2-vuotiaalla 10 tunnin hoitopäivät :(

Eli kyllä: kotihoidontuki, opintotuki, opintolaina ja asumistuki riittävät ihan perustarpeisiin, mutta vanhemmat toki karsivat pariksi vuodeksi omista menoistaan.

Hei ihan oikeasti, miten kehtaat tulla tänne neuvomaan toisten työssäkäynnistä ja kuinka sulla rahat riitti, kun elelet pelkillä tuilla! Tiedätkö miksi sulle riitti rahaa? Koska joku kävi töissä, teki pitkää päivää, laittoi lapsensa hoitoon ja maksoi verot.

Häpeä!

niin ei maksanut kuin murto-osan siitä hoidosta. Yhteiskunta senkin maksoi. Tulis kunnille ja valtiolle, veronmaksajille paljon kalliimmaksi, jos kaikki pistäis lapsensa hoitoon. Nytkin on jo kunnat ihan pulassa ja kaikille ei meinaa riittää hoitopaikkoja. Se on melko paljon kalliimpaa se lapsen hoidossa pitäminen kuin kotihoito. Tulee yhteiskunnallekin kalliiksi. Ja kyllä mäkin olen osani veroista maksanut: ennen ja jälkeen tuon ajanjakson! Ihan hyvällä omallatunnolla olen tuosta. Ja lainathan maksan ihan itse takaisin. Veroja meni muuten noistakin tuloista. Jokainen muukin opiskelija saa sen huimat pari-kolmesataa euroa. Jokainen lapsensa kotona hoitava sen muutaman satasen, enemmän kuin opiskelija, vaikka puolisolla olis kuinka paljon tuloja. Toki saa pikkuisen enemmän, jos puolisolla ei ole hyvät tulot. Kunnat säästää maksaessaan kuntalisää, niin osa pitää lapsensa pidempään kotona.

Osa käyttää muita yhteiskunnan palveluja, jokainen varmasti jotain. Meillä ei juuri ole terveysmenoja ollut. Kalliin tieverkon käyttö on ja on ollut minimaalista. Jne jne jne.

Ihan jos sulle on lastasi tärkeämpää olla käyttämättä jokaiselle kuuluvia, yhteisesti maksettuja yhteiskunnan etuja, niin ei oo multa pois. Lapseltasi toki on. Ja mielenterveysmenot jatkaa kasvuaan, kun vanhemmilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta omille lapsilleen. Lapset ja nuoret voi pahoin, tästä on paljon ollut tutkimuksia. Yksi syy on se, että jätetään pärjäämään yksinään, ei huomata, eikä kiinnostuta.

Moni on tahtomattaan työttömänä, kaikille ei riitä työpaikkoja. Jos kaksi ihmistä on yhteensä 3 vuotta pois työelämästä (ja tähän kuuluu myös se äitiysloma, jonka suurin osa kuitenkin käyttää) lapsen ollessa pieni, niin eipä se suuri menetys yhteiskunnalle ole. Sillä välin on joku muu tekemässä sen työn ja maksamassa ne verot. Sillä toisella ei ehkä muuten olisi sitä työtä. Ja toisekseen, nää opiskeluetuudet on kans ihan jokaisen saatavilla. Etkö itse ole nostanut opintotukea? Ei sen nyt pitäis olla niin huono asia, että kouluttaa itseään enemmän, jotta voi olla sitten sen jälkeen parempi veronmaksaja. Meidän perheessä se nyt sattui sitten pikkulapsiaikaan. Ja onhan ne opinnot työelämää joustavampia perheen suhteen. Voi tehdä paljon itsenäistäkin työtä ja siten vähentää kotoa poissaolonsa määrää. Eipä se aina ollut helppoa tehdä väsyneenä yömyöhään raportteja ja lukea tentteihin, mutta kyllä siitäkin selvittiin.

Tuskin kovin monella olisi varaa edes käydä töissä lasten ollessa pieniä, jos päivähoidon joutuisi maksamaan kokonaan itse! Eli niinpä vaan yhteiskunta rahoittaa näidenkin vanhempien omakotitaloja välillisesti. Jos väität vielä, että kotona oleminen tulisi yhteiskunnalle aina kalliimmaksi, niin pistäpä laskelmia tulemaan. Väitän, että melko hyvät tulot ja sitä kautta verot saisi olla, että yhden perheen osalta jäätäisiin plussalle yhteiskunnan tukea laskettaessa, siis kun verrataan päivähoitoa kotihoitoon. Enemmän ihmisiä on kuitenkin matalapalkka-aloilla kuin niissä paremmissa palkkaluokissa. Ja näissä työpaikoissa se tekijä sille työlle ja maksaja niille veroille silloin löytyy. Parantaa työttömyystilastojakin. Eli jos aina palkattaisiin työtön hoitovapaalla olevan sijaiseksi, niin sehän olis silkkaa säästöä. Hoitovapaalla olevalle kun maksetaan vähemmän kuin työttömälle eikä mene samalla kalliita päivähoitomaksuja. Ne meinaan ovat kalliimmat kuin se, mitä kumpikaan näistä saisi kotona ollessaan. Anteeksi poukkoileva tekstini, ei ehkä ole paras aika kirjoittaa!

Meillä on muutaman työntekijän kohdalla kokeiltu lyhennettyä työpäivää, muttei ole onnistunut. Kun kävin ilmoittautumassa hoitovapaalle, pomo ilmoitti, että jos haikailen 30-tunnin viikkojrn perään, niin ainoa mahdollisuus on tuo 4pv/viikko.

