En jaksa teidän jeesusteluanne, yhden lapsen (vauvan) äidit!
Minulla kaksi lasta, molemmat leikki-ikäisiä ja nuoremmalla paha uhma päällä. Ei tukiverkkoja. Ystävät, joilla molemmilla reilusti alle vuoden ikäiset lapset, ihmettelevät, miksi olen niin väsynyt ja välillä kyllästynytkin. Heillä kun on niin ihanaa vauvojensa kanssa ja ei heidän lapsilleen vaan tule koskaan mitään uhmaikää...
Kommentit (69)
Tunnut selvästi kadehtivan edellistä kirjoittajaa. Miksi?
Ja tiesithän myös, että turvaverkko tarkoittaa myös lojaaleja ystäviä. Sellaisia voi ihan oikeasti olla yhden, kahden, kolmen jne. lapsen äideillä ja äideiSSÄ - ymmärrätkös?
Mitä jos itse lopettaisit geeniesi jakamisen ihan tähän viimeiseen lapseesi? Olisi korkea aika - eikös niin?
Kannattaa jutella neuvolassa, sitä kautta halutessasi pääset asian kanssa alkuun. Ei ole synti haluta myös omaa aikaa. Hyvin voivien lasten takana, on aina hyvin voiva vanhempi/ vanhemmat .
Suomessa on satoja perheitä, jotka mielellään ottaisivat 2 leikki-ikäistä, eläisivät heidän kanssaan joka päivä ja rakastaisivat sillä aikaa kun ap pomppisi turvaverkossaan.
Katsotaan sitten, kun itselläsi on kaksi tai kolme leikki-ikäistä lasta, mitä mieltä olet. Et vieläkään ymmärtänyt koko asiaa. Saa vauvoja ihailla tietenkin, mutta myös väsyneelle äidille annetaan tukea. Äiti-identiteetin kehitys vielä vuoden-pari, eikä siihen vaadita lapsilaumaa, vaan se on aivan normaaliin elämänmuutokseen sopeutuminen, joka sen ajan vie. Ei ole kysymys lapsiluvusta suhteessa äiti-identiteettiin.
Mielipiteeni ei tällaisen pikkuasian takia muut. Minusta ap on se, joka ei ole kehittynyt tähän kuuluisaan äiti-identiteettiisi. Lapset vievät aikaa, voi apua. Joo, niin vievät...
Okei, ymmärsin että huonon jaksamisesi vuoksi ymmärrätkin itse jättää sen lapsiluvun yhteen. Voi apua, kun yhden kanssa on niin rankkaa ja vaikeaa ja tiedän lapsista kaiken, kun olen muka selviytynyt yhden kanssa jotenkin...Voi tsiisus!
Sattuiko tuo identiteetti arkaan paikkaan?
näistä äideistä, jotka tekevät niitä lapsia, kun aina haluavat olla vain heidän kanssaan, eivätkä koskaan antaa hoitoon mihinkään, tulee näitä ilkeitä, joilta ei sympatiaa tai hyviä neuvoja heru.
Tuomita kyllä osaavat.
Kannattaa jutella neuvolassa, sitä kautta halutessasi pääset asian kanssa alkuun. Ei ole synti haluta myös omaa aikaa. Hyvin voivien lasten takana, on aina hyvin voiva vanhempi/ vanhemmat .
Suomessa on satoja perheitä, jotka mielellään ottaisivat 2 leikki-ikäistä, eläisivät heidän kanssaan joka päivä ja rakastaisivat sillä aikaa kun ap pomppisi turvaverkossaan.
kyvykkäämmän tekstin tuottamiseen tässä ketjussa, niin hanki edes kunnollinen yleissivistys. Eihän tässä ole kysymys siitä, että ap haluaisi luopua lapsistaan, vaan on ollut väsynyt ja kaverit eivät ole ymmärtäneet tukea häntä. Pitäisikö sinun harkita lääkitystä ja terapiaa -vai kärsitkö lukihäiriöstä?
[
Ja tiesithän myös, että turvaverkko tarkoittaa myös lojaaleja ystäviä. Sellaisia voi ihan oikeasti olla yhden, kahden, kolmen jne. lapsen äideillä ja äideiSSÄ - ymmärrätkös?
Mitä jos itse lopettaisit geeniesi jakamisen ihan tähän viimeiseen lapseesi? Olisi korkea aika - eikös niin?
