Tuettu loma -ketjusta rupesin ihmettelemään

mutta tuohan on ihan eri asia kuin se, että VAPAAEHTOISESTI jäädään kotiin ja sitten valitetaan vähävaraisuutta.

tahtoaankin. Kovin täällä huudellaan työn perään. Aina työtä ei ole. Tai se on pieniä pätkiä.

sitä suurin osa sossuasiakkaista on

toimeentulotuelle niin kyllä ne kohta lakoaa. Kuvitteletko että heitä paapotaan? Kyllä näitä menoja voidaan leikata reilusti.

kateellinen ja pahansuopa avaus:) Mä en ikinä, koskaan jaksaisi olla kateellinen tuetuista lomista en opiuskelijalle, en työttömälle, en kotiäidille. Olen itse saanut työn puolesta viikon kuntoutustoimintaa ja se tuntui niin ihanalta että melkein itkin, tuntui ihanalta saada aikuisena, kaikkien stressitekijöiden keskellä "huolenpitoa". MInusta kaikki ihmiset ansaitsevat vastaavaa- ja ne joilla on rahaa, saavat sitä joka tapauksessa itse ostamalla. Kaikissa elämäntilanteissa ihminen voi uupua, ja kun saa ajoissa apua, jaksaa taas kannatella elämäänsä. Kalliimmaksi käy jos köyiä ja väsyneitä potkitaan päähän.

tahtoaankin. Kovin täällä huudellaan työn perään. Aina työtä ei ole. Tai se on pieniä pätkiä. Kaukana kotoa. Pätkätyöt saattaa vetää tulot paljon huonommaksi kuin työttömyyspäiväraha. Kun ihminen uupuu- hän tarvitsee apua. Jos hän saa apua nopeasti- vaikka lepoa ja tukea, hän jaksaa hoitaa asioitaan kuntoon. Mutta kuten usein käy; uupumus syvenee- elämänhallinta heikkenee- tulee sairautta, muita ongelmia. Ongelmat heijastuvat lapsiin, parisuhteeseen, tulee ehkä ero- yksinhuoltajuus, vielä pahempi köyhyys, työttömyys. Näitä onnettomia ketjureaktioita on suomen maa täynnä. Resurssit eivät riitä ihmisten auttamiseen- särkynyt ihminen, pahoinvoiva lapsi tai syrjäytynyt nuori on todella vaikeaa saada raiteilleen, ehjäksi, hallitsemaan elämäänsä, kykenemään työhön ja näin tuottamaan verovaroja. Suurin osa näistä jää entistä enemmän tarvitsevaksi, avun varaan. Sitä tarkoitan. Kaikenlainen apu ja tuki uupuneelle ihmiselle on todella paljon halvempaa kuin syrjäytyneiden, pelistä pudonneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen. Taidat olla IDIOOTTI.

en oikein ymmärrä pointtiasi? Paitsi tuon että ihmettelet miksi syrjäytyneitä pitäisi auttaa..siis eikö sun mielestä syrjäytynyttä ihmistä pidä auttaa?

jotka hyväksikäyttää "jään kotihoidontuelle+as.tuki+toimeentulotuki+elatustuki/apu+ lapsilisä+ harkinnanvaraiset" nyt kotiin nauttimaan siitä mihin olen oikeutettu! Voisin mä mennä töihin ja elättää itseni mut ei nappaa ja ei myöskään opiskelu etc

nenäkkäin nämä köyhät kyykkyyn- ihmiset. Musta olisi todella kiinnostavaa nähdä millaisella naamalla tuollaiset itsekkäät, ahneet, pahansuovat p*******t vaeltaa. Ja millaisissa tehtävissä. Mun on todella vaikea käsittää tätä omahyväisyyttä mikä tässäkin ketjussa on. Onko ihmiset oikeesti, arkielämässä, kasvokkain näin paskoja??

