Miksi lapsi kärsisi siitä, että vanhemmat ovat ns. iäkkäitä

ja mä häpesin niin hirveesti kun olivat niin vanhoja. Itsestäni tuli äiti 39 vuotiaana, 8 v hoitojen jälkeen. Naimisiin menin 31 v, mieheni tapasin 29 v.

Hyvän ystäväni luokkakaverin äiti oli ministeri. Se vasta oli noloa. Kun eduskuntavaalien jälkeen koulussa puhuttiin missä kukin istuu, oli tosi noloa. Ja vielä nolompaa kun häntä haettiin kotoa autolla.

Meillä duunissa on pari äitiä, jotka ovat saaneet lapsensa just 20 vuotiaina. Kummatkin ovat aina kärttämässä lastenhoitoapua, kun omat vanhemmatkin ovat vielä töissä.

Mä kun soitan äidilleni, hän on heti bussiaikatauluja katsomassa, eläkeläisellä kun on aikaa.

Toisen tämän nuoren äidin talous on omien sotkujen takia ihan sekaisin ja oikeesti joka ikinen viikko muitten ihmisten ollessa kuulolla kerjää multa lapselleen vaatteita, kun hänellä ei ole varaa ostaa. Ei kai, kun baariin menee niin paljon rahaa.

Nuoremmat äidit on usein huolettomampia, eivät murehdi niin paljoa maailmasta, eivät koe painetta siihen ja tähän kehittävään jne. Ovat suoraan sanottuna usein aika kevytmielisiä äitiydessään ja lasten annetaan kasvaa enemmän siinä sivussa. Ikä tekee huolta ja kokonaisvaltaista käsitystä lapsesta ja tulevaisuudesta. Se kerää paineita ja toisaalta varmaan tekee äitiyden raskaammaksi.

Vähän analogia: miksi kaikki surkeat äidit lisääntyy kuin kanit? Miksi ihmeessä moniongelmaisessa perheessä tehdään lapsia liukuhihnalta? Juuri siitä syystä, ettei millään ole väliä ja vanhemmuudesta ei koeta mitään vastuuta.

sen mukaan vanhat (en muista ikärajoja vanhalle ja nuorelle) äidit KESKIMÄÄRIN kokivat äitiyden raskaampana kuin nuoret äidit. Yksilöllinen vaihteluhan on suurta, tietysti.

Ja tämä EI nyt sitten tarkoita sitä että olisin sitä mieltä ettei yli 35 v. kannataisi hommata lapsia tms.

Eli kun mä olen saanut ikähaitarilla 25-41 v niin en olekaan mummoäiti, jihuu!

jotka eivät ota vastuuta muista kuin itsestään. Hyvä vanhemmuus ei ole kiinni iästä vaan ihan muusta joten olkaa ihan rauhassa nuoria tai vähän vanhempia vanhempia kunhan otatte sen vanhemmuuden tosissanne! t. 37v 3:n lapsen äiti

Olen nuori äiti enkä kyllä hyväksy nuoriin äitiin kohdistuvaa kritiikkiä,enkä vanhempiinkaan,Itseasiassa minua on alkanut tämä ihmetyttämäänkin tämä ikä asia,En ajatellut että kun teen ja saan lapsen että minua arvoteltaisiin iästä? Minäkään en edes ole tuo tyypillinen nuori,päinvastoin,vaikka olen nuori iältäni olen ottanut lapsestani täyden vastuun,niinkuin pitääkin,ja nautin olla lapseni kanssa,hän ei ole ollut hoidossakaan ollenkaan koska minulla ei ole mitään tarvetta olla hänestä erossa. Voin vakaasti sanoa että minun ihana poikani ei kasva sivussa vaan Etusijalla :)

Ymmärrän kyllä asiat mitä tarkoitetaan,mutta sitten voitaisiin puhua ihmistyypeistä?

Muistan vallan mainiosti sen, millainen itse olin siinä iässä. Muistan sen, kuinka tällaiset ikäloput ei teinin mielestä ymmärrä mitään. Muistan sen, kuinka äitiä piti vihata, että äidistä pääsi eroon, koska rakasti sitä niin paljon.

Minulle ei tulisi mieleenkään nauraa teinien jutuille. Niin hyvin vielä muistan sen, kuinka tärkeitä ne jutut itsellekin oli silloin teini-iässä.

Teen teinien kanssa töitä ja minusta se heidän nuori vihaisuus on todella suuri voimavara ja hienous.

Sääli jos olet unohtanut jo, millaista on olla teini ja olet vain kokenut, että saat hyvät naurut teinien jutuista. Ne teinien jutut on nimittäin teinille itselleen hengen tärkeitä asioita. He elävät sitä elämää juuri sillä hetkellä ja nyt. Ja ne ajatukset ovat heille juuri sillä hetkellä se ainoa ja oikea totuus. Ihminen on teininä kyllä todella upeassa vaiheessa.

ikää 27 vuotta. Meillä on työpaikalla tet-harjoittelussa teinityttö ka täytyy sanoa, että olen ihan pihalla sen jutuista. Lähinnä niistä saa hyvät naurut. En usko, että teinit arvostaa sitä jos niillä on vanhempien kanssa samat jutut. Kyllä ne käsittääkseni haluaa ihan omat juttunsa. Ei mulla ainakaan ole mitään aikomusta olla sitten aikaan teinilapseni kanssa samalla aaltopituudella, koska se koko teini-iän tarkoitus on itsenäistyminen ja vanhemmista irtautuminen. Miksi joku ylipäätään haluaisi olla teininsä bestis? Eikö sillä ole omia kavereita?