Mitä se on se "lastenlapsista nauttiminen"

on hyvä. Palstamammat ei tunnu tajuavan, ettei isovanhemmat ole vain lapsenlapsia varten. Kyllä isovanhempikin tarvitsee lepa eikä jatkuvaa päivystystä lastenlasten takia.

Ai tää ketju pohjaa sit näköjään lähinnä jollekin "av-mammat aina sanoo näin"-argumentille, jota mä en tunne kun en täällä niin usein palstaile.



Siis teitä harmittaa se, että yleinen mielipide tulevaa isovanhemmuttaa kohtaan on täällä positiivinen? Öö... okei.



Ehkä tää on vähän sukupolvikysymys? Olen itse jo lähempänä neljääkymmentä, ja oletan että omatkin (nyt ala-asteikäiset) lapseni varmaan vasta koulut käytyään ja alkaa harkita perheen perustamista. Eli tulen todennäköisesti olemaan vähintään vajaa kuusikymppinen, ennen kuin lapsenlapsia on tulossa - jos koskaan, mistäs sen ikinä tietää. Sitä ennen on edessä vielä pitkät vuodet jolloin omat lapset on teinejä ja aikuisia, ja itsellä on enemmän vapautta mennä ja tulla. Varmaan hauskaa... mutta silti kuvittelisin että pikkulapsista kovasti tykkäävänä siinä vaiheessa alkaisin jo kaivata pieniä lapsia taas elämääni.



Se, että isovanhempien pitää koittaa ottaa lasten vanhempien kasvatusnäkemykset huomioon, on mun mielestäni ihan selviö, mutta joustoa kannattaa olla molempiin suuntiin. Tässä suhteessa mulla ei ole omien tai mieheni vanhempien suhteen nokan koputtamista ollut - pikku asioiden suhteen jotain säätöä, mutta ei mitään dramaattista.



T. 2

syy siihen, että olen tehnyt lapset nuorena, mutta kyllä minä toivon, että omat lapseni halutessaan hankkisivat lapsensa niin, että ehtisin olla heidän elämässään mahdollisimman pitkään.



Eikä ne ole mitään "muiden" lapsia. Vaan minun lasteni lapsia. Lasteni, jotka minä kasvatan ja joista voin olla ylpeä. Eivät he tule olemaan sellaisia, jotka lykkäävät lapsensa hoitoon minulle harva se hetki päästäkseen bilettämään. Eikä niin pientä viedä yöhoitoon, joka vielä heräilee öisin. Ja tämän kaiken lapseni ymmärtävät, koska minä olen heidät kasvattanut. Oletan ja uskon, että aikanaan olemme kaikki järkeviä aikuisia, joiden kesken asioista sovitaan ja järjestetään kaikille sopivat systeemit.



Minun vanhempani nauttivat lapsenlapsistaan ja lapset heistä. En tiedä mitään arvokkaampaa lapsen elämässä, kuin hyvät suhteet läheisiin ihmisiin ja jos mahdollista, niin niihin lukeutuvat myös isovanhemmat.

mut nääkin on usein näitä periytyviä juttuja, niin makaa kuin petaa... millaisen mallin antaa omille lapsilleen siitä, kuka hoitaa. Jos itse on koko lapsuutensa "asunut" mummolassa, niin varmaan kuvittelee, et sellainen on normi. Minä sain viettää lapsuuden omien vanhempien kanssa ja näin haluan myös omien lasteni tekevän, me olemme se perhe, mummoloissa käydään aina joskus kylässä, ja ihan tosi tosi harvoin hoidossa. Mutta ehdoton "normi" meillä on, että omalla porukalla tehdään ja touhutaan. Joskus väsyttää ja ärsyttää, mut tietääkseni myös nämä ko. tunteet kuuluvat elämään ja niitä on ihan suotavaakin kokea. Sitä kutsutaan tutustumiseksi omaan itseen. Kun minusta joskus tulee mummo, haluan tukea lasteni omaa vanhemmuutta, en aio olla vanhempi heidän puolestaan...

jos minulla on joku meno, lääkäri tms. kysyn hoitoapua. Silloinkin sanon että pakko ei ole ottaa, saa mennä omiin menoihinsa. Itse tuo tuntuu haluavan lapsia luokseen, onko mun siis kiellettävä se? Sanottava että hoidan kyllä itse lapseni, että ei tarvi mummon vaivautua? Käskeä mummon mennä omiin menoihinsa ja viettää vapaa-aikaa? Enkä anna lasten mukaan mitään ohjeita, yhdellä on allergia ja se on ainut pakko jota on vältettävä. Muuten mummo saa hoitaa nuo miten haluaa.

