Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaalla 10 tunnin hoitopäivät :(
03.10.2011 |
Onko muita joiden lapsilla on pitkät hoitopäivät? Miten on sujunut? Meidän 2v aloittaa pian päiväkodissa ja työmatkan pituuden takia päivät ovat 10h pituisia :( onneksi pystyn pitämään perjantait vapaata että on vaan 4 hoitopäivää/vko.
Kommentit (103)
En tarkoittanut Itä-Helsingillä sitä mitä ehkä ymmärsit... vaan sitä että työpaikkani on Itä-Helsingissä ja näillä tuloilla / nykyisellä asuntojen hintatasolla Helsingissä meidän asumus olisi kerrostalossa. Tuotakin vaihtoehtoa olen vakavasti ja usein miettinyt ruuhkassa istuessani. Oli ehkä minulta tökerösti kirjoitettu aikaisemmassa viestissä.
Niin ja se esikoinen on eskarissa ja juuri saanut kavereita jne. päässyt ns. piireihin kotona vietetyn ajan jälkeen (nuorimmaisen äippäloma + hoitovapaalla oli myös kotona). En haluisi raapaista heti uusiin ympyröihin kun on kuitenkin isot muutokset muutenkin elämässä edessä(eskari ja koulu).
Niin ja lähempääkin työt kelpaisi, mutta tällä hetkellä mennään näin.
se 2,5 v:n äiti edelleen;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutten voisi tällähetkellä kuvitellakaan, että olisin työssäni noin paljon tärkeämpi kuin oman lapseni luona.
olisi satavarma työpaikka, niin muuttaisimme vaikka kaksioon Helsingin keskustaan ja mieheni saisi luvan joustaa työajoissan, mutta lastani EN laittaisi 10 tunniksi hoitoon.
Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.
Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!
Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.
Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.
Mitä siis tehdään?
MINÄKIN haluaisin saada ainakin viisi lasta, hevosen, kaksi koiraa ja kissankin, mutta kun se ei vain ole mahdollista. (Syitä: Epävarma pätkätyö, pieni asunto ja huono tukiverkosto).
Ollaan miehen kanssa molemmat vuorotyössä (minä 8-16 tai 16-24, mies 6-14 tai 14-22 miehellä reilu 1,5h työmatka ja mulla 10min.)
No meidän 1vee tulee olemaan jopa 24h hoidossa!:( Jos olemme molemmat iltavuorossa ja jos minä joudun seuraavana aamuna klo. 8 takasin töihin!
Hoitajien kanssa ollaan juteltu ettei kannata/ole järkeä hakea lasta keskellä yötä kotiin (lapsihan kuitenkin herää kun haetaan, ja mitäs sitten jos lapsi ei saakaan enää unenpäästä kiinni).
No mieshän on kyllä aamusta vielä kotona mutta onko siinäkään järkeä hakea lapsi esim. klo.8-8.30 kotiin ja viedä parin tunnin päästä takaisin... päiväkotiin meiltä menee melkein se 30min.!!Surullista... Mutta eipä noita päivätöitäkään tarjolla ole!:(
lapsella hoidossa jos vanhemmilla on 8 tunnin tyopaiva ja siihen tyomatkat paalle. Tunti tyomatkoihin suuntaansa ei ole mitenkaan ihmeellinen jos kulkee julkisilla ja joutuu vaihtamaan esim. junasta bussiin. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lyhennettyihin tyoaikoihin ja liukumaa tyoaikoihin. Minun lapseni ovat ihan normaaleja eivatka ole karsineet yhtaan pitkista tarhapaivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINÄKIN haluaisin saada ainakin viisi lasta, hevosen, kaksi koiraa ja kissankin, mutta kun se ei vain ole mahdollista. (Syitä: Epävarma pätkätyö, pieni asunto ja huono tukiverkosto).