T. ei ap, mutta saman asian kanssa kipuileva 1,5-vuotiaan äiti

Siis osittaisen hoitovapaan nimellä voi tehdä vaikka mitä sopimuksia 100% työajasta alaspäin. Pelkkä perjantaivapaa ei hirveästi auta, jos noin pieni on 10 h hoidossa, neljänä päivänä viikossa.

Ihan joka työpaikassa ei päivän pituutta voida vähentää. Minulla lyhennetty päivä olisi tarkoittanut toimipisteen vaihtoa kauemmas, jolloin käytännössä työmatkat olisivat syöneet lyhennyksen. Valitsin sitten nelipäiväisen viikon ja lapsi on tarhassa n.9h/pvä. Ei ihan ihanne, mutta mielummin näin kuin 5 nimellisesti lyhyempää päivää. Muutto toista pistettä lähemmäksi ei ole mahdollista ja toista autoa ei ole varaa hankkia.

Toista lainausta miettien, onko tämä siis turhaa lapsen kannalta jos lapsi ei mainittavasti tästä hyödy ja kuitenkin ihan ilmaisesta vapaasta ei ole kyse.

erään 2 vuotiaan joka kotona klo 15-20, muuten aina hoidossa, siisyöt ja päivät. Vanhemmat tekee yötyötä. eli lapsen hoitopäivä joka pv 19 h, mitä siitä sanotte? ei ole heilläkään muuta mahdollisuutta. Tuosta ajasta käydään kaupassa, siivotaan ms eli lapselle jää aikaa ehkä muutama minuutti.

tulee lapselle 1-3 kertaa viikossa lähes 10 tunnin hoitopäivä, muutoin 6-8 tuntia (vajaa 2-vuotias). Hyvin on mennyt. Kotona puuhataan sitten lapsen kanssa mahdollisimman paljon tai ollaan vain sylikkäin, ja läheisyyttä silloin kun lapsi sitä pyytää...

Mitään huonoa omaa tuntoa en todellakaan pode.

Mutta on ollut. Lapsi meni 2v hoitoon, ja oli pitkää päivää koulun alkuun saakka. Isä joskus haki aikaisemmin/vei myöhemmin, ollaan vielä kaiken lisäksi erottu, voi lapsiparkaa.



Nyt lapsi on reipas koululainen ja päiväkotiaikoja muistellaan välillä yhdessä. Ja yleensä ihan positiivisessa mielessä:)



Itselle on niin paljon helpompaa nyt, kun lapsi on koulussa, eikä tarvitse aamuin illoin kiirehtiä päiväkodin kautta. Että siinä voi itse vanhempi olla kovilla sen jatkuvan kiireen kanssa. Mut onneks sulla on vaan 4 pv viikossa! Kolmen vapaan aikana ehtii kyllä ladata akut uuteen viikkoon.

Meillä on muutaman työntekijän kohdalla kokeiltu lyhennettyä työpäivää, muttei ole onnistunut. Kun kävin ilmoittautumassa hoitovapaalle, pomo ilmoitti, että jos haikailen 30-tunnin viikkojrn perään, niin ainoa mahdollisuus on tuo 4pv/viikko. T. ei ap, mutta saman asian kanssa kipuileva 1,5-vuotiaan äiti

Siis osittaisen hoitovapaan nimellä voi tehdä vaikka mitä sopimuksia 100% työajasta alaspäin. Pelkkä perjantaivapaa ei hirveästi auta, jos noin pieni on 10 h hoidossa, neljänä päivänä viikossa.

Vaan osittainen hoitovapaa on maksimissaan normityöajasta se 4pv tai 30 viikkotuntia. Eri asia on kokonaan osa-akainen työ.

Kelan sivuilta:

Kenelle osittaista hoitorahaa ja hoitovapaata?

Edellytyksenä on, että lyhennät työaikaasi lapsen hoidon vuoksi niin, että työskentelet keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi 6-tuntista työpäivää tai 4-päiväistä työviikkoa. Lisäksi sinun tulee olla työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjä. Hoitovapaan saaminen edellyttää myös, että olet ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään 6 kuukautta viimeisen vuoden aikana. Sovit hoitovapaan toteutuksesta työnantajan kanssa. Jos viikoittainen työaikasi on jo ennestään enintään 30 tuntia viikossa, mutta muusta syystä kuin lapsen hoidon vuoksi (esimerkiksi osa-aikatyön takia), et voi saada osittaista hoitorahaa ennen kuin lyhennät työaikaasi lapsen hoidon vuoksi normaalista työajastasi.

Näissä pitää vain hyväksyä se, että jos lapsi on 10 tuntia päivässä hoidossa, ensisijainen ja vahvin kiintymyssuhde ei siinä tapauksessa synny omaan vanhempaan vaan johonkin päiväkodin työntekijään.



Jos sellaista haluaa, niin siitä vaan.



Kaikkea ei voi saada kerralla. Mutta esimerkiksi asuntolainasta voi neuvotella vaikka lyhennysvapaan vuoden. Toki se maksaa jonkun verran, mutta se mahdollistaa sen, että voi asua tutussa kodissa JA hoitaa lasta kotona. Tai voi ottaa lisälainaa että voi hoitaa lasta kotona.



