Työssäkäyvät äidit - onko muutkin aina yhtä poikki kuin minä?

ainakaan jaksakaan.

Koko ajan olen ihan poikki.

Jäisin saikulle, jos ei olisi yt:t päällä töissä.

Lomia odotan aina kauhulla, perheessä kaksi adhd-lasta ja 'lomat' heidän kanssaan täyttä painajaista. Töissä kuitenkin lopulta helpompaa.

Mutta uuvuksissa olen.

Teen 6 tunnin työpäivää ja oma vointi on kohentunut huomattavasti. Jää enemmän aikaa kodin hoitoon ja lapsille ja elämä on kiireettömämpää. Lapsista huomaa myös, että lyhyemmät hoitopäivät vaikuttavat positiivisesti, vähemmän kiukuttelua, aamut helpompia jne.

Aion tehdä tätä niin pitkään kuin vain on mahdollista.

Näin jää aikaa levolle,lapsille, kotitöille ja harrastuksille. Olin tätä ennen todella poikki ja miehen kanssa tuli helpommin riitaa.

onko teillä kaikilla kroisos miehenä? Kateeksi käy. Miten teillä on varaa lyhentää työpäivää, me ei meinata pärjätä näinkään kun on kaksi pienipalkkaista. Eikä todellakaan olisi varaa siivoojaan tai lastenhoitoapuun.

Olen usein tosi väsynyt. Jotekin jaksan sen ajatuksen voimalla, että oravanpyörä hiljentäisi vauhtiaan kun vähän saisi noita lapsia isommiksi jokusen vuoden kuluttua. Jos vaan jotenkin jaksaisi juosta ja läähättää siihen asti...

Mitenkä se olikaan tuon lyhennetyn työajan kanssa, onko työnantajan pakko se myöntää niin kauan kun lapset on alle 8v.? Osittainen hoitovapaa siis?

Miten olette saaneet asian järjestymään taloudellisesti, kun palkka pienenee? Ja väheneekö työ oikeasti vai pitääkö samat työt käytännössä tehdä pienemmällä palkalla.

Veroprosentti laskee ja saat Kelasta hoitorahan (vai mikä nyt onkaan nimeltään). Pienipalkkaisena nettoansiosi eivät luultavasti laske paljoakaan.

onko teillä kaikilla kroisos miehenä? Kateeksi käy. Miten teillä on varaa lyhentää työpäivää, me ei meinata pärjätä näinkään kun on kaksi pienipalkkaista. Eikä todellakaan olisi varaa siivoojaan tai lastenhoitoapuun.

Olen usein tosi väsynyt. Jotekin jaksan sen ajatuksen voimalla, että oravanpyörä hiljentäisi vauhtiaan kun vähän saisi noita lapsia isommiksi jokusen vuoden kuluttua. Jos vaan jotenkin jaksaisi juosta ja läähättää siihen asti...

ja touhusin koko ajan ja olin aina ihan puhki.



Nyt eronneena yksinhuoltaja karsin kaiken pois. Enkä jaksa siivoamisestakaan niin hirveesti hösätä. Kaupassa käyn kerran viikossa. Arkeen mahtuu vain työ, koti-illat ja lasten harrastukset, joista niistäkin huoletta lintsataan jos ei jakseta/ehditä.



Ja nyt mulla on energiaa ja aikaa ihan toisella tavalla. Tietysti vapaa joka toinen viikonloppu myös jeesaa. Mutta luulen siis, että ennen vain yritin tehdä liikaa ja suorittaa koko ajan ja unohdin elää. Se voi olla myös yksi syy avioliittoni kaatumiseen.



Nyt minulla ei ole enää kiire mihinkään.

Tuota työuupumusta olenkin välillä miettinyt... että missä raja kulkee.

Etätyöhön ei alallani ole mahdollisuutta. Työni on henkisesti erittäin kuormittavaa.

Esikoisen mennessä kouluun tein lyhennettyä työpäivää, mutta sijaista ei tullut, joten kuitenkin tein saman määrän töitä ja töissä oli entistä kiireempi.

Lottoan joka viikko, jos voittaisin jotain palkkaisin ensimmäiseksi siivous-ja lastenhoitoapua.

Jotenkin vaan tuntuu, että niin monet kuitenkin jaksaa - siis eihän kaikkien pienten lasten äidit tee lyhennettyä päivää kuitenkaan.

