Lue keskustelun säännöt.
Kun työ lähihoitajana ei olekaan oma juttu. Mihin olette muut hoitajat hakeutuneet töihin?
01.01.2023 |
Työssäni olen kai ollut hyvä, ainakin niin ovat väittäneet ja minusta on pidetty missä olenkin.
Olen vain liian tunnollinen ja väsytän itseni ihmisten kanssa loppuun. Olen joutunut ottamaan sairaslomaa ja paljon kriiseillyt tämän työn kanssa koska se ei myöskään tunnu olevan arvomaailmaani sopivaa.
En tunnu kestävän työtä vaikka olen yrittänyt.
En edes tiedä täysin mikä mättää, ehkä kokonaisuus. Minulla on jatkuvasti epävarma tunne kun teen sitä työtä. Pidän ihmisistä mutta samalla en pysty siihen rooliin, että olen hoitaja. Olisin mielummin varmaan liukuhihna-hommissa esim tehtaalla.
Tai sitten olen vain uupunut ja siksi koko ala arveluttaa. Laiska en ole kai, en ainakaan ennen ole ollut mutta tässä hommassa joku tökkii.
Onkohan minun luovutettava ammatin suhteen ja päättää tehdä jotain muuta? Samalla tietysti kaivaa se, että olen opiskellut ahkerasti ja käyttänyt valtion varoja huomatakseni, ettei tämä olekaan minun juttuni. Toisaalta jos vain uuvun koko ajan ja joudun ottamaan sairaslomaa, ei sekään ole hyväksi kenellekään.
Kriisi on. Haluaisin kuulla muiden hoitajien mielipiteitä, miksi vaihdoitte alaa ja onko elämä helpottunut työnkuvaa vaihtaessa?
Vai onko tämä vain jokin ohimenevä vaihe kun olen vielä kovin epävarma ja epäileväinen ammatin suhteen. Minua jopa yritettiin houkutella jatko-opintoihin useammalta taholta mutta se vasta vastenmieliseltä tuntuukin.
Ihan kuin olisin mennyt mukaan maailmaan, joka ei ole itseäni varten mutta toisaalta jos vaan haluaisin yrittää vielä, voisin loistaa työssä. En kuitenkaan tiedä kannattaako. Minusta pohjimmiltani kuitenkin tuntuu etten ole sovelias enkä tarpeeksi hyvä koko hommassa.
Kommentit (11)
On varmaan typerää kysellä täällä koska oma päätös tämä on. Kai sitä haluaa jäsennellä ajatuksiaan.
Tavallaan on varma tunne että haluan tehdä jotain muuta. Sitten mietin niitä muiden mielipiteitä, moni varmasti ihmettelee, että miksi päädyin ratkaisuun alanvaihdosta koska kaikki on mennyt hyvin ja töitä olisi vaikka kuinka paljon.
Silti vain sisällä on sellainen tunne ja tieto, että en halua tätä vaan jotain muuta.
Minulla on kaksi tutkintoa nyt taskussa. Aikaisemmalla pääsen ehkä muihin töihin. Minua kiinnostaisi fyysinen työ, joka on kuitenkin sellaista itsenäistä hommaa suurimmaksi osaksi.
Toisaalta olisi kiva työ, jossa tulisi myös merkityksen tunne eikä pelkästään palkka olisi se vetovoima.
Tai sitten vain tehtaalle töihin, se olisi fyysistä ja toivottavasti itsenäistä eikä kuolemanvakavaa hommaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi näytteenotto jossain labrassa, tekijöitä kaivataan.
No, ehkä en halua olla sote-alalla lainkaan. Ihmettelen, että miksi olen näin vastarannassa nykyään tämän kanssa. Ehkä en vain sovi alalle.
Ap
Niin ja se aikaisempi tutkinto. Siinä hommassa olin useita vuosia. Ajoittain jopa rakastin työtä eikä ensimmäisiin vuosiin tullut alanvaihto kysymykseenkään, nautin siitä puuhailusta ja itsensä likoon laittamista vaikka siinä pahasti väsytin itseni. Lopulta korona oli syy sille miksi työt jäivät ja joutui keksimään jotain muuta.
