Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaalla 10 tunnin hoitopäivät :(
03.10.2011 |
Onko muita joiden lapsilla on pitkät hoitopäivät? Miten on sujunut? Meidän 2v aloittaa pian päiväkodissa ja työmatkan pituuden takia päivät ovat 10h pituisia :( onneksi pystyn pitämään perjantait vapaata että on vaan 4 hoitopäivää/vko.
Kommentit (103)
En ymmärrä, miksi aina verrataan jaksavia ja läsnäolevia työäitejä uupuneisiin kotiäiteihin. Kyllä näitä uupuneita äitejä löytyy niin kotoa kuin töistä.
Oli miten oli, lapsille ylipitkät hoitopäivät ovat aina rasite, oli äiti missä kunnossa tahansa, vaikka oikea superpakkaus vapaa-ajallaan. Läheinen ja lämmin suhde äitiin ei vie pois sitä tosiasiaa, että päivähoitopäivä on usein lapselle raskas monine kontakteineen ja ärsykkeineen, joillekin raskaampi ja kuormittavampi kuin toisille, onhan lapsissakin toki eroja.
Tietysti se, että äiti ylipäätään kykenee läheiseen ja lasta tyydyttävään suhteeseen lapsensa kanssa on tärkeä asia, ja hyvä, että monilla lapsilla tämä asia on kunnossa, hoitomuodosta huolimatta. Sillä on olennainen merkitys lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä huomennakin aamulla tietää, viekö pilttinsä sinne, koska haluaa juuri nyt tällä sekunnilla maksaa veroja vai miksi....
Minä vien ainakin sen takia, että maailmankuvaani ei sovi ajatus, että maksattaisin elämiseni yhteiskunnalla. Valitettavasti minulla ei ole enää säästöjä. Käytin ne hoitaakseni lasta kotona vuoden äitiysloman jälkeen. Minulla ei myöskään ole sukulaisista, jotka voisivat auttaa.
Olen kuitenkin onnellinen että minulla on vakituinen työ, jonka tulos tulee teidän kansalaisten hyödyksi. Olkaa hyvät!
En ymmärrä, miksi aina verrataan jaksavia ja läsnäolevia työäitejä uupuneisiin kotiäiteihin. Kyllä näitä uupuneita äitejä löytyy niin kotoa kuin töistä.
Oli miten oli, lapsille ylipitkät hoitopäivät ovat aina rasite, oli äiti missä kunnossa tahansa, vaikka oikea superpakkaus vapaa-ajallaan. Läheinen ja lämmin suhde äitiin ei vie pois sitä tosiasiaa, että päivähoitopäivä on usein lapselle raskas monine kontakteineen ja ärsykkeineen, joillekin raskaampi ja kuormittavampi kuin toisille, onhan lapsissakin toki eroja.
Lastensuojelun apua tarvitsevia perheitä on laidasta laitaan.
Sen pitäisi olla nykyään jo jokaisen tiedossa, että laatuaika ei korvaa aikaa. Ei lasta auta, jos äiti on poissa 10 tuntia, vaikka äiti olisi kuinka hyväntuulinen ja hassunhauska leikittäjä sen tunnin aktiivisen leikkiajan, joka jää ennen iltatoimia. On hirvittävän suuri merkitys kenen kanssa ja millä tavalla, missä lapsi viettää minkäkin osan ajastaan pyörittelipä asiaa miten tahansa.
Ja kyllä ne ongelmat voivat näkyä jo alaluokilla. Keskittymiskyvyttömyys, oppimisvaikeudet ja häiriköinti taitavat olla "hieman" yleisempiä lapsilla, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi vanhempien aikaa ja rauhallista kotonaoloa, kuin niillä jotka ovat saaneet. Uskomatonta, eikö vain?