[/quote]
Olen ylpeä kaikista lapsistani, että olen jaksanut heidän kanssaan ja että minulla on ihania ystäviä, jotka eivät ole koskaan suhtautuneet väsymykseeni kuten ap:n ikävät kaverit. Sääliksi käy.
Geenien jakamisen? Jotkut ymmärtävät sen myös vaihtokauppana, toiset jakavat itseään... ;)
Ehkä sun olisi ollut parempi jättää se lisääntyminen kokonaan väliin. Kaikenlaiset sitä päättävätkin lisääntyä, saavat äänestää ja niin pois päin.
tulkuttavat sitä ainoaa teoriaa jonka ovat oppineet " Miksi niitä lapsia pitää tehdä".
Muuta eivät osaa kommentoida. Täältä on tosi vaikea oikeita, hyviä neuvoja saada.
kuvittelevat, että heitä kadehditaan? Varsinkin jos lapset ovat vielä vauvaiässä. Minä nauran lähinnä heille, heidän kuvitelmilleen ja typeryydelleen.
tulkuttavat sitä ainoaa teoriaa jonka ovat oppineet " Miksi niitä lapsia pitää tehdä".
Muuta eivät osaa kommentoida. Täältä on tosi vaikea oikeita, hyviä neuvoja saada.
Se on ainoa, minkä osaavat hokea omassa katkeruudessaan. Heille voi nauraa päin naamaa!
Mitä tukiverkko voi sille, että olet laiska etkä viitsi hoitaa kuntoasi, nukkua kunnolla öitäsi, syödä terveellisesti?
Viitsi nukkua oita kunnolla? Pakko tarttua tahan, sorry vaan. Se nukkuminen tai nukahtaminen tai kesken unien heraamatta nukkuminen kuuule kun ei ole omasta tahdosta kiinni. Eli, mitas jos kommentoisit jotain muuta?
Nim.merkilla " unirytmi taysin sekaisin ja aina vasynyt"..... eika ole omasta tahdosta kiinni se ei.
Jeesus mita idiotteeja perjantai-iltana koneella, hui hai
Oma valintasi tehdä lapset pienellä ikäerolla. Tuliko jotenkin yllätyksenä, että saattaa olla rankkaa?
Ja jos sinulla EI ollut ihanaa kun se esikoisesi oli vauva ja maailma pyöri pienen ympärillä, niin ei me muut sille mitään voida.
Ja sitten kun se sinun pilttisi uhmaa, niin oma oli vikasi hankkia lapsi kun et sitä jaksa hoitaa. Ja usko pois, se uhma tulee sille sinunkin ipanallesi.
kuvittelevat, että heitä kadehditaan? Varsinkin jos lapset ovat vielä vauvaiässä. Minä nauran lähinnä heille, heidän kuvitelmilleen ja typeryydelleen.
Yhden helpon vauvaikäisen äitihän on naiiviudessaan maailman suloisin olento, kun kuvittelee tietävänsä vanhemmuudesta kaiken ja kykenevänsä neuvomaan esimerkiksi uhmaikäisen hoidossa. Ajattelen silloin aina mielessäni, että kuule odotas vaan.. :D
jo itse neljän lapsen äitinä kuuntelin kuinka yksi yhden vauvan äiti kauhisteli, ihan aidosti, yhden toisen äidin käytöstä, jolla oli ihan oikeasti vaikeita lapsia, sijoitettuna hänelle, oli lasten sukulainen - tyyliin kuinka voi noin tiukasti sanoa lapselle. Oli ihan valmis tekemään just jotain lastensuojelun ilmoitusta, eikä esim. ottanut huomioon, että ne lapset oli sen verran paljon kaikkea kokenut, että kultapuppeli lähdetääs nyt lässytys ei tehoaisi sitten millään. Niin vaan nyt kun oma esikoinen on 3 v purnaa mulle sitä kuinka vaikeeta on ja kuinka hän käyttäytyy niin kamalasti - jep, tekee asioita pahempia kuin mistä silloin kommentoi, ja joskus olenkin kysynyt muistatkos... Ja muistaa kyllä ja nauraa itselleen, että kuinka saatoinkin olla niin tyhmä.
Kyllä ne siis oppii... Mutta rasittavaa se on silloin, jos aukovat päätään varsinkin suoraan sulle.
