Perheen ikävä tapa kohdella teini-ikäisiä lapsia. En ymmärrä

Siis laittaako kukin perheenjäsen vuorollaan oman puolityhjän koneellisen pelkästään omia vaatteitaan, ja seuraava odottaa vuoroa?

ja vaatteita sen verran ettei joka päivä tarvi omia vaatteita pestä vaan noin kerran viikossa. Eli hyvin onnistuu. Me vanhemmat huolehditaan sitten lakanat ja pyyhkeet.

Miksi ihmeessä ? Teillä on sit varmaan miehen kanssa sama järjestely. Vain omat vaatteet, vain omat astiat, vain omat sotkut siivotaan.

Mitä ihmettä luulette lapsienne tästä opppivan, mutta kuin itsekkyyttä ja sitä että koskaan ei tarvitse hoitaa muut kuin omat asiat.

Todellisessa elämässä se nyt ei vaan noin toimi

kyllä nyt 19v töihin pitää mennä että saa rahaa.. ei ihme että nykyään nuo nuoret aikuiset on niin laiskoja kun isä ja äiti elättää vielä täysi ikäistä. mielestäni nuoria pitääkin ohjata asumaan itsenäisesti. itse lähdin kotoa 17v ja ihan hyvä niin. tiedän että äiti auttaisi minua vieläkin jos olisi tarve pyytää apua.

Nykyään ei niin vain mennä töihin, varsinkaan jos on nuori ihminen ilman ammattia!

[i

Miksi ihmeessä ? Teillä on sit varmaan miehen kanssa sama järjestely. Vain omat vaatteet, vain omat astiat, vain omat sotkut siivotaan. Mitä ihmettä luulette lapsienne tästä opppivan, mutta kuin itsekkyyttä ja sitä että koskaan ei tarvitse hoitaa muut kuin omat asiat. Todellisessa elämässä se nyt ei vaan noin toimi

Pelkän pyykinpesun perusteella:-DD

Mä en ymmärrä myöskään, mitä raakaa tuossa ap:n kuvaamassa esimerkissä on. En minäkään saanut rahaa enää sen jälkeen, kun alkoi opintotuki juosta, ja minullekin annettiin ymmärtää, että lukion jälkeen olisi syytä muuttaa vaikka sitten opiskelija-asuntoon ja aloittaa oman kodin rakentaminen siitä. Eikä ostettu vaatteita, meikkejä, koulukirjoja eikä yhtään mitään, vain ruuan ja katon pään päälle sain. Ei viety kouluun eikä harrastuksiin, vaikka oli yli 30 astetta pakkasta, aina piti mennä bussilla, ja itse piti se bussilippukin maksaa.



Pyykkini sain pestä itse 8-vuotiaasta, ja usein samalla muidenkin pyykit, ja muitakin kotitöitä oli pakko tehdä kun sattui perheeseen kuulumaan. Ja mikä pahinta, minä vaadin samoja juttuja omilta lapsiltani! 2-vuotiaskin joutuu osallistumaan lelujensa keräykseen, ja 5-vuotias osaa laittaa pyykit pyykkikorista koneeseen. Autoa meillä ei ole ollenkaan, joten ei meilläkään kuskata minnekään. Kaupassa 5-vuotiaan kerjätessä jotakin vastaus on useimmiten, että ei, ja kotona käydään keskusteluja siitä, että kun kaikki maksaa rahaa, täytyy miettiä, mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee. Tämä lapsi saa jo viikkorahaa euron viikossa, ja jos hän jotain vinkuu kaupassa, jutellaan siitä, paljonko on viikkorahoja kertynyt säästöön ja onko niistä varaa ostaa sitä lapsen haluamaa tavaraa, haluaako hän sen oikeasti ja jos raha ei riitä, kauanko pitää säästää, jotta riittää. Harvoin olen antanut mitään ostaa ensimmäiseltä päähänpistolta, vaan on menty ensin kotiin katsomaan, kuinka tosissaan lapsi sitä tavaraa haluaa. Jos se unohtuu iltaan mennessä, ehkä se ei ollutkaan niin tuikitarpeellinen.



