Mitä se on se "lastenlapsista nauttiminen"

"No ne taitaa tarvita kutupaikan, siks ne häätää teidät pois."



No joo, siis eivät todellakaan ole kylässä YHTÄ AIKAA :D Vaan siis molemmilla on silloin tällöin, noin kerran kuussa, työmatka tässä kaupungissa. Ja eiköhän me sieltä ulkovarastosta nähtäis tai lapset raportois, jos joku ulkopuolinen tulisi meille kutemaan :D

Naisen pitää ensin hoitaa omat lapsensa ja jatkaa sitten lapsenlapsia.

Mies saa eläkkeellä harrastaa ja nauttia vapaudesta. Ja kun vaimo on sidottu syyllistämisellä hoitamaan lapsenlapsia, alkaa mies äkkiä katsoa uutta naista rinnalleen kun vieläkään ei ole yhteistä aikaa vaimon kanssa kun kakarat syyllistää äitiään jos äiti ei ala vahtimaan lapsenlapsia aina tarvittaessa.

Toi "mummon oma elämä" on tosi suomalainen konsepti - ainakin näin toista vuosikymmentä ulkomailla asuneen perspektiivistä. Täällä asuinmaassani on tosi tavallista, että isovanhemmat hoitaa lapsia päiväkodin sijasta, tai sen ohella pari kolme päivää viikossa. (Päivähoito on täällä tosi kallista.) Kuten Suomessa myös aikoinaan tehtiin. En oikein tiedä missä vaiheessa Suomessa perhesuhteet alkoi käydä niin väljiksi, ja miksi. Ja mitä sen "oman ajan" sitten pitäisi olla, mistä joka mummon olisi moraalinen velvollisuus osata nauttia enemmän kuin omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan? Jotkut ihmiset vaan ovat perhekeskeisiä. Monet yksinkertaisesti nauttivat hirmu paljon lasten seurasta. Kyllä musta on tosi hämmästyttävää, että sitä täällä patologisoidaan. Se on ihan normaali tapa olla, ja monissa maissa sitä omilla risteliyillän viipottavaa välinpitämätöntä meilimummoa hämmästeltäisiin paljon enemmän.

Ja jos he kokevat, että omat lapset eivät kykene lapsiaan hoitamaan täyspainoisesti ja epäilevät heitteillejättöä niin toki he soittelevat ja pyytävät kylään ja yrittävät tehdä tykö, ettei vain mitään pahaa sattuisi.

Se on hyvä, että isovanhemmat ovat huolissaan ja ns. salaa seuraavat tilannetta jos vanhemmat eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. tulee lastensuojelulle halvemmaksi.

Ikävä juttu että sulle ei osunut sellaisia vanhempia :(

suhteet lapsenlapsiin, vaikka en ole lapsiani heillä hoidattanutkaan. Kas kun isovanhemmat voi solmia lapsenlapsiin hyvät välit muutenkin kuin, että joutuvat hoitamaan niitä parikuisesta asti viikonloput, että vanhemmat pääsee bilettämään.

Ja jos he kokevat, että omat lapset eivät kykene lapsiaan hoitamaan täyspainoisesti ja epäilevät heitteillejättöä niin toki he soittelevat ja pyytävät kylään ja yrittävät tehdä tykö, ettei vain mitään pahaa sattuisi. Se on hyvä, että isovanhemmat ovat huolissaan ja ns. salaa seuraavat tilannetta jos vanhemmat eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. tulee lastensuojelulle halvemmaksi.

Ikävä juttu että sulle ei osunut sellaisia vanhempia :(

Naisen pitää ensin hoitaa omat lapsensa ja jatkaa sitten lapsenlapsia.

