Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaalla 10 tunnin hoitopäivät :(
03.10.2011 |
Onko muita joiden lapsilla on pitkät hoitopäivät? Miten on sujunut? Meidän 2v aloittaa pian päiväkodissa ja työmatkan pituuden takia päivät ovat 10h pituisia :( onneksi pystyn pitämään perjantait vapaata että on vaan 4 hoitopäivää/vko.
Kommentit (103)
n.5min matkan päässä työpaikasta ja työpaikan ja hoitopaikan ajallinen välimatka 5min.Mutta ½h olen varannut hoitoon viemiseen ennen töiden alkua ja hakemiseen myös ½h.Talvella ei tartte kiireellä mennä autolla ja muutoinkin saan rauhassa viedä pojan hoitoon ja sanoa heipat.Minun täytyy myös varata työmaalla aikaa vaatteiden vaihdolle.Aina ei ole mahdollista päästä autolla joten matkaan on varattava myös aikaa.pojalla oli hoitopäivä tietyissä vuoroissa 10½h.Poika ei ole juuri koskaan valittanut kun olen hakenut vaan päin vastoin tänäänkin käski lähteä takas töihin kun just ois päässy kavereiden kanssa ulos leikkimään.Turha syyllistää vanhempia jotka käyvät töissä pitkistä hoitopäivistä,laatuaikaa vietetään sitten vapaalla enemmän.Meikäläinen ei ole ikinä vienyt lasta mihinkään yöksi että saisin vapaa aikaa vaikka nuorin onkin jo 5v.Muutaman kerran tätini hoitanut poikaa kun ollut lääkäri tms. käynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei todellakaan ole niin helppoa kuin täällä usein annetaan ymmärtää. Esim. meillä molemmat olimme eri työpaikoissa, kun ostimme nykyisen asuntomme. Tällä hetkellä minä olen töissä Helsingissä ja mies Espoossa, asumme Vantaalla. Työpaikkamme ovat täysin eri suunnissa eikä kummankaan työ ole sellainen, että pystyisi yksin hoitamaan kaikki viemiset ja hakemiset. Emme ole siis nähneet järkeväksi lähteä muuttamaan asuntoa, kun työpaikat muuttuvat. Meillä pojan hoitopäivä on 8,5 tunnin pituinen, koska molemmilla on joustavat työajat. Mutta jos ei olisi, olisimme samassa 10 tunnin hoitopäivässä - ainahan hyviä vaihtoehtoja ei ole. Minusta ap:n kohdalla on positiivista se, että perjantai on kuitenkin aina vapaa.
Katajanokalle pääsee julkisilla 30-45 minuutissa useilta pk-seudun edullisilta asuinalueilta. Esim. Viikki, Pihlajamäki, metron varsi, Espoosta esim. Mankkaa.
Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.
Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!
Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.
Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.
Mitä siis tehdään?
Ja kun ap:n käskettiin vaihtaa työpaikkaa, huomautin ettei kaikkia työpaikkoja voi siirtää. En ottanut kantaa siihen, kauanko Viikistä menee Katajanokalle... Puuh.
kamalaahan tuo on, mutta pk-seudulla tunti suuntaansa -työmatka on ihan normi. Varsinkin, jos vanhemmat ihan eri puolilla töissä, ei se asunnon vaihtokaan paljoa auta. Ja nykyisin työtäkin voi joutua vaihtamaan usein. Ei ole enää varmoja paikkoja.
Minä kuljen vielä julkisilla, koska työpaikkani lähellä ei yksinkertaisesti ole pysäköintimahdollisuutta.
No muuten hyvä, mut takerrun nyt siihen, että valtion virkamiesten palkat eivät todellakaan välttämättä ole mitenkään kovin huonot. Melko helposti korkeakoulutettu nuori ihminenkin tienaa valtion hommissa sellaiset 3500 euroa kuussa, mikä ei musta ole todellakaan huono palkka.Julkisella palkat ovat itse asiassa keskimäärin yksityistä suuremmat, mikä sinänsä on tosi nurinkurista, julkinen kun ei varsinaisesti tuota mitään.