Ja kyllä mä olen ajatellut toimia itse ihan samoin, luulen että lastenlasten kanssa touhuaminen on ihan mukavaa. Ja toivon että lapseni niitä lapsiaan mulle tois yökylään ja päiväkylään. Toki voimavarani huomioiden.

Naapurin lapsenlapsi melkein asui meillä sen kesän kun siihen perheeseen oli tullut vauva. Eli esikoityttö työnnettiin kesäksi mummolaan ja mummi ei oikein jaksanut. Tyttö sitten söi meillä ja vietti aikaa ja leikki päivät ja illalla kävin sitten viemässä tytön mummolaan.

Hassuinta, että meillä oli 3 päivää vanhempi vauva kuin tämä naapurin lapsenlapsi.Ja tämä naapurin tyttö, kenen lasta siis hoisin kesän, oli minua 10 vuotta nuorempi ja silti hän ei jaksanut itse hoitaa vauvaa ja tätä vanhempaa tyttöä.

Työnsi sitten mummolaan ja periaatteessa se hoito sitten tuli minulle eli se naapurin lapsenlapsi oli meillä sen kesän viidentenä lapsena.

Nyt ei naapurin mummon luona käy kukaan kun se nuorinkin lapsenlapsi on 10 vuotias ja ei tarvitse enää kovin usein hoitopaikkaa. Saa mummo olla yksin. Enemmän se saa seuraa meidän lapsista kuin omista lapsenlapsistaan.

että lapsenlapsia (hänellä on 3 lasta) on siellä joka viikonloppu. Isoisä ja isoäiti ei jaksa olla koko ajan lastenlasten kanssa, joten näitä yritetään lykätä "leikkiseuraksi" naapuriin eli meille. Tiedän, että huomenna klo 9.30 soi ovikello ja siellä mummi kertoo, että heidän Emma ja Jenny on niin kaivanneet leikkimään meidän lasten kanssa. Yrittää saada 4v ja 2v tytöt meille, että saavat isoisän kanssa levätä pari tuntia. Vastaan, että kiitos ei, meille ei tänään sovi ja pettynein on se väsynyt isoäiti. Jos menen omien lasten kanssa ulos, lykätään ne tytöt meille lupaa kysymättä ja ollaan olevinaan ihmeissään, että teillekö ne tuli. Ja tätä jatkuu joka viikoloppu kolmen eri perheen lasten kanssa!

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää.

Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta.

En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää.

Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta.

En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

on osa sitä mummon ihan omaa elämää? Miksi sillä mummolla pitäis olla ihan erillinen elämä mihin ei lapset ja lapsenlapset kuulu mitenkään? Kyllä meidän mummo ehtii harrastamaan montakin eri juttua ja silti aina haluaa lapsenlapsia käymään. Anna sinäkin nyt sen mummon elää oma elämäänsä ja tavata lapsenlapsiaan jos mummo haluaa. Eikö se silloin ole mummon ihan iki-ikioma elämä jos hän niin haluaa.

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää. Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta. En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

kuule kyllä sillä on ihan omakin elämänsä, juuri nyttenkin on aviomiehensä kanssa ulkomailla reissaamassa... Käyvät n.2-3krt vuodessa ulkomailla, reissavat kotimaassa ihan tarpeekseen, kylpylöissä yms. Töissä käyvät myös molemmat ihan normaalisti. Nauttivat kauniista kodistaan ja yhteisestä elämästään, mutta se ei kuitenkaan sulje pois minua, perhettäni ja lastani, jotka olemme hänelle tärkeitä ja uudetkin tulokkaat olisivat tervetulleita. Edelleen, oma on häpeäsi jos sydämessäsi ei ole tilaa lapsenlapsille.

