Voi jösses sentään, mikä siinä on niin vaikeaa kutsua meidät välillä kylään

Luulen myös syyksi sen ettei halua yhtään siivota, he tykkäävät elää ikuisessa sotkussa. Minkälainen tunnelma kodissa on syntymäpäivinä, onko vaivautunut tai jotain, tuntuuko että on ollut pakko väkisin siivota?

enkä päästäisi enää kyläilemään, jos mitään vastavuoroisuutta ei kerran ole.

Jos ehdottelee teille tulemista niin laita vaan, että tervetuloa Nicon synttäreille sejase päivä klo sejase.

Mulla on yksi ystävä, joka ei halua kutsua ketään heille vaan kyläilee mieluummin muilla, koska hän oikeasti kokee asuvansa niin "ökysti" verrattuna useimpiin ystäviinsä (talo ja omaisuus ovat miehensä yrityksen mukanaan tuomaa, ja nainen itse kokee olevansa jollain tasolla siivellä eläjä, kun on akateeminen työtön kotiäiti) ja häntä oikeasti hävettää se.



Toinen ystäväni taas kertoo useinkin, että minä ja minun perheeni olemme ainoat, joita hän pyytää heille kylään, koska meilläkään ei pingoteta siivoamisesta. Hän on töissä käyvä yh-äiti, eikä yksinkertaisesti jaksa siivota kaikkea kotonaoloaikaansa varsinkaan kylävieraita varten, on helpompi jättää ketään kutsumatta luokseen. Me olemme kuulemma ainoa perhe, jossa hänen tietääkseen saattaa vielä iltapäivällä olla eilisen illan leikit olkkarin sohvan alla ja tiskivuori vastassa kotiin tullessa. Sen lisäksi me olemme ainoa hänen tuntemansa perhe, jonka luokse saa tulla kylään koska vain kuka tahansa, eli meillä ei stressata kaaoksesta eikä mistään vastaavasta. Meillä on ollut talvivaateinventaario valtavana talvivaatevuorena keskellä eteistä, kun eräs ystäväperhe tuli viikonlopuksi kylään, ja tiskivuori keittiössä ja vaikka ja mitä on ollut. Tämä ystävä siis tietää, ettemme me edes kiinnitä huomiota hänen sotkuihinsa, ja siksi uskaltaa kutsua meidät jopa sotkun keskelle. Muita ei uskalla, koska muilla on kotona aina niin siistiä.



Eräällä ystävälläni taas on mies, joka ei halua vieraita. Hän ei halua vieraita käyvän kodissaan edes silloin, kun hän itse ei ole kotona, joten ystäväni ei uskalla kutsua ketään. Eikä se mitään ihmisen elämää olisikaan joutua toimimaan miehensä selän takana ja joutua jatkuvasti miettimään, onko varmasti kaikki kuten ennen vieraiden tuloa, onko jokainen jälki siivottu jne. Mies kun huomaa, jos joku kirja on vaihtanut paikkaa, tai jos jotakin on jäänyt mies tunnistaa kyllä, ettei ko. tavara ole heidän tavaroitaan, ja jos roskikseen on ilmestynyt esim. banaaninkuoria vaikkei heillä ole banaaneja ja niin edelleen. Muistan kerran, kun kävin heidän kotiovellaan palauttamassa ystävältäni eräällä kyläreissulla jääneen vaatekappaleen, ja vähän mutaiseen ja märkään hiekkaan heidän pihallaan oli jäänyt painauma minun kengästäni. Mies oli huomannut sen, ja hermostunut vaimolleen että tämä on varmasti kutsunut vieraita häneltä salaa. Ymmärrettävästi ystävääni ahdistaa ajatuskin vieraiden kutsumisesta, joten en näe tarpeelliseksi ängetä sinne, vaan kutsun heidät mieluummin meille.

sellaista ettei sinne haluta vieraita. Jos ukko on vaikka outo, menee sängyn alle ja huutelee hävyttömyyksiä (Huovisen lyhyet erikoiset :D ), serkkusi on muutenkin vaan kotonaan, ja ootte ainut paikka missä käyvät, ovat käyhiä ettei oo varaa tarjotA mitään, pieni asunto, tulee liaan täyteen porukkaa, onhan noita syitä. En miekään niin välitä vieraista on asunto ei oo mikään iso ja aika usein on sekaista, mutta otan mä vastaan jos joku keksii ilmottaa kylään tulostaan.