Ollaan miehen kanssa molemmat vuorotyössä (minä 8-16 tai 16-24, mies 6-14 tai 14-22 miehellä reilu 1,5h työmatka ja mulla 10min.) No meidän 1vee tulee olemaan jopa 24h hoidossa!:( Jos olemme molemmat iltavuorossa ja jos minä joudun seuraavana aamuna klo. 8 takasin töihin! Hoitajien kanssa ollaan juteltu ettei kannata/ole järkeä hakea lasta keskellä yötä kotiin (lapsihan kuitenkin herää kun haetaan, ja mitäs sitten jos lapsi ei saakaan enää unenpäästä kiinni). No mieshän on kyllä aamusta vielä kotona mutta onko siinäkään järkeä hakea lapsi esim. klo.8-8.30 kotiin ja viedä parin tunnin päästä takaisin... päiväkotiin meiltä menee melkein se 30min.!! Surullista... Mutta eipä noita päivätöitäkään tarjolla ole!:(
Työpaikkoja (joissa siis päivätyö) ei ole tai jos joskus on ollut niin se on ollut määräaikainen (n.6kk), en kuitenkaan halua irtisanoa itseäni vakituisesta paikasta ja vaihtaa määräaikaiseen, jonka jälkeen tulevaisuus on epävarmaa.
äidit?
Vaiko otatteko todella sitten ne vanhemmat lapset myös pois harrastuksista ja muutatte koulua ja elinpiiriä jotta äidin ei tarvitse mennä töihin ja sisaruksella olisi 1,5t/pv lyhyempi hoitoaika?
Todellako?
Ja viisveisaatteko te sitten omasta tulevaisuuden työllistymisestä siksi että lapsen hoitopäivä ei juuri nyt olisi pitkä jos kyse on kuitenkin 2v lapsesta eikä siis 2kk vauvasta?
Nämä vastaukset tuntuvat jotenkin kovin yksinkertaisilta ja yksiulotteisilta joissa katsotaan vaan yhtä tekijää; lapsen juuri sen hetkistä tarhapäivän pituutta verrattuna optimimäärään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi satavarma työpaikka, niin muuttaisimme vaikka kaksioon Helsingin keskustaan ja mieheni saisi luvan joustaa työajoissan, mutta lastani EN laittaisi 10 tunniksi hoitoon.
Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.
Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!
Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.
Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.
Mitä siis tehdään?
Entä jos teillä olisi jo ennestään kolme lasta, miten mahtuisitte kaksioon? Olisiko reilua että teini-ikäinen esikoisesi joutuisi vaihtamaan koulua, harrastuksia ja kavereita? Niinkö? Oletko nyt ihan varma?
Monella lapsella on valitettavasti kotona ohjelmistossa vain videot, iltaruoka eineksistä ja lastenohjelmia, yksin lelujen kanssa touhuamista ja iltatoimet. Kyllä ulkoilu kavereiden kanssa ja aikuisen saatavilla olo tarhassa tuon ensin kuvatun kanssa on ihan kilpailukykyinen vaikka sitten sinne iltaviiteenkin asti.
Kyllä se pienelle lapselle rankkaa on. Mietipä itse miltä tuntuisi olla 10h töissä ja siihen matkat päälle.
Päiväkotipäivä on lapsen työpäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi satavarma työpaikka, niin muuttaisimme vaikka kaksioon Helsingin keskustaan ja mieheni saisi luvan joustaa työajoissan, mutta lastani EN laittaisi 10 tunniksi hoitoon.
Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.
Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!
Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.
Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.
Mitä siis tehdään?
Entä jos teillä olisi jo ennestään kolme lasta, miten mahtuisitte kaksioon? Olisiko reilua että teini-ikäinen esikoisesi joutuisi vaihtamaan koulua, harrastuksia ja kavereita? Niinkö? Oletko nyt ihan varma?
Jos tämä ei kykenesi näkemään pienen lapsen etua.
Jos tekisitte nyt vaikka ainakin vuoden kumpikin nelipäiväistä viikkoa? Toinen pitää maanantai- ja toinen perjantaivapaan...
Toinen vaihtoehtohan voisi olla, että toinen tekee työpäivän 10-16 ja toinen tekee 8-14, jolloin hoitopäivä olisi 9-15, eli ihan kohtuullinen.
Mekin ollaan virkamiehiä molemmat, ja minä keplottelen jotenkin kotosalla siihen saakka, kun kuopus on 2,5v. Sitten aloittavat pienessä päiväkodissa isoveljensä kanssa, teen sitten 8-14 päivää. Aluksi varmaan mies käyttää liukumaa, ja vie lapset 8.30 hoitoon, minä haen sitten n. 14.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi on jumala, teini äitin pahin vihollinen...
olisi satavarma työpaikka, niin muuttaisimme vaikka kaksioon Helsingin keskustaan ja mieheni saisi luvan joustaa työajoissan, mutta lastani EN laittaisi 10 tunniksi hoitoon.
Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.
Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!
Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.
Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.