En mäkään tajua, miksi pitää asua tunnin matkan päässä duunipaikasta. Useimmiten on melko helppoa muuttaa lähemmäksi. Itse en jaksaisi aikuisena kököttää joka päivä autossa kahta tuntia vain ja ainoastaan työmatkan takia.
Ja minä takerrun siihen, että ministeriöissä on myös muita kuin asiantuntijatehtäviä.
Lisäksi kertonet lähteen, missä kerrotaan kuinka julkisen sektorin palkat ovat yksityistä suuremmat.
Tätä ministeriöesimerkkiä jatkaakseni, ei todellakaan ole helppoa muuttaa lähelle Katajanokkaa, Kruununhakaa tai Esplanadia, tinkimättä asunnon koosta huomattavasti. Kuka haluaa muuttaa Kurviin tai Malmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muuten hyvä, mut takerrun nyt siihen, että valtion virkamiesten palkat eivät todellakaan välttämättä ole mitenkään kovin huonot. Melko helposti korkeakoulutettu nuori ihminenkin tienaa valtion hommissa sellaiset 3500 euroa kuussa, mikä ei musta ole todellakaan huono palkka.
Julkisella palkat ovat itse asiassa keskimäärin yksityistä suuremmat, mikä sinänsä on tosi nurinkurista, julkinen kun ei varsinaisesti tuota mitään.
Meitä virka"miehiä" on moneen lähtöön. Akateeminen koulutus, mutta alle 3000 euroa brutto, reilusti. Ja alan työkokemusta vaivaiset 20 v. En tosin ole ulkoministeriön virkamies, jonka joku nosti esimerkiksi.
Mitä tulee lasten hoitopäivän pituuteen, on ollut oma etunsa asua isossa idän lähiössä, jossa on muutamakin päiväkoti kävelyetäisyydellä kodista.
No muuten hyvä, mut takerrun nyt siihen, että valtion virkamiesten palkat eivät todellakaan välttämättä ole mitenkään kovin huonot. Melko helposti korkeakoulutettu nuori ihminenkin tienaa valtion hommissa sellaiset 3500 euroa kuussa, mikä ei musta ole todellakaan huono palkka.
Julkisella palkat ovat itse asiassa keskimäärin yksityistä suuremmat, mikä sinänsä on tosi nurinkurista, julkinen kun ei varsinaisesti tuota mitään.
Meitä virka"miehiä" on moneen lähtöön. Akateeminen koulutus, mutta alle 3000 euroa brutto, reilusti. Ja alan työkokemusta vaivaiset 20 v. En tosin ole ulkoministeriön virkamies, jonka joku nosti esimerkiksi.
Mitä tulee lasten hoitopäivän pituuteen, on ollut oma etunsa asua isossa idän lähiössä, jossa on muutamakin päiväkoti kävelyetäisyydellä kodista.
Aloituspalkka diplomaateille on 2400 e kuussa, jota tienataan ekat pari vuotta. UM:ssä on kaikista ministeriöistä huonommat palkat, eikä muissakaan ministeriöissä tosiaankaan kaikki ole niitä asiantuntijoita....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No muuten hyvä, mut takerrun nyt siihen, että valtion virkamiesten palkat eivät todellakaan välttämättä ole mitenkään kovin huonot. Melko helposti korkeakoulutettu nuori ihminenkin tienaa valtion hommissa sellaiset 3500 euroa kuussa, mikä ei musta ole todellakaan huono palkka.
Julkisella palkat ovat itse asiassa keskimäärin yksityistä suuremmat, mikä sinänsä on tosi nurinkurista, julkinen kun ei varsinaisesti tuota mitään.
Meitä virka"miehiä" on moneen lähtöön. Akateeminen koulutus, mutta alle 3000 euroa brutto, reilusti. Ja alan työkokemusta vaivaiset 20 v. En tosin ole ulkoministeriön virkamies, jonka joku nosti esimerkiksi.
Mitä tulee lasten hoitopäivän pituuteen, on ollut oma etunsa asua isossa idän lähiössä, jossa on muutamakin päiväkoti kävelyetäisyydellä kodista.
