Mikä laulu on jäänyt lapsuudestasi mieleen pelottavana tai surullisena?

kohta 20 vuotta sitten ja silloin laulettiin tätä:

-Lasken matkaan leijan kauneimman, se saa lentää tuulien teitä..



Itkin koko siunaustilaisuuden ja aina kun muistan sen

Melkeinpä jokainen täällä jo mainittu kappale muistuu lapsuudesta mieleen joko surullisena tai pelottavana. Äkkiseltään tuli mieleen vielä kaksi kappaletta, joita lapsena pidin surullisena.

Haltin häät oli kamala. Eniten mieleen on jäänyt se, että Kilpisjärvi on syntynyt Sallan (?) kyynelistä.

Lisäksi jostain syystä minua suretti pienenä Maija Vilkkumaan kappale (olisiko nimeltään "Ei saa surettaa"?), jossa pikkutytön syntymäpäiville ei ilmesty ketään, koska eräs kutsutuista (saadakseen päivänsankarin omittua omaksi parhaaksi ystäväkseen) valehtelee kaikille muille vieraille, että päivänsankarilla on jonkin tarttuva tauti ja juhlat on peruttu. Olen itse syntynyt aivan keskellä kesää ja kaverit olivat usein reisussa syntymäpäivieni aikaan, eivätkä päässeet paikalle. Liekö tämä sitten syynä siihen, etten kestänyt tuota Vilkkumaan kappaletta kuunnella. Ja olen muuten syntynyt vuonna 1997, jos joku ihmettelee näin uuden kappaleen sijoittumista lapsuuteen.

Tuikkikaa oi joulun tähtöset on kauhea, äitini lauloi sitä usein ennen kuolemaansa. Joulumieli on kaukana, kun alkaa itkettää! Myös Eppu Normaalin Kun olet poissa on todella surullinen vieläkin.

Täällä jo mainitut Lasten mehuhetki - pelottava, sekä Katri Helenan Kuudenikäinen - surullinen ja ahdistava. Lisäksi Pekka Himangan Kankaan kaunis Katriina.

Suvivirsi! Aina sai pidätellä itkua, ei sen takis että tulisi ikävä koulua tai kavereita, vaan kun sen laulun poljento on niin melankolinen ja valittavan itkuvirsimäinen.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:47"]Mielestäni hyvin surullinen laulu oli, ja on vieläkin, "Maa on niin kaunis". Kirkossahan sitä lauletaan edelleen usein, ja vaikka en olekaan uskovainen, sanat ovat todella kauniit.

Surullisin kohta on mielestäni "Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan." Siinä kohdassa tulee oikeasti sellainen tunne, että aika oikeasti kuluu älyttömän nopeasti.
[/quote]
Jännää, omasta mielestäni juuri tuo nimenomainen kohta on kovin lohdullinen ja jotenkin täynnä iloisia odotuksia. Itselleni Maa on niin kaunis on aina ollut vaan kaunis ja toiveikas laulu.

Itseäni lapsena ahdistivat jo edellä pariin otteeseen mainitut Peltirumpu, Lasten mehuhetki ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Suorastaan kammosin noita kappaleita tuolloin, nykyään pidän niistä.

Maija Vilkkumaan Ei. Jotenkin tosi pelottava ja ahdistava biisi. En vieläkään ole ihan varma, mistä se kertoo, mutta Maijan ääni on muutenkin pelottava ja ne sanat vielä siihen päälle.

Herra Huu "Herra Huu-uu-uu-u, luulee et on kummitus, lasten suuri kauhistus,vaik on pelkkä turmelus.." Meillä tarhassa käytiin se näytelmä esittämässä, muut lapset odotti innokkaasti, minä rääyin kuin viimeistä päivää. "Onko pakko, onko pakko tulla katsomaan?'" Herra Huu oli pitkä ja roteva, mustapartainen iso mies.

Toisaalta lempilaulujani lapsuudessani oli kuitenkin Timo Turpeisen Liehuva liekinvarssi, jossa laulettiin metsässä makaavasta kuolleesta miehestä.

Kiintoisa tuo lapsen mieli.

Voi miten ihania lapsuusmuistoja nousi pintaan kaikista noista vanhoista virsistä ja muista lauluista. Mitään noista en lapsenakaan kokenut pelottavana tai ahdistavana, kylläkin herkistävänä, mutta hyvällä tavalla. Jotenkin niistä tuli turvallinen olo. Jep, taidan olla vähän omituinen otus.

Pelottavakin löytyy lapsen muistoista: "Kauan on kärsitty vilua ja nälkää, Balkanin vuorilla taistellessa.." Voi pojat miten tuo oli kaamea laulu pienelle tytölle, joka kuitenkin luki Tuntemattoman sotilaan 8 vuotiaana ensimmäisen kerran, vanhemmilta salaa.

