Itsekkäät isovanhemmat? Mitä mieltä?

kovin pala? Mutta ovatko he kuitenkin yhteydessä muuten ja omastakin aloitteestaan, eli soittavatko usein ja lähettävätkö lahjoja ja suhtautuvatko lämpimästi perheeseensä, vai ovatko henkilöinäkin sellaisia etäisempiä ja asiallisia ja omissa oloissaan viihtyviä? Osahan on sellaisia että eivät oikein näytä viihtyvän seurassa, edes omien lasten perheiden kanssa, ja pysyttelevät aika hyvin omissa oloissaan, vähän niin kuin eivät halua "tuppautua" ja vaikutelma on sitten sen takia etäinen. Tai sitten voi olla myös sellaisia meneviä isovanhempia, sinänsä sosiaalisia että showta ja menoa ja meininkiä on, mutta oman perheen kanssa ei kuitenkaan oikeasti olla läheisissä väleissä. Siinä tapauksessa asia ei välttämättä olisi lainkaan erilainen vaikka asuisivat naapurissa, eli se fyysinen etäisyys ei olekaan se pointti.



Jos kyse on siitä että suhde on vain jotenkin päässyt etäiseksi, niin siihen ei voi kuin koittaa tehdä oman osansa ja yrittää paremmin taas tutustua ja luoda sitä yhteistä perhettä näiden sukulaistenkin kanssa. Mutta enempää ei voi tehdä tietenkään kuin vain oman osansa.

mökillä käytännössä huhtikuusta-lokakuuhun ja jos silloin tarvitsisi apua vaikka hätätilanteessa niin sitä ei saa. anoppi auttaisi kyllä tarpeen tullen, mutta siinä huushollissa appiukko päättää.



Me emme koskaan pyydä kun hätätilanteessa apua ja yritetään muuten parjätä ihan omillaan.

Tässä perheessä tosin miehen sisko saa kaiken huomion ja apuakin kaikessa elämäntilanteessa ja mieheni jää kakkoseksi. Ihmettelen sitä kun omassa perheessä meitä lapsia on 3 ja vanhemmat ihan tasapuolisesti kohtelee meitä. Miehen perheessä taas siskoa kohdellaan kuin pikku prinsessaa ja tehdään kaikki valmiiksi ettei toisen tarvitse vaivautua.



Ymmärrän että isovanhemmat ovat ansainneet laatuaikansa, mutta monilla tutuilla isovanhemmat ovat elämässä mukana ja touhuavat lastenlastensa kanssa vaikka mitä. Joskus olisi kiva jos vaikka menisivät lähipuistoon leikkimään, ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä.



Muistan oman mummoni joka oli mulle tärkeä ihminen ja jonka kanssa oli mukava vaikka kesällä käydä poimimassa mansikoita mummin kasvimaalta.

Kunnioitan heitä, mua suorastaan ilettää tää nykymeno, että mummon pitäisi olla lastenhoitoautomaatti. Jokainen tehköön lapset sillä oletuksella, että hoitaa ne myös itse. Eikä 100km ole mikään matka. Meillä mummolaan on melkein 500km ja siellä vieraillaan, enkä oletakaan että he raahautuu tänne meille jatkuvasti hoitamaan lasta.



Ja oletko koskaan kysynyt, että "hauluaisimme olla miehen kanssa kaksin 1 viikonlopun, jos tuomme lapset mökille, voitteko vahtia niitä silloin?"

Ja lapsesi lisääntyy.

Miten paljon pitää joustaa omista jutuistaan aina kun lapset niin tahtoo?



Minusta ei voi olettaa että isovanhemmat hoitaa edes kerran vuodessa.



