Pitkä parisuhde ja ihastun nykyään helposti toisiin?

Millaista elämää ja harrastuksia sinulla on perheen ja ihastusten ulkopuolella?

Ei se mitään. Mulla on sama juttu, mutta annan niiden ihastusten tulla ja mennä. Ensin vähän säikähdin itsekin niitä, mutta ehkä kaipaan vain vähän seikkailuja ja uutta säpinää seksissä. 

Vähän on samaa. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole koko elämäni aikana ihastunut kuin kourallisen kertoja. Viimeisen kahden vuoden aikana kahdesti, mikä tuntuu hirveältä tahdilta. Ehkä tämä helpottuu, kun saa tästäkin kokemusta.

Ajatuksen tasolla olin jo hyvissä ajoin varautunut asiaan, mutta kyllä se yllättävänkin vaikeaa on, sitten kun oikeasti seisoo siinä läjässä ja aivot uivat hormooneissa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän on samaa. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole koko elämäni aikana ihastunut kuin kourallisen kertoja. Viimeisen kahden vuoden aikana kahdesti, mikä tuntuu hirveältä tahdilta. Ehkä tämä helpottuu, kun saa tästäkin kokemusta.

Ajatuksen tasolla olin jo hyvissä ajoin varautunut asiaan, mutta kyllä se yllättävänkin vaikeaa on, sitten kun oikeasti seisoo siinä läjässä ja aivot uivat hormooneissa.

Seisoo siinä läjässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on samaa. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole koko elämäni aikana ihastunut kuin kourallisen kertoja. Viimeisen kahden vuoden aikana kahdesti, mikä tuntuu hirveältä tahdilta. Ehkä tämä helpottuu, kun saa tästäkin kokemusta.

Ajatuksen tasolla olin jo hyvissä ajoin varautunut asiaan, mutta kyllä se yllättävänkin vaikeaa on, sitten kun oikeasti seisoo siinä läjässä ja aivot uivat hormooneissa.

Seisoo siinä läjässä?

Jep, siinä höyryävässä kakkaläjässä mitä on ihastuminen oman parisuhteensa ulkopuolelle.

Ainakin, jos oma parisuhde on hyvä, ei ole aikomusta lähteä siitä eikä pettää puolisoaan.

Ei ole kivaa ihastua näissä olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän on samaa. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole koko elämäni aikana ihastunut kuin kourallisen kertoja. Viimeisen kahden vuoden aikana kahdesti, mikä tuntuu hirveältä tahdilta. Ehkä tämä helpottuu, kun saa tästäkin kokemusta.

Ajatuksen tasolla olin jo hyvissä ajoin varautunut asiaan, mutta kyllä se yllättävänkin vaikeaa on, sitten kun oikeasti seisoo siinä läjässä ja aivot uivat hormooneissa.

Ja asut max 50 km hesaloista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän on samaa. 15 vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole koko elämäni aikana ihastunut kuin kourallisen kertoja. Viimeisen kahden vuoden aikana kahdesti, mikä tuntuu hirveältä tahdilta. Ehkä tämä helpottuu, kun saa tästäkin kokemusta.

Ajatuksen tasolla olin jo hyvissä ajoin varautunut asiaan, mutta kyllä se yllättävänkin vaikeaa on, sitten kun oikeasti seisoo siinä läjässä ja aivot uivat hormooneissa.

Ja asut max 50 km hesaloista?

En asu niin lähellä hesaloita. Kyllä täällä kauempanakin keski-ikäiset käntyt vielä ihastuvat.

Uskon, että tämä liittyy enemmän parisuhteesi tilaan / elämäntilanteeseesi kuin kehenkään mieheen. Ihastut siihen elämään tai siihen sinä-itseesi ketä kuvittelet pääseväsi kokemaan tuon uuden miehen kanssa. 

Ehkä viesti on, että omassa suhteessa pitää tehdä jotakin? 

Vaimosta voi tehdä huo*an mutta huo*asta ei kannata tehdä vaimoa.

Voi olla kyse myös vinksaneesta ajatustavasta. 

Jos ei kykene elämään täyttä elämää muuten, hakee sitä muiden sylistä. Esim. jos mies ei osaa mitään, vaikka remontoida ja häpeää sitä, niin sitten haetaan pönkitystä naisrintamalla. Odotetaan, että uusi suhde ratkaisee pään sisällä olevat ongelmat.

No nyt vauhti kiihtyy, kevät. Ihmiset vähentävät vaatetta.

Ihastuminen pitkässä suhteessa on luonnollista ja tapahtuu suurimmalle osalle pareista.

Puolisoni antoi aikoinaan tuollaiselle ihastumiselle mahdollisuuden ja petti. Jäi myöhemmin kiinni ja katui tekoaan. Käytiin pariterapiassa ja yritettiin korjata asia.

Luottamus ei silti koskaan palautunut täysin. Nyt kun lapset alkaa olla isoja ja olen itse toteuttanut unelmia koulutuksen, matkustelun ja harrastusten suhteen, niin puoliso on suorastaan hullaantunut minuun. Itse sen sijaan olen ihastunut toiseen (mitään en ole tehnyt asialle).

Itse mietin, että pitäisikö sittenkin katsoa tuo ihastumiskortti? -Katsoihan puolisokin aikoinaan.

Jotain meni pysyvästi rikki silloin muinoin eikä puoliso pysty enää saamaan minussa aikaan sitä kipinää mitä meillä joskus oli.

Miksi suhteessanne seksiä on vain satunnaisesti? Ehkäpä sen asian korjaamisesta kannattaisi aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen pitkässä suhteessa on luonnollista ja tapahtuu suurimmalle osalle pareista.

