Mitä se on se "lastenlapsista nauttiminen"

On se vaan kivaa, että ihmiset nauttivat omaisistaan! Kyllä on mummon ja papan mielikin iloinen, kun he saavat lastenlasten itsenäistyttyä muuttaa omien aikuisten lastensa kotiin, jossa rakkaita vanhempia hoidetaan paljon paremmin kuin laitoksissa, joissa hoitajilla ei ole aikaa hoitaa.

ja sai tänä vuonna ensimmäisen lapsenlapsensa. Ja todellakin nauttii vauvasta, haluaa puhua sen kanssa puhelimessa (kyllä, vauva vinkuu puhelimeen ja hymyilee kuullessaan mummon äänen) ja mielellään nähdä niin usein kuin mahdollista. Mummo ei tietenkään käy enää töissäkään ja harrastaa vain maltillisesti, joten aikaa on. Toki se ei hirveästi aikaakaan vie, jos 10 minuuttia päivässä kuuntelee vauvan naurua puhelimessa.



Vauva ei ole ollut vielä koskaan hoidossa, eikä lähiaikoina luultavasti menekään, mutta varmaankin joskus on edessä yökyläily mummolassa. Mieluiten tosin vasta sitten, kun lapsi ei enää heräile yöllä, isovanhemmat kun ovat kuitenkin jo vanhoja ja kaipaavat yöuniaan. Lisäksi ovat melko huonokuuloisia, joten eivät yhtä helposti herää kuin minä. Saattaisipa lapsi siis ehtiä herättää naapuritkin.



Meillä on joitakin ruoka-aineita, joita emme halua vauvalle annettavan, mummo tietää ja hyväksyy sen. Toistaiseksi ei ole vielä tarvinnut asiasta hirveästi keskustella, vauva kun ei vielä syö muuta kuin vartavasten itselleen tehtyä sosetta. Mutta en ymmärrä, miten se mummon nautinnosta olisi pois, jos ei voi tarjota paria hassua ruokaa vaan joutuu valitsemaan niistä muista, mitä yleensä tarjoaa, kun on ruokavieraita. Vauva ei myöskään ole meillä ainoa, joka noudattaa tätä ruokavaliota.

Meillä on 3-vuotias ja 9-kuukautiset lapsenlapset. Mä en tällä hetkellä tiedä mitään ihanempaa kuin ne pienet kullanmurut. Viime viikonloppuna oli vanhempi lapsi meillä yökylässä ja meillä oli ihan mahtavaa. Ulkoiltiin, tehtiin hyvää ruokaa, leikittiin, käytiin naapurissa kylässä jossa myös oli lapsenlapsia hoidossa ja sunmuuta.



Meillä on myös omaa elämää. Olen edelleen työelämässä mukana, harrastan ja ystäviä on. Mikään ei kuitenkaan sulje pois sitä ettenkö voisi olla lastenlasteni elämässä mukana.

että aina silloin tällöin kyllä mielelläni lastenlasten kanssa olen, mutta kiitos ja ylistys että heidät saa aina palautetuksi vanhemmilleen.

ei tarvitse loppuelämää uhrata ilmaisena lapsenvahtina. Saan elää rauhassa omaa elämää ja napsia rusinat pullista.

Miniöille kun ei kelpaa anoppien lastenhoito niin saa matkustella rauhassa.



Tykkään kyllä lapsista, mutta en ole mikään vauvanhoitofriikki, joka kiljuen hoitelisi pieniä vauvoja vielä mummoiässä. Mieluummin tosiaan napsin rusinat pullista ja nautin lapsista, mutta palautan heidät vanhemmilleen ja oletan, että kasvatusvastuu on vanhemmilla.



Tämä hyvä puoli on siinä kun on poikia.

Vai voiko olla oikeesti olemassa ihmisiä jotka ajattelee että mummun kuuluu elää "aikuisen naisen elämäänsä" ja sulkea elämästään pois perheensä, lapsensa ja lastenlapsensa? Onko tällaisen ajatuksen esittäjä tunneköyhä, jälkeenjäänyt vai vain itsekäs, joka ei halua että lasten ja mummun välille kehittyy suhdetta?

Meidän lapsille ainakin mummu on suuri rakkaus ja rikkaus, samoin se on toisinpäin, eikä tulisi mieleenikään mennä siihen väliin katkomaan suhteita.

Jotenkin tuntuu että sen ajatuksen heittäjä on kateellinen pikkusieluinen miniä, joka pelkää että anoppi on rakkaampi hänen perheelleen kuin hän itse.