Kotiäidit ovat työelämää vieroksuvia naisia

Olen ollut hoitovapaalla joten voiko sitä kotiäiteydeksi sanoa? En kuitenkaan ole ollut tuota aikaa putkeen kotona, vaan käynyt aina lapsien välissä n.pari vuotta töissä. Ikää siis on ja elettyä elämää takana.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että mitään en kadu, päinvastoin. Harvalla ikäiselläni kaverilla on ollut näin onnellinen elämä ja kauneimmat muistot on niiltä ajoilta kun lapset olleet pieniä ja minä kotona. Lapsista huomaa myös hyvän lapsuuden hedelmät.

Älkää välittäkö ihmisistä, jotka syyllistävät toisia asioista, jotkka eivät kuulu heille, ei aiheuta vahinkoa heille eikä kelleen muullekaan.

Käykö kateeksi ;)

Lapset ovat kotihoidossa, minä heitä vahdin ja teen samalla töitä.



Kodin ulkopuolella olen tehnyt töitä aikalailla tasan 4kk. :) Ammatti minulla taasen on ollut monia vuosia.



Niin. Kotiäidithän ovat automaattisesti työtä vieroksuvia loisia ;)



Vaikkakin varmasti heitäkin on. Mutta näillä yhteiskunnan tuilla, ei aivan takuuvarmasti kukaan ihan noin vain ala kotiäidiksi. Varsinkin jos miehelläkin on palkka huono.

Syvällä on suomalaisissa tämä aikoinan vallanpitäjistä lähtöisin oleva uskontoonkin ympätty propaganda, että palkkatyönteko olisi jotenkin autuaaksi tekevää ja tavoiteltavaa, arvo sinänsä.



Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä ;)

Enkä tarkoita tällä sitä, että kotiäiteydessä ei olisi työtä, mutta siinä tehdään työtä omaan pussiin, eikä riistokapitalismin pohjattomaan molokin kitaan.

vilpittömän kunnioitukseni kotiäideille. Itse kokeilin uraan vuoden verran, mies oli toisen vuoden kotona ja sitten lapsi menikin jo hoitoon. Oli todella raskasta olla yksin epäsäännöllisen lapsen kanssa ja hakea töitä vaikeilta työmarkkinoilta. Samalla sai kuunella kaikkea kommenttia kotona lusmuilusta työttömyyskorvauksella. Onneksi sain töitä. Oli muuten hyvä kummankin vanhemman olla se vuosi kotona, sittenpä näkee, mitä perhe-elämä on sekä tiskipöydän että työpöydän ääreltä katsottuna!

työelämästä omaa paikkaansa. Siis opiskelleet ammattia, joka heitä kiinnostaa ja jossa ovat hyviä, pääsevät toteuttamaan itseään jne. Eivätkä ole sitten miesten almujen varassa.



Ihan kaikki arvostus niille kotiäideille, jotka jaksavat olla lapsillensa 100 % siellä kotona läsnä ja joille riittää kotiäitys elämän uraksi (epäilen näitä naisia olevan aika vähän). Minulle ei riitä, sillä minulla on mielenkiintoinen, tyydytystä tuottava työ. Äitiys on ihan varmasti elämän tärkein asia, mutta myös muita tärkeitä asioita elämään mahtuu ja yksi sellainen on mielestäni Oma Työ, jossa saa päteä, toteuttaa itseään jne.



Ap:n kanssa olen kyllä paljolti samaa mieltä. Kotiäideissä on paljon työtä vieroksuvaa porukkaa. Mutta luulen suurimman syyn olevan siinä, ettei oikein ole ideaa, mitä alkaisi tekemään. Sitten sitä peitellään sättimällä työssä kayviä äitejä..

työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikuutsta ja vaikeutta. Monelle on helpompi tehdä joko tai -ratkaisu, ja se kallistuu siis kodin puolelle. Hoitoon viemisineen ja hoitomaksuineen sekä työmatkoineen ei aina kannata ruveta osapäivätyöhön, joka aikataulullisesti olisi ihana mutta ei rahallisesti mahdollinen.