Niin kyllähän tämä hullunmylly joskus tulee helpottamaan, mutta jaksaako sitä siihen asti? Miten löytäisi edes pieniä lepohetkiä arjen keskeltä?

niiden avulla pärjäilen jotenkin.

Mutta kyllä väsyttää usein.

Kotiäitinä olin ihan poikki ja ajattelin, että kun menee töihin, olisi helpompaa. Vaan kaikkea muuta. Nyt vasta väsyttääkin :D

ulkopuolista hoitoapua (mies kyllä on).



Minä en varsinaisesti ole väsynyt koska teen kevyttä toimistohommaa ja pyrin tekemään ruuat joinakin päivinä valmiiksi seuraavaa päivää ajatellen.



Ostin siivouspalvelun kotiin eli viikkosiivous tulee muiden tekemänä niin ei ahdista niin paljon aina loppuviikosta.



Ruokavaliolla on merkitystä! RUokapuoli kuntoon jos ei kerkeä kuntoilla.

Yksi lapsi ja teet kevyttä toimistohommaa ja ostit siivouspalvelun kotiin. Justiin.

Ja tulet sitten kommentoimaan tänne ketjuun miten lapsiperheen arjen pyörityksessä jaksaa.

Luitkos tuota ketjua otsikolla miksi jotkut pääsee niin helpolla????? :D

Kumpi tulisi maksamaan enemmän, ostaa kerta viikkoon siivousapua kotiin vai lyhentää työpäiväänsä? Eikös sitä kotitalousvähennystä juuri jotenkin pienennetty? Pystyykö enää tavallinen ihminen ostamaan mitään siivouspalvelua?

Yritä miettiä, miten voisit helpottaa arjen sujuvuutta. Tehkää ruokaa kerralla isompi satsi, ettei joka päivä tarvitse kuluttaa aikaa siihen. Pakasta ruuasta osa myöhempää käyttöä varten. Mieti viikon ruokalista ja osta kerralla mahdollisimman kattava ruokavaranto, niin säästät aikaa arkisin. Opettele ottamaan aikaa itsellesi, suosittelisin lämpimästi joogaa tai muuta rauhoittavaa harrastusta, joka antaa sinulle henkisiä voimavaroja. Vähintä, mitä ainakin voit luultavasti tehdä, on käydä kävelylenkeillä. Näihin hetkiin on sinulla totisesti oikeus!!! Muista, että peruspuhtaus kodissa riittää, ei tarvitse olla aina vastasiivotun näköistä. Ota lapset mukaan pieniin askareisiin ja puolison kanssa tehdään muutenkin yhdessä kotityöt. Tehkää remontista nyt vain välttämätön, loput tehdään sitten, kun on aikaa ja voimia siihen. Sinun on pakko löysentää tahtia jokasuhteessa, koska tuota menoa ajat itsesi loppuun. Väsyneenä ei jaksa antaa itsestään sitä panosta lähipiirilleen, mikä hyvinvoivalta onnistuu. Voimia sinulle ja muistahan olla itsellesi armollisempi!!! t: yksi äiti, joka sortui samaan aikanaan. Nyt on lapset jo maailmalla ja sitä tajuaa, miten turhaa kaikki täydellisyyden tavoittelu kohdallani oli...

EIkö idea ollut se? Sanoin että ostin palvelua helpottamaan arkeani. Tee sinäkin niin ettet olisi noin kireä. Koen itse arjen todella palkitsevaksi.

teen lyhennettyä työaikaa eli 4 päivää /viikko. Silti olen aika naatti iltaisin ja viikonloppuisin :(. Mulla on tosi pitkät työmatkat joihin menee päivittäin lähes 3h. En aio pitkiin aikoihin tehdä täyttä työaikaa vaan olen vaikka vuosia tällä järjestelyllä vaikka palkka jää satasia pienemmäksi kuin täydellä työajalla. Oma jaksaminen on rahaa paljon tärkeämpää, samoin lasten.

18 jaa vähennä lapsilukua, että olisi helpompaa? :D Kyllähän yhden kanssa aina pärjää, ei silloin tarvita mitään siivoojia.



Ongelma monilapsisessa perheessä on juurikin se, että jos työ on raskasta, siitä pitäisi pystyä palautumaan. Ja lepoon ei muutaman tenavan ja kotitöiden lomassa tosiaankaan ole mahdollisuutta. Joillain onnellisilla on isovanhemmat tai muuta apua arkeen tai varaa palkata sitten ulkopuolista apua. Mutta jos on vaan itse selvittävä, niin keinot on vähissä.



