Opettajapuoliso on rasittava. alkavat välillä luennoida kuin pikkulapselle
jos vaikka erehtyy ääneen pohtimaan jotain maailman tapahtumaa.
Kommentit (40)
Hauska kirjoitus :D:D:D Samoin 31.
kovinkin akateemisia. Väittäisin, että helpoimpia korkeakoulututkintoja, mitä löytyy.
Minäkin olen matemaattisten aineiden ope ja inhokkeja on humanistit ja erityisesti luokanopet! Jälkimmäiset on pahimmasta päästä, onneksi ei tarvi nähdä kovin paljoa. Herranen aika sitä lapsellisuutta ja teennäisyyttä... Auts.
Varsinkin semmosia humanisti-opeja.
T. matemaattisten aineitten ope.
Ja siis opettajamaisuus on luonteenpiirre ja luonnollisesti sellaisella piirteellä paiskatut hakeutuvat opettajiksi. Natural born teacher.
Kun vein lapseni katsomaan Narniaa oli minun ihan pakko alkaa kuiskuttaa lapselle Lontoon pommitusten sytä. Sitten ymmärsin itse mikä ääliö olen ja tajusin lopettaa.
Kuule; kyllä sinun nyt pitää sitä, tätä ja tuota. Niin, emmeköhän ole ihan aikuisia ihmisiä muutkin. Ehkä maailma sumenee, kun kaiken ajan viettää 7-12-vuotiaiden joukkueenjohtajana.
onneksi ei yritä opettaa mua :D Ei ole besservisseri tai muutakaan mistä tässä ketjussa on valitettu.
Sen sijaan anoppi, joka ei ole minkään sortin opettaja, luulee että koko ajan pitää meitä "lapsia" opettaa ja valistaa ja luennoida yhdestä jos toisestakin itsestäänselvyydestä.
No joo, muuten ihan kiva anoppi.
ja kyllä menee välillä ammattirooli päälle. Jos vaikka kerron jostain huolestani tai murheestani niin ottaa jotenkin lääkärimäisen asenteen.
joka sanoit olevasi kätilö, mistä meidät opet tunnistaa? :D Olen utelias.
Ja voi jösses sitä säätämisen määrää! On koko ajan myös käsittämättömän huolissaan ja kulkee suunnilleen piirakkapussi kyynärtaipeessa "kun lapsi on niin huono syömään".
No kai se on, kun tietää että äiti on eskarilounaan jälkeen eväiden kanssa vastassa!
on aika yleinen myös meillä toimittajilla. Sellainen kansansivistystyön tekeminen myös lähipiirissä yhdistettynä ikuiseen oikeassaolemisen tarpeeseen ;-DD
Kai se on sitä, että tietyllä luonteella tulee hakeutuneeksi tietynlaisiin ammatteihin - ja ammatti itsessään vielä VAHVISTAA sitä piirrettä.
Koettakaa kestää...
- toimittajapariskunnan toinen puolisko -
Mulla oli vähän aikaa sitten pari työkaveria (kesätyöpaikassa), jotka molemmat opiskelivat luokaopettajiksi. Oli se mielenkiintoista kun itseä viisi vuotta nuorempi alkaa puhua holhoavan tätimäisesti ja kuin jonkin automaation ohjaamana opettaa minulle töitä, joita olin itse tehnyt tätä "opettajaa" pidempään.
Itse varmaan ajattelivat olevansa kilttejä ja mukavia minulle pikku oppilaalle, ainut vaan että meitä muita työkavereita ei ehkä innostanut heidän ala-asteenope -leikkinsä hirveästi. Toinen oli opiskelija ja toinen oli jo tehnytkin alan töitä. Tämä jälkimmäinen oli paljon pahempi, sai minut käytöksellään kyllä inhoamaan itseään :D Hänkin puolestaan kyllä loukkaantui verisesti minulle, kun kerran sanoin vähän ärtyneenä että kykenen kyllä tähän. Ei puhunut enää minulle mitään normaalisti sen jälkeen ja näytti kehittävän jonkin pahemman luokan kompleksin minua kohtaan... Mielenkiintoinen tapaus.
Lisäksi ovat "mää itte" ja besserwissereitä usein. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta jotain siinä ulosannissa on jo todella opettajamaista. Monesti arvaan minuutin keskustelun jälkeen ihmisen ammatin, jos on siis opettaja. Joku, en osaa määritellä tarkemmin.
Ehkä mulla on sukurasitteena opetutka poikkeuksellisen hyvä. Vanhemmat, veli ja sisko, tädit, sedät ja melkein kaikki muutkin on opettajia.
Se ON ärsyttävää. Ärsyttävä on sekin, kun opettaja opettaa toisia opettajia opettajainhuoneessa - kuvitelkaas :) Asia kääntyykin minulla usein päinvastoin: yritän välttää keskustelunaiheita, joissa minulta odotetaan tiettyjä vastauksia tai kommentteja, koska olen opettaja. Se on mun työni, ei identiteettini. Toki neuvon joskus, jos joku neuvoa pyytää.
ja kyllä asiakkaista aina opet tunnistaa :))
johtuu siitä, että puhuvat selkeästi artikuloiden.
Onneksi puolisoni, opettaja, ei ole luennoitsijatyyppi, besserwisser tai muuten rasittava ihminen.
olenko tuollainen besserwisser. Mies sanoi, etten todellakaan ole. Tunnistan kyllä ihmistyypin/opetyypin.
jopa tietää selkeästi vähemmän kuin minä itse. Tuntuu todella ylimieliseltä tuollainen asenne.
Puhelimessa menee jonkun aikaa, ennenkun ollaan samalla aaltopituudella. Rasittavaa, kun ne on niin TAITAVIA kaikessa, niin voiskohan ne viritellä itsensä (ennen puhelua) vastaajan tasolle??!!??
ja kyllä ainakin hänellä oli se valkoinen takki kuvaannollisesti koko ajan.
Jyrähti kantansa ja kuvitteli, että yhtiökokous oli sitten siinä jne.
Naisia halveksi syvästi, kaikki vain juoksutettavia hoitsuja.
Ja tuttu pappi muuten on koko ajan kuin rippileirillä, ohjaamassa ohjelmaa, vaikka olisi kuinka itse kylässä.
Ja sosiaalityöntekijä tulee kylään, asettuu istumaan, alkaa tuijottaa, rypistää kulmansa ja kysyy huolestuneella äänellä: "Miten teillä menee? Onko ollut ongelmia?"