Mutta en minä ole mikään pomo omassa kodissa. Olen vain juuriani myöten kyllästynyt jatkuvaan suorittamiseen ja kilpailemiseen. Todella kuluttavaa. Olen ollut työssä jossa piti pitää jatkuvia kokouksia, palavereita ja luentoja. Kokoajan mennä kalenterin ja kellon mukaan. Olen saanut totaali burn-outin tällaiseen enkä halua enää kiinni tuohon oravanpyörään.



Olin työssäni hyvä, ei siitä ollut kyse. Tuntui vain etten minä siitä mitään hyödy. Rahaa toki tuli enemmän mutta kyllä ne kaikki sai menemään aina silloinkin. Tein ylipitkiä päiviä työnantajalle ja juoksen paikasta toiseen ja hoidan asioita. Voisinhan minä toki tuota tehdä vieläkim mutta max. 4h/päivä. En vain halua olla enää vastuussa ja muka niin perhanan korvaamaton. Tuollainen työ ei antanut minulle mitään.



Ennemmin asutaan vaatimattomasti ja rauhallisesti. Nyt kaikki aikani annan omalle perheelleni ja meidän arki tuntuu tällähetkellä lomalta. 4 vuotta kotona eikä mitään kiirettä takaisin. Nautin ja haluan elää elämäni nauttien joka hetkestä. Kaikki kiire ja stressi pois. Vihaan kelloja ja puhelimia.



Minulle on myös ehdottoman tärkeää että omat lapseni kasvatan minä. Lapsemme ovat niin mainiossa iässä etten halua missata mitään. Töitä kerkeää aina tehdä eikä ura ole minulle se ykkösjuttu elämässäni. Arvojärjestyksestähän tässä taitaa olla kyse.

Minulle on kaikki kaikessa on mies, perhe lapset, koti, suku ja harrastukset. Ura ei ole minulle mitään. Rahaakaan ei pyöritä meidän arkea.

Syvällä on suomalaisissa tämä aikoinan vallanpitäjistä lähtöisin oleva uskontoonkin ympätty propaganda, että palkkatyönteko olisi jotenkin autuaaksi tekevää ja tavoiteltavaa, arvo sinänsä.

Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä ;)

Enkä tarkoita tällä sitä, että kotiäiteydessä ei olisi työtä, mutta siinä tehdään työtä omaan pussiin, eikä riistokapitalismin pohjattomaan molokin kitaan.

...työssäkäyvä äiti on tyhmä, koska ei elätytä itseään miehellä ja maksata hänellä lisäksi eläkettään, vai sitä, että laskee lasten elättävän hänet sitten vanhana?

Ethän toki voi tarkoittaa sitä, että fiksu nainen on syntynyt varakkaaseen sukuun ja heittäytynyt kotiäidiksi viiden sijoitusasunnon ja muhkean osakesalkun turvin, koska tämä on harvan todellisuutta.

Minulle oma, mielenkiintoinen työ ja siitä saatava hyvä palkka on tosiaan arvo sinänsä, se täydentää elämästä monipuolisen sen ohessa, että on perhe, lapsia ja vapaa-aika.

Olen siis enemmän tai vähemmän 100 % läsnä kaikkien niiden lasten arjessa, jotka perheeseemme ovat syntyneet. Kutsun tätä vastuunkannoksi ;)



Jos perheessä olisi tiukka rahatilanne tai jäisin yksinhuoltajaksi, menisin töihin. Mutta näissä olosuhteissa olisi järjetöntä työntää perhe ruuhkavuosien oravanpyörään ja lapset laitostumaan vieraiden ihmisten holhouksessa, hälisevän lapsilauman keskellä, kun on mahdollisuus nauttia tasapainoisesta, harmonisesta perhe-elämästä kotona.



Taloudellinen tilanteemme on myös etuoikeutettu, yhteiskunnan tukia emme tarvitse. MUTTA on vain kohtuullista, että tilille (yhteistili) tulee jotain takaisin sitten vaikka kotihoidontuen ja lapsilisien muodossa miehen maksamien verojen jälkeen (veroja menee kuussa keskivertosuomalaisen palkansaajan kuukausipalkan verran).