Ihanaa jos he vahtivat mutta kyllä jokainen on omista jutuistaan vastuussa ja jokaisella on oikeus omiin juttuihin.

koska lapset ja lapsenlapset ovat tervetulleita sekä Espanjaan että mökille.

ei olisi pitänyt kirjoittaa tuosta lastenhoitoavusta mitään, kun se ei kuitenkaan ollut se pääpointti tässä! AP

pitkiä aikoja vuodesta mökillä. Huhtikuussta lokakuuhun käytännössä kokonaan ja talvellakin noin joka toisen viikon. Meidän pitäisi olla joka välissä auttamassa mökillä milloin minkäkin asian kanssa ja anoppia pitäisi kuskata ympäri kaupunkia silloin kun hän on täällä. Mutta jos me joskus tarvitsisimme lastenvahtiapua pieneksi hetkeksi, niin se ei koskaan onnistu. Jos taas kieltäydymme auttamasta, saamme kuulla, kuinka itsekkäitä olemme ja miten emme arvosta sitä hyvää elämää, jonka he ovat miehelleni antaneet.



Kaikki tästä tilanteesta paremmalla tolalla olevat systeemit on mun mielestä hyviä. Ja onneksi meidän tapauksessa mun vanhemmat ovat täysin toista maata. Onneksi.

appivanhemat ovat viettäneet talvisin 2-4kk ulkomailla yhteen kyytiin eläkkeelle jäätyään. Monta talvea on pidetty heidän ok-talostaan huolta koko noiden reissujen ajan, mutta viime talvena tuli mitta täyteen. On siis käyty kerran viikkoon kastelemassa kukat, katsottu postit(!), mies hoitanut laskut, tehnyt lumityöt jne. Mieltä miehen vanhemmille matkaa noin 10km, joten sinänsä tuo matka ei ole ollut rasite, mutta vaatinut viikottain pari iltaa kun mies on siellä käynyt hommailemassa. Viime talvena kun olivat joulunaikaan Suomessa, olisi tarvittu hoitoapua(lapset jo isompia, ei varsinaista lastenhoitoa) kun minä jouduin leikkaukseen ja mies ei pystynyt pitämään lomaa siihen aikaan, ei käynyt appivanhemmille, kun eivät ole "lastenhoitoautomaatteja". Näin sanoi siis anoppi. Mies oli vastannut että ei hänkään ole mikään "talonmies" että etsikää muualta talonvahti, hän ei enää reissujen aikaan käy huoltohommissa. Olivat tuosta sitten suuttuneet ja nyt ei olla viime joulun jälkeen kuultu mitään heistä. Laittoivat välit poikki kokonaan. Aikaisemminkaan ei olla lastenhoidolla vaivattu, toisen lapsen syntymän aikaan esikoinen oli yhden yön anopilla että mies pääsi mukaan synnytykseen. Nyt lapset jo alakoululaisia. Tuota pidän jo itsekkäänä käytöksenä.

Kun tulevat Suomeen pyydätte kylään ja iltaa viettämään. Menette mökille ja autatte siellä vaikka puutarhan hoidossa. 100 km ajaa vaikka saman päivän aikana edestakaisin, ei ole pitkä matka. Lapset tutustuisivat paremmin isovanhempiinsa mutta sitä varsinaista hoitoautomaatiota ei ole ellei ihan hätätilanteessa.



Entä jos kysyt (jos lapset vähän isompia), ottaisivatko isovanhemmat lapset joksikin viikonlopuksi sinne mökille? Toki voivat kieltäytyä, ei kaikille se yökyläily ole helppoa, mutta ainahan voi kysyä.



Itsekkäitä isovanhempia ovat sellaiset, jotka eivät halua tavata lastenlapsiaan tai auttaa heitä kriisissä tai hätätilanteessa. Omaa elämää elävät isovanhemmat eivät ole itsekkäitä, ja vastuu kanssakäymisestä on ihan molemmilla osapuolilla. Mitä jos menisitte sinne Espanjaan vaikka talvilomalla? Tai mitä jos lapset isompina voisivat mennä ihan itsekin?