Mies saa eläkkeellä harrastaa ja nauttia vapaudesta. Ja kun vaimo on sidottu syyllistämisellä hoitamaan lapsenlapsia, alkaa mies äkkiä katsoa uutta naista rinnalleen kun vieläkään ei ole yhteistä aikaa vaimon kanssa kun kakarat syyllistää äitiään jos äiti ei ala vahtimaan lapsenlapsia aina tarvittaessa.

Toi "mummon oma elämä" on tosi suomalainen konsepti - ainakin näin toista vuosikymmentä ulkomailla asuneen perspektiivistä. Täällä asuinmaassani on tosi tavallista, että isovanhemmat hoitaa lapsia päiväkodin sijasta, tai sen ohella pari kolme päivää viikossa. (Päivähoito on täällä tosi kallista.) Kuten Suomessa myös aikoinaan tehtiin. En oikein tiedä missä vaiheessa Suomessa perhesuhteet alkoi käydä niin väljiksi, ja miksi. Ja mitä sen "oman ajan" sitten pitäisi olla, mistä joka mummon olisi moraalinen velvollisuus osata nauttia enemmän kuin omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan? Jotkut ihmiset vaan ovat perhekeskeisiä. Monet yksinkertaisesti nauttivat hirmu paljon lasten seurasta. Kyllä musta on tosi hämmästyttävää, että sitä täällä patologisoidaan. Se on ihan normaali tapa olla, ja monissa maissa sitä omilla risteliyillän viipottavaa välinpitämätöntä meilimummoa hämmästeltäisiin paljon enemmän.

Ymmärrätkö eron? Pitääkö siltä mummolta kieltää lastenlasten tapaaminen? Selittää että on sitten kivempaa siellä vanhainkodissa kun on jo tottunut yksinäisyyteen, että elää nyt vaan sitä omaa elämäänsä johon ei lastenlapset kuulu mitenkään. Montako kertaa lapsen sopii mummoa tavata, kerran vuodessa, vai kerran kahdessa vuodessa? Vai laitetaanko heti kerrasta välit poikki kun raskaustesti näyttää plussaa?

palstamma kehuu, kuinka vie joka toinen viikonloppu kaksoset mummolaan yöksi, että pääsevät bilettämään.



Näin se palstamamman vanhemmat nauttivat lapsenlapsistaan :D

suhteet lapsenlapsiin, vaikka en ole lapsiani heillä hoidattanutkaan. Kas kun isovanhemmat voi solmia lapsenlapsiin hyvät välit muutenkin kuin, että joutuvat hoitamaan niitä parikuisesta asti viikonloput, että vanhemmat pääsee bilettämään.

Ja jos he kokevat, että omat lapset eivät kykene lapsiaan hoitamaan täyspainoisesti ja epäilevät heitteillejättöä niin toki he soittelevat ja pyytävät kylään ja yrittävät tehdä tykö, ettei vain mitään pahaa sattuisi. Se on hyvä, että isovanhemmat ovat huolissaan ja ns. salaa seuraavat tilannetta jos vanhemmat eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. tulee lastensuojelulle halvemmaksi.

Ikävä juttu että sulle ei osunut sellaisia vanhempia :(

tai jonkun tunnin silloin tällöin päivisin hoidossa, koska mummo itse haluaa, on hoidattanut lapsensa mummolla :)) Tällä palstalla mennään sitten aina ääripäästä toiseen, joko mummo hoitaa lapset kokonaan tai sitten ei ollenkaan. Joko mummolla on ihan kokonaan oma elämä tai sitten mummo elää vain lastenlasten kautta. Koskaan ei ole sitä kultaista keskitietä. Onnea vaan sulle kun olet lapsesi itse hoitanut (sädekehä suorastaan loistaa), mun ei onneksi ole tarvinnut :)

Ja se auttaa sietämään arkea. Mummi nauttii lapsenlapsien seurasta ja ottaa vauvat mielellään hoitoon pari kertaa kuussa.

Kyllä mummille jää muutakin aikaa ja jaksaa se kun tekee kevyttä toimistotyötä.