Aloituspalkka diplomaateille on 2400 e kuussa, jota tienataan ekat pari vuotta. UM:ssä on kaikista ministeriöistä huonommat palkat, eikä muissakaan ministeriöissä tosiaankaan kaikki ole niitä asiantuntijoita....
lapsi hoitoon vasta kun lähemmäs 3 vuotta. Mutta päiväkotihakemukseen laitettiin hoitoaika 7-17. Meillä molemmilla vanhemmila on reilu tunnin työmatka yhteen suuntaan ja säännöllinen päivätyö. Ei kaikilla on ole niin onnekkaasti, että työ ja päiväkodit on ihan naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole huippuliksaa, että vois tehdä koko ajan lyhennettyä viikkoa.
Jokainen yrittää järjestää lapsensa hoidon niin hyvin kuin mahdollista ja silti se joskus tarkoittaa 10 tunnin hoitopäiviä. Meillä tilanne olisi ollut pitkälti sama: emme halunneet muuttaa lähemmäs työpaikkoja vaan pohdimme muita vaihtoehtoja. Meidän ratkaisumme oli etsiä lapselle hoitopaikka läheltä työpaikkoja ja löysimme ihanan pienehkön yksityisen päiväkodin ihan työpaikkani läheltä. Joten lapsi on hoidossa vain työpäiväni ajan eikä hoitopäivä veny liian pitkäksi. Lapsi viihtyy hyvin autossa eli tämäkään ei ole ollut ongelma. Tosin meillä työmatka kestääkin n. 30-45min eli ei ole yhtä pitkä kuin ap:lla. On ihan eri asia istua ruuhkassa jutellen lapsen kanssa kuin vilkuilla kelloa ja yrittää kiirehtiä hakemaan lasta, joka odottaa taas viimeisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät "voi" asua lähiössä, koska se ei ole tarpeeksi trendikästä. Pitää olla iso talo kaukana maaseudulla, koska kerrostalossakaan ei voi asua...
Vanhemmat eivät "voi" asua lähiössä, koska se ei ole tarpeeksi trendikästä. Pitää olla iso talo kaukana maaseudulla, koska kerrostalossakaan ei voi asua...
En siksi ettei se ole trendikästä vaan siksi, että maaseudun rauhassa on elämänlaatua toisin kuin lähiöelämässä. Harvalla on vara maksaa pelkän "trendikkyyden" vuoksi satoja tuhansia euroja saadakseen sen ison talon maaseudulta... Mutta näinhän se menee, että asioilla on kaksi puolta ja maalla asumisessa se on pitkät työmatkat -> pitkät hoitopäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät "voi" asua lähiössä, koska se ei ole tarpeeksi trendikästä. Pitää olla iso talo kaukana maaseudulla, koska kerrostalossakaan ei voi asua...
valitsevat asumismuotonsa ja -paikkansa TRENDIEN perusteella :O! Sinäkö valitset sitten? Juu, minäkin asun isossa talossa "maaseudulla", mutta "hieman" muista kuin trendisyistä! En tiennytkään, että tämä on trendikäs asumismuoto! No ehkä 70-lukuun verrattuna on, silloin kun porukka lappoi lähiöihin.
Kauhealta tuntuu ap:n lapsen 10 tunnin päivät, mutta tuotahan se monilla on. Jos noin valitsee niin lapset sitten on 10 tunnin hoitopäiviä. Minä olen valinnut olla kotona niin kauan kuin lapset kärsisivät hoidosta millään tavalla enkä ole katunut.
tärkeämpää on se omakotitalo kuin pienen lapsen kotihoito. Elintasosta ei haluta tinkiä muutenkaan edes aikuisen ihmisen näkökulmasta pieneksi ajaksi.
Kyllä melko poikkeuksetta alle 3-vuotiaan lapsen toisella vanhemmalla on MAHDOLLISUUS jäädä kotiin, vaikka se sitten vaatisikin komprpmisseja. Liian monen "kompromissi" on se, että lapsi on arkena valtaosan hereilläoloajastaan hoidossa.
