu maksaa niin paljon että pitäisi yhdessä miettiä onko siihen varaa.



Mutta eniten tosiaan ihmetytti tuo että kysyy luvan mutta ei hyväksy kyseenalaistamista.

käy ehkä pari kertaa vuodessa viikon tai kaksi tapaamassa perhettään ulkomailla. Kerran vuodessa käymme koko porukalla.



En kyllä ajattele, että hän haluaa olla meistä muista erossa, vaan haluaa tavata muuta perhettään.

Meillä matkustellaan kaksin, koko perheen voimin ja yksin. Yksinäisiä matkoja on vähiten. Mutta tuo, että tulisin vain kotiin ja julistaisin, että nyt lähden neljäksi päiväksi Pariisiin, sopii se muille tai ei, se on ihan mahdotonta. Jos mieheni tai minä haluaa tehdä oman matkan, niin siitä puhutaan, sitä suunnitellaan, katsotaan riittääkö rahat jne. Jos toinen kovasti haluaa lähteä, niin venytetään penniä niin, että se onnistuu (aina ei onnistu, mutta useimmiten). Mistään luvan pyytämisestä ei tietenkään mssään vaiheessa ole kysymys.

Ja on se ikävöiminenkin aika suloista, kun toinen on reissussa. :)

musta se vaan on outoa, että joku haluaa vapaaehtoisesti olla erossa perheestään viikonkin... Mulle muutaman päivän työreissutkin on tuskaa kun on niin kova ikävä miestä ja lapsia.

Mutta niin me ollaan erilaisia.

Näet ne matkat koko ajan vain "haluksi olla erillään". Itse menin ystäväni luo Keski-Eurooppaan juurikin viikoksi, kun meillä ei vielä ollut lasta, mutta asuimme yhdessä. Minulla oli miestä kova ikävä ja soitin hänelle joka ilta. En suinkaan mennyt matkalle päästäkseni eroon hänestä, vaan koska menin tapaamaan ystävääni. Samoin kävin joskus yksin vanhempieni luona (tosin viikonlopun vaan). Aina oli kova ikävä ja oli tosi hienoa tulla takaisin ja nähdä taas.

Suurin osa matkoista tehtiin yhdessä, mutta aina kaikki eivät syystä tai toisesta voi mennä joka paikkaan. Ja jos minä menen vaikka ystäväni luo, tuntuisi oudolta ottaa sinne miesystävä, kun olin kuitenkin menossa tekemään asioita ystäväni kanssa.

Emme ole tehneet ulkomaanmatkoja ilman toista enää vuosiin, osittain siitäkin syystä, että rahaa on aika vähän ja olemme käyttäneet ne yhteisiin matkoihin. Mutta tottakai voisimme, nyt kun lapsi on jo vähän isompi, matkustaa joskus yksinkin. Se ei olisi kummallekaan ongelma. Esim. minä voisin mennä vaikka jonkun ystävän kanssa muutamaksi päiväksi kaupunkilomalle, tutustumaan yöelämään tms, mitä ei perheen kanssa tulisi tehtyä. Minusta on ihan ok, jos puolisoilla on välillä omiakin juttuja.

Jos toinen haluaa vaikka mennä jonnekin festareille ulkomaille, niin eihän se mikään perhematka olisikaan. En tajua miten se eroaa siitä, jos menee kotimaisille festareille?

Miksi jotkut olettavat, että omat harrastukset ovat pakoa perheestä?

Eli ei tartte olla kieltämässäkään. On sanonut, että hänelle perhe on kaikki kaikessa elämässä :)



Olen nähnyt vaikka mitä ja tiedän, että moni mies pettää reissuillaan. Ei tietenkään kaikki, mutta sellaisetkin tyypit kenestä ei ikinä vois uskoa.



Teen töitä miesten kanssa ja kyllä se vaan niin on, että pari olutta ja yks sun toinen sortuu seksiseikkailuihin. Joillain on kyllä avoimesti sitten hirveä morkkis jälkikäteen :D mutta toiset hyppää naisesta naiseen ilman huolen häivää, vaikka kotona vaimo ja tenavat.



Ajoin tässä taannoin taksia, niin siinä sitä vasta ehdotuksia tulikin...

perheen kanssa tehtävään, että kavereiden kanssa, niin sitte olis ok. Mutta jos nyt jää perheen reissu väliin sen vuoksi että mies lähtee kavereiden kanssa niin ei onnistuis meillä.



