Lue keskustelun säännöt.
Itsekkäät isovanhemmat? Mitä mieltä?
02.10.2011 |
Mitä mieltä olette isovanhemmista, jotka asuvat yli puolet vuodesta Espanjassa (loka - huhtikuu). Kesäksi tulevat Suomeen, mutta silloinkin ovat melkein koko ajan mökillä, jonne on kotikaupungista matkaa sata kilometriä. Kaupungissa asuu isovanhempien aikuiset lapset ja lapsenlapset. Isovanhemmilla on siis asunto myös kaupungissa. Lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita sekä mökille, että Espanjaan, mutta muuten esim. lastenhoitoapu on melko minimaalista, koska he eivät ole paikalla sillon kun apua tarvitaan. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia kuusikymppisiä.
Kommentit (121)
Ja kyllä pidän tällaisia "isovanhempia" itsekkäinä. No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, eli mukavia muumiopäiviä vaan sitten sinne vanhainkotiin...
Kai kuitenkin perinnön lypsät heiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi huhtikuusta toukokuulle voisivat asua teillä. Annatte heille makuuhuoneenne ja muutatte itse pienempään huoneeseen tai olohuoneeseen. Siinä sitten voitte olla oikein todella läheisiä ja autella puolin ja toisin.
itse suunnitellut itselleni! Go, isovanhemmat, go!
Aika moni on muuttanut pois synnyin kunnastaan. En tunne juuri ketään, jonka vanhemmat asuisivat lähistöllä.
Meillä ainoa hoitovaihtoehto 140km päässä ja meidän porukoissa tää katsotaan lyhyeksi matkaksi.
Isovanhemmat ovat oikeutettuja nauttimaan elämästään nyt kun on aikaa.
Ei voi vaatia isovanhempia asumaan 5 min ajomatkan takana.
onhan heillä oikeus elää kuten haluavat. Mutta toivottavasti ymmärtävät sitten vanhana ja yksinäisenä, että minä ja lapseni elämme kuten huvittaa. Itsekkäästi omaa napaa ajatellen. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan heillä oikeus elää kuten haluavat. Mutta toivottavasti ymmärtävät sitten vanhana ja yksinäisenä, että minä ja lapseni elämme kuten huvittaa. Itsekkäästi omaa napaa ajatellen. AP
Koska kaikesta päätellen olet valmis heidät hylkäämään, jos heistä ei ole sinulle hyötyä. Parempi, että elävät nyt täysillä kuin että omistautuisivat sinulle ja perheellesi. Lopputulos on kuitenkin sama: kun heistä ei ole avuksi, sinä käännät selkäsi.
appivanhemat ovat viettäneet talvisin 2-4kk ulkomailla yhteen kyytiin eläkkeelle jäätyään. Monta talvea on pidetty heidän ok-talostaan huolta koko noiden reissujen ajan, mutta viime talvena tuli mitta täyteen. On siis käyty kerran viikkoon kastelemassa kukat, katsottu postit(!), mies hoitanut laskut, tehnyt lumityöt jne. Mieltä miehen vanhemmille matkaa noin 10km, joten sinänsä tuo matka ei ole ollut rasite, mutta vaatinut viikottain pari iltaa kun mies on siellä käynyt hommailemassa. Viime talvena kun olivat joulunaikaan Suomessa, olisi tarvittu hoitoapua(lapset jo isompia, ei varsinaista lastenhoitoa) kun minä jouduin leikkaukseen ja mies ei pystynyt pitämään lomaa siihen aikaan, ei käynyt appivanhemmille, kun eivät ole "lastenhoitoautomaatteja". Näin sanoi siis anoppi. Mies oli vastannut että ei hänkään ole mikään "talonmies" että etsikää muualta talonvahti, hän ei enää reissujen aikaan käy huoltohommissa. Olivat tuosta sitten suuttuneet ja nyt ei olla viime joulun jälkeen kuultu mitään heistä. Laittoivat välit poikki kokonaan. Aikaisemminkaan ei olla lastenhoidolla vaivattu, toisen lapsen syntymän aikaan esikoinen oli yhden yön anopilla että mies pääsi mukaan synnytykseen. Nyt lapset jo alakoululaisia. Tuota pidän jo itsekkäänä käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vaan ehkä vähän kateellinen niille, joiden isovanhemmat ovat lähempänä ja enemmän "tavoitettavissa". Enkä nyt tarkoita lastenhoitoapua, vaan kaikkea muutakin yhteistä elämää. Esim silloin kun oma lapseni syntyi keskellä talvea, olisin kaivannut äitiäni tueksi. AP
Et välttämättä saa juuri sellaista tukea, mitä kaipaisit. Kaukaakin voi saada tukea, vaikka ei läsnäoloa fyysisesti. En itse asiassa tunne ketään, edes netin kautta, joka oikeasti saisi merkittävää tukea vanhemmiltaan.
