Kotiäidit ovat työelämää vieroksuvia naisia

jotka kotiäitiyden jälkeen palaavat vaativiinkin virkoihin.

Haluamme antaa lapsillemme kiireettömän lapsuuden ilman oravanpyörää. En nauti kilpailusta ja alalla millä olisin töissä ei ole etenemismahdollisuuksia ilman uutta ammattia. Aivoja siinä työssä tarvitsee saman verran kuin kotiäitiydessä. Mitä siis häviän? En yhtään mitään. Mielestäni asia on päinvastoin, elämäni on paljon rikkaampaa kun saan olla lasteni kanssa heidän varhaislapsuuden.

Kotiäitiyden valinnut nainen on voinut laittaa elämänsä tärkeysjärjestykseen. Ensin lapset, heille tasapainoinen, seesteinen ja taspainoinen elämä ja sen jälkeen vasta työelämän haasteet.

että jotkut naiset tekevät vaikka 15 vuotta lapsia toisensa perään, eivätkä ole koskaan hankkineet mitään koulutusta tai olleet päivääkään töissä.

saa ajatella asian niin kun haluaa. Itse olen ollut pitkään kotiäitinä, muutaman vuoden jossain välissä töissä. En todellakaan kaipaa aikaa, kun piti juosta kellon kanssa (vaikka kyllä sitä nykyäänkin on tosi paljon). Joskus vaan elämä ei menen niinkun suunnittelee... Joskus voi tulla lapsille sellaisia sairauksia, että kukaan työnantaja ei pysty joustamaan niin, että saisi viettää koko aikaa sairaalassa. Silloin on pakko tehdä itse oma ratkaisu ja sanoa itsensä irti vakituisesta työpaikasta. Meillä ainakin menee lapset uran edelle. Mutta kuten sanoin jokainen saa ajatella tästä asiasta ihan niinkuin parhaaksi näkee.

jos itsellä on varaa olla kotona? Pelkästään solidaarista! Ja tiestikö, että kotiäidillä on kaikki maailman kirjat luettavanaan. Oikein hienosti voi sivistää itseään sen sijaan, että on vaikkapa tehtaassa linjalla töissä - mitä aivoja vaikka siihen työhön tarvitsee? On lukemattomia töitä, missä ei aivoja tarvitse lainkaan.

jos joku haluaa ja ennen kaikkea rahallisesti kykenee olemaan kotona vaikka koko ikänsä?? Itselle tarjoutui tilaisuus hypätä hetkeksi työn oravanpyörästä pois ja kokeilla kotiäitiyttä miehen ulkomaan komennuksen myötä ja täytyypä todeta,että elän aika unelmaista eloa nyt :) Kotimaan lomalla kuulin monen ikäiseni naisen (37) huokailevan ja haaveilevan moisesta tilanteesta elämässään.

harvemmin he miehiäkään ovat.

t. työtä vieroksuva kotiäiti

vain lapsia tehneet, ovat niitä, joilla ei koulu mennyt hyvin.



Lasten teko taas on sujunut ilman oppikirjoja.

En mä nyt oikeastaan vieroksu työelämää, mutta ei se mulle mikään itseisarvo ole. Mulla on ihan kiva duuni, mutta mä olen todella mielelläni kotona. Vajaat pari vuotta on vielä hoitovapaata jäljellä ja mietin kuumeisesti miten tätä kotona olemista voisi siitä vielä jatkaa. Mulla ei ole minkäänlaista tarvetta palata töihin ja yritän miettiä hyviä perusteluja siihen, että jäisin kotiin. Pystyn elättämään itseni, vaikken ole töissä (siis itse, mies ei elätä! vaikka sellainenkin löytyy), mutta tuntuu jotenkin vaikealta ajatukselta jäädä pois työelämästä alle 4-kymppisenä. Mutta joo, mulla ei ole mitään ambitioita edetä vaativissa hommissa, ei sitten minkäänlaista. Ei mun kyllä töissäkään tarvinnut kilpailla muiden kanssa. Aivojen käyttö jää kieltämättä täällä kotona vähän vähälle. Se on kyllä yksi selkeä miinuspuoli.

ja tekemällä pientä itsenäistä sivutyötä kotiaäitinä ollessani.

