G: Kirja, jonka lukeminen on järkyttänyt sinua? Miksi vaikutti niin voimakkaasti?

Yyh, vieläkin ällöttää ja pelottaa. Elävästi jäi mieleen kohtaus leffateatterissa, jossa rotta jyrsii erään miehen sisäelimiä.



Taisin olla 12v. kun luin tuon. Sitä ennen oli luettu mm. Noidan käsikirja, joka oli minulle jopa aika kevyttä luettavaa.



Luulen, että tuo kirja jäi mieleen kuvailun takia, joka on hyvinkin yksityiskohtausta.

Todella kiehtova kertomus. Kuuluu parhaisiin lukemiin kirjoihin.

Mo Yanin kirja Det röda fältet, jonka luin siis ruotsiksi muutama vuosi sitten. (Englanniksi kirja on Red Sorghum.)Suomeksi aitä ei taida olla vielä. En pystynyt silloin lukemaan kirjaa loppuun asti.



Mo Yanin saatua Nobelin palkinnon tein uuden lukuyrityksen. Nobelkirjailijan kielenkäyttö on upeaa, värikästä, maalailevaa, välittää elävän kuvan kirjan henkilöistä ja ympäristöstä kylässä Kiinan maaseudulla, punaisten sorghumpeltojen keskellä. Sorghumista keitetään viinaa.



Kirjassa kerrotaan japanilaisten miehityksestä. Kaikenlaiset julmuudet, joihin syyllistyivät sekä japanilaiset miehittäjät, että alueen kiinalaiset, kuvaillaan kauhistuttavan tarkasti, samoin kuin ruumiiden mädäntyminen ja kuinka koirat syövät ruumiita. Muutamien kirjan henkilöiden välisiä suhteita kuvataan myös.



Tämäkin osa kirjasta on mielestäni oikeastaan hyvin kirjoitettu, mutta minusta se on suurilta osin silmittömässä väkivallassa, tappamisessa, kuolemassa, veressä, mätänevissä ruumiskasoissa ja ihmisen eritteissä kieriskelyä. En ymmärrä miksi. Sodan julmuudet ja ihmisen raakuuden sekä liiallisen alkoholinkäytön ongelmar voisi aivan hyvin kuvailla ilman näitä oksettavia ja ihmismieltä järkyttäviä pitkiä raa'an väkivallan kuvauksia. En siis tällä toisellakin kerralla pystynyt lukemaan kirjaa loppuun. Tulin psyykkisesti pahoinvoivaksi. Pakko oli panna kirja pois.



Mielestäni kirjan mukaan tehty kiinalainen elokuva on todella katsomisen arvoinen. Minulle oli suuri pettymys lukea kirja, kun olin nähnyt elokuva. Kaikki tärkeä käy ilmi elokuvasta, joka on sadunomaisen kauniisti kuvattu. Suosittelen elokuvaa, luulisin että myös sen nimi on Red Sorghum.

"Uhattu"-kirjaa pidettiin täällä Ruotsissa todella tärkeänä kirjana naisen ahdistavasta ja hengenvaarallisesta tilanteesta, ja muistutuksena siitä, että monet naiset ovat samassa asemassa.

Koska tunnettu dekkarikirjailija/journalisti kirjoitti kirjan päähenkilön kanssa, tuli siihen vielä enemmän aidon reportaashin tuntua.

Sitten kävikin ilmi, että asia ei ollut niin kuin kirjassa kerrottiin. Ja miehen elämä meni aivan pilalle, koska kirjan kertomukseen uskottiin. Menetin kyllä kaiken kunnioitukseni Liza Marklundia kohtaan. En ole sen jälkeen lukenut yhtään hänen kirjaansa. Tuntui siltä, että Marklund käytti hyväkseen päähenkilöä saadakseen kirjasta myyvän. Päähenkilö taas käytti hyväkseen miestään tehden hänestä syyllisen kaikkeen mitä tapahtui. En usko hänen tehneen sitä rahan vuoksi.

kirjan nimeä ihan tarkkaan, mutta oli joku en koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa... tai jotain sinne päin. Skitsofreniasta kertoi.

Joanne Greenbergin mieleenpainuva kertomus v. 1964. En muista kirjan nimeä. Kirja kertoo 16-v. Deborahin raskaasta tiestä skitsofreniasta terveyteen. Deborah kuvailee kirjassa avoimesti harhojaan, ka kertoo ajatuksistaan. Siten pääsemme sisään skitsofreenikon mailmaan, joka usein on pelottava. Työskentelen psykiatrina, tämä kirja oli yksi niistä asioista, jonka takia päätin alkaa psykiatriksi, mikäli mahdollista.

Ruotsalainen Steve Sem-Sandberg on kirjoittanut kirjan Ulrike Meinhofista,jota hän kutsuu nimellä Theres. Se on myös romaanin nimi. Meinhof oli Länsi-Saksan kommunistisen terroristijärjestön Rote Armee Fraktionin johtohenkilöitä. Siihen aikaan terrorismi oli hyvin lähellä meitä. Tukholmassa Rote Armee Fraktion onnistui hyökkäämään Länsi-Saksan suurlähetystöön. Terroristien/aktivistien syyt lähteä mukaan toimintaan olivat vaihtelevia, niinkuin heidän taustansa ja persoonansa. Kirja vaikutti minuun siksi, että se kertoo ajasta jolloin itsekin olisin voinut ajautua mukaan jonkinlaiseen ekstremistiryhmään.