Meillä äiti käy joskus auttamassa lasten kanssa, mutta aina pitää olla syy, miksi. Hän ei tule vain käydäkseen ja moikatakseen, ollakseen lastenlasten kanssa.
onhan heillä oikeus elää kuten haluavat. Mutta toivottavasti ymmärtävät sitten vanhana ja yksinäisenä, että minä ja lapseni elämme kuten huvittaa. Itsekkäästi omaa napaa ajatellen. AP
Tehän olette tervetulleita mökille ja Espanjaan oleilemaan, eli he haluavat olla kanssanne? Että missä menee vikaan??
Tarvitseeko vuoren tulla aina Muhamedin luo??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ovat talvella kuukausia ulkomailla enkä silti oleta, että lastenhoitoapua olisi automaattisesti saatavilla...
onhan heillä oikeus elää kuten haluavat. Mutta toivottavasti ymmärtävät sitten vanhana ja yksinäisenä, että minä ja lapseni elämme kuten huvittaa. Itsekkäästi omaa napaa ajatellen. AP
Minusta sinulla on kamala tilanne. Muistan itse, kuinka paljon tarvitsin omaa äitiäni esikoisen synnyttyä, tukea ja opastusta häneltä. Hän on vieläkin minun tukenani aina kun tarvitsen. En tiedä kuinka olisin selvinnyt vaikeuksistani ilman häntä. Oma äitisuhde nousee pintaan kun lapset syntyy ja sitä kaipaa tukea, neuvoja ja turvaa. On kamalaa ajatella, että siinä kohtaa isovanhemmalla on "oikeus" itsekkyyteen ja "omaan" elämään. Eikö siihen elämään enää kuulu lapset ja lastenlapset? Kamalaa että jotkut vain heittävät omat lapsensa ulos elämästään ja siirtyvät tuijottamaan omaa napaansa. Millään ei ole enää mitään väliä. En yhtään ihmettele jos rakkautesi äitiäsi kohtaan on koetuksella. Yritä puhua hänelle tunteistasi ja tästä asiasta, että kaipaisit äiti-tytärsuhdetta ja sisältöä siihen.
On ihan normaalia että tyttärellä ja äidillä on hyvät välit vielä aikuisenakin. Tuo että ollaan koko ajan mahdollisimman kaukana, ei ole normaalia.
Voimia ja tsemppiä sinulle ap! Olisiko mahdollista että saisit anopista korvattua sitä puuttuvaa mummua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä pidän tällaisia "isovanhempia" itsekkäinä. No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, eli mukavia muumiopäiviä vaan sitten sinne vanhainkotiin...
Muista ennakkoperintö!
Kai kuitenkin perinnön lypsät heiltä?
Mistään ennakkoperinnöistä ei koskaan ole ollut puhettakaan eikä minkäänlaista rahaa tipu mistään (mistä edes niin päättelit?).
En oikein usko, että "lypsettäväksi" jää mitään, kuulostaa siltä, että kaikki täytyy ehtiä polttamaan ennenkuin kuolevat.
Ja jos perisinkin jotain, esim. talon maaseudulla ihan korvessa (ei siis mikään maatila tms), ei meillä olisi varaa ylläpitää sitä ja toisaalta sen myyntiarvo olisi naurettavan pieni, eli ihan yhtä tyhjän kanssa olisi tuollainen "perintö". Omat vanhempsa kyllä ovat nyyhtäneet aikoinaan putipuhtaaksi jo näiden eläessä.
t. 31
ja sitten vinkuu vielä niiden rahojakin! Ap on röyhkeä paskiainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten vinkuu vielä niiden rahojakin! Ap on röyhkeä paskiainen.