Naisen pitää ensin hoitaa omat lapsensa ja jatkaa sitten lapsenlapsia.

Mies saa eläkkeellä harrastaa ja nauttia vapaudesta. Ja kun vaimo on sidottu syyllistämisellä hoitamaan lapsenlapsia, alkaa mies äkkiä katsoa uutta naista rinnalleen kun vieläkään ei ole yhteistä aikaa vaimon kanssa kun kakarat syyllistää äitiään jos äiti ei ala vahtimaan lapsenlapsia aina tarvittaessa.

Itse asiassa täällä asuinmaassani pistää silmään myös vaarien ja lastenlasten läheiset välit. Tunnen myös pari tapausta, jossa nimenomaan vaari hoitaa lastenlasta parina päivänä viikossa.

En oikein ymmärrä tätä kiihkeyttä. Jos jotakuta mummoa ei lastenhoito kiinnosta, niin mitäpä siitä sitten sen enempää? Pakottaa tuskin kukaan voi, tai edes haluaakaan.

Mutta se vaan on outo ajatus, että isovanhemmassa, joka haluaa hoitaa lapsenlapsiaan, olisi jotain vikaa. Kun se on ihan luonnollinen ja normaali asia.

näkee paljon väsyneitä mummoja, jotka tekevät raskasta duunia ja heille tupataan joka viikonloppu lapsenlapset hoitoon siksi, ettei tulisi A. avioeroa B. burnouttia ja äiti tapa lapsiaan C. että miniä ei sano, ettei anoppi näe ikinä lapsia, ellei päivystä joka viikonloppu D. kun on muuten huono ja itsekäs nainen ellei hoida lapsenlapsiaan

Tai sitten näitä eläkkeellä olevia mummoja, jotka ei enää jaksaisi ja oikeasti naapurit hoitavat käytännössä niitä lapsenlapsia.

Ihan tahallani alkuketjuun vastasin alkuyöstä jotenkin siihen tyylin, että haluan elää itselleni. Halusin nähdä, kuinka kiihkeäsn vastustuksen se saa mammoilta. Ja oikeassa olin. Mammarukat on ihan kauhuissaan jo ajatuksestakin, että joutuisivat hoitamaan itse lapsensa ja niitä ei voisi roudata mummille aina.

Oletusarvoisesti lapsia tehdään se määrä, minkä jaksaa itse hoitaa. Niitä ei tehdä lyhyillä ikäeroilla montaa siten, että kaipa ne mummit niitä katsoo. Mummeilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa teidän lapsianne.

Lisäksi minua huvittaa nämä nykymammat. Esikoinen viedään päiväkotiin kun ei jakseta hoitaa kahta lasta. Lisäksi odotetaan, että mummit hoitaa lapsia sitten viikonloput ja lomat, että saadaan parisuhdeaikaa. Miten muka nämä samat äidit sitten jaksavat hoitaa lapsenlapsiaan joskus kun eivät ole jaksaneet edes omiaan hoitaa.

Asia ok jos hoito ei ole hyväksikäyttöä, kuten aivan liian monissa perheissä on.

Naisen pitää ensin hoitaa omat lapsensa ja jatkaa sitten lapsenlapsia. Mies saa eläkkeellä harrastaa ja nauttia vapaudesta. Ja kun vaimo on sidottu syyllistämisellä hoitamaan lapsenlapsia, alkaa mies äkkiä katsoa uutta naista rinnalleen kun vieläkään ei ole yhteistä aikaa vaimon kanssa kun kakarat syyllistää äitiään jos äiti ei ala vahtimaan lapsenlapsia aina tarvittaessa.