Terv. akateeminen mamma, joka tajuaa lapsuuden rajallisuuden ja ehtii vielä vakiduunissaan olla mooonta vuotta töissä hoitovapaidenkin jälkeen

kotiäitien lapset ovat yleensä tasapainoisia

jotka eivät ole olleet töissä, eivätkä aio sinne mennäkään.

että melkeinpä kaikkialla muualla maailmassa on täysin luonnollista,että nainen voi halutessaan omistautua kotona olemiseen ja sitä ei kukaan ihmettele tai parjaa.Voi suomalaisia luterilaisen työetiikan orjuuttamia naisia.

että melkeinpä kaikkialla muualla maailmassa on täysin luonnollista,että nainen voi halutessaan omistautua kotona olemiseen ja sitä ei kukaan ihmettele tai parjaa.Voi suomalaisia luterilaisen työetiikan orjuuttamia naisia.

kotiäidiksi voi ryhtyä vaikka vain yhteiskunnan rahoilla.

Olen kyllä mieluummin kotona kuin töissä. Ei ole minkäänlaisia mielihaluja edetä uralla ja sen myötä painaa pitkää päivää jossain konttorilla saati kotona tietokoneella iltaisin. Mutta ei kai työn vieroksumisessa mitään pahaa ole, omapahan on elämäni. Ulkomaanmatkoja ei tehdä, eikä kummallakaan ole kalliita harrastuksia, vaan eipä ole mitään mielihalujakaan moiseen. Tasaista tavallista elämää.

että melkeinpä kaikkialla muualla maailmassa on täysin luonnollista,että nainen voi halutessaan omistautua kotona olemiseen ja sitä ei kukaan ihmettele tai parjaa.Voi suomalaisia luterilaisen työetiikan orjuuttamia naisia.

kotiäidiksi voi ryhtyä vaikka vain yhteiskunnan rahoilla.

Niin millä rahoilla... jos kotihoidontukea tarkoitat, niin jopa jaksat olla kateellinen muutamasta säälittävästä lantista.

Mä muuten oon viskarin ja ekalaisen kotiäiti. En saa siitä työstä lanttiakaan rahaa

miten kotiäidiksi ryhdytään yhteiskunnan varoilla?? Et taida edes kuvitella moista tilannetta,että siellä kotona olemista jatketaan aina vaan,senkin yli,kun nuorin täyttää maagisen 3-v..Juu,lapsilisäthän toki tulevat,mutta ei kai niillä kukaan elä ja kotiäiti ei kyllä saa mitään muita yhteiskunnan roposia mistään.

Tämä kotiäiti on laittanut ansiotyöuransa jäähylle siksi aikaa, kunnes omat lapset eivät enää niin merkittävästi tarvitse äitiä ympäri vuorokauden. Siksi, kunnes selviävät ilman pakottamista ja kohtuutonta joustamista hoitopäivistä, tai aloittavat koulun.



Sorge vaan nyt ap, että joudun tuottamaan sinulle tällaisen pettymyksen. Tuntemani kotona pidempään viihtyneet äidit ovat 99% sellaisia, joiden valinnan motivaattorina toimii halu hoitaa itse omat lapsensa silloin, kun nämä äitiä eniten tarvitsevat. Halu olla hyvä äiti ja tarjota lapsilleen turvallinen ja rauhallinen lapsuus. Silloin ei puhuta äidin halusta päästä töihin tai urahaaveista, vaan lapsen edusta ja äidin halusta toimia lapsen parhaaksi.



Toivon, että tämän luettuasi sinä ja kaikki muut yhtä rajoittuneesti ajattelevat kokisitte valaistumisen, mutta se taitaa olla turha toive, sillä epäilen vahvasti, että alentuva suhtautumistapa on teidän keinonne selvitä huonon omantuntonne/alemmuuskompleksienne/muiden hankalien tunteidenne kanssa, joita eittämättä syntyy kun jättää lapsen hyvin pienestä alkaen hoitoon joka päivä. Silloin on piristävää keksiä mitä naurettavampia syitä sille miksi joku muu jää kotiin.