Hassuinta, että meillä oli 3 päivää vanhempi vauva kuin tämä naapurin lapsenlapsi.Ja tämä naapurin tyttö, kenen lasta siis hoisin kesän, oli minua 10 vuotta nuorempi ja silti hän ei jaksanut itse hoitaa vauvaa ja tätä vanhempaa tyttöä.

Työnsi sitten mummolaan ja periaatteessa se hoito sitten tuli minulle eli se naapurin lapsenlapsi oli meillä sen kesän viidentenä lapsena.

Tai jokin muu kriisi? Joillekin jo ihan vaan todella paha unen puute voi olla tuhoisaa. Jos vaihtoehtona on pinna kireällä esikoisen jatkuva hätistely jaloista, tai sitten lempeän mummon luo vieminen... Noh.

Pakko sanoa että minua pikkuisen tökkii tuo kirjoituksesi sävy, joka kuulostaa mielestäni vähän omahyväiseltä. Ei sitä ikinä tiedä, minkälaisten ongelmien kanssa joku painii... Jos äidin jaksaminen on ollut kortilla, on avun hakeminen omalta äidiltä hyvinkin voinut olla järkevin asia, minkä vastuunsa kantava aikuinen voi tehdä. Harmi ettei mummon rahkeet ole riittäneet, mutta kuulostaa siltä että lapsella oli kuitenkin ihan kiva kesä.

T. Eräs täysin ilman tukiverkkoja selvinnyt, pahimmassa vaiheessa itsemurhaakin hautonut äiti

kun mummilla ei ole omaa elämää kun soittelee joka päivä ja kyselee, mitä lapsenlapsille kuuluu ja ruinaa teitä kylään kun on yksinäinen, koska kaikki kaverit on hyljänneet.

Sinuna minä ihan oikeasti ohjaisin mummia hellimään itseään ja miettimään elämäänsä muuta sisältöä kuin hoitaa sinun lastasi ja elämään sitä kautta.

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää. Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta. En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

on osa sitä mummon ihan omaa elämää? Miksi sillä mummolla pitäis olla ihan erillinen elämä mihin ei lapset ja lapsenlapset kuulu mitenkään? Kyllä meidän mummo ehtii harrastamaan montakin eri juttua ja silti aina haluaa lapsenlapsia käymään. Anna sinäkin nyt sen mummon elää oma elämäänsä ja tavata lapsenlapsiaan jos mummo haluaa. Eikö se silloin ole mummon ihan iki-ikioma elämä jos hän niin haluaa.

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää.

Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta.

En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

ja lasten elämästä. Voi selittää kaikille että mummo elää omaa aikuisen naisen elämäänsä ja että tämän on nyt vaan löydettävä itsensä eikä elettävä poikansa perheen kautta. Mikä loistava tekosyy olla käymättä anopin luona.

Mutta ei siitä sen enempää. Mummi ei vain olisi jaksanut hoitaa koko kesää 3 vuotiasta esikoista, joten tyttö oli meillä ja nukkui yöt mummolassa.

Mietittiin joskus, että mitähän kyseisen tytön mamma olisi sanonut jos olisi tiennyt, että se olin kyllä minä, joka hänen esikoisensa hoisin kun hän halusi keskittyä täysillä vauvaansa.

Ei sillä, ihan kiva tyttö se oli. Alussa oli vähän kurinpitovaikeuksia kun pakkasi tulkuttamaan vastaan ja kiroili ja kävi käsiksi vauvaan. Mutta siinä kesän aikana oppi sosiaaliseksi ja säännöt ja tulemaan ryhmässä toimeen.

Hassuinta, että meillä oli 3 päivää vanhempi vauva kuin tämä naapurin lapsenlapsi.Ja tämä naapurin tyttö, kenen lasta siis hoisin kesän, oli minua 10 vuotta nuorempi ja silti hän ei jaksanut itse hoitaa vauvaa ja tätä vanhempaa tyttöä. Työnsi sitten mummolaan ja periaatteessa se hoito sitten tuli minulle eli se naapurin lapsenlapsi oli meillä sen kesän viidentenä lapsena.