Valmistuin yliopistosta, menin töihin ja mieheltäni puuttui osa opinnoista hän meni töihin osittain ja osittain opiskeli. Saimme kaksi lasta peräperää. Mieheni sairastui, ja opintojen eteneminen hidastui. Mieheni otti sairastumisen raskaasti, avioliittomme oli vaakalaudalla. Mieheni kuntoutuminen oli hidasta, mutta hän parani. Opintotuet loppuivat. Viimeiset opinnot hän teki käymällä töissä osittain(parhaillaan kahdessa työssä samaan aikaan. Mies oli käytännössä katsoen aina joko opiskelemassa tai töissä. Hän oli poikki. Minä olin käytännössä aina yksin pienten lastemme kanssa. Minäkin olin poikki. Elossa olevat vanhempamme eivät voineet auttaa meitä, sillä he sairastuivat vakavasti samoihin aikoihin. Myös mieheni veli sairastui. Sekä minun, että mieheni siskojen perheessä tuli riitainen avioero. Meiltä odotettiin tukea moneen suuntaan. Meillä oli vauva ja erittäin allerginen ja allergisuutensa vuoksi itkuinen ja levoton kaksi vuotias. Ajattelimme jossain vaiheessa lasten ollessa jo vähän isompia, että olemme loman tarpeessa. Rahamme eivät riittäneet edes näihin tuettuihin lomiin. Jos joku vastaavassa tilanteessa kaipaa lomaa, suon sen heille ilomielin. Voisin vaikka antaa tuntemattomalle perheelle muutaman kympin kolehtiin, jos tietäisin, että se heitä auttaa pääsemään hetkeksi irti arjesta. Meillä on nyt kaikki oikein hyvin, mutta ilman tätä omaa kokemusta saattasin täällä Espoon vauraalla pientaoalueella ihmetellä, että kaikkeen sitä rahaa pistetäänkin.

sitä suurin osa sossuasiakkaista on

toimeentulotuelle niin kyllä ne kohta lakoaa. Kuvitteletko että heitä paapotaan? Kyllä näitä menoja voidaan leikata reilusti.

kateellinen ja pahansuopa avaus:) Mä en ikinä, koskaan jaksaisi olla kateellinen tuetuista lomista en opiuskelijalle, en työttömälle, en kotiäidille. Olen itse saanut työn puolesta viikon kuntoutustoimintaa ja se tuntui niin ihanalta että melkein itkin, tuntui ihanalta saada aikuisena, kaikkien stressitekijöiden keskellä "huolenpitoa". MInusta kaikki ihmiset ansaitsevat vastaavaa- ja ne joilla on rahaa, saavat sitä joka tapauksessa itse ostamalla. Kaikissa elämäntilanteissa ihminen voi uupua, ja kun saa ajoissa apua, jaksaa taas kannatella elämäänsä. Kalliimmaksi käy jos köyiä ja väsyneitä potkitaan päähän.

tahtoaankin. Kovin täällä huudellaan työn perään. Aina työtä ei ole. Tai se on pieniä pätkiä. Kaukana kotoa. Pätkätyöt saattaa vetää tulot paljon huonommaksi kuin työttömyyspäiväraha. Kun ihminen uupuu- hän tarvitsee apua. Jos hän saa apua nopeasti- vaikka lepoa ja tukea, hän jaksaa hoitaa asioitaan kuntoon. Mutta kuten usein käy; uupumus syvenee- elämänhallinta heikkenee- tulee sairautta, muita ongelmia. Ongelmat heijastuvat lapsiin, parisuhteeseen, tulee ehkä ero- yksinhuoltajuus, vielä pahempi köyhyys, työttömyys. Näitä onnettomia ketjureaktioita on suomen maa täynnä. Resurssit eivät riitä ihmisten auttamiseen- särkynyt ihminen, pahoinvoiva lapsi tai syrjäytynyt nuori on todella vaikeaa saada raiteilleen, ehjäksi, hallitsemaan elämäänsä, kykenemään työhön ja näin tuottamaan verovaroja. Suurin osa näistä jää entistä enemmän tarvitsevaksi, avun varaan. Sitä tarkoitan. Kaikenlainen apu ja tuki uupuneelle ihmiselle on todella paljon halvempaa kuin syrjäytyneiden, pelistä pudonneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen. Taidat olla IDIOOTTI.

en oikein ymmärrä pointtiasi? Paitsi tuon että ihmettelet miksi syrjäytyneitä pitäisi auttaa..siis eikö sun mielestä syrjäytynyttä ihmistä pidä auttaa?

Vaikka siksi että hänellä on lapsia- joilla on elämä edessään?Vaikka siksi että ihminen joka saa apua- ymmärtää usein auttaa itsekin? vaikka siksi että mitä vähemmän on pahoinvointia- sen turvallisempaa on myös sun lapsilla? Tai vaikka siksi että normaali ihminen tuntee myötätuntoa toisen ihmisen kärsimystä kohtaan? Monia syitä. Ja sekin että yhteiskunta on sitä miten se kohtelee vähempiosaisiaan. samoin ihminen on sitä miten kohtelee heikompiaan. Jos maailma täyttyisi kaltaisillasi, ei tänne kannattaisi enää edes syntyä. Tai synnytytslaitoksella vois jo deletoida vauvoilta koko tunne-elämän ja inhimilliset tarpeet pois häiritsemästä.