Mies käy joka talvi pari kolme normi viikonloppua ja yhden pidennetyn kelkkareissuilla. Nämä eivät syö rahaa niin paljon, että näkys missään ja ovat ok. Mutta kalliinpaan reissuun ei olis kyllä varaa.

täys viikko, sinne lähtee työkavereita tai muita kavereita festareille... kyllä mä antaisin miehen mennä. Ja onhan tässä kuitenkin vielä aikaa ensi kesää varten suunnitella yhteistä lomaa ja säästää sitä varten rahaakin. Tekisin sitten joskus vastaavan irtioton, jos tulis tarve.

ole koskaan ymmärtänyt näitä tapauksia, jossa isä tai äiti ei voi mennä omille matkoilleen...vaikka niitä pieniä lapsia olisikin. Tai ylipäätään pidetään outona jos kaikkea ei tehdä perheenä. Aloittaja kysyi mikä on normaalia. Mielestäni normaalia on se, mikä omalle perheelle sopii ja kuinka asiat siinä perheessä järjestellään. Toisten mielipiteet pohjautuvat heidän tapaansa hoitaa asioita, ei yhteen oikeaan totuuteen. Ja muistetaan nyt, parisuhteessa on vapaaehtoisesti kaksi henkilöä/persoonaa yhdessä. Toimintatavat luodaan yhdessä.

mies menee. Jos sinun matkaasi löytyisi rahaa, saatte varmasti venytettyä budjettia jotenkin niin, että perheellenne löytyy jotain kivaa kesälomatekemistä. Nyt kun ryhdyt suunnittelemaan, saat vuokratuksi ihanan rantahuvilan Pärnusta ensi kesäksi -- vietätte siellä perheviikon tai kaksikin ja sinä saat hoitopaketin johonkin hyvään spahan lisäksi. Syötte hyvin, ulkoilette, uitte ja lapsi nauttii molempien seurasta.



Tai sitten ostatte nyt halvat lennot esimerkiksi Lissaboniin tai Barcelonaan ja etsitte halvan hotellin -- norwegian myi lentoja 75 euroa suunta -- ensi kesäksi vielä saa. Varsinkin Lissabon on ihana, edullinen lomakohde, kaunis, originelli ja lapsia rakastetaan ja kohdellaan kuin pieniä kuninkaallisia. Ottakaa hotelli Cascaisista tai Estorilistä suurimmaksi osaksi aikaa ja keskustasta vain pariksi päiväksi niin saatte sekä rantalomaa että kaupunkilomaa ja taas kaikki nauttivat.



Nyt rakentava vaihde päälle -- miehen idea ei ehkä ole sinun mieleesi, mutta tuottaa hänelle iloa. Sinun vuorosi tulee, ja jos sinun toiveesi on yhteinen lomamatka, alatte tietysti heti suunnitella sellaista ensi kesäksi ja miettimään sen rahoitusta. Jos tosiaan toimitte heti, saatte ihanan loman samalla rahalla kuin sinä lähtisit kaverisi kanssa. Eikä miehelläkään pitäisi olla valittamista -- molemmat saavat mitä haluavat!



Jos pitää säästää ja tinkiä, teette niin -- molempien pitää saada omansa! Ja matkoilla voi käyttää luottokorttia ja maksaa käyttörahat sitten hiljalleen pois. Molemmat ehdottamani kohteet (Pärnu ja Lissabon) tulevat tosi edullisiksi ja ovat lapsiperheelle yksinkertaisesti loistavia lomakohteita -- kumpaakaan ette takuulla tule katumaan. Maailma on toki täynnä kivoja paikkoja, mutta näihin on helppo mennä pienen kanssa ja pienellä budjetilla. Kokemusta on ;)

Ongelma ei ehkä ollut niinkään se itse asia, mikä minä olen kieltämään asioita(ok, suht järkevissä rajoissa olevia) mieheltä, hän on minun mies ei lapsi. +On tosiaan tietysti itse tienannut rahansa.

Mutta se miten asian esittää otti niin päähän, oli jo niin päättänyt ja Minä olen niuho ym. jos kyseenalaistan ja kysyn miksei olla yhdessä suunnittelemassa reissua. Ja jääkö sellaiseen edes rahaa.

Mutta myöskin, meillä on yhteiset rahat.

Sanoi sitten että minäkin voisin lähteä kaverin kanssa jonnekin..No sitten ei varmasti jää yhteiseen reissuun enää mitään. Enkä minä edes halua lähteä, vaan haluan olla lapseni ja miehen kanssa:(

- ap

oli vastaus tähän ap:n viestiin -- ilman lainausta saattaa kuulostaa vähän oudolta :)

Ei ap:tä ärsyttänyt se, että mies haluaa lähteä etelänmatkalle työporukan kanssa. Häntä ärystti nämä asiat:

1) Rahasta on tiukkaa ja matka merkitsee yhteisen lomamatkan poisjättämistä

2) Mies ilmoitti matkasta ja suuttui, kun ap yritti vähän kysellä yhteisestä lomamatkasta eli oli siis päättänyt asian neuvottelematta perheen kanssa

3) Miestä ei tunnu perheen yhteinen matka kiinnostavan eikä ap:n mielipiteet



Minusta siis ap:llä on hyvät syyt olla hermostunut ja loukkaantunut.



En tiedä, kuinka monen vastaajan perheessä asioista vaan ilmoitetaan ja se kumpi ensin ehtii, lähtee ja käyttää rahat. Minusta se on joka tapauksessa hyvin itsekästä käytöstä. Kyllä perheellinen saa tehdä omia reissuja, mutta ne reissut neuvotellaan ja pohditaan yhdessä ja sovitellaan aikatauluihin.