itse olen kaupassa töissä perus duunarina. Koska en saa vakiduunin lähempää niitähän ei ole enään. Menettäisin kesälomani mikä on minun mielestä lapsen kannalta tärkeä! Niin joudun laittaa lapset tuntia ennen kuin työvuoroni alkaa hoitoon. työpäiväni on 7,5h ja matkoihin menee noin 45min vaatteiden vaihto noin 15min. Joten kyllä se minunkin lasten hoitopäivä on 10h. Harmillista mutta jostain pitää tinkiä. Ottaen huomioon että olen vielä vuorotyössä. Mieheni työpäivä venyy myös 10 tuntiseksi. 8h työtä 1h palkallinen ruokatunti 30min työmatkat ja vaatteiden vaihdot. Hänkin ihan perus duunari. Meillä ei ole edes vaihtoehtoja että saisimme lyhennettyä päiviä. Lapset on vielä kaiken kukkuraksi vuoropäiväkodissa!
pärjäämiseen ja niin fyysiseen terveyteen kuin psyykkiseen hyvinvointiin liittyvä tekijä elämässä.
Ihmisen stressinsietokyky kehittyy ensimmäisten vuosien aikana joten se, millaisessa ympäristössä (hoivan laatu, ärsykkeiden runsaus, muut stressaavat ympäristötekijät) lapsi varhaisvuotensa kasvaa ja millaisia kokemuksia hän saa, muokkaa lapsesta pitkälti sen millainen hän on aikuisena ja miten tässä maailmassa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en mittaa elämää rahassa, mutta monet täällä näköjään mittaavat. Fakta kuitenkin on, että kotiäitiys on yht. kunnalle hyvä asia. Monille on ihan ylivoimaista ymmärtää, että vaikka se ei tuota suoraa rahaa, niin se tuottaa hyvinvointia monella muulla tavalla. Sen lisäksi, se kenties mahdollistaa jollekin työttömälle työnhakijalle ...TADAA; YLLÄTYS YLLÄTYS, työpaikan! Työttömiä on kortistossa aika lailla, joten pikkulasten äitejä ei tarvita työvoimareserviin, se on päinvastoin haitallista, että ovat työvoimareservissä, koska se aiheuttaa monia ongelmia: pitää rakentaa kalliita laitoksia lapsille, lapset oireilee, perheet oireilee, tarvitaan jos jonkinlaista lapsipsykologia, erityislastentarhaopeja, erityisopeja kouluihin... Tätä ongelmaa ei monissa muissa maissa ole tässä määrin, koska vauva/taaperoikäisten hoidosta laskutetaan lähes kaikkialla todellisten kustannusten mukaan, jolloin iso osa äideistä on ymmärrettävästi kotona siihen asti että ilmainen leikkikoulu noin 4-5-vuoden iässä alkaa... Mutta Suomi onkin tällainen "pohjoinen paratiisi", jossa on turvattu niin hieno systeemi kuin pikkulasten äitien oikeus työhön. Missä on lapsen oikeus tarvita äitiään?
Kauheinta tällä palstalla (kuten meidän yht. kunnassa muutenkin) on kaiken arvottaminen rahassa. Oravanpyörään on kiire tienaamaan ja maksamaan veroja, muista arvoista viis. Materiaalinen puoli on oikeasti liiankin hyvällä tolalla Suomessa, henkisestä puolesta en ole varma. Onnellisuustutkimukset (riittää kyllä että tutkii tätä palstaakin) kertovat kuitenkin karua kieltään... Lama on naurettava uhkakuva maassa, jossa on itsestään selvää auto tai kaksi per perhe, läppärit ja astianpesukoneet, ulkomaanmatkat, pleikkarit ja mäkkärit, leluröykkiöt, omat huoneet jokaiselle perheenjäsenelle, liikalihavuus, Hullut päivät Stockalla jnejnejne... Minusta "lama" olisi ihan tervetullut pysyväistila, vähemmän kaikkea... enemmän aikaa elämän perusasioille...
Minä laitan edelle muut arvot kuin rahan, ja hoidan lapseni kotona kolmevuotiaaksi.
Ja uskon olevani parempi äiti näin, kuin kiireisenä ja stressaantuneena työelämässä yksin arkea pyörittämässä, koska olen yh.
Ja haluan lapselleni kiireettömän lapsuuden, koko minuus kehittyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana.
