Minkä ihmeen takia ihmiset panttaa vauvan nimeä?

toivottavasti jää pois ajan kuluessa. Erittäin typerää etenkin jos on tiedossa ettei vanhemmat juuri kirkossa vieraile...

eikä kukaan kummastele :D

Hanki elämälle sisältöä niin lopetat turhista mouruamisen :D se nimen "panttaaminen" kun vaan kuuluu vanhaan perinteeseen eikä vahingoita ketään...paitsi ehkä hermoheikon apn mielenterveyttä :D

Kulttuurissamme nyt on yleisesti tapana esitellä uusi ihminen muille hänen nimellään. Sitten tätä ihmistä kutsutaan sillä nimellä, jolla hänet on esitelty.

Jos vauvalle on jo päätetty antaa nimi, niin miksi sitä pitää pantata? Syynä taitaa olla vanhempien hormonihuuruinen harhaluulo siitä, että ihmisiä jotenkin erityisesti kiinnostaisi arvuutella nimeä kasteeseen/nimenantoon saakka. Nimen salassapito on vanhempien mielestä vähän kuin rumpujen päristely sirkuksessa: sillä pidetään (muka) innostuneet ystävät ja sukulaiset jännityksessä.

Typerää.

t. aikuinen lapseton nainen

Niin väärin ymmärretty kuin olla voi. Kyseessä on vanha tapa, ei todellakaan mikään hormonihuuruinen harhaluulo. Miksi vanhoja tapoja ei saisi pitää?

arvostella vanhaa ja täysin harmitonta perinnettä sekä toisten tapaa toimia ylipäätään jos se poikkeaa omista tavoista. Kertoo vain ihmisen kypsymättömyydestä ei muusta. Minusta on hieno tapa juhlistaa lasta kertomalla nimi juhlallisesti eikä vaan tokaista sitä ohimennen jossain kadulla missä se ei edes jää kenenkään mieleen. Mun tuttavapiirissä ei kukaan ole kertonut nimeä etukäteen ja se on ihan automaattinen tapa eikä kukaan kummastele eikä kukaan menetä hermojaan tietoa odotellessa.

joku syvästi uskonnollinen tapahtuma. Itsekin olen tyytyväinen vieras kastetilaisuudessa, kun on jotain muutakin kun sen jumalansanan harrasta paasaamista. Mutta ymmärrän toki jos jotkut uskikset haluaisivat vain keskittyä siihen.

Kastetilaisuus on meillä myös uuden vauvan juhla. Äiti on saanut toipua synnytyksestä ja on hyvä aika kutsua lähipiiri juhlistamaan uutta perheenjäsentä, kaiken lisäksi lapsi saa papin siunauksen niin tilaisuus on sekä mielenkiintoinen (nimen julkaiseminen) että juhlava (tarjoiltavat, vaatteet, kukat..), mukava(vieraat, uusi vauva) sekä syvällinen (papin siunaus).

Vanhemmat antavat lapselle haluamansa nimen. Vaikka kaste ei ole nimenantotilaisuus, niin kastejuhlan yhteydessä nimi usein julkistetaan ja otetaan virallisesti käyttöön. Mikään ei estä vanhempia kutsumasta vauvaansa jo alusta pitäen tämän omalla nimellä. Nimen pitää olla Suomen etunimilain mukainen. Jos haluaa olla varma annettavan nimen sopivuudesta, se kannattaa valita voimassaolevasta nimipäiväkalenterista. Jos nimen valinta synnyttää epävarmuutta, asiasta voi keskustella papin kanssa

että paholainen voi viedä lapsen sielun mennessään jos ennen kastetta eli jumalan huomaan ottamista nimi julkistetaan. Nykyään se on vaan ihan atapa juhlistaa ja virallistaa lapsen nimi kasteen yhteydessä. Miksi ap moisesta vetelet hernettä nenukkiin?Jos sua ei kiinnosta perinteet niin voit toki toimia omalla tavallasi kuka estää mutta mikä luulet olevasi arvostelemaan toisten tapaa toimia?

Olisiko kyseessä taikausko? Ennenhän uskottiin, että paholainen voi kutsua lasta jos nimi on tiedossa muttei ole vielä kastettu.



