En jaksa teidän jeesusteluanne, yhden lapsen (vauvan) äidit!

Minulla kaksi lasta, molemmat leikki-ikäisiä ja nuoremmalla paha uhma päällä. Ei tukiverkkoja. Ystävät, joilla molemmilla reilusti alle vuoden ikäiset lapset, ihmettelevät, miksi olen niin väsynyt ja välillä kyllästynytkin. Heillä kun on niin ihanaa vauvojensa kanssa ja ei heidän lapsilleen vaan tule koskaan mitään uhmaikää...

Oma valintasi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tuliko jotenkin yllätyksenä, että saattaa olla rankkaa?



Ja jos sinulla EI ollut ihanaa kun se esikoisesi oli vauva ja maailma pyöri pienen ympärillä, niin ei me muut sille mitään voida.

Ja on se oikeus sanoa.



Mutta tässä maassa pitää vaan jaksaa yksin, ei ihme, että täällä tapahtuu kaikkea kamalaa aika paljon, kun äidit tilttaavat lastensa kanssa.

Oma valintasi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tuliko jotenkin yllätyksenä, että saattaa olla rankkaa?

Ja jos sinulla EI ollut ihanaa kun se esikoisesi oli vauva ja maailma pyöri pienen ympärillä, niin ei me muut sille mitään voida.

tietävänsä kaikesta kaiken lyhyen äitiytensä myötä, älä todellakaan välitä heistä! Pää pystyyn vain, sanot samalla tavalla heille sitten takaisin, kun ovat myöhemmin saman ikäisten lasten kanssa samassa tilanteessa ;)

Muistan kyllä, kuinka ihanaa oli esikoisen vauva-aika. Muistan kyllä myös olleeni väsynyt, enkä juuri jeesustellut useampien lasten äideille.

Oma valintasi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tuliko jotenkin yllätyksenä, että saattaa olla rankkaa?

Ja jos sinulla EI ollut ihanaa kun se esikoisesi oli vauva ja maailma pyöri pienen ympärillä, niin ei me muut sille mitään voida.

olla ehkä av-palstan tyhmin nainen tänä iltana. Saattaako olla vähän rankkaa? Ehkä miehesikin tajuaa sen jonain päivänä ja lähtee fiksumman mukaan.

Ikävää, että itse olet unohtanut, miten kivaa lasten kanssa voi olla. Ihan oma ratkaisusi oli tehdä kaksi lasta ilmeisesti pienellä ikäerolla, ja varmasti tiesit myös, että tukiverkkoja ei ole tarjolla, kun niitä lapsia teit. Eli ihan turhaa mussutusta.

Ikävää, että itse olet unohtanut, miten kivaa lasten kanssa voi olla. Ihan oma ratkaisusi oli tehdä kaksi lasta ilmeisesti pienellä ikäerolla, ja varmasti tiesit myös, että tukiverkkoja ei ole tarjolla, kun niitä lapsia teit. Eli ihan turhaa mussutusta.

Ja yksinkö ne lapset on tehty, eihän siinä vaiheessa ap varmasti ollut yh? Ehkä sinäkin vielä opit joskus, ettei elämässä kaikkea pysty suunnittelemaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Eli ihan silkkaa tyhmyyttä.

Siis miksi varaat ajan keinohedelmöitykseen jne. jos elämä lasten kanssa on noin vaikeaa. Jos olet leski, luulisi, että poikansa menettäneet isovanhemmat olisivat kiinnostuneita poikansa lapsista.

Aina tuoreen äidin luo tulee sukulaisia auttamaan kotiin. Meillä olisi sieltä opittavaa.

Viestini viittasi lähinnä siihen, kuinka 'tyhmä' voi yhden pienen lapsen äiti olla kun kuvittelee tietävänsä äitiydestä enemmän kuin ihminen, joka on ollut äiti 5 vuotta pidempään. Kyllähän niitä vaikeita vaiheita on kaikilla joskus, ei se mitään auvoa aina ole se äitiys! t. ap

Ja yksinkö ne lapset on tehty, eihän siinä vaiheessa ap varmasti ollut yh? Ehkä sinäkin vielä opit joskus, ettei elämässä kaikkea pysty suunnittelemaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Eli ihan silkkaa tyhmyyttä.

mukana kuvioissa, vaan muita läheisiä, jotka pystyvät auttamaan perhettä. Siis isovanhemmat, kummit, omat sisaret, jne. Ap on varmasti lapsia tehdessään tiennyt em. läheisten tilanteen, ja että heistä ei apua saa.

Odota, ap, vuosi pari ja pääset jeesustelemaan takaisin, kun kavereiden taaperot raivoavat uhmaansa. Omat lapsesi ovat silloin jo mukavan helppoja tapauksia "eikä niillä kyllä mitään uhmaa aikanaan ollut". Hyvää kannattaa odottaa.

Siis miksi varaat ajan keinohedelmöitykseen jne. jos elämä lasten kanssa on noin vaikeaa. Jos olet leski, luulisi, että poikansa menettäneet isovanhemmat olisivat kiinnostuneita poikansa lapsista.