Itse asiassa täällä asuinmaassani pistää silmään myös vaarien ja lastenlasten läheiset välit. Tunnen myös pari tapausta, jossa nimenomaan vaari hoitaa lastenlasta parina päivänä viikossa. En oikein ymmärrä tätä kiihkeyttä. Jos jotakuta mummoa ei lastenhoito kiinnosta, niin mitäpä siitä sitten sen enempää? Pakottaa tuskin kukaan voi, tai edes haluaakaan. Mutta se vaan on outo ajatus, että isovanhemmassa, joka haluaa hoitaa lapsenlapsiaan, olisi jotain vikaa. Kun se on ihan luonnollinen ja normaali asia.

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää.

Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta.

En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

Jos minulla olisi sinunkaltainen miniä, olisin todella surullinen. Onneksi minulla on vain tyttäriä, joiden elämässä saan olla mukana, ei ole pelkoa että sinunkaltainen tulisi sukuun. Itse nautin lapsistani, he ovat elämäni sisältö ja valo, ja toivon että aikanaan tulisi lapsenlapsiakin. Haluaisin olla yhtä hyvä ja läheinen mummu heille kuin oma äitini on nyt. Jotkut ovat perhekeskeisiä ja laittavat omat jälkeläisensä etusijalle. Sinunlainen sen sijaan pilaa paljon ihmisten välejä. Olet todella hirviöminiä.

selvä kahtiajako.



Ne kirjoittajat joilla hyvät ja rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat.

Ja sitten se ryhmä joilla ei mitään yhteyttä isovanhempiin ja kylmät vanhemmat.

ja nauttia niistä niin kuin nautin omasta lapsista. Oma lapseni on tällä hetkellä 3-vuotta ja on ollut muutamia kertoja vuodessa hoidossa isovanhemmilla, siis yön yli kestäviä. Tykännyt on kovasti olla ja koskaan en ole pyytänyt isovanhempia ottamaan vaan aloite on lähtenyt heiltä. Isällään lapsi ei ole koskaan joten nuo muutamat vapaat hetket tulevat tarpeeseen ja ajattelen sen niinkin että on lapselle hyvä huomata että on muitakin turvallisia aikuisia kuin äiti (on vielä hetken kotihoidossa) Koskaan en ole vauvana hoitoon laittanut (silloin oli todella kiinni minussa) mutta nyt jo hyvillä mielin kun lapsi on omatoiminen ja osaa puhua, pukea, syödä ja käydä vessassa. Muita ohjeitakaan en ole laittanut mukaan muuta kuin lääkityksistä..

Tottakai on niitäkin vanhempia, jotka törkeästi hyväksikäyttävät kilttejä vanhempiaan ja lykkäävät jälkikasvunsa joka viikonloppu mummoloihin hoitoon pois häiritsemästä omaa (uutta) elämää.



Mutta enemmistö on niitä, joiden vanhemmat nauttivat lastenlapsistaan ja hoitavat heitä muutaman kerran vuodessa tai ehkä kerran kuukaudessa. Näin myös meillä. Vanhempani hoitavat lapsiani muutamia tunteja ehkä 4 kertaa vuodessa (viimeksi päiväkodin vanhempainillan ajaksi). Anoppini hoiti lapsia, kun päiväkodissa oli koulutuspäivä elokuussa. Näitä hoitokertoja tulee tosiaan 5-8 kertaa vuodessa yhteensä. Anoppi lisäksi on ottanut mielellään esikoistamme yökylään, viime vuonna jopa 5 kertaa, mutta tänä vuonna vain kerran. Aloite on aina ollut anopilla, ja eläkkeelle jäätyään hän on aloittanut uusia harrastuksia ja matkustelee paljon, joten sitä aikaakaan ei ehkä ole niin paljon. Suomme tämän anopille ihan ilolla.



Kun kaikille tilanne on suotuisa eikä ketään pakoteta mihinkään, en ymmärrä, miksi isovanhemmat eivät saisi nauttia lastenlastensa seurasta. Meillä vanhempamme soittavat meille ja kyselevät, koska käymme ja koska voivat tavata lapsia. Käymme siis kaksi kertaa kuukaudessa molempien isovanhempien luona, mutta tämä ei tunnu aina riittävän.



