Lue keskustelun säännöt.
G: Kirja, jonka lukeminen on järkyttänyt sinua? Miksi vaikutti niin voimakkaasti?
Kommentit (210)
"Nuorena aikuisena ahdistivat kirjat siskoksista, jotka kaapattiin sadisti-isän luo Jemeniin. Mitkä niiden kirjojen nimet olivat, muistaako kukaan? Siskokset kuitenkin naitettiin vastentahtoisesti suurinpiirtein orjiksi ja lapsentekokoneiksi. Kuvat masentuneista nuorista naisista kaavuissaan olivat riipaisevia, verrattuna entisiin tavallisiin iloisiin teineihin joita he olivat olleet. Toinen tytöistä pääsi sitten pakenemaan, mutta joutui jättämään poikansa Jemeniin. :("
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas koin suurta myötätuntoa noita naisia kohtaan ja tuollaiset kirjat auttavat minua ymmärtämään kuinka samanlaisia me kaikki olemme toiveinemme.
Viimeaikaisista Little Been tarina kosketti.
No ne miehet oli niin KAAAMEITA, että aloin ajatella, että kaikki nuo ählämiäijät on typeriä eläimiä. Sillä tavalla rasisti.
Poikani Kevin Koska tarina on totta ja karmea.
Poikani Kevin on täysin keksitty tarina.
Kertoo keskenään elävistä lapsista, jotka hautasivat vanhempansa puutarhaan sementin alle. En edes muista juonta kovin tarkkaan, mutta lukeminen ahdisti ihan hirveesti.
Toinen ahdistava oli Stephen Kingin Uinu, Uinu lemmikkini. Siinä vanhemmat herättävät henkiin rekan alle jääneen poikansa hautaamalla hänet intiaanien pyhälle hautausmaalle.
Kielar, Wieslaw:
Anus mundi : Auschwitzin vanki n:o 290
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärpästen herra, kertoo ihmisen julmuudesta. Luin lapsena / varhaisteininä.
Vuonna 1984, järkytti siksi miten viiltävä analyysi diktatuurin mekanismeista se on, vaikka onkin fiktio.
Andre Brink: tuokio tuulessa. Kauheita kidutuskohtauksia.
Puhdistus. Samasta syytä kuin filmi Lilja forever, eli vaikka se onkin fiktio, se voisi olla totta monessa suhteessa. Viron rankka lähihistoria järkyti.
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Pelkäsin silloin sairastavani syöpää ja jotenkin tuon kirjan lukeminen siihen tilanteeseen oli liian ahdistavaa.
Wilhelm Buschin Max ja Moritz, jonka luin 10-vuotiaana. Loppu oli aivan hirveä, podin siitä pahaa oloa pitkään.
Hiroshiman tapahtumista kertova sarjakuvakirja (en muista enää tekijää), jota selasin kirjakaupassa yläasteikäisenä. Kamala olo jäi siitäkin, ne kuvat sulavista ihmisistä jne jäivät mieleen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja Hirvosen Että hän muistaisi saman jäivät mieleen.
oli musta hyvä kirja!
Ainut mua todella järkyttänyt kirja oli Amerikan psyko. Todella todella oksettava! ei riittänyt huumorintaju!
En ahdistunut Tuhannesta loistavasta auringosta, mutta Leijapoika.. voi johtua osittain mielentilastakin sitä lukiessa. Jouduin jättämään lukemisen kesken useammaksi kuukaudeksi, koska en vain pystynyt jatkamaan.. onneksi myöhemmin pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias ja Veikko Huovisen Pojan kuolema
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin oli häkellyttävä. Suretti, kun se loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sittemmin en ole järkyttynyt juuri mistään. Ehkä oli herkkää, orastavan seksuaalisuuden aikaa.
En ikinä unohda kohtausta, jossa laitetaan hiiri pimppiin...
Tuosta on tehty leffakin, Mockingbird don't sing. Aika järkky kuvaus lapsesta, joka ensimmäiset 13 vuotta elää yhdessä huoneessa vailla juuri mitään kontaktia. Sieltä päästyään tulee koe-eläimeksi tutkijoille.
Joku mainitsi myös J.Krishnamurtin... Ihan totta. Hänet tekstejään lukiessa on ihan pakko kyseenalaistaa oma itsensä, ja se ei ole kaunista.
Leijapoika ja toinen samalta kirjailijalta Tuhat loistavaa aurinkoa.
(Autobiography of an L.A. Gang Member)
Se oli vaan jotain niin ahdistavaa luettavaa.
Ei ole siellä onnellista lapsuutta.
tyttöorkesterin tarinan viime keväänä ja sehän oli hyvä! Ei mainittavasti ahdistanut - varmaan siksi koska tiesin kirjoittajan selvinneen hengissä - ja saihan sen absurdiikasta kiinni. Luin samoihin aikoihin toisenkin keskitysleirikuvauksen, enkä ihan muista, oliko tässä tyttöorkesterikirjassa vai siinä toisessa se kieltämättä hirveä kuvaus keskitysleirin pomoleidistä, joka ensin ottaa pienen juutalaislapsen hoivattavakseen ja sitten... :((
Tota lukiessa oli välillä pakko itkeä oikein kunnolla. Kertoo 16-vuotiaasta tytöstä, jolla on terminaalivaiheen leukemia.
Myös jo mainittu On rakkautes ääretön on hyvä. Hienosti kirjoitettu todella rankasta aiheesta.
Mäkin olen lukenut tuon kirjan, ja olen samaa mieltä sen vaikuttavuudesta. Sen toteava ja epädramaattinen ote oli varmaan yksi tekijöistä, joiden takia se oli niin vaikuttava. Suosittelen kirjaa.