Valintoja, valintoja. Onko tärkeämpää, että asuntolaina on maksettu pois vuosi aikaisemmin vai se, että lapsi on saanut olla vuoden pidempään kotihoidossa?

Näissä pitää vain hyväksyä se, että jos lapsi on 10 tuntia päivässä hoidossa, ensisijainen ja vahvin kiintymyssuhde ei siinä tapauksessa synny omaan vanhempaan vaan johonkin päiväkodin työntekijään.

Jos sellaista haluaa, niin siitä vaan.

Kaikkea ei voi saada kerralla. Mutta esimerkiksi asuntolainasta voi neuvotella vaikka lyhennysvapaan vuoden. Toki se maksaa jonkun verran, mutta se mahdollistaa sen, että voi asua tutussa kodissa JA hoitaa lasta kotona. Tai voi ottaa lisälainaa että voi hoitaa lasta kotona.

Valintoja, valintoja. Onko tärkeämpää, että asuntolaina on maksettu pois vuosi aikaisemmin vai se, että lapsi on saanut olla vuoden pidempään kotihoidossa?

että esimerkiksi vuokranmaksusta ei neuvotella taukoja?

Esimerkiksi pk-seudulla ei varmastikaan kaikki nuoret, vastavalmistuneet vanhemmat akateemisissa pienipalkkaisissa pätkätöissä edes saisi lainaa.

ei voi työpaikkaa siirtää eikä välttämättä vaihtaakaan, mutta mun pointtini taas oli, että Suomen kalleimmallakin alueella sijaitsevaan työpaikkaan pääsee alle tunnissa kohtuu-edullisilta asuinalueilta. Ja asuinpaikan voi kyllä vaihtaa.

Tosin taisin vähän liioitella, kyllä Mankkaalta melkein se tunti menee ruuhkassa, mutta esim. Pihlajistosta 45 min.

Katajanokalle pääsee julkisilla 30-45 minuutissa useilta pk-seudun edullisilta asuinalueilta. Esim. Viikki, Pihlajamäki, metron varsi, Espoosta esim. Mankkaa.

Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle.

Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa!

Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.

Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä.

Mitä siis tehdään?

Ja kun ap:n käskettiin vaihtaa työpaikkaa, huomautin ettei kaikkia työpaikkoja voi siirtää. En ottanut kantaa siihen, kauanko Viikistä menee Katajanokalle... Puuh.

Jos on vuokralla, voi vaihtaa asuinaluetta helposti! Tai jopa vaihtaa halvempaan asuntoon!



Jos on lainaa, voi neuvotella lyhennysvapaata.



On aivan sairas yhteiskunta, jos kaksivuotiaita pidetään järjestään säilössä 10 tuntia ja se on kaikista ookoo!

sama juttu. Molemmilla vanhemmilla ns. "virka-aikatyö". 9,5 h päivät ovat ihan normaalit ja joka päivä työmatkojen takia! Ei pystytä siis vuorottelemaan työaikoja/ noutoja päiväkodista. Hyvänä puolena on tietty, että ollaan sit illat ja viikonloput koko perhe kotona. Isovanhemmat ottavat myös luokseen lomalle usein ja me pidimme osittain eri aikaan kesälomat. Laskeskelin, että lapsillamme on tänä vuonna ollut jo n. 10 viikkoa lomaa päiväkodista (osa vielä pitämättä)+ yksittäiset päivät isovanhemmilla. Aivan täysin terve, iloinen, ihana ja normaalisti kehittynyt poika meillä kuitenkin on! Lapsi siis 2,5 v.

Ongelmat - jos niitä tulee - näkyvät vuosien päästä.

Älkää nyt hyvät ihmiset tuudittautuko siihen uskoon, että minun 1,5-vuotia Nico-Jassica kyllä niin tykkää dagiksesta, kun on kavereita. Eikä hän kärsi yhtää, että on 10 h päivässä tarhassa.

HALOO!

10 h 2-vuotiaalle tarhassa neljänä päivänä on aivan liian paljon. Ymmärrän, ettei työelämä jousta aina. Olen itse asiantuntijatehtävissä pörssiyhtiössä stadin ytimiessa ja asumme Espoossa. Työmatkoihin menee vähintään 45 minsaa suunta. No can do. En voi yhtäkkiä vaihtaa työpaikaa - alepan kassa voi siirtyä toisella tavalla. Tämän yrityksen pääkonttori on Aleksilla.

Mutta voisitko olal kotona vielä vuoden tai puoli. Jos et, palkatkaa vaikka parina päivänä viikossa joku muu hakija, jotteivat KAIKKI päivät ole 10-tuntisia.

Näin me teimme. Teen nelipäiväistä viikkoa, ja meillä on palkattu hakija parina pvänä viikossa.

Katajanokalle pääsee julkisilla 30-45 minuutissa useilta pk-seudun edullisilta asuinalueilta. Esim. Viikki, Pihlajamäki, metron varsi, Espoosta esim. Mankkaa.

Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle. Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa! Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.

Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä. Mitä siis tehdään?

Jos on koko elämänsä asunut Espoossa jossain ja koko elämä on siellä, pitäisikö muuttaa parin dagisvuoden takia jonnekin kauas omasta verkostosta?

Ei täällä pk-seudulla niin vain muuteta - ei asuntoja eikä ainakaan asiantuntijatehtäviä.

Katajanokalle pääsee julkisilla 30-45 minuutissa useilta pk-seudun edullisilta asuinalueilta. Esim. Viikki, Pihlajamäki, metron varsi, Espoosta esim. Mankkaa.