Olisihan lähtötilanne ollut ihan eri, jos mies olisi ensin kertonut, miten kovasti tekee mieli lähteä työporukan mukana etelään ja olisi ehdotellut, miten voitaisiin yrittää säästää, jotta myös perheen parissa saataisiin tehtyä jokin kiva matka, ja lopulta lisännyt, että sitten kun rahatilanne on parempi, voisi myös ap mennä jonnekin matkalle. Tässä olisi ap otettu neuvotteluihin mukaan, ja mies olisi siis arvostanut ap:n mielipidettä ja perheen yhteistä aikaa.



Meilläkin mies lähti kaveriporukan mukana kerran vuodessa Lappiin laskettelureissulle, lähti vielä yhden kerran esikoisen ollessa vauva mutta totesi sitten, että ei enää kiinnosta. Sen jälkeen vähät varamme on säästetty perheen yhteisiin menoihin. Ei ole kyse siitä, etteikö kumpikin voisi lähteä, jos haluaisi vaan siitä, että matkoihin ei ylipäätään ole varaa eikä ole järkeä yhden tuhlata niitä ja vieläpä perheen ulkopuoliseen toimintaan. Meillä ei kummallakaan ole tarvetta viettää päivätolkulla aikaa poissa kotoa - jokin viikonloppureissu vielä menettelee. Itse olin työmatkalla viikon, kun esikoinen oli reilu 2-vuotias, ja kyllä vaan teki tiukkaa. Lähdin noihin aikoihin myös biletysristeilylle työkavereiden kanssa, mutta huomasin jo siitä, että yksi ilta on ok, mutta useammalle ei vain ole tarvetta. Ei meillä kummallakaan.



Ehkä kun lapset kasvavat, tarvetta löytyy. Silloin niistä sovitaan yhdessä ja tasapuolisesti eivätkä reissut ole poissa perheen yhteisistä matkoista.



Ap, miehesi on tosiaan itsekäs. Sano hänelle, että saa lähteä, vaikka tosiaan pahoitit mielesi siitä, miten vähän häntä kiinnostaa lomailla yhdessä perheen kanssa. Kerro, että sinä haluat tehdä vastaavan etelänmatkan lapsesi kanssa ja otat sitten mukaan vaikka äitisi/siskosi/ystäväsi, joita ehkä sitten kiinnostaa enemmän lomailla sinun ja lapsen kanssa kuin ilmeisesti miestäsi. On tosiaan eri asia mennä työkaveriporukan kanssa etelään, jos samalla on varmistanut, että myös perheen kanssa tehdään jokin matka.

En ymmärrä näitä äitejä, jotka eivät "päästäisi" miestään matkalle - miten estät aikuisen ihmisen tekemiset?

Onnekseni voin kuitenkin todeta, että oma mieheni ei ikinä haluaisi lähteä etelän lomalle ilman perhettään. Varsinkaan ilmoitusasiana!

Aivan tajuttomasti. Voi mikä ruikuttaja olet, ap. Sinua suututtaa vain ja ainoastaan se, että mies haluaa olla muiden kanssa ja pitää hauskaa, mihin sinä et kuulu millään tavalla. Nuo muut ovat tekosyitä ja selittelyjä. Vajaan viikon monen hengen etelän pyrähdys ei maksa niin paljon, ettettekö ehtisi kesäksi säästää rahaa toiseenkin jos jompikumpi on töissä. Sen takia miehet/naiset pettävät niin paljon, että naimisiin mentyään tai perheen perustettuaan ihmisen oletetaan sulautuvan yhdeksi persoonaksi ja yksiköksi puolisonsa kanssa, ja kaikki on yhteistä kiinnostuksenkohteita myöten TAI ruikuttajapuoliso ottaa kipinät. En kestä. Tappaisin itseni sellaisessa suhteessa jossa en voisi itsaenäisesti tehdä päätöstä vaikkapa lähteä lomalle ystävien kanssa. Enkä pyydä lupaa keneltäkään, riittää kun aikatauluista sovitaan ja kaikki sujuu ilman hankaluuksia. Samat oikeudet suon tottakai miehelleni. Monet naiset muuttuvat hyvinkin pian perheen perustamisesta miestensä äideiksi samalla kun lastensa, ja kuka haluaa seurustella äitinsä kanssa??ehkä joku perverssi, muuten en voi kuvitella.

Valitan!



Olet nuori vielä ja tuo on tosi loukkaavaa mitä miehesi tekee välittämättä sinun tunteistasi. Älä kuitenkaan ala nalkuttaan tai itkeskelemään. Jos niillä keinoin saat estettyä matkan häviät silti.



Tsemppiä sulle:)

ja niin silloin tällöin teemmekin. Pääasiassa matkustellaan koko perheen voimin, mutta kyllä mä ihan mielelläni käyn kavereiden kanssa shoppailureissussa tai mies voi mennä golflomalle.