Tosi tiukkaa on rahallisesti, mutta pärjätään. Ja nautitaan kiireettömyydestä, ulkoilusta ja luonnosta.
minä en mittaa elämää rahassa, mutta monet täällä näköjään mittaavat. Fakta kuitenkin on, että kotiäitiys on yht. kunnalle hyvä asia. Monille on ihan ylivoimaista ymmärtää, että vaikka se ei tuota suoraa rahaa, niin se tuottaa hyvinvointia monella muulla tavalla. Sen lisäksi, se kenties mahdollistaa jollekin työttömälle työnhakijalle ...TADAA; YLLÄTYS YLLÄTYS, työpaikan! Työttömiä on kortistossa aika lailla, joten pikkulasten äitejä ei tarvita työvoimareserviin, se on päinvastoin haitallista, että ovat työvoimareservissä, koska se aiheuttaa monia ongelmia: pitää rakentaa kalliita laitoksia lapsille, lapset oireilee, perheet oireilee, tarvitaan jos jonkinlaista lapsipsykologia, erityislastentarhaopeja, erityisopeja kouluihin... Tätä ongelmaa ei monissa muissa maissa ole tässä määrin, koska vauva/taaperoikäisten hoidosta laskutetaan lähes kaikkialla todellisten kustannusten mukaan, jolloin iso osa äideistä on ymmärrettävästi kotona siihen asti että ilmainen leikkikoulu noin 4-5-vuoden iässä alkaa... Mutta Suomi onkin tällainen "pohjoinen paratiisi", jossa on turvattu niin hieno systeemi kuin pikkulasten äitien oikeus työhön. Missä on lapsen oikeus tarvita äitiään? Kauheinta tällä palstalla (kuten meidän yht. kunnassa muutenkin) on kaiken arvottaminen rahassa. Oravanpyörään on kiire tienaamaan ja maksamaan veroja, muista arvoista viis. Materiaalinen puoli on oikeasti liiankin hyvällä tolalla Suomessa, henkisestä puolesta en ole varma. Onnellisuustutkimukset (riittää kyllä että tutkii tätä palstaakin) kertovat kuitenkin karua kieltään... Lama on naurettava uhkakuva maassa, jossa on itsestään selvää auto tai kaksi per perhe, läppärit ja astianpesukoneet, ulkomaanmatkat, pleikkarit ja mäkkärit, leluröykkiöt, omat huoneet jokaiselle perheenjäsenelle, liikalihavuus, Hullut päivät Stockalla jnejnejne... Minusta "lama" olisi ihan tervetullut pysyväistila, vähemmän kaikkea... enemmän aikaa elämän perusasioille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin; onko jollekulle tärkeämpää se, että on hyvä ja tuottava kansalainen mahdollisimman suuren osan elinajastaan kuin oman lapsen hyvinvointi?
Ja niin kuin täällä pari onkin kirjoittanut; sen kotiäidin työn tekee samalla joku toinen, joka muuten olisi todennäköisesti työttömänä. Hän maksaa ne verotkin silloin. Ja monissa muissa kustannuksissa säästetään.
Joku fiksu täällä meinasi, että maksaa moninkertaisesti lapsensa päivähoitomaksut. Kun ne päivähoitomaksut nyt vaan ei ole ainoa asia, mitä niillä verorahoilla maksetaan.
Joku toinen sanoi, että jossain maissa pistetään kolmikuiset hoitoon. No, eipä tämä nyt oikeasti mikään yleinen käytäntö ole, vaan yleisemmin se äiti on kotona pikkulapsiajan tai tekee korkeintaan osa-aikatyötä. Usein isompienkin lasten äidit tekevät osa-aikatyötä, sillä joissain maissa lapset tulevat kotiin lounaalle koulusta. Ja kaipaisin tutkimustietoa, että niissä maissa, joissa voi pikkuvauvan pistää päiväkotiin, niin kuinka moni niin tekee? Toki kaikkialla ei ole äitiyslomia. Mutta pienipalkkaisen ei vain kannata käydä töissä, kun rahat menisivät kuitenkin niihin päivähoitomaksuihin. Ja suuripalkkaisilla on varaa palkata kotiin hoitaja, joka on pienelle lapselle paljon parempi vaihtoehto.