Itse aion olla samanlainen isovanhempi. Haluan olla osa lastenlasteni elämää mutta en mikään hoitoautomaatti. En rupea lastenlapsia hoitamaan päivittäin enkä viikottain, mutta kerran tai pari kuussa ihan varmasti. Lisäksi toivon näkeväni heitä säännöllisesti.



Näistä keskusteluista tulee aina mieleen ne isovanhemmat, jotka hoitivat neljän lapsensa lapsia niin, että vain yksi viikonloppu kuukaudessa oli vapaa. Tosi surullista.

mikä on olevinaan niin kamalan tärkeää palstan mammoille. Lapset täytyy saada nuorena, että ehtii tuollaista tekemään.

EIkä se olisi järkevämpää nauttia omista lapsista ja ajasta heidän kanssaan sen sijaan että täytyy iässä 50 v(+/-) suunnitella ajankäyttönsä sen mukaan, mikä sopii omille lapsille eli päivystää jatkuvasti valmiina hoitamaan lastenlapsia. Ja mitä ihmeen nauttimista se on, että saa öisin huutavan lapsen hoitoonsa vain siksi, että vanhempansa haluavat bilettää sen sijaan, että nukkuisivat kerrankin tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että lastenlapsista nauttiminen on sitä, että toimii tismalleen lapsen vanhempien ohjeiden ja oikkujen mukaan eikä saa esim. antaa lapselle sitä ruokaa, mitä tahtoo, vaan on noudatettava ruokalistaa.

Mieluummin nautin omien lasten kanssa elämisestä kuin haluan hoitaa muiden lapsia!

Mun vanhemmat on hoitaneet mielellään, mutta on osanneet sanoa myös ei, jos ei heille ole silloin juuri käynyt.

Meidän vanhin lapsi on 18-vuotias ja käy oma-aloitteisesti mummia ja ukkia moikkaamassa kun siellä päin on. Auttaa myös tarpeen vaatiessa ja nyt kun sai ajokortin on mummin kanssa kerennyt käydä jo vähän pidemmälläkin kyläilyreissulla.



Meillä on myös kaksi muuta lasta, 11-vuotias ja 8 kuukautinen vauva. Mun äitiä ottaa kovasti päähän se että ei pysty hoitamaan nuorinta niin kuin noita kahta vanhinta pystyi. Sillä on käsissä kaikkea häikkää nivelien kanssa ja nosteleminen tekee kipeää.

Kyläillään kuitenkin ahkeraan.



Mä itse haluan auttaa mun lapsia samoin kuin mun omat vanhemmat ovat auttaneet. Eikä aina tartte olla edes mistään avusta kyse, vaan siitä että haluaa luoda hyvää ja läheistä suhdetta lapseen ja nauttia sen seurasta.

Naapurin mummo on juuri tällainen. Hoisi ikävuodet 58-68 lapsenlapsiaan. Mies huiteli omissa harrastuksissaan ja mummon tytöt juoksutti lapsenlapsia joka viikonlopuksi hoitoon.

Tilanne on se, että naapurin mummon luona ei käy enää lapset, ei lapsenlapset ja mieskin on etääntynyt niihin omiin juttuihin. Nyt se naapurin mummon on meistä riippuvainen kun on niin yksinäinen. Raivostuttaa hänen puolestaan.

Oma äitimme on ollut itsekäs. Kun sai meidät maailmalle, ovat isän kanssa matkustelleet ja rakensivat mökin ja ovat viettäneet siellä aikaa ystävien kanssa. Toki ollaan lasten kanssa käyty heidän luona ja vanhemmat ovat joskus auttaneetkin. Mutta kyllä hoitovastuu on todellakin ollut meillä vanhemmilla. Meillä on edelleen lämpimät välit äitiimme, vaikka isäkin on jo kuollut. ja äidillä on edelleen omia harrastuksia ja kulkee "tyttökavereiden" kanssa talvisin ulkomailla. Ja ennen kaikkea, hänellä on lapsiimme hyvät välit, vaikka ei ole heitä hoitanutkaan kuin muutaman kerran satunnaisesti.