Itse yritän liikkua niin paljon kuin mahdollista, ja mieluusti ulkoliikuntaa. Siitä saa aika hyvin voimia. Rankkaa on, silti.

teen lyhennettyä työaikaa eli 4 päivää /viikko. Silti olen aika naatti iltaisin ja viikonloppuisin :(. Mulla on tosi pitkät työmatkat joihin menee päivittäin lähes 3h. En aio pitkiin aikoihin tehdä täyttä työaikaa vaan olen vaikka vuosia tällä järjestelyllä vaikka palkka jää satasia pienemmäksi kuin täydellä työajalla. Oma jaksaminen on rahaa paljon tärkeämpää, samoin lasten.

Ja kun joku tuossa epäili pärjäämistä osittaisella hoitovapaalla niin lisään vielä että mies ei TODELLAKAAN ole mikään kroisos, palkka on bruttona n. 2300e, itsellä jää bruttona nyt n. 1700e kun teen 4 päivää per viikko. Hyvin pärjätään ja säästöönkin jää hyvin. Asumiseen menee 1000e/kk.

Joskus kannattaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos töitä on mahdoton vähentää esim. tekemällä lyhennettyä työaikaa (kannattaa todella laskea kuinka paljon siinä oikeasti menettää), niin sitten voi löystätä siitä toisesta päästä eli kotitöistä.



Ruoan voi tehdä valmiiksi niin ei tarvitse muuta kuin lämmittää. Joko tekee isomman satsin kerralla tai sitten tekee seuraavan päivän ruoan valmiiksi edellisenä iltana. Siivouksesta voi myös vähän laistaa jos tuntuu, että ei yksinkertaisesti jaksa tai minusta vielä parempi on siivota vähän kerrallaan useammin niin ei tule niin kamalasti hommaa yhdelle päivälle ja toisaalta turhaa ärsytystä ja stressiä siitä, että kotona on kaaos. Omasta syömisestä kannattaa pitää huolta. Jos tuntuu, että takki on ihan tyhjä siinä vaiheessa kun on aika lähteä hakemaan lapsia hoidosta, kannatta syödä nopeasti vaikka välipalapatukka. Myös asenteella on ihan oikeasti merkitystä; kannattaa yrittää omaksua asenne, että tämä nyt on tällä hetkellä tälläistä. Jos tuntuu, ettei omiin harrastuksiin esimerkiksi riitä aikaa niin tarvitseeko ihan oikeasti siitä(kin) kantaa stressiä ja huonoa omaatuntoa? Jos pystyy hyväksymään, että tilapäisesti jättää harrastuksia taka-alalle ja aloittaa niitä sitten uudelleen kun on parempi ajankohta, sekin voi helpottaa stressiä ja auttaa osaltaan arkea sujuvammaksi.

onko teillä kaikilla kroisos miehenä? Kateeksi käy. Miten teillä on varaa lyhentää työpäivää, me ei meinata pärjätä näinkään kun on kaksi pienipalkkaista. Eikä todellakaan olisi varaa siivoojaan tai lastenhoitoapuun.

Olen usein tosi väsynyt.

mutta meillä on se onni, että asunto oli maksettu jo ennen lasten syntymää. Ja huom se on asunto, ei omakotitalo parhaalla alueella. Tällä asumismuodolla pystyy tulemaan toimeen paljon pienemmälläkin palkalla. Olen usealta töihin palanneelta kaverilta kuullut että heillä ei ole mahdollisuutta tähän, koska pitää olla talo ja kaksi autoa. Itse kuljen bussilla ja pyöräilen.

Niinpä - kyllä minäkin yhden kanssa vielä jaksoin. Ei olisi tullut mieleenkään palkata mitään siivousapuja silloin :-)



En minä mikään täydellisyydentavoitteilja ole. Yritän vaan jotenkin selviytyä päivästä toiseen. Lapset tarvii kuitenkin ruokaa ja haluan, että olisi sen verran siistiä, että kehtaa avata oven kun ovikello soi.



Jooga kuulostaa kivalta. Mitenkähän sitä aikaa järkkäisi sitten siihen..? Miehellä menee aika remontissa.



Kieltämättä olemme taloudellisesti tiukoilla joten kauheasti ei voi tuloja enää pienentää. Tuntuu, että niitä ratkaisuja olisi,jos joskus olisi hetki aikaa hengähtää ja istahtaa alas miettimään omaa tilannetta. Mutta kun aina pitää vaan painaa eteenpäin, että jotenkin selviää kaikesta.