Siihen, miksi itse toimin näin jo alle kouluikäisten lasten kanssa, vaikuttaa sekä se kasvatus, jota itse sain ja jonka koen olleen mulle erittäin suureksi hyödyksi, mutta myös työni, joka liittyy ylivelkaantuneisiin nuoriin ja heidän asioidensa selvittämiseen. Eivät ne nuoret ole mitään alkoholisti- ja narkkariputkiin jämähtäneitä nuoria, vaan juuri niitä pullamössökakaroita, jotka on saaneet kotona kaiken, ja sitten kun pappa betalar inte mera, yhtäkkiä luottotiedoissa on häiriömerkintää 30 000 euron edestä. Ja kun niitä selvitellään, siellä on niitä ihan sikakivoja paitoja ja rokkikonsertteja, jotka nyt vaan oli pakko saada ja joihin oli pakko päästä, ja kun ei sitten ollutkaan rahaa maksaa sitä pikavippiä, otettiin uusi vippi. Ja taas uusi, ja sitten toinen kun piti saada äkkiä rahaa taulutelkkariin ja uusimpaan pelikonsoliin ja niihin kolmeen peliin, jotka sai siitä kaupan päälle (mutta joita ilman se konsoli olisi maksanut 70 euroa vähemmän). Ja sitten tätäkin vippiä rahoitetaan uudella vipillä.

..vielä saanut opiskelija-asuntoa. Asuu siis kotona. Eilen viimeksi keskustelimme ja sanoin, että jos elinpäivä riittää, tulen aina auttamaan häntä, jos on tarvetta. Lainaluukulle ei tarvitse mennä enkä sitä halua.

Itse ilomeilin jään vämemmälle rahankäytölle, jos lapsi saa hankittua hyvän koulutuksen. Opiskelu on lapsen työtä. En edes halua, että lapsi lähtee jakamaan postia tms.

19- vuotiaan kuuluu käydä töissä (joko kesä- tai iltatöissä) juuri noita omia menoja varten. En itsekään tod. aio maksaa omilleni kaikkea kun se aika on. En tee sitä nytkään vaikka lapset 12- ja 13- vuotiaat.

..jos hän opiskelee. Katsoin tänäänkin lapseni tenttikirjapinoja (yliopisto). Siinä riittää työtä hänelle. Ja me elätämme häntä ilomielin.

Tää ap:n tarina on oman oletetun isäni käsitys perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta. Koko lapsuuteni ajan hän hoki ja odotti, että odottaa vain sitä että täytän 18-v. ja että voi potkia minut pihalle hyvällä omallatunnolla. Lapset hänen maailmassaan on syntyneet ilmaisiksi kotiorjiksi joilla ei ole oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia. Eikä vanhemmilla (=hänellä itsellään) ole mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, ei laillisia eikä erityisesti moraalisia.



Omat vaatteeni ja menoni jouduin itse opintotuettomana ostamaan ja kesätöissä/iltatyössä ravaamaan, kotona "sain" asua lukion loppuun asti, mutta yhtä perhehelvettiähän se oli itselleni. Parempi jos olisin päässyt muualle näin jälkeenpäin ajateltuna. Ja kulissit tietysti oli kunnossa ulospäin: kukaan sukulainen ei esim tiennyt minkälainen kasvattaja isäni oli ja millainen lapsuus mulla oli.



Mun isä on tunnekylmä, narsistinen k*sipää, jonka ei koskaan olisi pitänyt saada lapsia. Hän ei ymmärrä lastenkasvatuksesta tai psykologiasta mitään. Kukaan ei koskaan, ei missään ole loukannut ja satuttanut mua elämäni aikana pahemmin ja syvemmin. Turha odottaa vierailulle vanhainkotiin...

En ymmärrä ap:n kuvailemaa teinien kohtelua. Tuo on väärin! Jossain määrin tunnistan oman teini-ikäni tuosta.



Minunkaan vanhemmat eivät kuskanneet mihinkään. Eivät harrastuksiin, ei kouluun, ei kavereille. Ainoa julkinen liikenne oli koulubussi aamulla ja iltapäivällä. Muuten piti kulkea polkupyörällä. Rahaa ei annettu ellei ollut aivan pakko maksaa koulukirjoja. Vaatteet yms olen maksanut 13-vuotiaasta lähtien. Kännykän ostin itse ja maksoin laskut.