Siis työmatkoihin mee 1h/sivu???? Eikö kannattaisi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai yrittää saada työpaikka lähempää. Tuo on tosi rankkaa lapselle, mutta pakko olla myös aikuiselle. Tuollaisella työmatkalla ilman muuta mielummin vapaapäivä kun lyhennetty työaika. Koittakaa sitten ne vapaapäivät ottaa rennosti, ehkä vähän kompensoi. Toisaalta jos lapsi vasta aloittaa hoidossa, varaudu siihen, että kerran kuussa lapsesi on viikon sairaana. Yksinhuoltajilla on rankkaa! Yksi ratkaisu olisi palkata joku opiskelija tms. hakemaan lapsesi esim klo 16, tuomaan kotiin ja antamaan iltaruokaa. Sitten pääset itse suoraan tai kaupan kautta kotiin ja lapselle ei tule niin pitkää päivää päiväkodissa. Itse lukiolaisena tein tuollaista työtä. Oli ihan mukavaa ja sain vähän taskurahaa.

Mutta vastaan silti. Oletetaan että olet vaikkapa ulkoministeriön virkamies. Ministeriö on Katajanokalla, eikä sitä sen lähemmäksi kotiasi saa. Valtion virkamiesten palkat ovat kuitenkin tosi huonoja, joten palkallasi ei myöskään osteta asuntoa kovin läheltä keskustaa, tai vuokrata sitä. Mitä siis tehdään?

Jos on koko elämänsä asunut Espoossa jossain ja koko elämä on siellä, pitäisikö muuttaa parin dagisvuoden takia jonnekin kauas omasta verkostosta?

Ei täällä pk-seudulla niin vain muuteta - ei asuntoja eikä ainakaan asiantuntijatehtäviä.

Huomaa, että täällä palstailee nimenomaan pienten lasten vanhempia. Ei nähdä suurta kuviota, vaan jankataan parista päikkärivuodesta. Miten esimerkiksi perheissä, joisssa on vanhempia sisaruksia? Onko reilua, että koululainen joutuu vaihtaa kouluaan, harrastuksiaan ja kavereitaan vaan sen takia, että pikkusiskon päikkäripäivä lyhenee 30 min???

"Ikävä kyllä 2,5-vuotiaasta et voi vielä sanoa mitään

Lainaus:

sama juttu. Molemmilla vanhemmilla ns. "virka-aikatyö". 9,5 h päivät ovat ihan normaalit ja joka päivä työmatkojen takia! Ei pystytä siis vuorottelemaan työaikoja/ noutoja päiväkodista. Hyvänä puolena on tietty, että ollaan sit illat ja viikonloput koko perhe kotona. Isovanhemmat ottavat myös luokseen lomalle usein ja me pidimme osittain eri aikaan kesälomat. Laskeskelin, että lapsillamme on tänä vuonna ollut jo n. 10 viikkoa lomaa päiväkodista (osa vielä pitämättä)+ yksittäiset päivät isovanhemmilla. Aivan täysin terve, iloinen, ihana ja normaalisti kehittynyt poika meillä kuitenkin on! Lapsi siis 2,5 v.





Ongelmat - jos niitä tulee - näkyvät vuosien päästä.

Älkää nyt hyvät ihmiset tuudittautuko siihen uskoon, että minun 1,5-vuotia Nico-Jassica kyllä niin tykkää dagiksesta, kun on kavereita. Eikä hän kärsi yhtää, että on 10 h päivässä tarhassa.



HALOO!



10 h 2-vuotiaalle tarhassa neljänä päivänä on aivan liian paljon. Ymmärrän, ettei työelämä jousta aina. Olen itse asiantuntijatehtävissä pörssiyhtiössä stadin ytimiessa ja asumme Espoossa. Työmatkoihin menee vähintään 45 minsaa suunta. No can do. En voi yhtäkkiä vaihtaa työpaikaa - alepan kassa voi siirtyä toisella tavalla. Tämän yrityksen pääkonttori on Aleksilla.



Mutta voisitko olal kotona vielä vuoden tai puoli. Jos et, palkatkaa vaikka parina päivänä viikossa joku muu hakija, jotteivat KAIKKI päivät ole 10-tuntisia.



Näin me teimme. Teen nelipäiväistä viikkoa, ja meillä on palkattu hakija parina pvänä viikossa. "



Niin no on meillä esikoinenkin joka on vastaavasti ollut samanikäisenä päiväkodissa ja en nyt mitään psyykkisiä traumoja hänelläkään ole havainnut... Muuttaminen itähelsingin vuokralähiöön kerrostaloasuntoon, esikoisen kaverien ja koulun vaihtamiset + miehen pidentynyt työmatka - ei kiitos! Mielummin asumme kehä3:sen ulkopuolella rauhallisessa ympäristössä. Näillä korteilla me ollaan päädytty pelaamaan. Musta taas tuntuis perin typerältä palkata joku toinen hakija hakemaan lapset kotiin aikaisemmin. Eikös se ole ihan sama onko päiväkodissa koko päivän vai kesken päivää tulisi vieraan hoidettavaksi kotiin? Ne vanhemmat eivät kuitenkaan ole siellä paikalla?



Miks ihmeessä päiväkotiin vienti tarkoittaisi automaattisesti päästään pipejä lapsia myöhemmin?