Kysymyksessä on siis nyt yksinkertaistettuna kaikille yksinkertaisimmille se, että ap kaipaisi ystäviltään vertaistukea. Nämä itsestään epävarmat, yhden lapsen äidit, eivät selvästikään omasta näkökulmastaan pysty sitä tarjoamaan, vaan kuten täällä palstallakin on se havaittu, pyrkivät pätemään jollain. Heillä itsellään, kun ei oikeasti äitiys ole vielä ihan hanskassa, eikä äiti-identiteetti.

Hae seuraa muualta ja älä valita väsymystäsi noille äitiystäville. Puhu heille, miten kivaa on kun on isompia lapsia, joiden vuoksi ei tarvitse enää öisin heräillä, joiden kanssa voi kunnolla jutella mistä tahansa, jne.

Katot miten niiden hapannaamojen suut mutristuu ja annat samalla mitalla takaisin. Pää pystyyn ap! Etsi vertaistukea niiltä, jotka elävät samassa tilanteessa kanssasi.

Ap on varmasti lapsia tehdessään tiennyt em. läheisten tilanteen, ja että heistä ei apua saa.

[/quote]

ja voihan tukiverkot pettää: äiti voi kuolla, sisko muuttaa ulkomaille ym ym ym.

ja voihan tukiverkot pettää: äiti voi kuolla, sisko muuttaa ulkomaille ym ym ym.

Esim. isovanhemmat asuvat kaukana, ovat sairaita tai iäkkäitä, sisarilla on omat perheet, eivätkä jaksa/ehdi hoitaa muiden lapsia, jne.

siitä, miten kivaa on olla äiti jne siitä ei ole kysymys, vaan siitä, että tukea tarvitsevalle ei tarvitse naljaille. Sille on nimikin. Sitä kutsutaan reiluudeksi kaverisuhteissa, mutta kovin monella itsestään epävarmalla naisella ei ole mitään käsitystä siitä.

ehkä se sitten on ollut meiltä tyhmä veto tehdä ne lapset kuuden vuoden ikäerolla eikä ole tarvinnut tuota pikkulapsiajan rsnkkuutta valittaa...

Ja olemme saaneet nauttia molempien vauva-ajasta ja myös muksut ovat saaneet olla rauhassa "pieniä" riittävän kauan - joten on ollut myös aikaa ihastella niitä vauvoja niin ei tarvitse sitten täällä nillittää, kuinka yhden lapsen äitien elämä pyörii vaan sen vauvan ympärillä.

Ja parisuhdekin voi hyvin, älä suotta huoli.

Oma valintasi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tuliko jotenkin yllätyksenä, että saattaa olla rankkaa?

Ja jos sinulla EI ollut ihanaa kun se esikoisesi oli vauva ja maailma pyöri pienen ympärillä, niin ei me muut sille mitään voida.

olla ehkä av-palstan tyhmin nainen tänä iltana. Saattaako olla vähän rankkaa? Ehkä miehesikin tajuaa sen jonain päivänä ja lähtee fiksumman mukaan.

Kysymyksessä on siis nyt yksinkertaistettuna kaikille yksinkertaisimmille se, että ap kaipaisi ystäviltään vertaistukea. Nämä itsestään epävarmat, yhden lapsen äidit, eivät selvästikään omasta näkökulmastaan pysty sitä tarjoamaan, vaan kuten täällä palstallakin on se havaittu, pyrkivät pätemään jollain. Heillä itsellään, kun ei oikeasti äitiys ole vielä ihan hanskassa, eikä äiti-identiteetti.

Hae seuraa muualta ja älä valita väsymystäsi noille äitiystäville. Puhu heille, miten kivaa on kun on isompia lapsia, joiden vuoksi ei tarvitse enää öisin heräillä, joiden kanssa voi kunnolla jutella mistä tahansa, jne.

Katot miten niiden hapannaamojen suut mutristuu ja annat samalla mitalla takaisin. Pää pystyyn ap! Etsi vertaistukea niiltä, jotka elävät samassa tilanteessa kanssasi.

Lestadiolaiset ovat sitten ilmeisesti parempia äitejä kuin te normi 2-3 lapsen äidit? Vai meneekö jossakin paljousraja, jonka jälkeen äiti-identiteetti ei enää olekaan hanskassa?

En oikein tajua, mitä ap:n ystävät oikein tekivät, että ap veti herneen pikku nenäänsä. Ihailivat vauvojaan, big deal. Jokainen ihailee vauvojaan, mutta jostain syystä yhden lapsen äiti ei sitä saisi tehdä. Huoh.

Jätä sinä vaan lapsilukusi yhteen, kun olet noin epätoivoinen yrityksinesi. Kuka nyt muutenkaan elämäänsä kasaa pelkästään turvaverkon varaan...tarvitaan lojaaleja ystäviä. Siihenkö itsestäsi ei ole, kun noin kovasti vänkkäät omia typeriä mielipiteitäsi yhden lapsen äitinä?