Miksi lapsi kärsisi siitä, että vanhemmat ovat ns. iäkkäitä

20-vuotiaana, sain ekat vasta 31 v.

ihan samoin äiti, ei voi tietää millainen äiti olisi 40-vuotiaana, jos on saanut lapsensa 20 v. ihme kissanhännänvetoa taas.

Mietin, että mistähän se häpeän tunne sitten tulee, jos omat vanhemmat on ns. vanhoja? Lähtöhän täältä tosiasiassa voi tulla minkä ikäisenä tahansa, joten tuo on huono "veruke" tähän keskusteluun.

Yhtä yläastekaveriani kyllä välillä hävetti, kun hänen isänsä oli jo eläkeiässä ja osallistui aktiivisesti veteraanitoimintaan ja päätyi pikkupaikkakunnan paikallislehteen saavutuksillaan. Ehkä se julkisuus ja korostaminen lehdessä oli se mikä sitä häpeää aiheutti.

vaikka ne sai mut 23 ja 24-vuotiaina. lapsi häpeää usein jossain vaiheessa vanhempiaan syystä tai toisesta. ja jos kotona kauhistellaan vanhoja vanhempia, en yhtään ihmettele toisten lasten suhtautumista.

Itse sain lapsen siinä vaiheessa, kun velat oli maksettu, parisuhde vakaalla pohjalla, nuoruuden menot juostu jne. Voin täysillä keskittyä lapseeni.

Hei HALOO! Nyt on nyt ja joskus 70-luvulla oli asiat toisin.



Siihen aikaan lapsia hankittiin nuorempina. Iäkkäät vanhemmat pistivät siten silmään, koska he olivat poikkeus keskiarvosta.



NYT taas jopa ensisynnyttäjien keski-ikä on 28-vuotta. Miettikääpä: Helsingissä on nykyään jo ENEMMÄN 40-vuotta täyttäneitä ENSIsynnyttäjiä kuin alle 20-vuotiaita!



Eli ajat todellakin ovat toiset.



Nykyään tosi monella lapsella on iäkkäät vanhemmat. Ja koska lapset tuppaavat nolostelemaan erilaisuutta, voi ollakin, että nykyään lapset nolostelee NUORIA vanhempiaan...



(Ja oikeasti minusta kaikkien ikävaiheiden vanhemmuudessa on hyviä ja huonoja puolia, eli en tässä nyt propagoi kumpaakaan - ja sain itse lapseni 33- ja 34-vuotiaana, eli aika keskivertoiässä...)

itseensä eikä lapsen tulo sitä enää muuta. Kun ikäero on noin suuri ajatusmaailmat eroavat toisistaan liikaa. Lisäksi tietysti kuolema on mummoäidillä lähempänä noin yleisesti ottaen kuin parikymppisellä (ja turha huomauttaa onnettomuuksista ym) jolloin lapsi tietysti jää ilman huoltajia.

Mä sain lapseni 38- ja 40-vuotiaana. Meidän talo tuntuu olevan se paikka, mihin lapset kavereineen kokoontuvat ja koko ajan on kavereita tulossa kylään. Naapuruston nuoremmat äidit eivät ole edes töissä ja silti eivät jaksa näköjään edes omia lapsia kotonaan, saati sitten vieraita. Ei se iästä ole kiinni, vaan ihan luonteesta. Jotku on vaan aktiivisempia ja jaksaa enemmän.

oma havaintoni lisäksi on, että nuoret äidit eivät oikein jaksa osallistua, oli kyseessä sitten hiekkalaatikko tai leikkipuisto - ne vanhemmat äidit siellä ovat aktiivia lastensa kanssa.

Täällä taas perhekerhoissa yksi tosi vanha mamma vaan seuraa lastaan joka paikkaan, mutta ei tee sen kanssa mitään. Ei myöskään komenna ja veti herneet nenään kun otin tämän todella isokokoisen muksun pois meidän 1kk vauvan päältä. Aluksi silitti nätisti mutta sitten alkoi painamaan kädellä todella kovaa. Monta kertaa kielsin ja siirsin käden pois, mutta ei tehonnut niin siirsin lapsen (ihan nätisti) pois siltä matolta. Mummoäiti marmatti nenä kurtussa että kun meidän Petteri on vielä niin pieni, niin ei se ymmärrä... no eihän se ikinä opikkaan jos ei kerrota mikä on oikein ja mikä väärin...?