Mitä siis tehdään?
Entä jos teillä olisi jo ennestään kolme lasta, miten mahtuisitte kaksioon? Olisiko reilua että teini-ikäinen esikoisesi joutuisi vaihtamaan koulua, harrastuksia ja kavereita? Niinkö? Oletko nyt ihan varma?
Jos tämä ei kykenesi näkemään pienen lapsen etua.
aina on vaihtoehtoja. Kysymys on valinnoista.
Ei kai kukaan sanonutkaan että tehdessään valinnan ei joutuisi luopumaan mistään.
En halua, koska. Se on vaikeaa, koska.
Pienelle lapselle päivä on pitkä ja tietysti aikuiset tekevät valinnan lapsen puolesta. Valitettavaa vain on että vanhempien olisi hyvä ajatella lapsen etua, mitä he eivät tee jos lapsi todella laitetaan näin pitkäksi aikaa päivästä säilöön.
On vaikeaa ymmärtää ihmisiä jotka vapaaehtoisesti haluavat valita liki kaiken muun paitsi lapsensa kanssa vietetyn ajan.
Ja sille sankarille jonka mielestä kotona lasten hoitaminen on vain kuluerä: siinähän se onkin, on asioita joita olisi hyvä mitata jollain muulla kuin rahalla tai tuottavuudella.
Ja kuinkahan moni vanhempi rehellisesti on sitä mieltä että tuossa kohtaa tein lapseni kohdalla väärin, harvempi. Ongelmat lapsella liittyvät vain lapseen, eivät vanhempien valintoihin saati ympäristöön. Ihmisen psyyke pakottaa elämään omien valintojen kanssa tyytyväisenä - sitä totuutta mitä hallaa monet vanhemmat lapsilleen tekevät olisi monen vaikea kohdata.
Ongelmiahan on vain muilla, ei meillä. Ongelmalapset kasvavat köyhissä perheissä, lähiöissä.
Eikä kasvatustieteilijöillä ole mistään mitään järkevää sanottavaa tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne vanhemmat sisarukset joutuu luopumaan harrastuksistaan pikkusisaren puoli tuntia lyhyemmän hoitopäivän takia? Tai koulustaan ja kavereistaan ja muuttamaan sinne keskustan kaksioon?
aina on vaihtoehtoja. Kysymys on valinnoista.
Ei kai kukaan sanonutkaan että tehdessään valinnan ei joutuisi luopumaan mistään.
En halua, koska. Se on vaikeaa, koska.
Pienelle lapselle päivä on pitkä ja tietysti aikuiset tekevät valinnan lapsen puolesta. Valitettavaa vain on että vanhempien olisi hyvä ajatella lapsen etua, mitä he eivät tee jos lapsi todella laitetaan näin pitkäksi aikaa päivästä säilöön.
On vaikeaa ymmärtää ihmisiä jotka vapaaehtoisesti haluavat valita liki kaiken muun paitsi lapsensa kanssa vietetyn ajan.
Ja sille sankarille jonka mielestä kotona lasten hoitaminen on vain kuluerä: siinähän se onkin, on asioita joita olisi hyvä mitata jollain muulla kuin rahalla tai tuottavuudella.
Ja kuinkahan moni vanhempi rehellisesti on sitä mieltä että tuossa kohtaa tein lapseni kohdalla väärin, harvempi. Ongelmat lapsella liittyvät vain lapseen, eivät vanhempien valintoihin saati ympäristöön. Ihmisen psyyke pakottaa elämään omien valintojen kanssa tyytyväisenä - sitä totuutta mitä hallaa monet vanhemmat lapsilleen tekevät olisi monen vaikea kohdata.
Ongelmiahan on vain muilla, ei meillä. Ongelmalapset kasvavat köyhissä perheissä, lähiöissä.
Eikä kasvatustieteilijöillä ole mistään mitään järkevää sanottavaa tietenkään.
et miten voi olla lapsen edun mukaista et se vedetään päivähoidon päälle vielä muutamaks tunniks jollekin uudelle hoitajalle. Eikö nyt olisi parempi et lapsi on sielä tarhassa vaikka vähän pidemmän päivän, jotta ei hoitajat moneen kertaan päivässä vaihdu. 10 tunnin päivä on melko pitkä, mut paremi sekin kun et lapsi joutuu kiintymään useisiin hoitajiin.
Ongelmat - jos niitä tulee - näkyvät vuosien päästä.
