Itsekkäät isovanhemmat? Mitä mieltä?
Mitä mieltä olette isovanhemmista, jotka asuvat yli puolet vuodesta Espanjassa (loka - huhtikuu). Kesäksi tulevat Suomeen, mutta silloinkin ovat melkein koko ajan mökillä, jonne on kotikaupungista matkaa sata kilometriä. Kaupungissa asuu isovanhempien aikuiset lapset ja lapsenlapset. Isovanhemmilla on siis asunto myös kaupungissa. Lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita sekä mökille, että Espanjaan, mutta muuten esim. lastenhoitoapu on melko minimaalista, koska he eivät ole paikalla sillon kun apua tarvitaan. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia kuusikymppisiä.
Kommentit (121)
Noi korvapuustin leipomiset ja muut oli vaan esimerkkejä. Onko se pelkkä lapsenlapsen kanssa juttelukin niin ylivoimaista, että edes sitä ei voisi kuvitella tekevänsä?
Noi korvapuustin leipomiset ja muut oli vaan esimerkkejä. Onko se pelkkä lapsenlapsen kanssa juttelukin niin ylivoimaista, että edes sitä ei voisi kuvitella tekevänsä?
Aika moni täällä on sitä mieltä, että on ihan ok, kun isovanhemmat eivät vietä aikaansa lastenlastensa kanssa. Onko se niin myös teidän perheissänne? Ihan sama vaikkei lapset tunne mummojaan ja pappojaan? Ap ei edelleenkään halua mitään lastenhoitoautomaattia näistä isovanhemmista, vaan suree ettei lapsille ja isovamhemmille tule mitään suhdetta. Mielestäni todella surullista. Näillä lapsilla ei periaatteessa ole hajuakaan mikä on mummo-pappa- suhde. Ei mummon kanssa leivottuja korvapuusteja, ei papan kanssa kalastusretkiä, ei mummon tarinoita suvusta, ei papan ohjeita miten tehdään pajupilli. Eikö teillä ole ollut tällaisia hetkiä omien isovanhempienne kanssa? Ettekö te halua tätä lapsillennekaan?
eli laitanko heidät mummin kanssa bingoon ja vaarin kanssa rannalle ryyppäämään? Ihan vaan vähän...
tekikö aloittaja lapset itselleen vai isovanhemmilleen???!!
onko lapset tehty niin, että isovanhempien kanssa on sovittu asiasta ja siitä, että he sitten hoitavat niitä?! Jos ei, niin en kyllä valittaisi yhtään.
Toteuttavat talvehtimalla etelässä unelmaansa...?
Mutta toisaalta kyllä isovanhemmalla velvollisuuksiakin on. Missä vaiheessa maailmasta on loppuneet velvollisuudet lähimmäisiä kohtaan??? Vanhemmat hoitavat lapsensa ja se on selvä, mutta ei se siihen pääty! Meillä on velvollisuus auttaa sisaruksia ja vanhempia, vanhemmilla auttaa lapsiaan lastenlasten kanssa jne. Toisaalta lapsilla on velvollisuus taas auttaa vanhenevia vanhempiaan jne. Tämä ajattelu mättää mua nykyään, että kenelläkään ei muka olisi mitään velvollisuuksia ja puolison hoitamisestakin pitäisi saada rahaa! Sehän on herranen aika velvollisuus ihmisenä toista kohtaan. Aika omituista, että 50 vuoden avioliiton jälkeen aletaan kitisemään rahaa, kun pitäisi auttaa sitä puolisoa vessaan.
Ei isovanhemmuus tee aikuisista lastenhoitoapualaista! Mielestäni on kohtuutonta edes vaatia isovanhemmilta osallistumista lastenlasten hoitoon. Toivottavasti pysyvät kiinni kannassaan ja omassa tavassaan elää. Olet todella itsekäs jos vaadit passaamista.