Saattaa olla, että minä ja mieheni teemme juuri noin eläkeiässä. Haluan silti säilyttää hyvät välit lapsiini ja lastenlapsiini. Toki heilläkin on oma velvollisuutensa tässä prosessissa. En aio olla hoitoautomaatti, mutta hyvät välit toki haluan.

Kyse ei siis ole pelkästä lastenhoitoavusta, en sitä ole kuuden vuoden aikana edes tarvinnut kuin muutaman kerran. Ja me sisarukset kyllä autetaan toisiamme. Tähän nyt kovasti takerrutaan näissä vastauksissa. Tarkoitan siis jotain semmoista jota en ehkä osaa oikein kuvailla. Kai se olisi jotain "läsnäoloa" tms. AP

yhteydenpitoa ja kiinnostusta teistä ja lapsenlapsista. Onko yhteydenpito sellaista, että teidän pitää olla ensin yhteydessä. Ja mikäli ette ota yhteyttä, ei vanhemmistakaan kuulu mitään.

pisteet ukolles, että uskalsi nousta vastarintaan!



Noin varmaan oma ukkokin toimisi, mutta tosi usein tuntuu palsta mammoilla olevan vätyksiä, jotka eivät äidilleen sano ei, ei koskaan :) Vaikka teidänkin tapauksessa kyse selkeestä hyväksikäytöstä.

nykyään puhutaan. Teidä kuviossa jää kyllä isovanhemmat aivan vieraaksi lapsenlapsille ja ovat omien lapsienkin arjesta kaukana.

Jännä miten heti kommentoidaan, että isovanhemmat eivät ole lastenhoitoautomaatteja, eivät toki olekaan.

Mutta tuosta kuviosta jää normaali yhdessäolo ja -tekeminen pois ja sitä minä ainakin surisin.

Minulle on perinteet ja yhdessäolo todella tärkeää, tärkeämpää kuin lastenhoitoapu. Jota välillä kyllä saadaan ja jota arvostan suuresti.

Itse suren nyt jo, että olen saanut "vanhana" lapseni 31 ja 35, ja jos omani saavat mahdolliset omansa yhtä vanhana, saata olla 70 lapsenlapsen syntyessä... Tuskin jaksan auttaa enää kovinkaan paljon tuolloin :(

Lässylää. Isovanhemmat jää ap:lla etäiseksi kun itse niin haluavat, heidät on toivotettu tervetulleeksi espanjaan ja mökille, mutta jos ei mikään kelpaa niin sitten voi katsoa peiliin. Senkus kyläilevät vaikka joka viikonloppu mummolassa ja espanajaan saa halpoja lentoja, alle kouluikäistenkin kanssa voi lähteä koska huvittaa.

nykyään puhutaan. Teidä kuviossa jää kyllä isovanhemmat aivan vieraaksi lapsenlapsille ja ovat omien lapsienkin arjesta kaukana.

Jännä miten heti kommentoidaan, että isovanhemmat eivät ole lastenhoitoautomaatteja, eivät toki olekaan.

Mutta tuosta kuviosta jää normaali yhdessäolo ja -tekeminen pois ja sitä minä ainakin surisin.

Minulle on perinteet ja yhdessäolo todella tärkeää, tärkeämpää kuin lastenhoitoapu. Jota välillä kyllä saadaan ja jota arvostan suuresti.

Itse suren nyt jo, että olen saanut "vanhana" lapseni 31 ja 35, ja jos omani saavat mahdolliset omansa yhtä vanhana, saata olla 70 lapsenlapsen syntyessä... Tuskin jaksan auttaa enää kovinkaan paljon tuolloin :(

Mitä, jos isovanhemmat kävisivät viikoittain ihan vaan leikkimässä pari tuntia lastenlasten kanssa? Tällaisiakin "erikoisia" isovanhempia on. Ihan omasta halustaan haluavat kyläillä ja tutustua lapsenlapseensa. On ihan kiva, että isovanhemmat voi joskus lasta hoitaa, mutta itsekin kaipaisin enemmän arjessa tukea. Että joku joskus jeesais vaikka pk:sta haussa tai muuta pientä. Olis kiinnostunut lapsesta. Nyt on vaan highlightia tarjolla silloin tällöin.