Kyllä sitä parisen vuotta pärjää vähän pienemmälläkin; vuokraanhan saa asumistukeakin, jos on oikeasti pienet tulot. Tuntuu vaan, että yleensä nää, joilla "ei ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin" ovat niitä, joiden puoliso tienaa sen verran, että asumistukeakaan ei tippuisi tai sitten ovat ottaneet tulotasoonsa nähden liian suuret lainat.
Ja miksikö voin sanoa, että aina sitä pärjää, kun on valmis joistain luksuksista tinkimään? No, itse olen opiskelija ja puolisoni hoiti lasta kotona. Ja ei, en käynyt töissä kokopäiväopintojeni yhteydessä, eikä suvusta tullut mitään rahoitusta (mitä nyt ihan tavallisia synttärilahjoja ja vaikkapa pientä avustusta lapsen kenkiin satunnaisesti, tms), eikä ole edes omaisuutta. Opintoainaa toki nostin, ei olis oikein muuten toiminut. Asuttiin hyvällä asuinalueella, ei pk-seudulla, mutta seuraavassa kalleusluokassa olevassa kaupungissa kyllä.
Ei ollut juuri rahaa matkusteluun, eikä usein voinut käydä halvassakaan ravintolassa syömässä, mutta lapsi sai varmasti kaiken, mitä tarvitsi. Kirppareilta saa aivan hyviä käytettyjä lastenvaatteita ja on ekologistakin. Autoa ei tarvittu, kun asuinpaikka oli hyvin valittu ja lastakaan ei tosiaan tarvinnut hoitoon kuskata. Lapsen harrastuksiin (no, lähinnä kokoperheen harrastuksiahan ne pikkulapsen kanssa ovat) löydettiin rahat jostain, ei siis jäänyt lapsi edes paitsi muskareista ja uinneista. Koskaan ei tarvinnut pukea rikkinäisiin tai epäsiisteihin vaatteisiin. Lapselle ostettiin terveellistä ruokaa, toki joskus piti sitten omista ruuista tinkiä, eikä juuri mitään kalliita iltamenojakaan kummallakaan vanhemmalla ollut, tosin ei kaivattukaan. Sosiaalista elämää kuitenkin ihan riittämiin. Nettiin oli varaa ja muutamaan maksukanavaankin. Sossusta ei haettu rahaa. Lapsella kalliit vakuutukset, joita ei onneks ees tarvittu, kun lapsi ei juuri sairastellut.
Eli kyllä: kotihoidontuki, opintotuki, opintolaina ja asumistuki riittävät ihan perustarpeisiin, mutta vanhemmat toki karsivat pariksi vuodeksi omista menoistaan. Itse asiassa kyllä päästiin jopa parille ulkomaanreissullekin, mut niissä oli onnea matkassa. Ja lainaahan tuosta jäi, mutta ihan mielellään sitä makselee normaalista ( vaikka alle keskitason) palkasta, kun tietää, mitä sillä on saanut. Eikä lapsi ole siitä kärsinyt, että vanhemmilla ei ole ollut omistusasuntoa tai edes autoa, saati kahta hänen ensimmäisinä ikävuosinaan.
Ai niin, ei kyllä ollu varaa palkata esim. MLL:n hoitajaa, mut onneks isovanhemmat halus joskus hoitaa, eikä sitä nyt edes usein ollut tilanteita, että oltais tarvittu hoitajaa. Lähinnä, jos oli kutsuttu johonkin aikuisten juhliin (häät, pyöreät synttärit) tai sitten nukkumista varten, kun on jälkikasvu ollut huonouninen tapaus!
Siis ihan rehellisesti; ei tuo kirjoittamasi kyllä kovin huokuttelevalta vaikuta...
tärkeämpää on se omakotitalo kuin pienen lapsen kotihoito. Elintasosta ei haluta tinkiä muutenkaan edes aikuisen ihmisen näkökulmasta pieneksi ajaksi.
Kyllä melko poikkeuksetta alle 3-vuotiaan lapsen toisella vanhemmalla on MAHDOLLISUUS jäädä kotiin, vaikka se sitten vaatisikin komprpmisseja. Liian monen "kompromissi" on se, että lapsi on arkena valtaosan hereilläoloajastaan hoidossa.