Tai jokin muu kriisi? Joillekin jo ihan vaan todella paha unen puute voi olla tuhoisaa. Jos vaihtoehtona on pinna kireällä esikoisen jatkuva hätistely jaloista, tai sitten lempeän mummon luo vieminen... Noh. Pakko sanoa että minua pikkuisen tökkii tuo kirjoituksesi sävy, joka kuulostaa mielestäni vähän omahyväiseltä. Ei sitä ikinä tiedä, minkälaisten ongelmien kanssa joku painii... Jos äidin jaksaminen on ollut kortilla, on avun hakeminen omalta äidiltä hyvinkin voinut olla järkevin asia, minkä vastuunsa kantava aikuinen voi tehdä. Harmi ettei mummon rahkeet ole riittäneet, mutta kuulostaa siltä että lapsella oli kuitenkin ihan kiva kesä. T. Eräs täysin ilman tukiverkkoja selvinnyt, pahimmassa vaiheessa itsemurhaakin hautonut äiti

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää.

Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta.

En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

Mun äiti, ja isä tietenkin myös, rakastavat lastenlapsiaan. Samoin mieheni vanhemmat. He vievät lapsia teatteriin, leffaan, ostoksille, ulos syömään, mökille, retkille jne. Ottavat yökylään ja hoitoon, jos on tarvis. Heidän mielestään se on ihan huippua ja erittäin laadukasta vapaa-aikaa. Silti heistä kaikilla on erittäin aktiivinen "aikuisen" elämä, joka sisältää harrastamista, matkustelua, ystäviä ja mun vanhempien kohdalla jopa töitä. Kaikkeen riittää loistavasti aikaa ja meidän perheen isovanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin.

Aika hiton kiireistä "aikuisen naisen" elämää pitää mummon elää, jos ei kohtuullisesti ehdi viettää aikaa elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa.

Jos mumm hoitaa lapsia yön yli vaikkapa kerran kahdessa kuukaudessa ja kerran kuukaudessa nähdään perheenä ja soittelee kuulumisia kerran viikossa, niin siihen jää vielä aika monta iltaa ja viikonloppua käydä jumpassa, kylpylässä, risteilyllä, konsertissa, tehdä pihatöitä, sisustaa, tavata ystäviä, golfata ja mitä nyt tuon ikäisen oman elämän ajatellaan olevankaan. Tässä puhun siis äidistäni.



Meillä on vielä se onnellinen tilanne, että miehen äiti ja minun isäni työmatkailevat noin kerran kuussa asuinkaupungissamme ja silloin oikein patistavat meitä omille menoille, kun haluavat touhuta lasten kanssa. Ovat siis meillä yötä. Ollaan vaan niin huonoja miehen kanssa lähtemään, että usein tuo meno on sitä, että siivotaan rauhassa ulkovarastoa tms.

kun mummilla ei ole omaa elämää kun soittelee joka päivä ja kyselee, mitä lapsenlapsille kuuluu ja ruinaa teitä kylään kun on yksinäinen, koska kaikki kaverit on hyljänneet.

Sinuna minä ihan oikeasti ohjaisin mummia hellimään itseään ja miettimään elämäänsä muuta sisältöä kuin hoitaa sinun lastasi ja elämään sitä kautta.

Jos hän toivoo koko ajan teitä kylään ja elää lapsenlapsensa kautta ja toivoo niitä lisää. Minä tuossa tilanteessa yrittäisin vaivihkaa ohjata mummia nauttimaan hyvällä omalla tunnolla omasta aikuisen naisen elämästä. Jotain on jäänyt kehittymättä jos mummi ei osaa viiskymppisenä löytää itseään vaan omat lapset kasvatettuaan jatkaa lapsien kautta elämistä lapsenlapsien kautta. En ainakaan käyttäisi hyväkseni sitä.