No mutta meillä jokaisella on erilainen tilanne ja jokainen on varmaan miettinyt omalle perheelle sopivat ratkaisut. Mielipiteitähän nämä ovat siinä missä muutkin. Kaikissa ammateissa vaan osittainen hoitovapaa ei ole mahdollista.



se 2,5 v:n äiti

Mitähän kasvatustieteilijät on mieltä siitä että ne vanhemmat sisarukset joutuu luopumaan harrastuksistaan pikkusisaren puoli tuntia lyhyemmän hoitopäivän takia? Tai koulustaan ja kavereistaan ja muuttamaan sinne keskustan kaksioon?

Ottamatta sen enempää kantaa käsillä oleviin aiheisiin muistuttaisin, että lapsen ensimmäisiä kolmea ikävuotta pidetään ratkaisevan tärkeinä tulevaa elämää varten. Sitä vanhemmille voidaan jo selittää asioita ja heidän pettymyksiään käsitellä yhdessä. Että siinä mielessä teini-ikäisen ja vauvan/taaperon tarpeet eivät kyllä ole samanarvoisia.

Kyllä on ihan sairasta tää av-palstan kasvatusfilosofia.

miten täällä arvostetaan VAIN ja PELKÄSTÄÄN sitä, että perhe ja äiti uhraa kaiken hoitaakseen lasta 3-vuotiaaksi kotona.



Sen jälkeen kaikki äidit täällä kuorossa hyväksyvät

1) 4-vuotiaasta ylöspäin sen, että äiti tekee pitkää päivää töissä ja toteuttaa itseään luomalla uraa

2) Että pitkän päivän jälkeen äiti saa ja äidin pitää harrastaa ja nauttia omaa aikaa pari tuntia

3) Että äiti ja isä molemmat näkevät lasta pari tuntia illassa ja se on ihan ok, koska heidän pitää saada harrastaa

4) että lapsen asuinpaikka, kaveripiiri, päiväkoti, koulu muuttuu jokaisen mahdollisen lisälapsen tultua

5) että perhe ostaa koululaisen vaatteet kirpparilta, ei vietä joulua, pihistelee muiden paitsi pienimmän ruoasta, ei tarjoa harrastuksia, leluja eikä mitään ylimääräistä, jotta se pienin sa mahdollisimman lyhyet työpäivät



Minulla on kaksi ystävää, jotka uhrautuivat kumpikin lähes 10 vuotta kotona, ja kun nuorin täytti 3 vuotta, alkoi äidin elämä. Nyt on kiire tehdä uraa, harrastaa, käydä kampaajalla ja kosmetologilla säännöllisesti, työpaikan bileissä, työkavereiden kanssa iltaa viettämässä jne. En käsitä tätä. Se 3-vuotias tarvitsee äitiä ja turvallisia rutiineja. Ne koululaiset kaipaavat itsekin kuulluksi tulemista, harrastuksia, vanhempien huomiota, yhteistä aikaa perheenä.



Minulla on yksi ystävä, joka elelee työttömänä mieluummin kuin otti työpaikan, jossa olisi ollut bussiiyhteyksien takia lähes tunnin työmatka suuntaansa. Voi miten jaloa! On hienoa, että hän voi pitää lastaan lyhyitä päiviä päivähoidossa, elää työttömyyskorvauksella ja muilla tuilla. Mutta jonkun toisen kukkarosta ja jonkun toisen lapsen päiväkodiajasta se toki on pois. Tulevaisuudessa ei ole varaa elättää näitä kotonamakaajia, jotka ovat omilta vanhemmiltaan saaneet täydelisen itsekeskeisen mallin toiminnoilleen. Meillä on koulut täynnä lapsia, jotka ovat todella niitä napoja eivätkä näe mitään syytä käyttäytyä toiset huomioonottavasti, kun heidän ei ole koskaan tarvinnut. On tärkeää ajatella omaa lastaan, mutta joskus on tärkeä ajatella myös sitä kokonaisuutta. Kotonamakaava äiti, joka elää yhteiskunnan tuilla, ei takuulla anna oikeaa ja realistista käsitystä omastakaan tulevaisuudesta. En usko, että se äiti rynnistää töihin, kun lapsi menee kouluun. Silloin ei nimittäin kukaan olisi ottamassa lasta vastaan koulusta. Niin, ja työelämässä olisi oltu poissa jo vuoden tai kahden sijaan viisi.



Tiedän perheen, jossa on kohta 12-vuotias esiteini ja taapero. Tämä vanhempi lapsi viiltelee itseään, ei käy koulua, viipyy öitä pois kotoa, ei tottele eikä kunnioita ketään. Miksikö? No, on ollut aika rankka elämä. Koulu on vaihtunut kolme kertaa, kun on vaihdettu kotia isän työpaikan mukaan. Äiti tekee lyhennettyä työpäivää, jotta perheen 2-vuotiaalla olisi lyhyt työpäivä. Perhe asuu kaupungin vuokra-asunnossa, jossa löytyy isompia yllyttäjiä, joita matkia. Esiteinillä on käsitys, että äiti ei välitä hänestä vaan pelkästään tuosta nuoremmasta. Ai, miksiköhän?



Tämä palsta on niin mustavalkoinen eikä perheen parasta ajatella koskaan, aina vain sen yhden pienimmän jäsenen. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein.