Muistan monta täällä mainittua kappaletta lapsuudestani 60-70-luvuilta, enkä arvannutkaan, että näin moni muukin muistaa ne. Tuo Astridin valssi soi silloin tiheään radiossa, ja totta kai se minua itketti, mutta vielä enemmän suututti!!! Pelkkää epäoikeudenmukaisuutta: ensin mies petti ja hylkäsi tylysti, omat vanhemmat näyttivät ovea, eikä kukaan muukaan auttanut - ei edes viatonta vauvaa. Ja lopulta Astrid itse, oltuaan ensin petoksen ja tylyyden syytön uhri, muuttui murhaajaksi ja pääsi näin vankilaan, missä sai ainakin katon päänsä päälle ja ruokaa. En vieläkään voi käsittää vanhempia, jotka harhoissaan luulevat tekevänsä hyvän työn lapselle, kun tappavat sen "pois täältä kärsimästä". Mutta historiallisesti ajatellen, noin ankeaahan naisen elämä karuimmillaan on voinut olla, jos sattui uskomaan lipevän miehen lirkutuksia. Taisin saada laulusta ainakin sellaisen trauman, että suhtauduin hyvin epäluuloisesti poikiin/miehiin ja uskaltauduin seurustelemaan vasta päälle kaksikymppisenä ja kaveri sai vongata kuukausia ennen kuin suostuin sänkyyn. Ehkäpä laulu onkin tehty nuorille naisille pelotukseksi ja varoitukseksi.

Pelottavia ei tule mieleen, mutta surullisena Lintu (maailmaan mä avaraan). Edelleen kohoaa kyyneleet silmiin kun hyräilen. En yhtään tiedä mistä johtuu, on vaan jotenkin surullinen.

Tätä laulettiin 90-luvulla ala-asteella (kirjat tosin oli varmaan 80-luvulta, olivat niin vanhoja!!)

Äideistä parhain ja lapsuuden ystävä saa yhä itkemään <3

Tuli kirkkoon mies ja lapsi
he eteeni istuivat. Kai tie oli pienelle pitkä,
oli kosteat kiharat...

En jaksa kirjoittaa koko laulua, mutta joka muistaa tämän, niin tajuaa, miksi laulu itkettää. Kertosäkeessä toistuu; Minä tahtoisin isä jo kotiin....tässä on monimerkityksellinen sanoma.

Pikkuinen tyttö on kyllä Maria,
resuinen mekko on yllä Marian,
seudun nimi on Cobacabana,
Marian koti on Cobacabana.

Muistatteko tämän surullisen laulun köyhästä pikkutytöstä?

Toinen oli Musta-Saara -laulu. Lapsena tämä järkytti syvästi...laulu kertoo kuolevasta tummaihoisesta pikkutytöstä joka pääsee taivaaseen. Huh! Vieläkin itken kun ajattelen laulua.

Paimenen syyslaulu itketti aina.
"Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee. Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.
Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

Balladi Olavinlinnasta oli surullinen ja karmea yhtäaikaa, ei pysynyt silmät kuivina lapsena. Ja tuli niin kamalan ahdistava olo, että oksetti.

Niin vuolaan virran luodolla on linna olavin
Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.
Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin
Kun aallot ajan toivat ahdistustaan.
On vaientunut soitto salmen ahdin kanteleen
Ja poissa on myös musta oinas linnan.
Nyt linna kertoo sulle tarun kauan säilyneen
Jos ymmärrät vain huokaukset sen.

Näin linna kertoo: myrsky-yönä portti aukaistiin
Ja siitä linnaan ryntäs miehet vainon.
Kun taisto aamuun taukos, petos silloin tutkittiin
Syy, väitettiin, on vienan neidon kainon.
Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion
Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin.
Vei paaden taakse salaisuuden neito viaton
Kun rakkaimpansa oli syyllinen.

Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan
Jo valkokukat nosti, mursi muurin.
Sai marjoihinsa sydämestä hohdon puhtahan
Sen antoi voima rakkauden suurin.
Nyt laulun neidon syyttömän soi tuuli vieläkin
Kun pihlaja jo myrsky-yönä murtui.
Jäi taru vain, sen kertoo sulle linna olavin
Ja ymmärrät nyt huokaukset sen.

Ala-asteen musiikin tunneilta on jäänyt mieleen Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen ja Kirkan Varrella virran.

Niin paljon kuolemaa ja synkkää noissa.

"Minä soitan harmonikkaa,
ihmiset on kummissaan

Voisin viettää
juhlapäivää
jälleen huomenna."

Ihan päiväkoti-ikäisestä asti olen inhonnut tuota laulua. Melodia on pahassa ristiriidassa laulun sanoman kanssa

Rafaelin enkeli aiheutti lapsena radiosta kuultuna kylmiä väreitä. Samoin Lumi teki enkelin eteiseen. Toisessa lauletaan mm. kuinka maa on käärmeitä mustanaan. Inhoan käärmeitä yli kaiken. Toisessa kamalin kohta oli kun äiti lensi taivaaseen. Pelkäsin lapsena todella paljon äidin kuolemaa, koska isä oli arvaamaton ja äkkipikainen mikä aiheutti usein turvattomuuden tunteita.

Minulla ei mene itkemättä varpunen jouluaamuna,olin kolme kun pieni veljeni kuoli hieman ennen joulua. Tämä biisi on pienen arkun kanssa ensimmäinen muistamani asia,en ole kertaakaan kuunnellut itkemättä kohtaa " en mä ole lapsonen,lintu tästä maasta,olen pieni veljesi,tulin taivahasta....":'(:'(