Mutta miten tämä tilanne kauheasti eroaa siitä, että isovanhemmat asuvat esim. eri paikkakunnalla pidemmän matkan päässä?
Meillä on molempiin isovanhempiin matkaa n. 300 km, mutta ei meille ole vielä tullut mieleen vaatia heitä muuttamaan lähemmäs meitä siksi, että voisivat olla arjessamme mukana. Heillä on myös muita lapsenlapsia, eli kenen kotikaupunkiin heidän pitäisi muuttaa vai pitäisikö olla kämppä joka kaupungissa ja myös oleskella siellä tasapuolisesti?
Monesti ihmettelen näitä "itsekkäät isovanhemmat" -ketjuja noista "itsehän olette lapsenne hankkineet, siis itse teidän pitää ne hoitaakin" ja toisaalta myös niitä isovanhempia jotka ovat sitä mieltä etteivät missään olosuhteissa suostu hoitoavuksi. Se on mielestäni outo suhtautuminen.
Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse tuosta, vaan olette ilmeisesti aina tervetulleita heidän luokseen - kuten myös me omien lastemme isovanhempien luokse. Olosuhteiden pakosta vierailuja ei nyt ihan alvariinsa ole, kesälomalla pyrimme irrottamaan viikot molempien mökeillä jotta lapset ehtivät olla pidemmän jakson isovanhempien kanssa ja välillä pyritään isompien lasten kanssa järjestämään myös "omia lomia" mummoloihin ja ne ovatkin aina mieleisiä.
Kyllä meillä on lapsilla älyttömän läheiset suhteet isovanhempiin vaikka he eivät arjessamme paikalla jatkuvasti olekaan.
Mun mielestäni tässä tapauksessa isovanhemmat eivät ole ollenkaan itsekkäitä, he elävät omaa elämäänsä jonka osaksi te olette ilmeisen tervetulleita aina kun se teille sopii.
itsekästä on vaatia lastenhoitoapua
niillä oikeus omaan elämään...ei kai niillä velvollisuutta mihinkään lasten hoitamiseen enää ole...
Eivätkä he ole kieltäneet teitä menemästä mökille tai Espanjaan.
Jos apua tarvitsette, kysykää ottavatko lapset viikoksi mökille ja hoidatte asianne sillä aikaa.
mutta minä olen vähän sitä mieltä, että olisi ihan normaalia, että perheenjäsenet ovat toistensa apuna ja elämässä läsnä, kun joku apua tarvitsee. ei heidän tarvitsisi siis espanjaa ja mökkiä kokonaan hylätä ja omistautua lapsenlapsille, mutta jotenkin tuntuu vaan ikävältä, että sukupolvien välillä ei ole enää luontevaa auttamista.
tää on tietysti nykyään täysin epäkorrekti mielipide, koska kaikkien kuuluu huolehtia omista asioistaan ja etsiä omaa mielihyvää, ja jos on vaikeuksia, apu pitää vaatia yhteiskunnalta, sen sijaan, että käytettäisiin ihan tavallista oman perheen turvaverkkoa.
en ole vaatinut mitään enkä ole puhunut tästä kenellekkään ääneen... mutta miettinyt itsekseni vaan. AP
Heittää lapsia vaikka viikonlopuksi sinne, minusta ei ole matka eikä mikään.