Mutta myös itse olen sitä mieltä että ei se aktiivisuus iästä ole kiinni. Itse halusin lapset nuorena, jotta voin sitten vanhempana nauttia mahdollisista lapsenlapsista, matkailusta, miehen seurasta ihan kahden jne. Mikään kiire minulla ei siihen aikaan ole, mutta minä haluan tehdä asiat näinpäin :)

ihan samalla tavalla mieheni oli hävennyt äitiään murkkuna kuin vanhempien äitien lapsetkin. Se nyt vain kuuluu siihen murrosikään.

mun hyvän kaverin vanhemmat olivat iäkkäitä. Kaverin kanssa kun on puhuttu niin hänestä miinusta iäkkäissä vanhemmissa on ollut

-hävetti se kun välillä koulu yms. kaverit luulivat vanhempia isovanhemmiksi

-näillä oli keskimääräistä vanhanaikaisemmat käsitykset verrattuna nuorempiin vanhempiin

-aikuisena on surrut kun lapsenlapsi ei montaa vuotta ehtinyt viettää isovanhempien kanssa (kaverin isä kuoli kun eka lapsenlapsi oli 3 ja äiti kun tämä lapsi oli 7). Kaverin vanhemmat olivat yli 70 kun kuolivat, en muista tarkkoja ikiä. Kaveri sai ekan lapsen 28-vuotiaana.

Painotan vielä että nämä olivat hänen mielipiteitään ja kokemuksiaan, en siis ajattele että kaikilla menisi näin :)

Äitini oli aina ystävällinen aikuinen kavereilleni, ei hermoillut pienistä. Hän oli asiallisesti pukeutunut, ei mikään nuorekas tai trendikäs, mutta minusta sellainen kuin minun äitini kuului olla. Meillä oli iso asunto ja kaverit saivat aina tulla. Ja joskus saivat jäätelö tms herkkua.

Oikeastaan lapsuuden ja nuoruuden ystäväni pitivät kaikki äidistäni.



Itse olen saanut lapseni saman ikäisinä, eli 35 ja 37 vuotiaana.



Minä ajattelen, että jos lapsi ihan oikeasti häpeää vanhempiensa ikää, lapsi on joko vähän tyhmä tai jäänyt viisasta seuraa vaille. Kyllä kouluiässä pitäisi alkaa ymmärtää elämää hieman enemmän ja arvostaa oikeita asioita. Ok, teinille voi olla tärkeitä jotkut ulkoiset pikkuasiatkin, mutta jos vanhempien ikä on oikeasti häpeällistä niin on teini vähän "nolo" itse...

Itse sain lapsen siinä vaiheessa, kun velat oli maksettu, parisuhde vakaalla pohjalla, nuoruuden menot juostu jne. Voin täysillä keskittyä lapseeni.

Anteeksi nyt vaan, mutta nämä on mielestäni niiiin kuluneita argumenttejä.

Meillä ainakin onnistuu lainanmaksu ihan mainiosti vaikka on myös lapset. Ja ei se tarkoita sitä, jos on lainaa, ettei talous olisi vakaa. Pahan päivän varalle on jemmassa jne.. Ja mä ainakin kyllästyin noihin ''nuoruuden juoksuihin'' jo viimeistään parikymppisenä, ei ollu tarvetta jatkaa niitä kolmeenkymppiin saakka, niinkun nykyään näyttää olevan muodissa! Ja parisuhdekkin on ihan vakaalla pohjalla 9 vuoden jälkeen ja silti olen nuori äiti ja todellakin keskityn täysillä lapsiini :D

Tämä johtuu aivan hänen omista kokemuksistaan. Hän on vanhojen vanhempien lapsi. Äitinsä on ollut 41v kun mieheni on syntynyt. Mies sanoo että ei siinä muuten ollut mitään ongelmaa, mutta äiti kuoli kun mieheni oli 10v ja isä kun mieheni oli 15v. Teinille on helvetin paha paikka jäädä täysorvoksi.



Tämän vuoksi mies on sitä mieltä että lapsia ei saa tehdä enää yli 35-vuotiaana, jotta lapsi ehtisi kasvaa edes aikuiseksi ennen kuin kuolo korjaa vanhemmat.

Mutta myös itse olen sitä mieltä että ei se aktiivisuus iästä ole kiinni. Itse halusin lapset nuorena, jotta voin sitten vanhempana nauttia mahdollisista lapsenlapsista, matkailusta, miehen seurasta ihan kahden jne. Mikään kiire minulla ei siihen aikaan ole, mutta minä haluan tehdä asiat näinpäin :)

Tämä johtuu aivan hänen omista kokemuksistaan. Hän on vanhojen vanhempien lapsi. Äitinsä on ollut 41v kun mieheni on syntynyt. Mies sanoo että ei siinä muuten ollut mitään ongelmaa, mutta äiti kuoli kun mieheni oli 10v ja isä kun mieheni oli 15v. Teinille on helvetin paha paikka jäädä täysorvoksi.

Tämän vuoksi mies on sitä mieltä että lapsia ei saa tehdä enää yli 35-vuotiaana, jotta lapsi ehtisi kasvaa edes aikuiseksi ennen kuin kuolo korjaa vanhemmat.