Olen itse sisaruksineni mennyt hoitoon 6kk:n iästä lähtien, koska äitiysloma loppui silloin siihen ja perheeni oli köyhä. Aluksi 6 kk olin mummillani hoidossa, sitten päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien (ensin seimi ja sitten tarha). Ihan täyspäinen olen niin kuin sisaruksenikin. Minulla ja siskollani on yliopistotutkinnot, molemmilla hyvä työpaikka ja vakituinen työ. Veljelläni on amk-tutkinto sekä vakituinen työpaikka ja bonuksena hyvä palkkakin. Ei olla mt-asiakkaita eikä traumatisoituneita, vaikka lapsuus ei muutenkaan ollut pelkkää linnunlaulua ja auringonpaistetta. Muistan äitini aika väsyneenä työpäivän jälkeen, mutta ei ole kiintymyssuhdehäiriöitä ja aina tunsin itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Lomat ja viikonloput kun vietettiin aina perheen kesken, vanhempani eivät harrastaneet mitään eivätkä olleet töiden jälkeen missään. Tiesin, että he voimavarojensa mukaan panostivat perheeseen. Koin sen jo silloin niin ja koen sen edelleen niin.



On hienoa, että nykyään on pidemmät vanhempainvapaat ja mahdollisuus olla tuetusti kotona siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta (ja itse kannatan vielä tuota 6+6+6-systeemiä). Erilaiset ratkaisut pitää silti tuomitsematta hyväksyä ja antaa ennemmin tukea kuin aina vain samasta asiasta nyppiä. Tässä kuviossa on tosiaan niin, että ne varakkaan miehen napanneet tai totaaliköyhät, yhteiskunnan tuilla elävät kykenevät tarjoamaan lapsille tuon kotihoidon, mutta pienipalkkaiset työssäkävijät ei, jos he eivät halua muuttaa huonolle asuinseudulle ja toisen tehdä kohtuutonta päivää kohtuuttomien työmatkojen päässä. Tämän jälkeen sitten heidän pitäisi taas muuttaa, jotta molempien työpaikat olisivat nurkalla, ettei sille lapselle tule liian pitkiä työpäiviä.



Omassa kunnassamme ei ole vuokrataloja tarjolla ihan mistä vaan, joten sekä minun, että mieheni työmatka täysin eri suunnilla on 30 minuuttia autolla. Bussilla mieheni työmatka olisi 1,5 tuntia, minun työmatkani olisi 45 minuuttia. Päiväkotiin matkaa on 6 km. Naapureina on alkkiksia, narkkareita ja itsetuhoisia mt-potilaita. Elimme näin reilun vuoden ja en suosittele kenellekään. Esikoisemme kärsi huomattavasti, kun ei voitu ulkoilla pihapiirissä ja kun viikonloppuisin kotiin kuului tappelua, huutoa, räyhäämistä ja poliisi- ja ambulanssipillien ulvontaa.



Kyse on tosiaan valinnoista. Meidän perheessämme panostetaan kaikkien hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Haluan tarjota niin isoille kuin pienille hyvää luomuruokaa ja turvallisen koti- ja leikkiympäristön. Emme siis asu vuokralla enää ja meillä on hervoton asuntolaina. Pienin joutui päiväkotiin 2-vuotiaana, mutta onneksi joutuu siellä viettämään keskimäärin 7 tuntia. Työnantajani ei suostunut lyhennettyyn työpäivään, mutta ekat kaksi kuukautta sain tehdä etätöitä perjantaisin.



Uskon, että epätäydelliset vanhemmat ja hiukan epätäydellinenkin lapsuuskin kasvattaa ehjempiä lapsia kuin se jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen ja lapsen ehdoton paras jatkuvasti huomioonottaen. Jossain vaiheessa se vanhempi nimittäin väsyy siihen ja aloittaa sen oman elämänsä. Se on parhaaseen tottuneelle lapselle kriisin paikka. Meillä taas vanhemmat eivät harrasta eivätkä tule harrastamaan pitkään aikaan. Sen lisäksi lasten harrastukset tulevat menemään ja menevätkin jo aina aikuisten edelle.



Antakaapa armoa vähän meille epätäydellisillekin vanhemmille. Uskon, että valinnoillamme osoitamme lapsille kuitenkin, mistä se hyvä ja tasapainoinen elämä koostuu, kun kukaan ei hampaat irvessä uhraudu ja kompensoi sitä sitten, kun lapset ovat koululaisia.



Kohtuus kaikessa.

työmatkaan kuluvasta ajasta. Työpaikkani on 10km päässä kotoa, lasten päiväkoti on kodin lähellä. Työmatkani kestää näennäisestä lyhyydestään huolimatta n 45-50min suuntaansa, tähän sisältyy kävely bussipysäkille ja taas pysäkiltä työpaikalle (5min molemmissa päissä). Täällä läntisessä Helsingissä ruuhkat ovat sitä luokkaa että vaikka matka ei kilometreinä ole pitkä menee siihen uskomattoman paljon aikaa. Ja se on todella turhauttavaa. Onneksi meillä se ei pidemmä lasten hoitopäiviä koska miehen työaika on sellainen että pääsee aikaisin töistä ja hakee lapset. Minä taas vien aamulla.

Tuossa pari vastausta sitten joku totesi, että taaperon ja teinin tarpeet eivät ole yhtä tärkeitä. Johtuuko tämä asenne ehkä siitä, että täällä on vain pienten lasten vanhempia?

miten täällä arvostetaan VAIN ja PELKÄSTÄÄN sitä, että perhe ja äiti uhraa kaiken hoitaakseen lasta 3-vuotiaaksi kotona.