Älkää nyt hyvät ihmiset tuudittautuko siihen uskoon, että minun 1,5-vuotia Nico-Jassica kyllä niin tykkää dagiksesta, kun on kavereita. Eikä hän kärsi yhtää, että on 10 h päivässä tarhassa.HALOO!
10 h 2-vuotiaalle tarhassa neljänä päivänä on aivan liian paljon. Ymmärrän, ettei työelämä jousta aina. Olen itse asiantuntijatehtävissä pörssiyhtiössä stadin ytimiessa ja asumme Espoossa. Työmatkoihin menee vähintään 45 minsaa suunta. No can do. En voi yhtäkkiä vaihtaa työpaikaa - alepan kassa voi siirtyä toisella tavalla. Tämän yrityksen pääkonttori on Aleksilla.
Mutta voisitko olal kotona vielä vuoden tai puoli. Jos et, palkatkaa vaikka parina päivänä viikossa joku muu hakija, jotteivat KAIKKI päivät ole 10-tuntisia.
Näin me teimme. Teen nelipäiväistä viikkoa, ja meillä on palkattu hakija parina pvänä viikossa.
olisi satavarma työpaikka, niin muuttaisimme vaikka kaksioon Helsingin keskustaan ja mieheni saisi luvan joustaa työajoissan, mutta lastani EN laittaisi 10 tunniksi hoitoon.
Tiedätkö paljonko kaksio Helsingin keskustassa maksaa? Omistusasunto tai vuokra-asunto? Oletko varma että perheellänne on varaa laittaa yli puolet nettotuloistaan asumiseen? Tiedätkö mikä tilanne on keskustan päiväkodeissa? Työmatka ehkä lyhenee, mutta joudut kuljettamaan lasta keskustan metelissä, saasteissa ja ruuhkassa helposti yli puoli tuntia suuntaansa hoitoon mennessä ja sieltä hakiessa. Se vasta onkin lapsen edun mukaista.
Jotkut lapset kestävät sen erittäin kuormittavan 10 tunnin hoitopäivän, sillä temperamentteja ja geneettisiä ominaisuuksia kun on erilasia - joidenkin lasten ominaisuudet ovat sellaiset, ettei ylipitkästä päivästä koidu suurempaa haittaa, etekin, jos hoito tapahtuu laadukkasti.
Osalle lapsia pitkän hoitopäivän haasteet ovat liian suuret ja etenkin jos on joutunut sellaiseen hoitoympäristöön, joka on laadultaan heikko (esim. ryhmäkoko, melu, henkilökunnan sensitiivisyys).
Näiden lasten tulevaisuuden perusta on aika heikoilla kantimilla.
aloittaneet päiväkodissa vuoden ikäisinä. Normipäivät non 8 tuntia, joskus mennyt se max 9 tuntia, minkä päivähoito on auki.
Varmaan joo olisivat tykänneet olla kotina pidenpäänkin, mut tämä oli meidän perhelle paras ratkaisu useista syistä. Nyt 7- ja 5-vuotiaat ovat tosi fiksuja nassikoita molemmat. Päiväkodista ja neuvolasta tullut kommenttia et näkee et heillä perusturvallisuus kunnossa, luottavat itseensä, mutta huomioivat hienosti myös ikätovereitaan.
Silloin kun olen vapaalla ja lasteni kanssa olen 100% läsnä. Kun ollaan panostettu myös uraan on ollut varaa palkata siivooja huolehtimaan kodista, joten vapaa aika jää lapsille. Jaksetaan olla osallistuvia vanhempia mukana lasten leikeissä ja harrastuksissa. Ja on varaa yhteisiin lomiin ja harrastuksiin.
Monesti näkee leikkipuistoissa apaattisia tai juoruilevä kotiäitejä, jotka ovat liian väsyneitä osallistumaan lapsiensa leikkeihin. Samat väsyneet, katkerat eukot kiukuttelevat kotona väsyneinä pyykkäykesen, siivouksen ja ruuan laiton lomassa lapsilleen samalla kun kärvistelevät miten taas yhteiskunnalta revitään rahat perheen eteen. Ja sit ollaan niin tekopyhiä ja itseens tyytyväisiä, kun sitä sentään tarjotaan lapselle onnellinen lapsuus, säästetään yhteiskunnan rahat hoitamalla lapset itse ja ollaan niin fiksuja kun osataan luopua omista menoista. Jep, jep...