Lodzin kurjat ilmestyi parisen vuotta sitten, ja se sai August-palkinnon Ruotsissa, parhaana romaanina. Kirjassa kerrotaan juutalaisten elämästä Lodzin ghettossa Puolassa. Tärkeää osaa juutalaisten elämässä näyttelee leirin juutalainen johtaja. Hänen käsissään on hänen ghettossa asukkaiden elämä. Kirja on holocaustkertomus, josta käy ilmi miten vaikeaa oli selvitä hengissä ja suojella perhettään. Ihmiset joutuivat toimimaan epärehellisesti hyötyäkseen tietyistä asioista. Toiset taas tekivät hämmästyttäviä pyhimysmäisiä tekoja. Ihmisistä tuli esiin heidän parhaat tai huonoimmat puolensa. Lasten seksuaalista väärinkäyttöä, valheita ja juoruja,varkauksia ja ilmiantoja...kaikkea tätä tapahtui koko ajan, kun ihmiset odottivat vuoroaan lähteä ghettosta keskitysleiriin. Leirin johtajasta Sem-Sandberg piirtää kuvan, jossa näemme monimutkaisen ihmisen. Suosittelen näitä molempia kirjoja kaikille, jotka vähänkin ajattelevat, että kirjat voisivat kiinnostaa heitä.

Raskasta ja surullista lukemista, mutta kuitenkin palasia omasta lähihistoriastamme,

Susanna Alakosken teos suomalaisista (juopoista) Ruotsissa. Lapset joutuivat näkemään liian paljon aivan liian varhain.

Susanna Alakosken Sikalat sai vuonna 2006 arvostetun kaunokirjallisuuden August-palkinnon. Melko järkyttävä tarina.Mutta kuitenkin selviytymistarina. Kirjan mukaan on tehty elokuva, joka menestyi hyvin.

Tänä vuonna Alakoski julkaisi aiva erin tyylisen kirjan köyhistä ihmisistä:Oktober i Fattig-Sverige. Se on hänen omaelämänkertansa/päiväkirjansa kirjoitettuna minä-muotoon. Sikalat on myös omaelämänkertansa, mutta hän ei pystynyt kirjoittamaan niin vaikeista asioista minä-muodossa vielä silloin. Tätä viimeksimainittua en ole vielä lukenut.

Uh, en voi edes kirjoittaa siitä. Puistattaa. Tai siis kirja oli hyvä ja Alicia itse tietysti selvisi kun on kirjansa kirjoittanut, mutta ne kuvatut tapahtumat on hirveitä.

kerrassaan kamalaa luettavaa!

Miten voi oma äiti vihata niin syvästi lastaan...

itkien luin kirjan :(

McCarthyn Tie. Pohjattoman lohduton tarina. Leffaa en ole pystynyt katsomaan vieläkään.

Luin sen tosi nuorena, joskus ala-asteikäisenä, ja Nancyn kohtalo järkytti tosi paljon. Oli niin ahdistavaa, kun Nancy ei saanut oikeanlaista hoitoa eikä kukaan ymmärtänyt häntä.

Vastaan myös Nancy. Luin sen ehkä yläasteikäisenä. Muistan vieläkin, kun ensin lapsi oli asiantuntijoiden mielestä niin pieni, ettei voinut/kannattanut hoitaa ja sitten jo liian iso :( Senkin muistan, että heillä oli YKSI ihana päivä :( Itkettää vieläkin.

Herbjørg Wassmo, Lasi maitoa, kiitos.



Tämä syöpyyy niin mieleen

Oli niin kamalia kohtia siinä kirjassa :´( välillä oli vähän jaarittelua mutta muuten hyvä kirja ja kyllä tytön kohtalo suretti, samoin opettajankin kun minusta kirja hieman päättyi typerästi.



Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa.



Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.



Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

saa äänen täältä. Vielä kun laitta kehitysiässä olevan tytön sen lukemaan niin selibaatti on varma (vink.).



Itse kyllä siis löysin sen kirjastosta. Kukaan ei laittanut sitä lukemaan.

znOkej ffvwufrkrnjb, [url=http://uewbxhdwvpgf.com/]uewbxhdwvpgf[/url], [link=http://xhdsoertifds.com/]xhdsoertifds[/link], http://uyugcispszhv.com/

Koska on aivan oikeasti totta, että perheiden kunnian puolesta jotkut heistä ovat valmiita tappamaan vaikka lapsensa.

Lionel Shriverin kirja joka taitaa löytyä suomeksi nimellä Poikani Kevin. Pelottavia ajatuksia voiko joku vaan syntyä pahaksi vai kasvetaanko pahuuteen.

sinulla? Olisi kiva ensin laittaa oma kokemus.. :)



Täytynee itse sanoa.... Humiseva harju. Oli niin yllättävä! Että vähän säikäytti.

Jukalla oli karmeat kynnet siinä kannen kuvassa. Kirjan lukemisesta on aikaa lähes 40 vuotta ja yhä olen järkyttynyt...

sinulla? Olisi kiva ensin laittaa oma kokemus.. :) Täytynee itse sanoa.... Humiseva harju. Oli niin yllättävä! Että vähän säikäytti.

Olen jo 16 vuotta aina silloin tällöin koittanut lukea tuon kirjan, mutta tuolla se vaan on edelleenkin hyllyssä, ja alkua pidemmälle en vain pääse. Tuo taas rohkaisi:)=