Sen jälkeen kaikki äidit täällä kuorossa hyväksyvät

1) 4-vuotiaasta ylöspäin sen, että äiti tekee pitkää päivää töissä ja toteuttaa itseään luomalla uraa

2) Että pitkän päivän jälkeen äiti saa ja äidin pitää harrastaa ja nauttia omaa aikaa pari tuntia

3) Että äiti ja isä molemmat näkevät lasta pari tuntia illassa ja se on ihan ok, koska heidän pitää saada harrastaa

4) että lapsen asuinpaikka, kaveripiiri, päiväkoti, koulu muuttuu jokaisen mahdollisen lisälapsen tultua

5) että perhe ostaa koululaisen vaatteet kirpparilta, ei vietä joulua, pihistelee muiden paitsi pienimmän ruoasta, ei tarjoa harrastuksia, leluja eikä mitään ylimääräistä, jotta se pienin sa mahdollisimman lyhyet työpäivät

Minulla on kaksi ystävää, jotka uhrautuivat kumpikin lähes 10 vuotta kotona, ja kun nuorin täytti 3 vuotta, alkoi äidin elämä. Nyt on kiire tehdä uraa, harrastaa, käydä kampaajalla ja kosmetologilla säännöllisesti, työpaikan bileissä, työkavereiden kanssa iltaa viettämässä jne. En käsitä tätä. Se 3-vuotias tarvitsee äitiä ja turvallisia rutiineja. Ne koululaiset kaipaavat itsekin kuulluksi tulemista, harrastuksia, vanhempien huomiota, yhteistä aikaa perheenä.

Minulla on yksi ystävä, joka elelee työttömänä mieluummin kuin otti työpaikan, jossa olisi ollut bussiiyhteyksien takia lähes tunnin työmatka suuntaansa. Voi miten jaloa! On hienoa, että hän voi pitää lastaan lyhyitä päiviä päivähoidossa, elää työttömyyskorvauksella ja muilla tuilla. Mutta jonkun toisen kukkarosta ja jonkun toisen lapsen päiväkodiajasta se toki on pois. Tulevaisuudessa ei ole varaa elättää näitä kotonamakaajia, jotka ovat omilta vanhemmiltaan saaneet täydelisen itsekeskeisen mallin toiminnoilleen. Meillä on koulut täynnä lapsia, jotka ovat todella niitä napoja eivätkä näe mitään syytä käyttäytyä toiset huomioonottavasti, kun heidän ei ole koskaan tarvinnut. On tärkeää ajatella omaa lastaan, mutta joskus on tärkeä ajatella myös sitä kokonaisuutta. Kotonamakaava äiti, joka elää yhteiskunnan tuilla, ei takuulla anna oikeaa ja realistista käsitystä omastakaan tulevaisuudesta. En usko, että se äiti rynnistää töihin, kun lapsi menee kouluun. Silloin ei nimittäin kukaan olisi ottamassa lasta vastaan koulusta. Niin, ja työelämässä olisi oltu poissa jo vuoden tai kahden sijaan viisi.

Tiedän perheen, jossa on kohta 12-vuotias esiteini ja taapero. Tämä vanhempi lapsi viiltelee itseään, ei käy koulua, viipyy öitä pois kotoa, ei tottele eikä kunnioita ketään. Miksikö? No, on ollut aika rankka elämä. Koulu on vaihtunut kolme kertaa, kun on vaihdettu kotia isän työpaikan mukaan. Äiti tekee lyhennettyä työpäivää, jotta perheen 2-vuotiaalla olisi lyhyt työpäivä. Perhe asuu kaupungin vuokra-asunnossa, jossa löytyy isompia yllyttäjiä, joita matkia. Esiteinillä on käsitys, että äiti ei välitä hänestä vaan pelkästään tuosta nuoremmasta. Ai, miksiköhän?

Tämä palsta on niin mustavalkoinen eikä perheen parasta ajatella koskaan, aina vain sen yhden pienimmän jäsenen. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein.

Olen itse sisaruksineni mennyt hoitoon 6kk:n iästä lähtien, koska äitiysloma loppui silloin siihen ja perheeni oli köyhä. Aluksi 6 kk olin mummillani hoidossa, sitten päiväkodissa 1-vuotiaasta lähtien (ensin seimi ja sitten tarha). Ihan täyspäinen olen niin kuin sisaruksenikin. Minulla ja siskollani on yliopistotutkinnot, molemmilla hyvä työpaikka ja vakituinen työ. Veljelläni on amk-tutkinto sekä vakituinen työpaikka ja bonuksena hyvä palkkakin. Ei olla mt-asiakkaita eikä traumatisoituneita, vaikka lapsuus ei muutenkaan ollut pelkkää linnunlaulua ja auringonpaistetta. Muistan äitini aika väsyneenä työpäivän jälkeen, mutta ei ole kiintymyssuhdehäiriöitä ja aina tunsin itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Lomat ja viikonloput kun vietettiin aina perheen kesken, vanhempani eivät harrastaneet mitään eivätkä olleet töiden jälkeen missään. Tiesin, että he voimavarojensa mukaan panostivat perheeseen. Koin sen jo silloin niin ja koen sen edelleen niin.