Ihmettelen myös tätä, että mammat hihkuu, kuinka odottavat lapsenlapsia ja pääsevät niitä hoitamaan. Minä kyllä lähtökohtaisesti olen ajatellut elää ihan omaa elämää ja antaa nuortenparien elää omaa elämää. Niin monta surullista mummoa olen nähnyt, jotka ovat uhrautuneet lapsenlapsien takia ja eivät ole hommanneet omia ystäviä ja miehenkin kanssa suhde on väljähtynyt kun ollaan kiinni niissä lapsenlapsissa. Ja kas kun hoitoapua ei enää tarvita, alkaa omat lapset vinkua kun mummulla ei ole omaa elämää vaan se soittelee joka päivä ja vinkuu seuraa ja sitä pitäis viihdyttää. Minä ajattelin satsata itseeni ja lapset päättää itse, koska lapsia hommaa ja kuinka paljon. He tekevät lapsia itselleen, eivät minulle. En todellakaan tule olemaan hössöttävä mummo. Apua tulen antamaan jos jaksan, mutta en todellakaan tule elämään lapsenlapsien ehdolla. Aion harrastaa mieheni kanssa villiä ja vapaata seksiä ja matkustella ja pitää yhteyttä ystäviini kun lapset muuttavat omilleen. En ala odotella heti seuraavana lapsenlapsia hoidettavaksi.

vaan toiset valittelevat niiden vaivalloisuutta (siis ihan päiväkylässä, emme koskaan ole jättäneet heidän hoitoonsa) ja toiset ovat aina töissä tai matkoilla toipumassa töistä (tätä ilmaisua he käyttävät, antoisa työ selvästikin vie kaiken energian niin hyvässä kuin pahassakin).



Mä kuitenkin kuvittelen olevani tässä suhteessa erilainen, oikeasti kuvittelen että tulisin nauttimaan omista lapsenlapsistani. Sain omat lapseni vasta päälle kolmekymppisenä ja pelkään että jos he tekevät samoin, en ehkä edes elä riittävän kauan päästäkseni niistä nauttimaan. Tässä iässä en voi enää itse hankkia lisää lapsia, ja olen tosi haikealla mielellä kun ne kasvavat.



Pienen hellän lapsen läheisyys on ihanaa, ja kohta omani jo asettavat kaverijutut aina minun kanssani hengailun edelle. En tiedä kuinka aktiivisesti nyt mitään "tekisin" lastenlasteni kanssa, mutta olisi ihanaa kun olisi pieniä tyttöjä tai poikia joita pitää sylissä ja joiden pieniä innokkaita naamoja katsella kun ne kertovat hassuja pikku juttujaan.

Hmm, kuka meistä siis käyttää omia vanhempiaan passissa olevina ilmaisina lapsenvahteina ja katkaisee suhteet ellei vaatimuksiin suostuta? Eikö ne vanhemmat muka osaa ilmaista pahaa oloaan tilanteesta jos näin on? Ja eikö ne isovanhemmat nyt siltikin voi nauttia lapsenlapsistaan, vaikka inhoaisivatkin omia (tyhmiä av-mamma-)lapsiaan? ;)

nauttiminen on mahdotonta. Onko se nyt nautinto kun joudut jatkuvasti olemaan lapsenvahtina ja silloinkin sellaisen ohjelistan kanssa ettei sitä pysty kukaan noudattamaan? Ja jos joskus uskallat laittaa omat menosi etusijalle niin välit katkaistaan loppuiäksi.

Ei edes silloin kun sitä apua todella tarvitsisi.



Sekö sitten on hyvä asia?