Jotkut täällä ajattelee, että hui kamala, mitä köyhäilyä, kun ei pariin vuoteen voi tehdä ulkomaanreissuja ja ei voi käydä viikottain ulkona syömässä! Joutuu ostamaan halpismerkkejä ja vaatteetkin aleista tai kirppareilta. No, se on ihan miten asian näkee. Elämä itsessään voi olla hyvinkin rikasta ja voi oppia nauttimaan elämän pienistä iloista ja olemaan vähempään tyytyväisempi, näkemään asioita uusilla tavoilla, kun on aikaa pysähtyä katsomaan!
Missä ihmeessä te niitä väsyneitä ja kyllästyneitä kotiäitejä olette nähneet? Tietty pikkuvauva-aika saattaa olla kenelle tahansa väsyttävä. Mä tunnen paljon todella pirteitä ja läsnäolevia kotiäitejä. Toki osa on näitä suorittajia, joilla pitää kodissa olla kaikki tiptop ja sitten sitä lasta ei huomioidakaan, mutta eiköhän näitä ole ihan yhtä lailla sekä kotona olevissa että työssäkäyvistä äideistä.
Kyllä mä ainakin katson ensimmäisenä sen, mikä mun lapselleni on parasta (toki jos olis useampi lapsi, niin katsois, mikä on perheelle parasta). Se on sitten toissijainen seikka, jos en tuota yhteiskunnalle SUORAAN jotain parin hassun vuoden ajan. Ehkäpä jaksan kotiäitivuosieni ansiosta pidempään työelämässä? Joku toinen voi olla ikuinen opiskelija, eikä juuri koskaan tuota mitään, kunhan vain opiskelee. Ei jokainen yhteiskunnan jäsen voikaan tuottaa täsmälleen samaa määrää rahallisesti yhteiskunnalle. Eikä tarvitsekaan. Pitää yrittää nähdä tosiaan se kokonaiskuva; kaikki vaikuttaa kaikkeen! Ei se riistokapitalistikaan olisi niin rikas ilman duunareitten alipalkattua työpanosta. Ja Suomi on katsonut kannattavaksi kouluttaa kansalaisiaan, niin eiköhän sekin sitten loppujen lopuksi jotain tuota, kun kerran kalliit opinnot ihmisille tarjotaan.
että kummasti jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa korvaamattomia yhteiskunnalle tai korvaamattomia työpaikallaan. Vaikka ovat enemmän korvaamattomia omille lapsilleen!
Miettikääpä, että mitä kaikkea hyvää voi koitua siitä, että olette 2 vuotta hoitovapaalla? Joku tekee silti työsi ja maksaa samat verot. Jos hän ei ole aiemmin ollut työtön, niin hänen työpaikkansa vapautuu jollekin. Työmarkkinoilla on paljon työhönkykeneviä ja -haluavia, jotka eivät vain saa työtä. Joku työtön saa tästä arvokasta työkokemusta ja ehkäpä hän saa sen ansiosta sitten seuraavankin työpaikan, jolloin mahdollinen alkava pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytymiskierre katkeaa.
Tiedättekö paljon yhteiskunnalle maksaa syrjäytyminen? Mä nyt en heitä mitään tarkkoja lukuja, mutta se on paljon se. Mä näen, että vanhempien läsnäolo, kiinnostus lapseensa, vanhempien antama AIKA ja rakkaus ovat niitä asioita, jotka ennaltaehkäisevät syrjäytymisriskiä. Ihan käsittämätöntä, ettei tässä yhteiskunnassa oteta tosissaan ennaltaehkäisevää työtä monilla osa-alueilla, vaan ennemmin maksetaan ne kustannukset myöhemmin moninkertaisesti. Ei arvosteta yhtään sellaista, joka ei tuota tässä hetkessä mitään taloudellista hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kummasti jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa korvaamattomia yhteiskunnalle tai korvaamattomia työpaikallaan. Vaikka ovat enemmän korvaamattomia omille lapsilleen!