Minulla yksi lapsi, on mies ja on itsellä ihana äiti joka auttaa mutta vauvan kanssa oli kyllä niin kaikkea muuta kuin ihanaa että uhmaikä oli helpotus siihen verrattuna vaikka väsynyt ja kyllästynyt olin silloinkin. Kun vauva huusi päivät ja yöt, itse olin kipeä, kaunis ulkonäkö muisto vain ja niin totaalisen yksinäinen kun huutajan kanssa ei mihinkään voinut mennä, niin en kyllä käsitä mikä vauvoissa on ihanaa. No onneksi opin virheestäni enkä toista tee.
Ikävää, että itse olet unohtanut, miten kivaa lasten kanssa voi olla. Ihan oma ratkaisusi oli tehdä kaksi lasta ilmeisesti pienellä ikäerolla, ja varmasti tiesit myös, että tukiverkkoja ei ole tarjolla, kun niitä lapsia teit. Eli ihan turhaa mussutusta.
Ja yksinkö ne lapset on tehty, eihän siinä vaiheessa ap varmasti ollut yh? Ehkä sinäkin vielä opit joskus, ettei elämässä kaikkea pysty suunnittelemaan, vaikka kuinka yrittäisi.
Eli ihan silkkaa tyhmyyttä.
Siis vain kivoista asioista saa puhua?? TÄH?
Minulla on ainakin yksi tuttu, jolla on vain se (huonosti nukkuva) vauva, ja hän on huomattavasti väsyneempi kuin minä, jolla on yksi (hyvinnukkuva) vauva, uhmis ja kaksi isompaa lasta.
Ihmettyttää hiukan minuakin, että ihminen ei saisi olla väsynyt. Ihmeellistä ajattelua myös tuo, että jos on saanut lapset pienellä ikäerolla, ei siitä saisi koskaan valittaa. Onneksi minulla on ystäviä, joiden kanssa voi puhua myös ei niin kivoista asioista. Valittaa saavat niin yhden kuin useammankin lapsen äidit ja ihan vaikka lapsettomatkin. Kukaan ei ole kai onnistunut elämässään niin täydellisesti.
TUNNUSTUS
Olen yhden vauvan äiti, pyydän nöyrimmin anteeksi Teiltä, kahden pienen vauvan äidiltä, että minulla on vain yksi lapsi.
Jos olisin tiennyt, miten tilanteemme loukkaa Teitä, niin olisimme tehneet mieheni kanssa saman määrän lapsia kuin Teillä ja miehellänne on. Pahoittelut, etten tuntenut karmivaa elämäntilannettanne, kun suunnittelimme perhettä.
Siunausta.
TUNNUSTUS
Olen yhden vauvan äiti, pyydän nöyrimmin anteeksi Teiltä, kahden pienen vauvan äidiltä, että minulla on vain yksi lapsi.
Jos olisin tiennyt, miten tilanteemme loukkaa Teitä, niin olisimme tehneet mieheni kanssa saman määrän lapsia kuin Teillä ja miehellänne on. Pahoittelut, etten tuntenut karmivaa elämäntilannettanne, kun suunnittelimme perhettä.
Siunausta.
TUNNUSTUS
Olen yhden vauvan äiti, pyydän nöyrimmin anteeksi Teiltä, kahden pienen vauvan äidiltä, että minulla on vain yksi lapsi.
Jos olisin tiennyt, miten tilanteemme loukkaa Teitä, niin olisimme tehneet mieheni kanssa saman määrän lapsia kuin Teillä ja miehellänne on. Pahoittelut, etten tuntenut karmivaa elämäntilannettanne, kun suunnittelimme perhettä.
Siunausta.
TUNNUSTUS
Olen yhden vauvan äiti, pyydän nöyrimmin anteeksi Teiltä, kahden pienen vauvan äidiltä, että minulla on vain yksi lapsi.
Jos olisin tiennyt, miten tilanteemme loukkaa Teitä, niin olisimme tehneet mieheni kanssa saman määrän lapsia kuin Teillä ja miehellänne on. Pahoittelut, etten tuntenut karmivaa elämäntilannettanne, kun suunnittelimme perhettä.
Siunausta.
Kannattaa jutella neuvolassa, sitä kautta halutessasi pääset asian kanssa alkuun.
Ei ole synti haluta myös omaa aikaa. Hyvin voivien lasten takana, on aina hyvin voiva vanhempi/ vanhemmat .