Me tehtiin lapsi n.30v:nä, mummi on n.50v ja mielellään ottaa lapsen joskus yöksi hoitoon. Ja hän todellakin nauttii siitä. On onnellinen kun SAA lapsenlapsensa hoitoon. Hän myös haluaan että käymme vierailulla mahd. usein, haluaa ostaa vaatteita, leluja yms. lapsenlapselleen. Ja usein utelee, että joko seuraava on tulossa. Se että sinä olet noin kyvytön nautimaan lapsesi aikaansaannoksesta, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat yhtä köyhiä tunneelämältään. Sääliksi käy sinun lapsesi/lapsenlapsesi.. :(

on osa sitä mummon ihan omaa elämää? Miksi sillä mummolla pitäis olla ihan erillinen elämä mihin ei lapset ja lapsenlapset kuulu mitenkään? Kyllä meidän mummo ehtii harrastamaan montakin eri juttua ja silti aina haluaa lapsenlapsia käymään. Anna sinäkin nyt sen mummon elää oma elämäänsä ja tavata lapsenlapsiaan jos mummo haluaa. Eikö se silloin ole mummon ihan iki-ikioma elämä jos hän niin haluaa.

Pitääkö mun kieltää? Käskeä sen harrastaa jotain niin ei sitten ikävä tunnu? Eikä mun tai lasten ole ollenkaan vaikea mennä mummolaan, tuskin tulevaisuudessakaan, ei siellä nytkään ole käyty vain lastenvahtipalveluja saadaksemme vaan siksi että haluamme käydä. Miksi ihmeessä se tosiasia muuksi muuttuisi? Ei kaikki sukulaisiaan inhoa ja karttele.

Jos mumm hoitaa lapsia yön yli vaikkapa kerran kahdessa kuukaudessa ja kerran kuukaudessa nähdään perheenä ja soittelee kuulumisia kerran viikossa, niin siihen jää vielä aika monta iltaa ja viikonloppua käydä jumpassa, kylpylässä, risteilyllä, konsertissa, tehdä pihatöitä, sisustaa, tavata ystäviä, golfata ja mitä nyt tuon ikäisen oman elämän ajatellaan olevankaan. Tässä puhun siis äidistäni. Meillä on vielä se onnellinen tilanne, että miehen äiti ja minun isäni työmatkailevat noin kerran kuussa asuinkaupungissamme ja silloin oikein patistavat meitä omille menoille, kun haluavat touhuta lasten kanssa. Ovat siis meillä yötä. Ollaan vaan niin huonoja miehen kanssa lähtemään, että usein tuo meno on sitä, että siivotaan rauhassa ulkovarastoa tms.

Toi "mummon oma elämä" on tosi suomalainen konsepti - ainakin näin toista vuosikymmentä ulkomailla asuneen perspektiivistä. Täällä asuinmaassani on tosi tavallista, että isovanhemmat hoitaa lapsia päiväkodin sijasta, tai sen ohella pari kolme päivää viikossa. (Päivähoito on täällä tosi kallista.) Kuten Suomessa myös aikoinaan tehtiin.



En oikein tiedä missä vaiheessa Suomessa perhesuhteet alkoi käydä niin väljiksi, ja miksi. Ja mitä sen "oman ajan" sitten pitäisi olla, mistä joka mummon olisi moraalinen velvollisuus osata nauttia enemmän kuin omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan?



Jotkut ihmiset vaan ovat perhekeskeisiä. Monet yksinkertaisesti nauttivat hirmu paljon lasten seurasta. Kyllä musta on tosi hämmästyttävää, että sitä täällä patologisoidaan. Se on ihan normaali tapa olla, ja monissa maissa sitä omilla risteliyillän viipottavaa välinpitämätöntä meilimummoa hämmästeltäisiin paljon enemmän.

Ja jos he kokevat, että omat lapset eivät kykene lapsiaan hoitamaan täyspainoisesti ja epäilevät heitteillejättöä niin toki he soittelevat ja pyytävät kylään ja yrittävät tehdä tykö, ettei vain mitään pahaa sattuisi.



Se on hyvä, että isovanhemmat ovat huolissaan ja ns. salaa seuraavat tilannetta jos vanhemmat eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. tulee lastensuojelulle halvemmaksi.