Puolisoni antoi aikoinaan tuollaiselle ihastumiselle mahdollisuuden ja petti. Jäi myöhemmin kiinni ja katui tekoaan. Käytiin pariterapiassa ja yritettiin korjata asia.

Luottamus ei silti koskaan palautunut täysin. Nyt kun lapset alkaa olla isoja ja olen itse toteuttanut unelmia koulutuksen, matkustelun ja harrastusten suhteen, niin puoliso on suorastaan hullaantunut minuun. Itse sen sijaan olen ihastunut toiseen (mitään en ole tehnyt asialle).

Itse mietin, että pitäisikö sittenkin katsoa tuo ihastumiskortti? -Katsoihan puolisokin aikoinaan.

Jotain meni pysyvästi rikki silloin muinoin eikä puoliso pysty enää saamaan minussa aikaan sitä kipinää mitä meillä joskus oli.

Olen melko varma että rikoit sen jo ennen kuin hän rikkoi sen. Todennäköisesti ignoroit häntä jo vuosia ja otit itsestäänselvyytenä. Annoit pitkin parisuhdetta erilaisia vihjeitä ja piikkejä kuten rikkonaisen perheen ainoa lapsi yleensä aikuisena tekee parisuhteessa. Hän on ainoa prinssi tai prinsessa ja huomion keskipiste.

Autoit häntä eroon tai syrjähyppyyn, mutta et antanut erota?

Nyt pitäisi kuitenkin erota lopullisesti. Lapset ei ole mikään tekosyy jatkaa huonoa suhdetta. Väitän viestisi perusteella ettet koskaan kokenut kipinää häntä kohtaan ja kipinä oli lähinnä juuri se tunne että koet ihailua ja hullaantumista sinua kohtaan. Olet vain innostunut siitä tunteesta, mutta et koskaan kyennyt antamaan hänelle samaa kuin piikittelyiden ja syyllistämisen kautta. Vaikutat myös sellaiselta, joka pitää ihmistä löyhässä hirressä ja tukahduttaa pikkuhiljaa tämän todellisen persoonallisuuden antamatta puhjeta täyteen kukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suhteessanne seksiä on vain satunnaisesti? Ehkäpä sen asian korjaamisesta kannattaisi aloittaa.

Ei varmasti matkustelut, harrastukset ja työt hirveästi asiaa helpota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen pitkässä suhteessa on luonnollista ja tapahtuu suurimmalle osalle pareista.

Puolisoni antoi aikoinaan tuollaiselle ihastumiselle mahdollisuuden ja petti. Jäi myöhemmin kiinni ja katui tekoaan. Käytiin pariterapiassa ja yritettiin korjata asia.

Luottamus ei silti koskaan palautunut täysin. Nyt kun lapset alkaa olla isoja ja olen itse toteuttanut unelmia koulutuksen, matkustelun ja harrastusten suhteen, niin puoliso on suorastaan hullaantunut minuun. Itse sen sijaan olen ihastunut toiseen (mitään en ole tehnyt asialle).

Itse mietin, että pitäisikö sittenkin katsoa tuo ihastumiskortti? -Katsoihan puolisokin aikoinaan.

Jotain meni pysyvästi rikki silloin muinoin eikä puoliso pysty enää saamaan minussa aikaan sitä kipinää mitä meillä joskus oli.

Olen melko varma että rikoit sen jo ennen kuin hän rikkoi sen. Todennäköisesti ignoroit hänt

Mikäs sekopää se sinä olet? Ettet vaan ois tuollainen pettäjä, kuten lainaamasi viestin kirjoittajan mies, ja nyt jännittää että käy samalla tavalla? Pidä se alapääsi poissa yleisestä jakelusta, jos haluat elää parisuhteessa. Tosin olen melko varma, että kaltaisesi on sellaista kumppanimateriaalia,  että ero tulee joka tapauksessa, kunhan puoliso tajuaa millaisen idiootin kanssa sitä arkeaan jakaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs sekopää se sinä olet? Ettet vaan ois tuollainen pettäjä

 

Nainen olen.  Joillekin kipinä on sitä että saa sitä, mutta toiset ei saa sitä kuin suhteen alkuvaiheessa.

Kukaa ei jaksa kipinöidä toiselle loputtomasti siten ettei saa itse koskaan vastakaikua tai huomiota.

Ei aina jaksa tehdä alotteita yhteen suuntaan, kun ei koskaan saa takaisin alotteita.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen pitkässä suhteessa on luonnollista ja tapahtuu suurimmalle osalle pareista.

Puolisoni antoi aikoinaan tuollaiselle ihastumiselle mahdollisuuden ja petti. Jäi myöhemmin kiinni ja katui tekoaan. Käytiin pariterapiassa ja yritettiin korjata asia.

Luottamus ei silti koskaan palautunut täysin. Nyt kun lapset alkaa olla isoja ja olen itse toteuttanut unelmia koulutuksen, matkustelun ja harrastusten suhteen, niin puoliso on suorastaan hullaantunut minuun. Itse sen sijaan olen ihastunut toiseen (mitään en ole tehnyt asialle).

Itse mietin, että pitäisikö sittenkin katsoa tuo ihastumiskortti? -Katsoihan puolisokin aikoinaan.

Jotain meni pysyvästi rikki silloin muinoin eikä puoliso pysty enää saamaan minussa aikaan sitä kipinää mitä meillä joskus oli.

Siis kävitte terapiassa ja yrititte korjata asian?

Asia ei korjaantunut ja jatkoitte yhdessä ja nyt suunnittelet kostopettämistä?

Siis kerroitko kumppanille että terapia ei toiminut ja haluat eroa?

Vai miksi oikein olette edes yhdessä, tiedätkö edes itse miksi?

😔