Ja kyllä, ap on oikeassa, olen työtä vieroksuva. En vain pysty edes ajattelemaan työtä tai uraa, kun sylissäni on mitä ihanin ja rakkain lapsi. Ennen lapsia opiskelin 3 tutkintoa ja olin ihan menestynyt työelämässä. Nykyään akateemiset oppiarvot ja työelämä ei paljoa kiinnosta, pää on täynnä äitiyttä ;)



Meitä on joka junaan ja itse kukin tekee omat ratkaisunsa, joihin toivottavasti on tyytyväinen. Valitettavasti elämä ei ole aina niin reilua, että realiteetit ja omat toiveet menisi käsi kädessä. Tsemppiä kaikille naisille, jotka tätä keskustelua luette. Olette sitten työtä vieroksuvia kotiäitejä, ura-apinoita tai jotain siltä väliltä! :D

Tai sitten voi olla kokonaa toinen syy.

viedä lapsia päiväkotiin jos on varaa hoitaa heidät itse kotona,se on oikeaa lapsuutta. Olen nähnyt päiväkodin arkea kun yksivuotias kulkee itkien eikä ketään kiinnosta häntä paijata vaan nyt istutaan syömään ja sillä siisti.Ei pitäisi tehdä lapsia jos heidän etunsa ei kiinnosta.Tämä aloittaja oli kyllä provo,ei kukaan voi noin tyhmä olla.

Osa taas palaa muutaman vuoden päästä luomaan uraansa.

Joillekkin se on nautinto loisia miehen tai yhteiskunnan elättinä.

siis työtä vieroksuvia naisia kotiäitien joukossa.

Suurin osan on kuitenkin kotiäitejä koska pitävät kotihoitoa lapsilleen parhaana vaihtoehtona.



Minä olin 6 vuotta kotiäitinä sillä pidän omien lasteni hyvinvointia omaa työuraani tärkeämpänä. Mielestäni alle 3-vuotiaiden paikka ei ole päiväkodissa tai pph:lla.



Nykyään olen taas mukana työelämässä. Uraan kotiäitiys on vaikuttanut negatiivisella tavalla, mutta näyttää siihen vielä kiinni pääsevän kunhan vaan itse jaksaa olla tarpeeksi tiukka ja vaativa.

AMMATTINIMIKE: Äiti, Äiskä, Äippä, Äityli, Mutsi



TYÖN KUVAUS:

Yhteistyökykyinen tiimipelaaja saa vakituista, pitkäaikaista työtä.

Työympäristö on usein kaoottinen ja tehtävät erittäin haastavia.

Hakijalla on oltava erinomaiset vuorovaikutus- ja organisointitaidot

ja hänen on oltava halukas työskentelemään vaihtelevina kellonaikoina,

joihin kuuluvat myös illat ja viikonloput. Päivystysvuorot kestävät

normaalisti 24 tuntia vuorokaudessa.



Työ sisältää jonkin verran matkustelua (yöpymisiä

alkukantaisissa leiriolosuhteissa sateisina viikonloppuina ja loputtomia

urheiluturnauksia kaukaisissa kaupungeissa). Matkakorvauksia ei makseta,

laajamittaisia kuljetuspalveluita edellytetään.



TEHTÄVIEN KUVAUS:

Valituksi tulleen on hoidettava tehtäviä koko loppuikänsä.

Hakijan on varauduttava olemaan vihattu, ainakin väliaikaisesti

(tai kunnes joku tarvitsee 10 euroa). Hakijan pitää pystyä puremaan kieltään

toistuvasti. Hänellä tulee muutoin olla kuormajuhdan fyysiset

ominaisuudet paitsi että vauhdin pitää kiihtyä nollasta viiteenkymmeneen kolmessa sekunnissa

(puutteelliset kiihtyvyysominaisuudet aiheuttavat työympäristössä

hälytysääniä jotka muistuttavat lähietäisyydellä toimivaa sumutorvea).



Hakijan täytyy olla valmis kohtaamaan teknisiä haasteita, korjaamaan

pieniä kojeita, mystisellä tavalla tukkeutuneita viemäreitä ja juuttuneita vetoketjuja.

Hänen pitää pystyä valvomaan puheluita, suunnittelemaan useiden henkilöiden

aikatauluja ja koordinoimaan lukemattomia kotityöprojekteja ? kaikkea

samanaikaisesti.