Silti olit niputtamassa kaikki iäkkäät yhden esimerkin pohjalta samaan kastiin!

Mutta myös itse olen sitä mieltä että ei se aktiivisuus iästä ole kiinni. Itse halusin lapset nuorena, jotta voin sitten vanhempana nauttia mahdollisista lapsenlapsista, matkailusta, miehen seurasta ihan kahden jne. Mikään kiire minulla ei siihen aikaan ole, mutta minä haluan tehdä asiat näinpäin :)

Missä kohti viestiä niin sanottiin? Kuten itsekkin ymmärsit kyseessä oli esimerkki vastineeksi ''nuoret äidit ei leiki hiekkalaatikolla tekstiin''. Tuskin senkään kirjoittaja tarkoitti että siellä kaikki suomen nuoret äidit seisoskeli, eikä leikkiny muksujensa kanssa XD

Moniko nainen kuolee 51-vuotiaana, aika harva kuitenkin...

Tämä johtuu aivan hänen omista kokemuksistaan. Hän on vanhojen vanhempien lapsi. Äitinsä on ollut 41v kun mieheni on syntynyt. Mies sanoo että ei siinä muuten ollut mitään ongelmaa, mutta äiti kuoli kun mieheni oli 10v ja isä kun mieheni oli 15v. Teinille on helvetin paha paikka jäädä täysorvoksi.

Tämän vuoksi mies on sitä mieltä että lapsia ei saa tehdä enää yli 35-vuotiaana, jotta lapsi ehtisi kasvaa edes aikuiseksi ennen kuin kuolo korjaa vanhemmat.

joilla lastenlapset jatkuvasti hoidossa eli viikonlopusta toiseen joutuvat hoitovastuuseen, kun nuorena lapsensa saaneet vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa. Miksi 45v on vanha äidiksi, mutta juuri sopivan ikäinen isoäidiksi ja hoitamaan vauvaa, koska äitinä tuossa iässä on vanha ja väsynyt, isoäitinä nuorekas ja jaksava?

Tämä johtuu aivan hänen omista kokemuksistaan. Hän on vanhojen vanhempien lapsi. Äitinsä on ollut 41v kun mieheni on syntynyt. Mies sanoo että ei siinä muuten ollut mitään ongelmaa, mutta äiti kuoli kun mieheni oli 10v ja isä kun mieheni oli 15v. Teinille on helvetin paha paikka jäädä täysorvoksi.

Tämän vuoksi mies on sitä mieltä että lapsia ei saa tehdä enää yli 35-vuotiaana, jotta lapsi ehtisi kasvaa edes aikuiseksi ennen kuin kuolo korjaa vanhemmat.

Se on hänen oma kokemuksensa ja näkemyksensä. Mutta tosiasiassa, ihmisiä kuolee viiskymppisenä enemmän kuin kolmekymppisinä tai nelikymppisinä. Todennäköisyys on suurempi.

Tosiasiahan on se, että tietyssä ikävaiheessa lapset lähes aina häpeävät vanhempiaan olivat he sitten nuoria tai vanhoja! Itsepetosta kuvitella olevansa vanhempi, jota lapset eivät murkkuiässä tule häpeämään vain siksi, että on ns. nuori äiti. Itse olen keskivertoäiti (sain esikoisen 27 v) ja olen varma, että keskimääräisyydestäni huolimatta lapseni jossain vaiheessa häpeävät minua jostain syystä. Myös minä häpesin omia vanhempani, vaikka he olivat ihan keskivertoja ikänsä puolesta (molemmat olivat 26 v, kun synnyin).

nuorimmat lapseni ovat nyt n. 20v ja 23v, synnytin ollessani 37v ja 39v nämä nuorimmaiset.



Sisaruksia oli ennestään perheessä.



Kaikki lapset ovat näinä päivinä edelleen kavereita, nuoremmat auttavat sisarusten lasten hoitamisessa, vievät elokuviin jne.



Isommat ovat aina olleet hyvänä esimerkkinä nuoremmille, ja ulkomailla olemme aina kuka milloinkin mukaan pääsee työn tai opiskelun myötä.



Nytkin "iltikset" lähtevät joulukuussa sulhoineen minun ja isänsä kanssa ulkomaille, eivät tunnu yhtään kärsivän meistä vanhemmista, samoissa paikoissa pyöritään iltaisin kuin nuoremmatkin...

Missä kohti viestiä niin sanottiin? Kuten itsekkin ymmärsit kyseessä oli esimerkki vastineeksi ''nuoret äidit ei leiki hiekkalaatikolla tekstiin''. Tuskin senkään kirjoittaja tarkoitti että siellä kaikki suomen nuoret äidit seisoskeli, eikä leikkiny muksujensa kanssa XD