Valmistuin yliopistosta, menin töihin ja mieheltäni puuttui osa opinnoista hän meni töihin osittain ja osittain opiskeli. Saimme kaksi lasta peräperää. Mieheni sairastui, ja opintojen eteneminen hidastui. Mieheni otti sairastumisen raskaasti, avioliittomme oli vaakalaudalla. Mieheni kuntoutuminen oli hidasta, mutta hän parani. Opintotuet loppuivat. Viimeiset opinnot hän teki käymällä töissä osittain(parhaillaan kahdessa työssä samaan aikaan. Mies oli käytännössä katsoen aina joko opiskelemassa tai töissä. Hän oli poikki. Minä olin käytännössä aina yksin pienten lastemme kanssa. Minäkin olin poikki. Elossa olevat vanhempamme eivät voineet auttaa meitä, sillä he sairastuivat vakavasti samoihin aikoihin. Myös mieheni veli sairastui. Sekä minun, että mieheni siskojen perheessä tuli riitainen avioero. Meiltä odotettiin tukea moneen suuntaan. Meillä oli vauva ja erittäin allerginen ja allergisuutensa vuoksi itkuinen ja levoton kaksi vuotias. Ajattelimme jossain vaiheessa lasten ollessa jo vähän isompia, että olemme loman tarpeessa. Rahamme eivät riittäneet edes näihin tuettuihin lomiin. Jos joku vastaavassa tilanteessa kaipaa lomaa, suon sen heille ilomielin. Voisin vaikka antaa tuntemattomalle perheelle muutaman kympin kolehtiin, jos tietäisin, että se heitä auttaa pääsemään hetkeksi irti arjesta. Meillä on nyt kaikki oikein hyvin, mutta ilman tätä omaa kokemusta saattasin täällä Espoon vauraalla pientaoalueella ihmetellä, että kaikkeen sitä rahaa pistetäänkin.

voisi päätellä että kun on itse kokenut vaikeuksia, oppii tuntemaan myötätuntoa:)

ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, että miksi miehesi nosti niitä opintotukikuukausia sairastumisen aikana? Eikö hän ollut oikeutettu sairauspäivärahaan?

ajattelimme, että sairastumisestaan huolimatta hän voi opiskella. Ja hän opiskelikin, mutta vain vähän. Opinnot siis eivät keskeytyneet aivan kokonaan missään vaiheessa. Eteneminen oli vaan hidasta. Emme osanneet aavistaa etukäteen kuinka vakavasta asiasta oli kyse, emmekä ennustaa miten vähän hän pystyi pahimmillaan opiskelemaan. Hän ei saanut rahaa muualta, ei ollut oikeutettu sairaspäivärahaan. Minä sain äitiysrahaa ja kotihoidontukea, mitä nyt kotona lapsia hoitava vanhempi saa.

Harmilliasta lukea, kuinka jotkut ihmiset ajattelevat, että se on HEILTÄ pois, jos joku saa vaatimattoman tuetun loman. Olemme perheen kanssa kerran olleet (lapsen vakavan vamman ja rahallisen tilanteen vuoksi), mutta voin kertoa, että ainoa hyvä puoli oli valmis ruokapöytä. Ei tarvi kokata kuuteen päivään. Mutta nämä tuetut lomat on aina melko vaatimattomissa paikoissa, voin luvata! Ei ole mistään luksuslomasta kyse.

Tulee tosi paha mieli ennen kaikkea siitä, kuinka vihaisia ihmisiä tänne on kirjoitellut kommenttejaan. Ehkä loma olisi tarpeen!?!??!?!

Peace out!

Me käytiin paljon tuetuilla lomilla lapsena, niillä ja seurakunnan perheleireillä. Olisi se nyt ollut vähän tylsää, ettei olisi koskaan päässyt lapsena mihinkään. Mulla ainakin on mukavat muistot noista, ja minusta ne antoivat minulle aavistuksen paremman lapsuuden. Äiti oli kyllä töissä, mutta pienehkö palkka ja yksinhuoltaja.