Kyllä sitä parisen vuotta pärjää vähän pienemmälläkin; vuokraanhan saa asumistukeakin, jos on oikeasti pienet tulot. Tuntuu vaan, että yleensä nää, joilla "ei ole taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiin" ovat niitä, joiden puoliso tienaa sen verran, että asumistukeakaan ei tippuisi tai sitten ovat ottaneet tulotasoonsa nähden liian suuret lainat.
Ja miksikö voin sanoa, että aina sitä pärjää, kun on valmis joistain luksuksista tinkimään? No, itse olen opiskelija ja puolisoni hoiti lasta kotona. Ja ei, en käynyt töissä kokopäiväopintojeni yhteydessä, eikä suvusta tullut mitään rahoitusta (mitä nyt ihan tavallisia synttärilahjoja ja vaikkapa pientä avustusta lapsen kenkiin satunnaisesti, tms), eikä ole edes omaisuutta. Opintoainaa toki nostin, ei olis oikein muuten toiminut. Asuttiin hyvällä asuinalueella, ei pk-seudulla, mutta seuraavassa kalleusluokassa olevassa kaupungissa kyllä.
Ei ollut juuri rahaa matkusteluun, eikä usein voinut käydä halvassakaan ravintolassa syömässä, mutta lapsi sai varmasti kaiken, mitä tarvitsi. Kirppareilta saa aivan hyviä käytettyjä lastenvaatteita ja on ekologistakin. Autoa ei tarvittu, kun asuinpaikka oli hyvin valittu ja lastakaan ei tosiaan tarvinnut hoitoon kuskata. Lapsen harrastuksiin (no, lähinnä kokoperheen harrastuksiahan ne pikkulapsen kanssa ovat) löydettiin rahat jostain, ei siis jäänyt lapsi edes paitsi muskareista ja uinneista. Koskaan ei tarvinnut pukea rikkinäisiin tai epäsiisteihin vaatteisiin. Lapselle ostettiin terveellistä ruokaa, toki joskus piti sitten omista ruuista tinkiä, eikä juuri mitään kalliita iltamenojakaan kummallakaan vanhemmalla ollut, tosin ei kaivattukaan. Sosiaalista elämää kuitenkin ihan riittämiin. Nettiin oli varaa ja muutamaan maksukanavaankin. Sossusta ei haettu rahaa. Lapsella kalliit vakuutukset, joita ei onneks ees tarvittu, kun lapsi ei juuri sairastellut.
Eli kyllä: kotihoidontuki, opintotuki, opintolaina ja asumistuki riittävät ihan perustarpeisiin, mutta vanhemmat toki karsivat pariksi vuodeksi omista menoistaan. Itse asiassa kyllä päästiin jopa parille ulkomaanreissullekin, mut niissä oli onnea matkassa. Ja lainaahan tuosta jäi, mutta ihan mielellään sitä makselee normaalista ( vaikka alle keskitason) palkasta, kun tietää, mitä sillä on saanut. Eikä lapsi ole siitä kärsinyt, että vanhemmilla ei ole ollut omistusasuntoa tai edes autoa, saati kahta hänen ensimmäisinä ikävuosinaan.
Ai niin, ei kyllä ollu varaa palkata esim. MLL:n hoitajaa, mut onneks isovanhemmat halus joskus hoitaa, eikä sitä nyt edes usein ollut tilanteita, että oltais tarvittu hoitajaa. Lähinnä, jos oli kutsuttu johonkin aikuisten juhliin (häät, pyöreät synttärit) tai sitten nukkumista varten, kun on jälkikasvu ollut huonouninen tapaus!
Meillä on muutaman työntekijän kohdalla kokeiltu lyhennettyä työpäivää, muttei ole onnistunut. Kun kävin ilmoittautumassa hoitovapaalle, pomo ilmoitti, että jos haikailen 30-tunnin viikkojrn perään, niin ainoa mahdollisuus on tuo 4pv/viikko.