Miettikääpä, että mitä kaikkea hyvää voi koitua siitä, että olette 2 vuotta hoitovapaalla? Joku tekee silti työsi ja maksaa samat verot. Jos hän ei ole aiemmin ollut työtön, niin hänen työpaikkansa vapautuu jollekin. Työmarkkinoilla on paljon työhönkykeneviä ja -haluavia, jotka eivät vain saa työtä. Joku työtön saa tästä arvokasta työkokemusta ja ehkäpä hän saa sen ansiosta sitten seuraavankin työpaikan, jolloin mahdollinen alkava pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytymiskierre katkeaa.
Tiedättekö paljon yhteiskunnalle maksaa syrjäytyminen? Mä nyt en heitä mitään tarkkoja lukuja, mutta se on paljon se. Mä näen, että vanhempien läsnäolo, kiinnostus lapseensa, vanhempien antama AIKA ja rakkaus ovat niitä asioita, jotka ennaltaehkäisevät syrjäytymisriskiä. Ihan käsittämätöntä, ettei tässä yhteiskunnassa oteta tosissaan ennaltaehkäisevää työtä monilla osa-alueilla, vaan ennemmin maksetaan ne kustannukset myöhemmin moninkertaisesti. Ei arvosteta yhtään sellaista, joka ei tuota tässä hetkessä mitään taloudellista hyötyä.
Vaan siitä, että täällä aina joko tosi rikkaat kotiäidit tai tuilla elävät opiskelijat julistavat, että elämä on valintoja. Tavalliselle työssä käyvälle, useamman lapsen vanhemmalle, se ei välttämättä sitä ole.
siinä se tehoyhteiskunnan määrittely taas näppärästi tuli sivulauseessa: "TAVALLISELLE työssä käyvälle vanhemmalle..." Eli työäiti on se "tavallinen" määritelmän mukaan, muu on epätavallista, epänormaalia...
kieli, jota käytämme, luo maailmaa, jossa elämme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei näitä suurperheitä nyt kuitenkaan kolmeatoista tusinassa ole.
Arvoista se johtuu, ei olla valmiita tinkimään VÄLIAIKAISESTI saavutetusta elintasosta edes lapsen parhaan nimissä.
Opiskelijat eivät muuten saa sitä ja tätä ja tota etuutta, mitä muut saisivat. Opiskelijaperhe saa rahaa paljon huonommin kuin kahden työttömän perhe. Jopa opiskelija-työssä käyvä pienipalkkainen -yhdistelmä voi olla huonompituloinen kuin kaksi työtöntä. Turhaan sä opiskelijoita mollaat, yrittävät parhaansa, jotta saavat paremman tulevaisuuden itselleen ja perheelleen; ja sitä kautta ovat tulevaisuudessa yhteiskunnallekin tuottavampia.
En muuten usko, että niitä tosirikkaitakaan kotiäitejä ihan hurjasti Suomessa on.
Eli ei näitä suurperheitä nyt kuitenkaan kolmeatoista tusinassa ole.
Arvoista se johtuu, ei olla valmiita tinkimään VÄLIAIKAISESTI saavutetusta elintasosta edes lapsen parhaan nimissä.
Opiskelijat eivät muuten saa sitä ja tätä ja tota etuutta, mitä muut saisivat. Opiskelijaperhe saa rahaa paljon huonommin kuin kahden työttömän perhe. Jopa opiskelija-työssä käyvä pienipalkkainen -yhdistelmä voi olla huonompituloinen kuin kaksi työtöntä. Turhaan sä opiskelijoita mollaat, yrittävät parhaansa, jotta saavat paremman tulevaisuuden itselleen ja perheelleen; ja sitä kautta ovat tulevaisuudessa yhteiskunnallekin tuottavampia.
En muuten usko, että niitä tosirikkaitakaan kotiäitejä ihan hurjasti Suomessa on.
Tarkoitin tavallisilla ihmisillä niitä, joiden perheissä tarvitaan molempien vanhempien palkkatulot ihan elämisen kustantamiseen, ilman mitään luksusta.
