G: Kirja, jonka lukeminen on järkyttänyt sinua? Miksi vaikutti niin voimakkaasti?

Nancy - luin sen 12vuotiaana

Tuhat loistavaa aurinkoa - karmea miten niitä musliminaisia kohdellaan

lukiessani. Koskettava.

oli niin järkkyjä tarinoita.

Nancy ja Tuhat loistavaa aurinkoa ei järkyttäneet minua.



The Road ("Tie") Cormac McCarthylta järkytti minuakin tosi paljon, joku muukin mainitsi sen täällä. Hienosti kirjoitettu kirja raskaasta aiheesta huolimatta.



Kaikki Mo Hayderin kirjat. Ihan sairaita. Luen niitä jostain kumman syystä silti.



Nyt olen lukenut Game of Thronesin jatko-osia ja näen unia elävistä kuolleista (Others). Voi siis sanoa, että sekin sarja on järkyttänyt, vaikka onkin ehkä paras kirjasarja, mitä on.

Picoult: yhdeksäntoista minuuttia. Koulukiusatun pojan päätyminen kouluampujaksi, jäi ahdistamaan pitkäksi ajaksi. Teininä Huumeasema Zoo. Lapsena Velho ja leijona.

ja Täällä pohjantähden alla.



Olen lukenut molemmat en muista kuinka moneen kertaan. En silti edelleenkään selviä itkemättä esimerkiksi Hietasen kuolemasta enkä siitä, kuinka Koskelan Elina menee katsomaan kaatuneita poikiaan.



Tulee mieleen omien vanhempien ja isovanhempien sota-ajan kokemukset ja menetykset.

ei ole tainnut "meno" Intiassa muuttua noista päivistä...

Aavetyttö. Vieläkin tulee paha olla kun muistelen joitain kirjan kohtia.

Ja sitten hänen tyttärensä kirja Myyty!. Zana Muhsen.



Valvoin ja luin nuo kirjat. Sen siitä sai kun piti illalla alkaa lukemaan. En voinut jättää kesken.

sekä saman kirjailikijan kirjoittama Prinsessan tyttäret.

Luen vähemmän suomalaista kirjallisuutta (ai niin, Sikalat taitaa olla ruotsalainen, mutta kertoo kuitenkin suomalaisista), mutta nämä on tullut luettua ja kovasti tuli myös itkettyä lukiessa.

sittemmin en ole järkyttynyt juuri mistään. Ehkä oli herkkää, orastavan seksuaalisuuden aikaa.

En ikinä unohda kohtausta, jossa laitetaan hiiri pimppiin...

Mies siitä puhui ja mä sen menin ostamaan. En ole lukenut, enkä lue. Mun mielestäni se on kammottava, oksettava ja sairas :( En kerta kaikkiaan pysty sitä lukemaan. Pitäisikin heittää roskiin tuolta hyllystä.

. Luulen, että se kirja teki minusta vähäsen rasistin. Ihan vähän.

oliko se naisten oma syy?? jos kirja teki sinusta rasistin, niin niihän sen siis täytyy olla.

Luin lapsena joskus kirjan lastenkotiin annetusta tytöstä, jonka äiti tuli häntä katsomaan uudesta avioliitosta syntyneen tikkukaramellia syövän pikkuveljen kanssa. Kosketti minua siksi, koska olen itsekin äitini "hylkäämä", ts äidin eväät ei riittäneet lapsenkasvatukseen. Kirjan nimi taisi olla jotain "toinen puoli totta"....

En pääse muutenkaan tuosta tapauksesta yli ja nyt on todella vaikea lukea kirjaa.. tulee uniin ja ahdistaa päivisin. Nyt vielä eilen tuo kotkalaistytön sieppaaminen oli kuin piste iin päälle.

Ainakin yläasteikäisenä lukemani Orwellin Vuonna 1984 oli silloin ahdistava.



Aavikonkukka aiheutti myös aika pahaa ahdistusta, kun mietti niiden pienten tyttö-raukkojen silpomista. Leffa oli tosin vielä kirjaa järkyttävämpi.



On tullut luettua viime aikoina kyllä aika vähän mitää vakavaa, kun opiskelumateriaalien lukemisen jälkeen haluaa jotain mahdollisimman kevyttä viihdettä, jolla saa heittää aivot narikkaan.

Noidan käsikirja vainosi pitkään. Bim mustakorva ja Uljas musta olivat molemmat liian surullisia loppuun luettaviksi, monet itkut siinä tuli itkettyä.



Tapporahat jossa nuori köyhä poika jahtaa vanhaa ovelaa sutta kovassa pakkasessa hiihtäen pari vuorokautta saadakseen tapporahat joilla opiskella. Kuvataan molempien tunteita ja ajatuksia. Lopuksi kumpikin on väsynyt ja loukkaantunut. Sitten poika ei pystykkään ampumaan sutta kun hetki koittaa, eikä voi enää jatkaa, vaan lähtee kotimatkalle. Susi tuntee ihmetystä ja outoa rauhaa nilkuttaessaan tien poikki pojan kadotessa...Silloin ajaa sattumalta mutkan takaa lihava nimismies vahingossa suden kuoliaaksi ja päättää ostaa vaimolle turkin tapporahoilla. :(



Kaikki vaikuttivat syvästi 7 ja 10 ikävuoden välillä.

Juuri oli pikkuskidinä Edgar Rice Burroughsin Tarzan - kirjat ja Marsin sankarit luettu. Kirjaston hyllyssä oli kerran ilmeisesti vahingossa vielä yksi Burroughs ja uteliaisuuttani lainasin sen.



http://kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au2a563c0d-e6c2-4a36-be1f-5c471b…



Esiteini-ikäiselle kirja oli rajuhko. Elettiin kuitenkin vasta 70 - lukua eli aikaa ennen nettiä, tietokonepelejä ja radiossa soitettavaa populaarimusiikkia. Radiossa oli yhteensä kolme kanavaa, telkkarissa vasta kaksi. Presidenttinä Kekkonen. Burroughsin kuvaama maailma oli hieman erilainen.



Lukukokemuksen voisi kiteyttää TMI eli Too Much Information. Kertalukemalta kymmenien vuosien takaa muistan edelleen tulipalossa kuumemittarin ampuvan elohopeat hoitajan aivojen läpi ja hirtetyn pojan ruiskuttavan spermat.



Pitäisi varmaan lukea uudelleen nyt aikuisena.

Kuoleman laiva sekä saman kirjailijan Viidakko-"trilogia", josta on suomennettu 5 osaa, yksi on ainakin vielä kääntämättä. Todella raakaa tekstiä, eivät sovi herkille ihmisille vaikka tuon Viidakko-sarjan on mainittukin olevan Meksikon vastine teokselle Täällä Pohjantähden alla.



O:n tarina on minusta sairas ja tunsin inhoa sitä lukiessani, loppuun luin kuitenkin.



Monista lukemistani dystopioista voimakkaimmin on mieleen jäänyt P. C. Jersildin Jälkeen vedenpaisumuksen.

Oli aika kauheaa luettavaa. Perustuu vielä tositapahtumiin.