T. ei ap, mutta saman asian kanssa kipuileva 1,5-vuotiaan äiti
Siis osittaisen hoitovapaan nimellä voi tehdä vaikka mitä sopimuksia 100% työajasta alaspäin. Pelkkä perjantaivapaa ei hirveästi auta, jos noin pieni on 10 h hoidossa, neljänä päivänä viikossa.
Eli kyllä: kotihoidontuki, opintotuki, opintolaina ja asumistuki riittävät ihan perustarpeisiin, mutta vanhemmat toki karsivat pariksi vuodeksi omista menoistaan.
Hei ihan oikeasti, miten kehtaat tulla tänne neuvomaan toisten työssäkäynnistä ja kuinka sulla rahat riitti, kun elelet pelkillä tuilla! Tiedätkö miksi sulle riitti rahaa? Koska joku kävi töissä, teki pitkää päivää, laittoi lapsensa hoitoon ja maksoi verot.
Häpeä!
Siis ihan rehellisesti; ei tuo kirjoittamasi kyllä kovin huokuttelevalta vaikuta...
onnellinen ja kiireetön lapsuus.
Ei meitä nyt haitannut ostaa halppismerkin juustoa tai juoda itse tavallista sinistä maitoa (lapselle luomumaitoa). Kalaksi kelpasi pakastelohi taikka säilyketonnikala. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia kausien mukaan, missä milloinkin oli paras hinta-laatusuhde. Hedelmiä ei ehkä aina tullut itse niin monipuolisesti syötyä, jotta lapselle riitti. Sipsejä ja limuja ei juuri kaivattu, joskus kyllä suklaata ja kahvitarjottavaa, kun oli vieraita. Leipä on muuten ihan helppo ja halpa tehdä itsekin. Kotiruokaa saa tehtyä suht halvallakin. Eli ei me millään makaroonilla eletty itsekään. Ja jos oli pastaa, niin aina täysjyvää, leipä kans. Ei edes syöty(&syödä) normaalia suomalaista määrää perunaa. Ei ollut varaa ostaa kunnollisia tuore/täysmehuja aina, se kyllä otti vähän päähän! Ja se, että ei kyllä voinut kuin korkeintaan kerran kuussa käydä ulkona syömässä. No, ei oikeastaan niinkään "usein". Ja silloinkin vain halpoja ravintoloita, jotain ketjupaikkoja ja kiinalaisia, tms. Itselle vain pakolliset vaatehankinnat ja nekin alesta.
Tätä se parisen vuotta, mikä siinä niin kamalaa on? Eipä opiskelijalla juuri muutenkaan kummempaan ole varaa, vaikka kävisi töissäkin (kokeiltu on tätäkin).
Tadaa, lapsi kotihoidettu 3-vuotiaaksi... Kyllä tuosta ajasta enemmän muistaa sen onnellisuuden, se oli hyvin rikasta aikaa muuten kuin taloudellisesti! Enkä mä sitä kituuttamisenakaan pitänyt (kun olin jo sitä ennenkin opiskelija). Se on loppujen lopuks lyhyt aika katsoa vähän omia menojaan ja tinkiä. Ja aivan muut muistot siitä jää mieleen!
Mä vaan kerroin esimerkin, että todella pienelläkin pärjää, jos vain haluaa. Mutta monille se oma napa on tärkeämpi kuin oma lapsi.
Ja ymmärrän kyllä, että joskus ei oikeastikaan ole vaihtoehtoja. Mutta valitettavan usein se on vain halusta kiinni.
Miksi pitää asua tunnin matkan päässä työpaikasta? No vaikka siksi, että on tuskin kukaan ajattelee, että pitäisi myydä omistusasuntonsa moneen kertaan ja ostaa aina uusi uudesta paikasta, samalla vaihtaa muiden lasten kouluja, kavereita ja kaikkea tuttua ja turvallista siitä läheltä. Työsuhteet kun tuppaavat olemaan nykyään monilla määräaikaisia.
Pääkaupunkiseudulla menee helposti tunti matkoihin, enemmänkin sääntö kuin poikkeus.