Luulin, että olimme hirvittävän köyhiä, mutta sisarusteni tullessa teini-ikään he saivat viikkorahat, skootterit, autot, kännykät, vaaterahat yms. En ymmärrä miksei minulle haluttu antaa mitään, vaan jokaisesta markasta tehtiin uskomaton numero. Olin kuitenkin kiltti ja tunnollinen.



Lapsuuteni köyhäilystä johtuen lapseni saavat harrastaa mitä haluavat, teinille ostetaan myös niitä vaatteita, kuljetetaan tarvittaessa. Nämä tietenkin kohtuuden rajoissa. Aion myös opettaa fiksua rahan käyttöä, mutta haluan antaa lapseni olla lapsi!

19v elää isin ja äidin rahakukkarolla. Osalla oli jo lapsia tuossa iässä. Jotenkin kummalliseksi on mennyt maailma jos vanhemmat elättää aikuisia lapsiaan, ettei näiden tarvitse töitä tehdä ja elättää itseään.

19- vuotiaan kuuluu käydä töissä (joko kesä- tai iltatöissä) juuri noita omia menoja varten. En itsekään tod. aio maksaa omilleni kaikkea kun se aika on. En tee sitä nytkään vaikka lapset 12- ja 13- vuotiaat.

..jos hän opiskelee. Katsoin tänäänkin lapseni tenttikirjapinoja (yliopisto). Siinä riittää työtä hänelle. Ja me elätämme häntä ilomielin.

veivasin pyörällä kouluun tai joskus jopa liftasin. Tupakkaan meni ne rahat....

Tuttu perhe kohtelee mielestäni ikävästi lapsiaan. Vanhin on nyt 19 v. Kun hän täytti 18 v niin perheen meilestä hän on täysi-ikäinen ja siksi ei tarvitse enää antaa rahaa tms. Kotona saa asua ja ruokaa saa, mutta kaiken muun nuoren pitää maksaa itse. Kannustivat häntä hakemaan opiskelupaikkaa kaukaa, jotta muuttaisi kotoa pois. Nuori ei kuitenkaan ole mikään looseri tai sellainen, joka jäisi kotiin loppuiäkseen

Toinen on nyt lukiossa, ja hänellä ei koskaan ole rahaa eli ei saa viikkorahaa tai muuta. Vaatteet tietenkin ostetaan ja ruoka ja asunto, mutta ei mitään muuta. Joutuu ajamaan lukioon pyörällä satoi tai paistoi ja matkaa on 10 km. Eivät anna rahaa bussiin. Viime vuonnakin kun oli 30 astetta pakkasta, häntä ei koskaan viety kouluun (jonne silloin oli matkaa 5 km). Kun vein oman poikani työmatkalla kouluun, otin hänet sitten monesti samaan kyytiin.

Jotenkin en ymmärrä, että ollaan noin raakoja nuorelle, eikä koskaan kuskata minnekään ( ei kaverille, ei kaupunkiin, ei konsertteihin) vaan kaikki pitää itse hoitaa.

Rahasta ei ole kiinni, ovat erittäin hyvin toimeentulevia, mutta asenne on vain se, että hoida itse, jos haluat ethdä jotain. Ja kun on täyttänyt 18v olet aikuinen ja omillasi, vaikka opiskelisi kotipaikkakunnan lukiossa. Kotiintuloajika on kuitenkin kello 21.00 ja joskus viikonloopuna ehkä 22.00

En vaan ymmärrä

17v ja 15v.



Äiti ostaa vaatteet, maksaa koulukirjat, bussiliput, leffakäynnit, urheiluvälineet, harrastukset yms. Molemmat saavat kuukausirahaa 200 euroa kuussa, siitä ei tarvitse maksaa itse kuin omat lehdet, karkit tms. Niitäkin kyllä ostetaan joskus äidin rahoilla kauppareissulla. Ulkomaanmatkoja molemmille maksetaan 2-3 kertaa vuodessa, niiden alkaessa annetaan lomarahaa. Ja aina todistuksesta tulee 50 euroa. Lisäksi synttärilahja on reilu summa rahaa. Ja kokeista tulee aina hyvästä numerosta 10-20 euroa.



Kotitöitä tarvitsee tehdä roskien viennin verran.