G: Mikä on ammattikuntasi ärsyttävin piirre?? Pilke silmäkulmassa mukaan!!
Täällä oli jokin aikaa sitten keskustelu opettajapuolisoiden luennointitaipumuksista.
Olisi hauskaa tietää, mitkä on teidän mielestänne oman ammattikuntanne ärsyttävimmät piirteet, tavat, tottumukset?
ei sitten vedetä herneitä nenään, joohan?
Aloitan itse, olen toimittaja (nyt tosin hoitovapaalla)
Toimittaja on ärsyttävän kaikkitietävä besserwisseri, joka nauttii kovasti omien mielipiteidensä (jotka ovat tietty ainoita oikeita) esilletuonnista. Kanta asiaan kuin asiaan, vaikka ei oikeasti niin paljoa tietäisikään. Mutta ei osaa yhtään ottaa vastaan kritiikkiä, jos joku erehtyy uhmaamaan kaikkitietävää Journalistia, turvautuu Journalisti kaikkiin rumiin keinoihin. Häntä ei kritisoida. Piste.
Huh, no tämä ainakin. Mites teillä?
Kommentit (37)
mutta tulee mieleen heti ihmisten yleinen luulo, että leipurit/kondiittorit ovat aina lihavia. Tai ovat miehiä. Siis että harvemmin naisia.
Heh. Itse tällanen hoikka ja pikkuinen leipuri-kondiittoriNAINEN! :D Aiheuttaa hassuja reaktioita kun ammattinsa paljastaa. 'Siis miten oot noin laiha, et varmaan ikinä syö niitä teoksias??' Kyllä syön..
En tiiä liittykö tää nyt suoranaisesti tähän gallupiin, mutta no, menkööt. :)
Olen sihteeri. Työnkuvat ovat varmaan niin erilaisia ettei tätä voi yleistää.
Jotkut ovat ehkä hieman kireitä jatkuvien keskeytysten vuoksi?
Teille ei halua koulutusta pitää erkkikään, ku kersalaumaa yrittäs kaitsea. Uhhuh.
Sä olet sitten niitä kasvatustieteen guruja tms, jotka luulee että sun lässytykset on mielenkiintoisia?
Ehkä erehdyit kohderyhmästä, ainakaan aineenopettajat yläkoulussa tai lukiossa eivät vaan jaksa kuunnella sitä diibadaaba-lallallaa lässytystä jota tarjoat luokanopettajille.
Olen sihteeri. Työnkuvat ovat varmaan niin erilaisia ettei tätä voi yleistää. Jotkut ovat ehkä hieman kireitä jatkuvien keskeytysten vuoksi?
Kaikki pitävät omaa työtään Äärettömän Vaativana, ja närkästyvät, jos muut eivät sitä ymmärrä. Kahvitunnilla keskustellaan rakennekynsistä ja ripsenpidennyksistä.
Leipominen ja ruuanlaitto on tarkkaa. Mitat otetaan oikeen eikä sinne päin. Välillä todella raivostuttavaa. Jauhot lisätään geometrisessa sarjassa ja tasaiseksi sekoittaminen tarkoittaa tasaiseksi sekoittamista. Kädenlämpöinen mitataan suurinpiirtein lämpömittarilla.
Syöminen, juominen ja juhliminen farmasistien kanssa voi olla raivostuttavaa. Kunkin ruuan ja juoman vaikutus terveyteen tiedetään. Ja luonnollisesti lasku jaetaan pilkun tarkasti tasan.
Sairauksista puhutaan luonnollisesti. Kahvipöytäkeskusteluna voi olla mikä tahansa. Kondylooma, ripuli, kuukupit tai muu. Ihan sama. Ne on niin arkipäivää, ettei tunnu missään.
Ihania, kamalia. Minustakin voisi olla ammatinvaihtajaksi :-)
jotain ei tehdäkään mitään.
Hoitajat
kyynisyys, "ei toi voi onnistua" -asenne, "ihminen ei muutu"-asenne, ei hyväksytä erilaisuutta -asenne. Kaks ekaa lähinnä vanhoilla työntekijöillä, viimeinen nuorien.
ulkonäkökeskeisyys. ruokavalion tuijottelu ja ihan sairaanloinen himo liikkuminen ja solkussa makailu.
niin selvä jako kunnon ihmisiin ja paskasakkiin. Tämä paistaa joka ikisestä kahvipöytäkeskustelusta. Täysin eri roolin esittäminen asiakkaan edessä ja takana.
jää töihin kun ne pirun excelit jää myös, onneksi. mut toisaalta, keskustelu helkkarin excelistä vaan jatkuu.
...ja terveydenhoitajien ärsyttävin piirre on luulo, että ovat monenkin asian asiantuntijoita, kun oikeasti tietoa on useimmilla todella ohuelti mistään muusta kuin suoraan omiin työtehtäviin liittyvistä asioista.
Ruoanlaitonkin täytyy olla esteettisesti harmonista. Kupit, kipot ja vispilät ovat muodostvat ruokaa valmistettaessa kaunin kokonaisuuden. Työpöydälle on laitettu huolettomasti sävyyn sointuva keittiöpyyhe. Kokonaisuus on valokuvauskunnossa kaiken aikaa.
Kun vie tavaraa kirpputorille, niin tarkat laskelmat siitä, millä hinnalla saavutetaan paras tuotto/varastonkiertoarvo. Myyntilaput huolitellaan ja kirpputoripöytä stailataan. Tuotteet asetellaan ryhmiin sävyjen mukaan.
Kylässä ollessaan tekee salaa mielessään kyläpaikkaan sisustussuunnitelman.
Kotona mies ei enää edes kulmakarvojaan nosta, jos on ilmaantunut uudet verhot tai huonekalujen paikkaa muutettu. Älämölö nousee ainoastaan sen tuolin siirtämisestä, johon mies laittaa illalla vaatteet.
En nyt mene yksityiskohtiin mutta olen julkisen liikenteen palveluksessa.
Ihmisviha: kehittyy näemmä valtaosalle meistä. Ihminen on rakennettu siten että ikävyydet jäävät kyllä muistiin, ja väkeä tulee ja menee siinä määrin että ikävämpiä tapauksia mahtuu joukkoon, sanotaanko nyt että tarpeeksi.
Välillä kahvihuoneessa havahtuu siihen tyyliin millä me puhutaan matkustajista, mutta toisaalta. Valtaosa mieleenjääneistä sattumista on kyllä ollut ihan täysiä mulperoita.
Toinen juttu on että osa mieskuljettajista harrastaa niin huonoa hygieniaa että välillä ihan oksettaa istua kuskinpukille. Etenkin joskus ennen menkkoja kun on hajuaisti oikein herkillä. Ei kaikkien ongelma, mutta järjestään kuitenkin miestin. Yök.
Pitäisi varmaan vaihtaa farmaseutiksi, kuulosti just mulle sopivalta pilkunviilailulta.
Sitähän me teemme joka päivä. Hiukan armoa!