Ja kukaan ei vieläkään ole pystynyt vastaamaan siihen, että onko reilua että vanhempi sisarus joutuu tyyliin vaihtamaan koulua (muuttoakin täällä ehdotellaan, kas kas) pikkusiskon takia?
Siis halusin tuoda vaan esille sen tosiasian, että suurin osa ihmisistä käy töissä ihan vaan palkan ja sitä kautta itsensä elättämisen vuoksi. Ei glorian, uran tai minkään muunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katajanokalle pääsee julkisilla 30-45 minuutissa useilta pk-seudun edullisilta asuinalueilta. Espoosta esim. Mankkaa.
ai että Mankkaa=edullinen asuinalue? *pyrsk*
Mitähän kasvatustieteilijät on mieltä siitä että ne vanhemmat sisarukset joutuu luopumaan harrastuksistaan pikkusisaren puoli tuntia lyhyemmän hoitopäivän takia? Tai koulustaan ja kavereistaan ja muuttamaan sinne keskustan kaksioon?
Ottamatta sen enempää kantaa käsillä oleviin aiheisiin muistuttaisin, että lapsen ensimmäisiä kolmea ikävuotta pidetään ratkaisevan tärkeinä tulevaa elämää varten. Sitä vanhemmille voidaan jo selittää asioita ja heidän pettymyksiään käsitellä yhdessä. Että siinä mielessä teini-ikäisen ja vauvan/taaperon tarpeet eivät kyllä ole samanarvoisia.
Suurin osa päivistä 11-12h. Asialle vain ei mahda mitään, joten sitä on turha surkutella. Toivottavasti ei ole pitkään näin. Onneksi lapsilla hyvä tarha missä viihtyvät.
Asuttiin kehyskunnassa, mies töissä 20min päässä 8-16, ja usein reissussa (jolloin siis saattoi olla poissa kotoa viikon), minä opiskelin Helsingissä jonne matkoihin meni 45min-1h riippuen junien ja bussin kulusta. Pojan hoitopäivät oli n. 7-16.30 tai 17 eli näitä kauheita 10 tunnin päiviä. Sittemmin valmistuttuani hoitopäivä lyheni 8,5 tuntiin kun sain töitä ihan läheltä kotia.
Kumma kyllä meillä ei ole kiintymyssuhdeongelmia. Lapsi viihtyi päivähoidossa alusta asti loistavasti. Poika on iloinen, reipas, syö, kasvaa ja nukkuu hyvin. Nauttii myös nyt siitä että on vain 4h eskaripäivät kun olen äitiyslomalla.
Ap jos teillä on hyvä päiväkoti ja mukavat hoitajat, ja lapsenne näyttää viihtyvän hyvin ja teillä arki sujuu mukavasti, niin on varmasti pahempaakin kuin pitkät hoitopäivät. Älä pode huonoa omatuntoa. Nää superäidit jotka täällä vaihtaa työpaikkaa, muuttaa vuokralle ja tekee lyhennettyä työaikaa siihen asti kun lapsi menee yläkouluun...
tappaa lapsensa, ei tuossa ole mitään järkkyä. Pe vaan ihan löhöpäiväksi1
10 tunnin hoitopäivä tulee valitettavan helposti jos työmatkaa on vähänkin enemmän. Minulla puoliso matkatöissä, joten ei pysty auttamaan. Se nyt vaan on niin ja näillä mennään ei kaikki työpaikat ja ammatit ole k-kaupan kassalla naapurikorttelissa!
Itse teen myös 4 pvän/vkoa ja koen sen paljon viisaammaksi ratkaisuksi. Kolme kokonaista päivää yhdessä on aika paljon enemmän kuin pari tuntia päivään lisää...
Kirjoitit juurikin sen mitä ajattelin. Mistähän porukka luulee että ne valtion eurot tulee? Rahapajalta?
Ja jos joku pitää lastaan päiväkodissa vain omien harrastustensa tai muiden tarpeidensa vuoksi niin parempi että lapsi on osaavissa käsissä kuin typerillä, itsekeskeisillä vanhemmilla.