Lisäksi monilla se kastajaisten ainoa idea on nimen saaminen. Se kastetoimitus tehdään siinä samalla, kun niin nyt vaan on aina tehty.

heti ihan vaan tokaisemalla ohimennen arkisesti. Sen takia pidetään ihan oikeita nimenantojuhliakin :D älyttömintä mitä tässä ketjussa on voinut taas lukea on se että vauvaa ei saisi kutsua vauvaksi tai jollain hellittelynimellä vaan heti pitäis alkaa kutsua virallisesti vaan etunimellä...ihan älyvapaata ajattelua taas :D

emmekä tietenkään ole sitä ennen kenellekään nimeä kertoneet. Nimijuhla ollut 1,5-2kk iässä...senkin jälkeen kesti tovi että alettiin vakituisesti käyttää lapsella omaa nimeä. Nykyäänkin vielä tykkään hellittelynimiä käyttää :)

Kysykääpä vaikka että "joko sillä on nimi?" niin saa sitten äiti itse päättää kertooko nimen jos se on päätetty vai ei. Jos siinä sitten mamma alkaa kiemurrella että "on sillä oikeestaan mut ei me oikeestaan sitä vielä kellekään kerrota..." niin sehän on ihan mamman omaa noloutta. Sitten taas jos nimi oikeastikin päätetään vasta päivää ennen ristiäisiä (kuten meillä) niin kysymykseen on helppo vastata että ei vielä.



Eikä kellään pitäisi olla hernettä nenässä tämän toimintatavan tuloksena. Olkaapa hyvät!

Miten osa teistä saakin näin ihmeelliset kilarit tällaisesta asiasta?! Meidän suvussa on tapana, että nimi kerrotaan vasta ristiäisissä. Minulle on aivan sama, jos jonkun mielestä tällainen on kamalaa ja alentavaa. En minäkään kaikkia tapoja ymmärrä, mutta se on minun ongelmani.

ennen uskottiin, että jos nimi kerrotaan ennen kastetta pahat henget, saatana tms. löytävät lapsen helpommin.



Nykyisin se on kai monista vaan hauska tapa. Näin veikkaisin lukematta ketjua :)

ei kerrottu nimeä koska aina kun joku ehdotus keksittiin ja se päätettiin kaikki väänsi siitä jonkun tyhmän jutun tai keksi jonkun joka tuli mieleen ja ne jäi kummittelemaan :D kun nimi oli annettu ja päätetty ei enää voitu hylätä nimeä jonkun typerän sutkautuksen takia eikä kukaan niitä enää kehtaa sanoakkaan :D!!! ei muutoin olisi ollut tarvetta salailla, esikoisen nimeä ei salattu etukäteen, kakkosen kylläkin.

Korkeasti koulutetut ja aivoillaan ajattelevat ei ensinnäkään lähde kastamaan lastansa, jos eivät ole uskossa, eivätkä panttaa nimeä.

Raskausvaiheessa panttaan koska haluan pitää itselläni omat suosikkinimeni, jos tuleekin poika ja suosikkinimi on tytön.



Liian usein kuulee ja lukee täältäkin, että kaveri tai sisko "varasti" lempinimen.

Kun kysyn asiasta niin vastaus on; "suvussa on tapana paljastaa nimi vasta kastajaisissa". Zzzzzzz Minusta on jotenkin alentavaa puhua vain vauvasta, veljestä, siskosta tai pallerosta.

Mitäs jos vaan annettaisiin ihmisten toimia haluamallaan tavalla ilman että vedetään siitä sen kummempia johtopäätöksiä? Onnistuisiko mitenkään?

että panttaa ristiäisiin tai nimenantoon, mutta en tajua miksi ne nimenantojuhlta tai ristiäiset pidetään niin myöhään. Olimme viime kesänä lähes kolmikuisen lapsen ristiäisissä. Siihen mennessä vauvaa kutsuttiin tietyllä lempinimellä. Sanotaan vaikka Maijuli. Arvatkaa vaan kutsuuko kukaan vauvaa sen oikealla nimellä, vai jäikö tuo Maijuli päälle? Ja luultavasti pitkäksi aikaa.

Emme osanneet päättää nimeä, kinasteltiin vaihtoehdoista miehen kanssa vielä sinä päivänä kun ristiäispappi tuli käymään. Kun pappi kuuli, että vaihtoehtomme oli ihan nimilain mukaisia, niin hän antoi meille miettimisaikaa vielä kastepäivään asti.