Ap
Ihanan tervettä mietiskelyä. Työpaikan ja ammatinkin vaihto pitäisi olla ihan normaalia. Työyhteisötkin voi paremmin jos siellä on normaalia vaihtuvuutta. Ei kannata jäädä paikkaan jossa ei viihdy eikä jaksa.
Ovet paukkuen ja demonisoiden nykyistä ei kannata lähteä, siinäkin on ollut omat plussansa ja olet oppinut paljon. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja erilaisessa elämän tilanteessa vuosien tai vuosikymmenien jälkeen saatat jopa palata alalle.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan tervettä mietiskelyä. Työpaikan ja ammatinkin vaihto pitäisi olla ihan normaalia. Työyhteisötkin voi paremmin jos siellä on normaalia vaihtuvuutta. Ei kannata jäädä paikkaan jossa ei viihdy eikä jaksa.
Ovet paukkuen ja demonisoiden nykyistä ei kannata lähteä, siinäkin on ollut omat plussansa ja olet oppinut paljon. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja erilaisessa elämän tilanteessa vuosien tai vuosikymmenien jälkeen saatat jopa palata alalle.
Niinpä. Kiitoksia rohkaisevista sanoista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä muita jotka kamppailleet samanlaisten ajatuksien kanssa?
Sanoisin elämänkokemuksella, että kannattaa olla ja tehdä nyt tuota samaa ainakin tämä vuosi ja jos vuoden päästä samat fiilikset, niin sitten muuta hommaa. Voi olla vielä opiskelu ja elämänmuutos väsymystä, joka sitten helpottaa ajan myötä.
Itse olen yleensä pettynyt työkavereihin, jotka paljon osaavat hankaloittaa työtä ja ovat negatiivisia juoruilijoita lopulta, kun oppii tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona sai siis sinut vaihtamaan alaa, siitä on siis alle 3 vuotta. Jos aloita heti opiskella lähihoitajaksi niin opiskelu on 2 vuotta ja et ole kovin kauaa siis ehtinyt olla alalla töissä. Kannattaa vielä yrittää ja vaihtaa vaikka toiselle työnantajalle. Oot jo aiemminkin vaihtanut alaa ja opiskellut uuden ammatin ja nyt heti taas tekisit saman, kannattaa miettiä nyt missä mättää ja mitä tehdä, älä tee tällä kertaa hätäisiä päätöksiä, ettet huomaa taas olevasi samassa tilanteessa ja mietit jo neljättä alaa.
Ja millä tavalla hoitajan työ, jossa autetaan ihmisiä, ei ole arvomaailmasi mukainen?
Itse paloin loppuun, kun korona iski ja työteko alkoi tuntumaan kiristykseltä ja ei meitä hoitsuja arvosteta yhtään sitten kuitenkaan.
Olen itse 15v asti ollut kesätöissä ja sitten kun aloin opiskelemaan, niin tein töitä aina siinä samassa kesätyöpaikassa sen minkä pystyin, että saa vähän enemmän rahaa. Kun otin lopputilin sairaanhoitaja työstä, niin soitin vanhalle pomolle ureihluliikkeeseen ja sain heti suoraan vakituisen paikan, koska olin jo vuosia ollut heillä töissä. Itselle oli luontevaa mennä sinne töihin, koska rakastan liikkumista ja työympäristö on hyvä ja tutut naamat oli jo valmiiksi siellä. Stressi loppui heti ja aloin taas nukkumaan kunnolla eikä se puhelinkaan soi yhtäkkiä, että nyt töihin, koska potilaita tulee ikkunoista ja ovista. Se on stressaavaa, kun lähti töistä kotiin ylityön jälkeen ja sitten yhtäkkiä saattaa silti puhelin soida saman päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi näytteenotto jossain labrassa, tekijöitä kaivataan.
No, ehkä en halua olla sote-alalla lainkaan. Ihmettelen, että miksi olen näin vastarannassa nykyään tämän kanssa. Ehkä en vain sovi alalle.
Ap
Hyvä asenne sikäli, ettei sotealalla kannata olla, jos tökkii. Kun tuon tiedostaa, on ok vaihtaa alaa mielummin kuin vasten tahtoaan yrittää sietää. Ei onnistu pidemmän päälle.
Miten olisi näytteenotto jossain labrassa, tekijöitä kaivataan.