Ymmärrän kyllä että ap haluaisi antaa lapsilleen isovanhemmat ja luoda hyvät välit heihin. Lapsille jää monta hyvää muistoa sellaisesta.



Mutta eihän tuo tilanne juurikaan eroa siitä, että asutaan toisella puolella Suomea. Jos välimatkaa on vaikkapa 800km niin ei sitä kovin montaa kertaa vuoden aikana kyläillä. Eikä matkustaminen ole välttämättä juurikaan halvempaa Suomen sisällä kuin halpalennot ulkomaillekaan. Eihän tuollaisessakaan tapauksessa syytettäisi ketään itsekkääksi vain siitä syystä että asuvat valitsemallaan paikkakunnalla Suomessa.



Pitäkää alktiivista yhteyttä isovanhempiin silloin kun he ovat mökillä. 100km suuntaansa on niin lyhyt matka että sen voi helposti ajaa ihan vaikka yhden päivän reissunakin tai miksei kesällä olla mökillä pidempäänkin. Onhan se ärsyttävää jos aina teidän pitää mennä jonnekin eivätkä isovanhemmat voi ikinä tulla lähemmäs teitä, mutta yrittäkää tuota kautta. Jospa se tilanne siitä vielä paranee.



Toki voisitte myös kutsua isovanhempia aktiivisesti teillä käymään. Jospa he eivät koe olevansa tervetulleita eivätkä siksi viitsi "turhaan" tulla mökiltä kaupunkiin.

Kunnioitan heitä, mua suorastaan ilettää tää nykymeno, että mummon pitäisi olla lastenhoitoautomaatti. Jokainen tehköön lapset sillä oletuksella, että hoitaa ne myös itse. Eikä 100km ole mikään matka. Meillä mummolaan on melkein 500km ja siellä vieraillaan, enkä oletakaan että he raahautuu tänne meille jatkuvasti hoitamaan lasta. Ja oletko koskaan kysynyt, että "hauluaisimme olla miehen kanssa kaksin 1 viikonlopun, jos tuomme lapset mökille, voitteko vahtia niitä silloin?"

puurot ja jauhot sekaisin. Se on tämä nykymeno jossa isovanhemmat ei piittaa enää lapsistaan ja lapsnapsistaan. Ennen oli juurikin päinvastoin.

Tyttäret ovat olleet yksinhuoltajia, joten haku päiväkodista ja vienti sinne on itsestään selvää. Mökilläkin saisivat olla, mutta ei ne nyt isompana viihdy siellä monta päivää. Kyllä me saadaan olla, ihan riittävästi kahdestaan.

Meillä on aivan samankaltainen tilanne, tosin kyse on isästäni ja tämän vaimosta ja toisekseen emme ole tervetulleita heille Espanjaan emmekä kyllä oikein sinne mökillekään.

Eivät siis ota meitä vieraikseen, mutta valittavat, jos emme käy kylässä - eli siis vuokraa omaa asuntoa Espanjasta heidän läheltään (vaikka heillä on sielläkin suuri asunto) tai majoitu vierasmökkiin maalla, mikä tarkoittaa, että kerran viikonlopussa nähdään kahville.



Ja kyllä pidän tällaisia "isovanhempia" itsekkäinä. No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, eli mukavia muumiopäiviä vaan sitten sinne vanhainkotiin...

Sinä olet itsekäs, kun kuvittelet lastesi isovanhempien olevan velvollisia hoitamaan lapsiasi. He ovat lapsensa kasvattaneet ja heillä on oikeus nauttia elämästään.

Sinä olet itsekäs, kun kuvittelet lastesi isovanhempien olevan velvollisia hoitamaan lapsiasi. He ovat lapsensa kasvattaneet ja heillä on oikeus nauttia elämästään.

tässähän ei ollut nyt kyse vain lasten hoitamisesta!