Ehkä ne isovanhemmat nyt elävät sitten omaa elämäänsä niin kuin haluavat, ehkä heillä ei siellä kotikaupungissa ole paljon muuta tekemistä kuin sitä mahdollista lastenvahtiapua sitten. Minun mielestä ei voi ainakaan näillä tiedoilla sanoa eläkeläisille että olette itsekkäitä kun ette ole passissa odottamassa avun pyyntöjä. Jos te/lapset pääsette halutessanne lähes ilmaiselle lomalle mummolaan joko mökille tai Espanjaan, niin sehän on jo tosi paljon, ja jos isovanhemmat kuitenkin on läsnä lastenlasten elämässä, soittavat, lähettävät vaikka kortteja tai joulu-/syntymäpäivälahjan, niin sehän on jo aika paljon. Silloin kesäkaudella kun isovanhemmat ovat Suomessa, järjestäkää enemmän ohjelmaa siellä kaupungissa, kutsukaa juhliin, syömään teille, pitäkää suvun yhteisiä illanviettoja tai menkää porukalla vaikka ravintolaan syömään, niin ehkä heillä olisi enemmän syytä pysyä siellä kaupunkiasunnossaan vähän enempi. Se 100km ei ole matkana mikään syy olla tulematta perheen yhteiseen illanviettoon tai nimipäiväkahville. Ja jos tottuvat sitten kulkemiseen mökiltä poiskin ja viettämään aikaa teidän kanssa, voi olla helpompi pyytää että tulisivat myös jonakin muuna iltana kotiin niin että saisitte lapset heille hoitoon.
pariskunta elää hyvää elämää, toteuttaa unelmaansa. Heillä on muitakin rooleja ja suhteita kuin "isovanhemmuus". He kuitenkin tarjoavat lapsilleen mahdollisuuden oleskeluun sekä mökillä että Espanjassa. Vieraanvaraista, ei ollenkaan itsekästä.
He ovat hoitaneet, kasvattaneet ja kouluttaneet lapsensa, tehneet työtä, maksaneet veronsa. Onnea heille.
Elleivät aikuiset lapset saa lastenhoitoapua muualta kuin isovanhemmilta, niin silloin heillä on kyllä sosiaaliset suhteet ja taidot aika heikot.
Et kai vaan tarkoita, ap, että vanhempiesi/ appivanhempiesi pitäisi asua Suomessa ympäri vuoden jotta sinä saisit lastenhoitoapua? Viestisi loppu antaa ymmärtää vähän siihen suuntaan. Kukakohan siinä tapauksessa on itsekäs?
Koska olette kerran milloin tahansa tervetulleita mökillensä ja espanjaan.
Ja ymmärsinkö oikein, että silloin kuitenkin ovat kanssanne?
Eiköhän ne isovanhemmat ole oman osansa jo tehneet, kun ovat omat lapsensa saattaneet onnellisesti maailmalle. Ja eiväthän he tosiaan kirjoituksestasi päätellen ole jälkikasvuaan hylänneet, vaan ottavat mieluusti vastaan vierailulle sekä Espanjaan että mökille.
Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset heitäkin. Ei ole heidän tehtävänsä olla aina paikalla kun joku apua tarvitsee. Antakaa heidän elää omaa elämäänsä, ja nauttia vanhuuden päivistään.
Nykyään tuntuu olevan niin mutrussa suut aina, jos isovanhemmat eivät ole heti oven takana kun apua tarvittaisiin. Nykyajan perheet voisivat yrittää pärjätä omillaan.
olen vaan ehkä vähän kateellinen niille, joiden isovanhemmat ovat lähempänä ja enemmän "tavoitettavissa". Enkä nyt tarkoita lastenhoitoapua, vaan kaikkea muutakin yhteistä elämää. Esim silloin kun oma lapseni syntyi keskellä talvea, olisin kaivannut äitiäni tueksi. AP
Kyse ei siis ole pelkästä lastenhoitoavusta, en sitä ole kuuden vuoden aikana edes tarvinnut kuin muutaman kerran. Ja me sisarukset kyllä autetaan toisiamme. Tähän nyt kovasti takerrutaan näissä vastauksissa. Tarkoitan siis jotain semmoista jota en ehkä osaa oikein kuvailla. Kai se olisi jotain "läsnäoloa" tms. AP
En mäkään tavannut lapsena isäni äitiä koskaan kuin kesäisin koska asuttiin toisella puolella Suomea. Ihan hyvät välit meillä oli silti.