Erilaisten tilaisuuksien järjestäminen asiakkaille (jotka voivat olla

minkä ikäisiä tai miten hulluja tahansa) tulee olla hakijalla verissä. Tilaisuuden

kestäessä hakijan on voitava tunnistaa ne hetket jolloin hän on asiakkaille korvaamaton, mutta

toimia oikein välittömästi myös silloin kun hänestä tulee täysin tarpeeton.



Puolen miljoonan erilaisen muovilelun ja patterikäyttöisen laitteen

kokoonpanotaito ja lopputuotteiden turvallisuustestaus kuuluvat toimenkuvaan.

Kandidaatin on aina toivottava parasta mutta oltava valmistautunut

pahimpaan. Työn kuvaan kuuluu myös siisteyden ylläpito sekä huoltotoimet koko alueella.



YLENEMIS- JA KEHITYSMAHDOLLISUUDET:

Ei ole.



Tehtävät pysyvät samoina vuosia, vailla mahdollisuuksia valittaa.

Taitojen ylläpitäminen lukuisten toistojen avulla on välttämätöntä

jotta yläpuolellasi olevat voivat jättää sinut huomiotta.



VAADITTAVA KOKEMUS:

Valitettavasti ei vaadita.

Työssäoppiminen on ainoa tapa hankkia kokemusta.





PALKKA JA PALKKIOT:

Sisäistä tämä: Sinä maksat siitä että teet tätä työtä (ja tarjoat koko

ajan lisää korotuksia ja bonuksia).

Ilmapallorahaa on annettava siihen asti kun he täyttävät 18

(siinä toivossa että kun he muuttavat kotoa, heistä viimein

tulee taloudellisesti riippumattomia).



Kun kuolet, annat heille kaiken mitä on vielä jäljellä.



Tämän palkkiosysteemin oudoin puoli on siinä, että

oikeastaan nautit siitä ja toivot että voisit antaa enemmän.





ETUUDET :

Tarjolla ei ole työterveydenhoitoa eikä ilmaista hammaslääkäriä,

ei eläkettä, ei opintotukea, ei palkallista lomaa eikä optioita.



Työ antaa rajalliset mahdollisuudet kasvaa ihmisenä, mutta

rajattoman määrän rakkautta ja ilmaisia suukkoja ja haleja lopuksi ikääsi

jos pelaat korttisi oikein.

pitkän linjan kotiäideistä on päätynyt ratkaisuunsa vähintään yhtä paljon itsekkäistä syistä (työelämästä breikki) kuin lapsia ajatellen. Kätevää. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.



Itse ainakin halusin nuoremmasta lapsesta olla sen koko 3 vuotta kotona. Se oli lapsen etu ja ennen kaikkea minulle ainutlaatuinen mahdollisuus elellä yksinkertaista elämää ilman stressiä. Vakityö odotti. Olen akateemisesti koulutettu ja teen koulutusta vastaavaa työtä.

olen kotiäitinä kahden hyvin pienellä ikäerolla syntyneiden lasten kanssa. Tosin teen satunnaisesti töitäni pari tuntia viikossa tilanteen mukaan. Töissä on ollut monin verroin rankempaa ja vaativampaa kuin näiden helppojen lasten kanssa kotona.



Minusta on ihanaa, että ylipäänsä saimme lapsia ja haluan nauttia tästä ajasta, kun he ovat ihan pieniä.



Provohan tämä aloitus oli, mutta halusin kertoa oman mielipiteeni.

maksattavat lastensa hoidon suureksi osaksi yhteiskunnalla, kuka pystyy maksamaan lastenhoitajan kotiin ilman tukia? Ja vain siksi että pääsevät vähemmällä kun ovat "töissä". Ja arvatkaahan vaan ketkä saavat ensimmäisenä kenkää Nokialta, ne on ne äidit, koska niillä on hyvä palkkainen mies, ja miehiähän ei voi panna pihalle , koska niillä on perhe elätettävänä. Niin se vaan menee.

Joskus vaan elämä ei menen niinkun suunnittelee... Joskus voi tulla lapsille sellaisia sairauksia, että kukaan työnantaja ei pysty joustamaan niin, että saisi viettää koko aikaa sairaalassa. Silloin on pakko tehdä itse oma ratkaisu ja sanoa itsensä irti vakituisesta työpaikasta.