Olen varma et lapsieni mielestä heillä on ollut onnillinen lapsuus. Äiti ja isä rakentavat heidän kanssaan leikkimajoja, hiekkalinnoja, legotornieja. Askarrellaan, järkätään "prinsessatanssit" tai "dinopuisto", harrastetaan pari iltaa viikkossa (jotta aikaa jää myös kotona oloon). Varaa on kaikkeen kivaan ja vanhemmat voivat hyvin. Lisäksi maksetaan hoitomaksut yhteiskunnalle moninkertaisesi - omina veroina, hoitajien palkkoina ja tietysti niiden yritysten voitoista, joissa työskennellään ja vaikutetaan yrityksen menestykseen.
En tiedä mistä tänne sikiää näitä tekopyhiä laiskoja eukkoja, jotka oikeuttavat työn vieroksumisen lastensa parhaalla. Herätkää ja katsokaa Eurooppaan ja muualle maailmaan. Sielä laitetaan lapset hoitoon 3 kuukautisena ja ihan täyspäistä porukkaa sieltäkin tulee.
En jaksa pitkiä lainauksia tähän panna, mutta haluan ottaa kantaa tähän kinaan onko yht. kunnalle taloudellisempaa se, että lapset hoidetaan kotona vs. tarhassa.
En mitenkään väitä, että kotiäiti tuottaisi yht. kunnalle suoraa rahaa, koska näinhän ei ole. Mutta minusta on todella outoa, että jotkut kirkasotsaiset mammat väittävät käyvänsä töissä, koska haluavat olla priima kansalaisia ja maksaa kunnolla veroja, heh-heh. Sen heidän pikkupiltin todellinen hoitokustannus yht. kunnalle ei ole ainoastaan 750 (1000€-itse maksettu 250), vaan kyllä siihen tulee myös kaikki päiväkotien rakennuskustannukset, sitten näiden lapsien suurempi sairastavuus jne. Näillä mammoilla ei ole kykyä nähdä kokonaisuuksia ja elämää jatkumona, jossa tulee erilaisia vaiheita. Sillä kyllähän monet äidit, jotka valitsevat kotihoidon pienille lapsilleen ovat todella hyviä veronmaksajia yht. kunnalle sekä ENNEN että JÄLKEEN "kotiäitiytensä", ja he voivat kokonaisuutena maksaa veroja paljon enemmänkin kuin nämä, joiden lapsilla on 10h pk-päivät jo vauvana, jotta äiti voi vauva-aikanakin maksaa veroja, olla kunnon kansalainen ja toteuttaa itseään... Ja jopa sillä hetkellä kun on kotiäiti, saattaa maksaa veroja, mistä te kotiäidin kaikki tulohanat tiedätte (?)
Sitten tärkein: Arvokkuus ja kunnia elämässä on kiinni täysin muista asioista kuin palkkatyöstä ja veronkannosta...täällä tehdään todella arvokkaita asioita täysin ilmaiseksi ilman verokortteja lähimmäiset toinen toisilleen. Arvokasta on myös haluta hoitaa itse omat lapset raskas pikkulapsiaika.
En halua demonisoida tarhoja, ne ovat ihan ok paikkoja lapsille, mutta ei pidä vääristellä syitä, joiden takia lapset sinne jätetään. Jokainen meistä huomennakin aamulla tietää, viekö pilttinsä sinne, koska haluaa juuri nyt tällä sekunnilla maksaa veroja vai miksi....
se joka selitteli tuilla pärjäämisestä unohti vallan meidät keillä on isompi perhe. Kyllä, minunkin kolme ensimmäistä lastani hoidin kotona kolmivuotiaiksi. Mutta kaksi seuraavaa ovatkin sitten menneet aiemmin päiväkotiin. Työajan lyhennyksiin ja edes vuokra-asunnon vaihtoon ei ole mahdollisuutta kun perheessä on kouluikäisiä lapsia. Vai onko yhden lapsen takia kaikkien muiden perheessä kituutettava, jätettävä kaverit ja tuttu ympäristö ja muutettava lähemmäs toisen vanhemman työpaikkaa (jotka nekin matkan varrella vaihtuneet)?
Asiat eivät ole mustavalkoisia, jokainen perhe tekee varmasti heille sopivat ratkaisut. Joskus kaksivuotiaan kymmentuntinen päiväkotipäivä on se paras ratkaisu.