On hienoa, että nykyään on pidemmät vanhempainvapaat ja mahdollisuus olla tuetusti kotona siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta (ja itse kannatan vielä tuota 6+6+6-systeemiä). Erilaiset ratkaisut pitää silti tuomitsematta hyväksyä ja antaa ennemmin tukea kuin aina vain samasta asiasta nyppiä. Tässä kuviossa on tosiaan niin, että ne varakkaan miehen napanneet tai totaaliköyhät, yhteiskunnan tuilla elävät kykenevät tarjoamaan lapsille tuon kotihoidon, mutta pienipalkkaiset työssäkävijät ei, jos he eivät halua muuttaa huonolle asuinseudulle ja toisen tehdä kohtuutonta päivää kohtuuttomien työmatkojen päässä. Tämän jälkeen sitten heidän pitäisi taas muuttaa, jotta molempien työpaikat olisivat nurkalla, ettei sille lapselle tule liian pitkiä työpäiviä.

Omassa kunnassamme ei ole vuokrataloja tarjolla ihan mistä vaan, joten sekä minun, että mieheni työmatka täysin eri suunnilla on 30 minuuttia autolla. Bussilla mieheni työmatka olisi 1,5 tuntia, minun työmatkani olisi 45 minuuttia. Päiväkotiin matkaa on 6 km. Naapureina on alkkiksia, narkkareita ja itsetuhoisia mt-potilaita. Elimme näin reilun vuoden ja en suosittele kenellekään. Esikoisemme kärsi huomattavasti, kun ei voitu ulkoilla pihapiirissä ja kun viikonloppuisin kotiin kuului tappelua, huutoa, räyhäämistä ja poliisi- ja ambulanssipillien ulvontaa.

Kyse on tosiaan valinnoista. Meidän perheessämme panostetaan kaikkien hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Haluan tarjota niin isoille kuin pienille hyvää luomuruokaa ja turvallisen koti- ja leikkiympäristön. Emme siis asu vuokralla enää ja meillä on hervoton asuntolaina. Pienin joutui päiväkotiin 2-vuotiaana, mutta onneksi joutuu siellä viettämään keskimäärin 7 tuntia. Työnantajani ei suostunut lyhennettyyn työpäivään, mutta ekat kaksi kuukautta sain tehdä etätöitä perjantaisin.

Uskon, että epätäydelliset vanhemmat ja hiukan epätäydellinenkin lapsuuskin kasvattaa ehjempiä lapsia kuin se jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen ja lapsen ehdoton paras jatkuvasti huomioonottaen. Jossain vaiheessa se vanhempi nimittäin väsyy siihen ja aloittaa sen oman elämänsä. Se on parhaaseen tottuneelle lapselle kriisin paikka. Meillä taas vanhemmat eivät harrasta eivätkä tule harrastamaan pitkään aikaan. Sen lisäksi lasten harrastukset tulevat menemään ja menevätkin jo aina aikuisten edelle.

Antakaapa armoa vähän meille epätäydellisillekin vanhemmille. Uskon, että valinnoillamme osoitamme lapsille kuitenkin, mistä se hyvä ja tasapainoinen elämä koostuu, kun kukaan ei hampaat irvessä uhraudu ja kompensoi sitä sitten, kun lapset ovat koululaisia.

Kohtuus kaikessa.

miten täällä arvostetaan VAIN ja PELKÄSTÄÄN sitä, että perhe ja äiti uhraa kaiken hoitaakseen lasta 3-vuotiaaksi kotona.

Sen jälkeen kaikki äidit täällä kuorossa hyväksyvät

1) 4-vuotiaasta ylöspäin sen, että äiti tekee pitkää päivää töissä ja toteuttaa itseään luomalla uraa

2) Että pitkän päivän jälkeen äiti saa ja äidin pitää harrastaa ja nauttia omaa aikaa pari tuntia

3) Että äiti ja isä molemmat näkevät lasta pari tuntia illassa ja se on ihan ok, koska heidän pitää saada harrastaa

4) että lapsen asuinpaikka, kaveripiiri, päiväkoti, koulu muuttuu jokaisen mahdollisen lisälapsen tultua

5) että perhe ostaa koululaisen vaatteet kirpparilta, ei vietä joulua, pihistelee muiden paitsi pienimmän ruoasta, ei tarjoa harrastuksia, leluja eikä mitään ylimääräistä, jotta se pienin sa mahdollisimman lyhyet työpäivät

Itsekin ihmettelen tuota ettei lapsen elämällä ole mitään merkitystä, kun 3 vuotta tulee täyteen. Sääliksi käy, mutta sääli on sairautta.

Ollaan miehen kanssa molemmat vuorotyössä (minä 8-16 tai 16-24, mies 6-14 tai 14-22 miehellä reilu 1,5h työmatka ja mulla 10min.)



No meidän 1vee tulee olemaan jopa 24h hoidossa!:( Jos olemme molemmat iltavuorossa ja jos minä joudun seuraavana aamuna klo. 8 takasin töihin!

Hoitajien kanssa ollaan juteltu ettei kannata/ole järkeä hakea lasta keskellä yötä kotiin (lapsihan kuitenkin herää kun haetaan, ja mitäs sitten jos lapsi ei saakaan enää unenpäästä kiinni).

No mieshän on kyllä aamusta vielä kotona mutta onko siinäkään järkeä hakea lapsi esim. klo.8-8.30 kotiin ja viedä parin tunnin päästä takaisin... päiväkotiin meiltä menee melkein se 30min.!!



Surullista... Mutta eipä noita päivätöitäkään tarjolla ole!:(