Ap suree puuttuvaa äiti-lapsi-isovanhempisuhdetta!! Etkö ymmärrä lukemaasi? Onko ylipäänsä asioiden ymmärtäminen liian vaikeaa tai ylitsepääsemätöntä? Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, ymmärtäisit edes pitää pääsi kiinni!
Mutta olenkin sitä mieltä, että perhe on arvoikkainta elämässä. Hyvät ihmissuhteet (myös sukupolvien välillä) ovat rikkaus.
On normaalia, että aikuinen lapsi toivoo ominen vanhempiensa ja lastensa voivan rakentaa lämpimän suhteen. Ja tukevan itseä kasvatuskysymyksissä. Se on enemmän ja tärkeämpää kuin lapsenvahtina toimininen. Minusta olisi kyllä normaalia haluta toimia lapsenvahtina edes silloin tällöin ja auttaa näin omia lapsiaan.
Aika jännä, että niin moni vastaaja näkee normaalina sen, että isovahenmmat rakentavat omaa erillistä elämää, eivätkä erityisemmin vaikuta haluavan lapsiaan tai lapsenlapsiaan osaksi elämäänsä. Tietenkin ap:kin voi ottaa asiakseen käydä mökillä tai Epsanjassa, mutta kyllä vuorovaikutuksen pitäisi olla monlemminpuolista. Ja onhan matkailu ja liikkuminen helpompaa hyväkuntoisille eläkeläisille kun perheellisille, työssäkäyville.
Ap, oletko yrittänyt puhua asiasta vanhempesi kansasa? Onneksi sinulla on sisaruksia, kannattaa vaalia sisarusverkostoa ja lujittaa lasten serkussuhteita, ovathan nekin valtavan tärkeitä ihmissuhteista!
Minun vanhempani ruukasivat olla ennen talvet jossain lämpimässä maassa muutaman kuukauden. Kyproksella heille oli tullut sellainen eläkeläisten porukka ja kavereita ja joka talvi he vaelsivat sinne kolmesta viiteen kuukauteen.
Kun esikoisemme syntyi, äitini ei onneksi halunnut sinne lähteä vaan ilmoitti, että lapsenlapsi on tärkeämpi kuin kaverit ja ulkomaat. Isä ei sitä ymmärtänyt ja he kävivätkin siitä kiivaan keskustelun. Lopulta he päättivät näin, että isä meni yksin talveksi sinne ja äiti jäi auttamaan meitä vauvan hoidossa ja solmimaan suhdetta lapsenlapseensa.
Olen todella vihainen isälleni, että hän kehtasi lähteä talveksi pois, vaikka tärkeämpää olisi ollut olla lapsenlapsen kanssa. Onneksi äiti ymmärsi ja he erosivatkin lapsemme ollessa 3 vuotias ja odottaessani kakkosta. Isääni en pidä mitään yhteyttä. Niin makaa kuin petaa. Lapseni rakastaa mummiaan ja mummi on onnellinen valinnastaan. Näin sen pitääkin mennä. Kyllä isovanhemmuus menee aina kaiken edelle.
Omalta äidiltä? Siis tietysti kuunteluapua ja on se kiva, että oma äiti on kiinnostunut. Mutta sen tuenhan pitää arjessa tulla lapsen isältä.
No joo. Meillä mä pidän huolta siitä, että lapset tapaa mun vanhempia. Mies pitää huolta, että hänen vanhempiaan. Ei ole pakko olla nirppanokka, varsinkaan vanhalle äidilleen.
se aiempi kirjoittaja, joka tuosta aiheesta kirjoitti ollut koskaan sitä lastenhoitoapua anopiltaan ollut olettanutkaan. Kuulosti lähinnä poikkeustapukselta sairaalakäynnin ajaksi.
no minä hoidan vanhempieni postit, laskut, kukkien kastelut ym. kun ovat talvella kuukausia ulkomailla enkä silti oleta, että lastenhoitoapua olisi automaattisesti saatavilla...
tuomitsijat kysellä tulevaisuudessa lapsiltanne lupaa mihin saatte muuttaa? Ei ketään voi velvoittaa asumaan samalla paikkakunnalla sukulaisten kanssa.
Heillä on oma elämänsä, jota saavat viettää ihan miten haluavat. He ovat omat lapsensa jo aikuisiksi saattaneet, ei heidän enää tarvitse omia lapsiaan paapoa.
Jos isovanhemmat haluavat olla itsekkäitä, heillä on siihen täysi vapaus.